Matkalla ilman lasta - viikko erossa lapsesta

Ennen lasta en olisi koskaan lähtenyt kaukolomalle alle kahdeksi viikoksi. Kummasti kuitenkin nyt reilun viikon reissu tuntuu maksimilta. Emme halunneet käyttää talviloman lisäksi ylimääräisiä lomapäiviä reissuun, jotta voimme kesällä koko perhe nauttia yhdessä lomasta. Sen lisäksi erossa olo Alisasta painaa. Ensin mietimme, että Alisa olisi lähtenyt mukaamme, olen kuitenkin ihan tyytyväinen että lopulta päätimme lähteä kahden reissuun. Kyseessä on kuitenkin häämatkamme.

***

Tiedän, että monelle tuo viikko olisi ihan liian pitkä aika erossa ja tällaiset reissut eivät tulisi kuuloonkaan ilman lasta. Etenkin kun hyvänä nyrkkisääntönä pidetään sitä, että lapsi voisi olla erossa vanhemmistaan yhtä monta yötä kuin hänellä on ikävuosia. Monien kohdalla tuo nyrkkisääntö pitää varmasti hyvin paikkansa, mutta omalla kohdallamme olen 100%, että Alisa on valmis myös viikon erossa oloon.  Ennen hieman häpesin kertoa, jos lapseni oli yöhoidossa, etenkin jos kyseessä oli useampi yö... Tunsin olevani se huono äiti, joka ei ajattele lapsensa parasta. Nyt Alisan kasvaessa olen huomannut, että hän nauttii yökyläilystä ja isovanhempien ja muiden perheenjäsenten seurasta. Hän ei ole traumatisoitunut vaan hänellä on poikkeuksellisen läheiset välit meidän molempien perheisiin ja se on todellakin upeaa. Se ei ole myöskään tippaakaan pois Alisan ja meidän välisestä suhteesta ja rakkaudesta.

Tiedostan myös miten ainutlaatuinen tilanteemme on. Tiedän myös, että joku teistä lukee tätä paheksuen. Haluan kuitenkin muistuttaa, että olemme vanhempina oman lapsemme asiantuntijoita, enkä todellakaan tekisi häämatkan takia sellaisia ratkaisuja, jotka olisi Alisalle jotenkin haitallisia. En jotenkaan edes osannut etukäteen stressata miten Alisan hoito järjestyy, koska tiesin että vapaaehtoisia on vaikka jokaiselle päivälle. Korostan termiä vapaaehtoisia, sillä melkein tästä tuli kina, missä Alisa lomamme viettää...;) 

Alisa on nyt kuitenkin äitini kanssa reissun ajan, isäni on Turun seudulla töissä, joten hänen vastuulla on sitten meidän kodista huolehtiminen. ;) Lisäksi tätini ilmoitti ottavansa Alisan myös hoitoon ja samoin siskoni. Melkein tirautin kyyneleen kun Alisa oli heti niin innostunut kun kuuli tästä kaikesta. Jo muutama viikko sitten hän oli pakannut oman Muumimatkalaukkunsa ja oli valmiina mummilaan.

***

Olemme jutelleet Alisan kanssa paljon reissusta ja siitä miten varmasti tulee ikävä, mutta tietenkin soittelemme viikon aikana ja pian jo palaamme takaisin kotiin. Lisäksi olemme suunnitelleet jo seuraavaakin reissua yhdessä, minne lähetään sitten kaikki. Pitäisin ihan hyvänä asiana sitäkin, että Alisa on päiväkodissa kertonut innoissaan äidin ja isin häämatkasta ja hänen mummilareissustaan, ei hän siis etukäteen ole siitä kovin ahdistunut ollut...

...ja miksi olisikaan ollut, koska hän on koko ajan sellaisten ihmisen hoivissa, jotka ovat hänelle rakkaita ja tärkeintä. En usko hetkeäkään, että hän ei tuntisi oloaan turvalliseksi. Mua ei ole missään kohtaa huolettanut miten Alisa pärjää, enemmän olen jännittänyt että pystynhän itse nauttimaan reissusta ikävöidessäni Alisaa. Omaa pärjäämistäni helpottaa kuitenkin 100% luottamus läheisiini, ilman sitä näin pitkä hoidossa olo ei olisi mahdollinen.

Meillä isovanhemmat ja muu perhe kuuluvat lähes viikottaiseen elämäämme, joten väitän tilanteemme olevan hieman eri kuin esimerkiksi lapsilla, jotka näkevät isovanhempiaan vain muutaman kerran vuodessa. Jos hoitajat ja hoitopaikka eivät olisi Alisalle niin tuttuja, lomasuunnitelmat olisivat saattaneet olla toisenlaiset. Nyt mulla ei kuitenkaan ole huolen häivää hänen pärjäämisestään. <3 

(Omasta ehkä vähän...)