tiistai 14. helmikuuta 2017

Mä hengitän

Pitkästä aikaa taas tosi henkilökohtaista tekstiä luvassa.. 

Puhutaan välillä siitä, mitä täällä taustalla on oikeasti tapahtunut viime aikoina. Blogissa tämä kaikki ei ole niinkään näkynyt, eihän sitä ole nähneet edes kovin monet ihmiset ympärilläni. Mulla on tapana viimeiseen saakka peittää ikävät fiilikset ja näyttää ulospäin iloiselta ja jaksavalta.

Loppuvuosi ja tämä alkuvuosi ovat olleet todella raskasta aikaa. Oma osansa on ainaisella pimeydellä ja synkkyydellä. Kun päivät on töissä, aamulla on pimeää lähtiessä ja iltapäivällä kun pääsee kotiin, on jo ollut pimeää. Totta kai sekin on väsyttävää.

Olen ollut uupunut ja väsynyt, kuten kenties monet äidit on. On kuitenkin raskasta olla aina väsynyt. Niin väsynyt, ettei se mene edes nukkumalla ohi. On ollut kuitenkin pakko jaksaa. Pakko jaksaa työt ja kotityöt, pakko jaksaa olla äiti. Toki on ollut "pakko" myös blogata. Jälkeenpäin ajateltuna on ollut hyvä, että on ollut "pakko" tehdä kaikkea, se on pitänyt minut edes jotenkuten raiteillaan. Asiat ovat tulleet hoidetuksi, olen vain ollut itse ihan rikki.

Sisälläni on ollut tyhjää. Jos joku on kokenut sen tyhjyyden niin tietää miten ahdistavaa se on. Olisi tavallaan helpompi sanoa, että joku asia esimerkiksi parisuhteessa, työssä. taloustilanteessa tai jossain muussa painaa ja ahdistaa, mutta jos kaikki tuntuu olevan hyvin ja silti tuntee tyhjää, se on kamalaa.

Aikansa sivusta seurattuaan ja puolestani murehtien Samuli alkoi patistaa minua lääkäriin. Olisihan tälle kaikelle löydettävä jokin syy. Jokin syy, miksi toinen on koko ajan kuin varjo itsestään.  


Pääsinkin hyvin nopeasti verikokeisiin. Mitään suurta mullistusta sieltä ei onneksi löytynyt. Muutama arvo oli ohi viitearvojen ja niitä seurataan nyt kevään mittaan. Sekin, että asiaa tutkittiin ja pääsin puhumaan jonkun kanssa auttoi, sain lääkäriltä hyviä neuvoja kuinka edetä ja käskyn varata aika heti jos uupumus jatkuu.

Viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt syödä terveellisemmin kuin aikaisemmin ja sillä on ollut merkittäviä vaikutuksia, samoin runsaalla veden juonnilla. Olen kirjannut syömisiäni ylös ja huomannut, etten esimerkiksi saa rautaa tarpeeksi. Lääkärikin epäili tätä yhdeksi syyksi uupumukseen. Se on kuitenkin onneksi helppo korjata.

Nyt kun keväinen aurinko alkaa pilkistelemään ja illallakin on jo valoisampaa, olen kuin herännyt uudestaan henkiin. Tyhjyys sisälläni on poissa ja mun on parempi olla. Tajusin, että välinpitämättömyys itseäni kohtaan sekä huonot elintavat aiheuttivat mulle suuren osan siitä pahasta olosta. Nyt alkaa hiljalleen matka kohti parempaa. Hiljalleen siksi, että haluan muutosten olevan pysyviä. Liikuntaakin me on koitettu lisätä, kuten pieniä kävelylenkkejä silloin tällöin kauniissa säässä. 


