Päiväkoti vai perhepäivähoito?

Meillä on nyt parisen viikkoa takana uudessa päiväkodissa. Uusi hoitopaikkahan on päiväkodin ja perhepäivähoidon välimuoto, ryhmäperhepäivähoito. Nyt meillä on siis kokemusta sekä päiväkodista, että perhepäivähoidosta, joten päätinkin hieman vertailla eri hoitomuotoja.

Ryhmäkoko

Aika harvassa päiväkodissa voidaan tarjota pieniä ryhmiä resurssipulan takia, yleensä ryhmässä on siis juuri niin paljon lapsia kun laki sallii. Täällä Turun seudulla ainakin on pulaa hoitopaikoista ja hoitopaikat kutakuinkin repeilevät liitoksistaan. Itselläni ei kuitenkaan ole huonoa sanottavaa, vaikka aikaisemmassa hoitopaikassa olikin suht iso ryhmä. Ammattitaitoiset ja ihanat hoitajat saivat pidettyä ryhmän ainakin meidän silmissä hyvin kurissa ja päikyssä toimittiin paljon pienryhmissä.

Nykyisessä hoitopaikassa on vähemmän lapsia, mutta yhtä paljon aikuisia kuin edellisessäkin hoitopaikassa. Mielestäni se on todella hyvä juttu ja olen ollut tyytyväinen. Hyvä asia on myös se, että ryhmässä on eri ikäisiä lapsia. Se tekee ehkä ryhmästä hieman rauhallisemman, koska ryhmässä ei ole tusinaa alle kolmevuotiasta. Lisäksi Alisa oppii toimimaan niin vanhempien kuin nuorempienkin lasten kanssa, mitä itse pidän tärkeänä. Alisan ryhmässä on myös muutama osa-aikainen lapsi, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että usein lapsia on paikalla vähemmän.

Lastentarhaopettaja

Tämä aihe ehkä hieman jakaa mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä, että perhepäivähoito on epälaadukasta ja huonoa, koska siellä ei ole koulutettua lastentarhaopettajaa vaan ”pelkkiä” perhepäivähoitajia. Itse saatan jonkun mielestä olla huono ja lapseni kehityksen laiminlyövä äiti, jos kerron, etten tällä hetkellä pidä Alisalle lastentarhaopettajan antamaa opetusta välttämättömänä.

Ymmärrän ja olen myös sitä mieltä, että joillekkin lapsille päiväkoti on kehityksen takia ehdottomasti parempi vaihtoehto, mutta välttämätöntä se ei ole kaikille. Varsinkaan alle kolmevuotiaille. Olen ajatellut, että Alisa voisi esimerkiksi neljävuotiaana siirtyä takaisin päiväkotiin.

Mielestäni alle kolmevuotiaan lapsen kehittymiseen päivähoidossa kuuluu muun muassa haarukalla syöminen, itse pukeminen, leikkitaidot ja puheen kehittyminen. Minä henkilökohtaisesti en koe, että Alisa tarvitsisi näiden oppimiseen lastentarhaopettajan läsnäoloa, etenkin kun monet näistä asioista sujuu jo.

Tiedän tämän aiheen aiheuttavan paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tärkein asia, mikä mielestäni monesti unohtuu näissä keskusteluissa on se, että lapset ovat erilaisia ja jokainen lapsi tarvitsee erilaista tukea kehitykseensä. Mikä toimii meillä, ei ehkä toimi teillä ja välttämättä teillä toimiva ei toimi meillä.

Ei kaikkea painetta lapsen kehityksestä voi ylipäätään päivähoidon kontolle sysätä, kyllä niitä asioita on kotonakin harjoiteltava ja opeteltava. Moni lapsi (minä mukaanlukien) menee eskariin ja kouluun suoraan kotihoidosta, eikä se omasta mielestäni tarkoita automaattisesti sitä, että lapsi olisi kehityksessä jälkeenjäänyt, ei todellakaan.

Tunnelma ja puitteet

Meidän vanha päiväkoti oli ihana ja tykkäsimme siitä todella paljon. Päiväkodissa kuitenkin tunnelma on, noh päiväkotimainen, en osaa sitä paremmin selittää. Ryhmiksessämme olen nyt kuitenkin tykästynyt siihen, miten kodinomainen fiilis hoidossa vallitsee.

Vanhassa päiväkodissamme oli oma keittiö, mikä on melko poikkeuksellista näin kaupungissa. Ruoka olikin hyvää, mutta toki se oli perinteistä suurkeittiöruokaa. Suurkeittiö useimmiten joutuu käyttämään eineksiä tai puolivalmisteita, joita toki niitäkin on olemassa hyviä vaihtoehtoja. En kuitenkaan voi kiistää, miten iloiseksi tulin kun kuulin, ettei Alisan nykyisessä hoitopaikassa käytetä ollenkaan eineksiä (paitsi kalapuikot!) Tädit tekevät ruoan itse ja se on perinteistä kotiruokaa. Omassa mielessäni tuo on suuri plussa, vaikken mikään totaalikieltäytyjä eineksien suhteen olekaan, kyllähän niitä meidänkin jääkaapista välillä löytyy.

Puitteitten suhteen vanha päiväkoti kyllä vetää pikkaisen pidemmän korren, monipuolinen piha pyöräilypihoineen ja luistinratoineen oli aika huippu! Nykyisen pihan leikkipaikka on ihan viihtyisä, mutta hieman pieni. Ryhmä tekee kuitenkin lähes joka päivä retkiä läheisiin leikkipuistoihin ja metsiin, joten se on myös kiva juttu.

Yhteenveto

Meillä on käynyt ihan kääsittämättömän hyvä tuuri hoitopaikkojen kanssa, ne ovat nimittäin olleet ihan mahtavia molemmat! Minulla ei juurikaan ole huonoa sanottavaa kummastakaan paikasta. Välillä kun lukee kauhutarinoita joistain hoitopaikoista, mietin kuinka onnekkaita olemme olleet.

Minulle tärkeintä hoidossa on aito kiinnostus lapseni hyvinvointia kohtaan, lapseni kehityksen tukeminen, ymmärrys lastani ja meitä kohtaan sekä se, että lapseni voi luottaa hoitajiin ja tuntee olonsa turvalliseksi hoitopäivänsä ajan. Toissijaisia seikkoja ovat mielestäni esimerkiksi jos lapselle on joskus vahingossa puettu eripariset sukat varavaatekassista tai muuta vastaavaa.

Tykkäämme siis ehdottomasti tästä uudesta hoitopaikasta ryhmiksessä, samoin kuin tykkäsimme päiväkodistakin. Molemmissa on omat puolensa. Alisa on viihtynyt molemmissa ja menee iloisella mielellä hoitoon. Jos Alisa jatkuvasti kränäisi hoitoon menoa tai jopa pelkäisi, miettisin kyllä tarkasti onko hoitopaikassa kaikki hyvin. Toki aina syy ei välttämättä ole hoitopaikassa, mutta itse haluan olla perillä siitä, miten siellä toimitaan. Oma luottamukseni päivähoitopaikkaa kohtaan on välttämätön, onhan se niin suuri osa arkeamme ja sillä on suora yhteys lapseni hyvinvointiin.

Millaisia kokemuksia teillä on päivähoidosta?

Onko teille jompikumpi näistä hoitomuodoista ehdoton kyllä tai ei? :)