sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Mietteitä uudesta arjesta

Uusi arki kurkistaa jo nurkan takana. Viikot ennen töiden aloitusta ovat olleet yhtä vuoristorataa. Välillä katson valoisasti eteenpäin innosta puhkuen, välillä suren menettäväni jotain Alisan mennessä päiväkotiin.



Onneksi olemme saaneet rauhassa tutustua ja totutella päiväkotiin, uskon sen helpottavan aloitusta. Lisäksi olen itse päässyt näkemään, millaista päiväkodissa on, joten voin olla luottavaisin mielin töissä.

Mielestäni ei ole oikeaa ikää mennä päiväkotiin, jokaisen lapsen kohdalla tilanne on erilainen. Pidän kuitenkin Alisaa valmiina päiväkotiin, hän osaa jo syödä ja liikkua itse sekä jonkinverran ilmaista itseään. Luotan myös meidän molempien äitien arvioon Alisan valmiuksista päiväkotiin, koska molemmat työskentelevät alalla.

Onneksi Alisa saa jatkossakin nukkua aamuisin suht pitkään, eikä häntä tarvitse repiä ylös kukonlaulun aikaan. Alisa menee yleensä hoitoon vasta 8.30-10.00. Onneksi mulla ja Samulilla on erilaiset työajat, saadaan lyhennettyä Alisan päivää mukavasti. Mun työt alkaa koulutuksella, jolloin työajat on päiväkodin kannalta hieman hankalat, mutta onneksi ystäväni A, sekä Samulin sisko ja äiti ovat lupautuneet jeesaamaan nämä pari ekaa viikkoa hakemalla Alisaa tarvittaessa hoidosta. Eiköhän kaikki lähde sutviintumaan kunhan nämä pari viikkoa päästään eteenpäin. :)

Jään kaipaamaan meidän hitaita aamuja ja aamukahvittelua, onneksi menen noin kerran viikossa myöhempään töihin, joten saan välillä nauttia myös aamuista. Samoin jään kaipaamaan todella paljon kerhokavereitamme. Nyt vasta kun kerhoilu on jäänyt pois, ymmärrän miten suurta vertaistukea olen muilta vanhemmilta saanut. Toivottavasti pääsemme kuitenkin osallistumaan jatkossa muina aikoina järjestettäviin tapahtumiin, jotta näemme vanhoja tuttuja.

Helpottavaa oli laskea, että ennen kesää Alisalle taitaa tulla enemmän vajaita, kuin kokonaisia viikkoja. Kesä-heinäkuun Alisa onkin sitten kokonaan pois hoidosta, joten aika pehmeästi saadaan aloittaa päiväkotielämä. Suurin kiitos tästä tietenkin meidän perheille ja lähipiirille, jotka mahdollistavat avullaan Alisalle näin paljon vapaata. Syksyllä Alisa onkin jo kaksivuotias ja entistä valmiimpi päiväkotiin.











Hieman mietityttää meidän tuleva muutto, joka mahdollisesti aiheuttaa Alisalle päiväkodin vaihtoa. Asioita ei kuitenkaan kannata murehtia etukäteen. Sen olen jo päättänyt, että jos löydämme sopivan kodin näiltä suunnilta, Alisa ei vaihda päiväkotia vaikka lähempänäkin olisi paikkoja, mutta jos taas päädymme jopa eri paikkakunnalle, on päiväkodin vaihtaminen väistämätöntä. Pohditaan sitä sitten kun se on ajankohtaista.

Entäpä minä itse, miltä tuntuu aloittaa työt? Jännältä ja innostavalta, haluan päästä oppimaan uusia asioita ja haastamaan itseäni, tietenkin säännöllinen kuukausipalkka miellyttää myös pitkän vanhempainvapaan jälkeen. Tietenkään raha ei ole ykkösmotiivi, hyvin tässä on pärjätty tähänkin asti pienemmillä tuloilla.


Totta kai mua myös pelottaa, haluaisin jaksaa töiden lisäksi touhuta Alisan kanssa, huolehtia kodista ja itsestäni, sekä tietenkin kirjoittaa blogia yhtä intensiivisesti kuin tähänkin asti. Nautin kaikista näistä asioista, enkä halua niistä luopua. Miten olla sitten samaan aikaan hyvä äiti ja hyvä työntekijä? Tiedän, että haluan onnistua molemmissa rooleissa erinomaisesti. Pahin pelkoni on, että olen huono äiti ja huono työntekijä. Toivottavasti näin ei käy! Aikatauluttaminen lieneen tulevaisuudessa tärkeää, eiköhän tästä selvitä! :)

Näillä mietteillä startataan ensi viikolla uusi arki, luottavaisin mielin sopivasti jännittäen. 
Palailen kyllä blogin pariin kertomaan teille, kuinka uusi arkemme alkoi.

Tarhareppu on pakattu, vaatteet valittu töihin ja päiväkotiin. Se on menoa nyt!


6 kommenttia:

  1. Siitä se lähtee arki rullaamaan <3, hyvin te pärjäätte :)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä sisko rakas! Kaikki menee varmasti hyvin. <3 Ja muista että täälä on kans yks täti joka voi auttaa Alisan hoitojärjestelyissä enemmän kun mielellään. :)

    VastaaPoista

Jätä toki kommenttia! :)