Viimeinen viikko on ollut mulle tärkeä levon kannalta, sillä viikonloppuna äitini ja isäni olivat meillä koko viikonlopun muuten vaan. Saimme Samulin kanssa käydä elokuvissa ja aamulla nukkua pidempään. Nukuin paremmin kuin aikoihin ja aamulla nautin kahvista sohvalla kun äitini oli jo touhunnut vaikka mitä. Tällä viikolla Samuli ja Alisa ovat kotona viettämässä talvilomaa, joka tarkoittaa minullekin helpompaa viikkoa. Menen tällä viikolla hieman myöhemmin töihin, koska päiväkotiin ei ole iltapäivällä kiire ja päävastuu kodin hoitamisesta on Samulilla. Ihanaa!


Vaikka syksy ja talvi ottivatkin tänä vuonna kovemmalle kuin aiemmin ja pakotti tarkastelemaan omia elintapojaan, on mahtavaa nyt kuitenkin todeta:

mä hengitän.

16 kommenttia:

  1. Hieno, rehellinen teksti. Voimia sinulle!
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, haluan pitää blogini rehellisenä ja että se näyttää sellaiselta kuin minä oikeasti olen. :) ❤

      Poista
  2. Hurjasti tsemppiä sulle! Uskon että auringon ja valon vaikutus varmasti parantaa oloasi. Nyt vaan ulkoilua ja terveellistä ruokaa, niin suunta on vain ylöspäin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olet ihan oikeassa ja näin aion juuri tehdä! :)

      Poista
  3. Tsemppiä ja hyvä että mitään pahempaa ei löytynyt!
    Mukavaa Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  4. Koita jaksaa sisko rakas, päivä kerrallaan kohti parempaa ❤️

    VastaaPoista
  5. Ihanaa lukea sinun kokemuksista ja tuntemuksista! Minä taistelin ensimmäistä kertaa samanlaisten tuntemusten parissa tänä syksynä ja talvena. Huomasin että minun ns. "äärilaidan" tunteet olivat täysin kadoksissa. En ollut enää super-iloinen tai super-vihainen niin kuin normaalisti olen. Onneksi nyt valon myötä myös minun fiilikset ovat jälleen kohoamassa. Jee. En oikein tiedä mistä oli kyse, sillä en varsinaisesti ollut surullinen joten ei kai mistään masennuksestakaan voi puhua!? Huoh! En halua enää koskaan kokea vastaavaa.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon juuri samanlaista kuin minullakin oli, vähän kuin kaikki olisi vain sellaista harmaata mössöä. En myöskään tuntenut oloani masentuneeksi tavallaan, mutta tavallaan taas kyllä. Toivotaan, että kevät ja aurinko tuo taas kaikki värit elämään! :) <3

      Poista
  6. Pikkuserkku täälä hei 😁14. helmikuuta 2017 klo 22.46

    Pakko kysyä et tarkistiko ne sulta kilppariarvot? Itellä kun toi kilpirauhanen on poistettu kokonaan niin tiedän ton tyhjyyden tunteen ja sen et vaan väsyttää vaikka kuinka nukkuis. Mulla tosin sen tekee se et lääkitystä piti nostaa mutta oon monelta kuullut et kilpirauhanen on yksi syy miksi noita pirteitä tulee ja lääkärit ei aina tajua niitä kokeita ottaa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itseasiassa menin juuri tuon kilpirauhasen takia aluksi, koska oireiden perusteella se vaikutti ilmeiseltä. Kokeet ei kylläkään niissä arvoissa paljastaneet mitään merkkejä, mutta kuulemma ne arvot ei ole ainoita miten kilpparihäiriö voidaan todeta, joten se on edelleen tutkintalistalla kuitenkin. :) kiva kun kommentoit! <3

      Poista
  7. Voimia♥ Auringon valolla ja ravinnolla on yllättävän suuri merkitys jaksamisen kannalta. On myös ihanaa sekä helpottavaa joku kaunis päivä huomata, ettei enää olekaan jossain usvan seassa vaan ihan elossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Niillä on kyllä ihan uskomaton vaikutus. :)

      Poista

Jätä toki kommenttia! :)