keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Päiväkoti vai perhepäivähoito?

Meillä on nyt parisen viikkoa takana uudessa päiväkodissa. Uusi hoitopaikkahan on päiväkodin ja perhepäivähoidon välimuoto, ryhmäperhepäivähoito. Nyt meillä on siis kokemusta sekä päiväkodista, että perhepäivähoidosta, joten päätinkin hieman vertailla eri hoitomuotoja.


Ryhmäkoko

Aika harvassa päiväkodissa voidaan tarjota pieniä ryhmiä resurssipulan takia, yleensä ryhmässä on siis juuri niin paljon lapsia kun laki sallii. Täällä Turun seudulla ainakin on pulaa hoitopaikoista ja hoitopaikat kutakuinkin repeilevät liitoksistaan. Itselläni ei kuitenkaan ole huonoa sanottavaa, vaikka aikaisemmassa hoitopaikassa olikin suht iso ryhmä. Ammattitaitoiset ja ihanat hoitajat saivat pidettyä ryhmän ainakin meidän silmissä hyvin kurissa ja päikyssä toimittiin paljon pienryhmissä.

Nykyisessä hoitopaikassa on vähemmän lapsia, mutta yhtä paljon aikuisia kuin edellisessäkin hoitopaikassa. Mielestäni se on todella hyvä juttu ja olen ollut tyytyväinen. Hyvä asia on myös se, että ryhmässä on eri ikäisiä lapsia. Se tekee ehkä ryhmästä hieman rauhallisemman, koska ryhmässä ei ole tusinaa alle kolmevuotiasta. Lisäksi Alisa oppii toimimaan niin vanhempien kuin nuorempienkin lasten kanssa, mitä itse pidän tärkeänä. Alisan ryhmässä on myös muutama osa-aikainen lapsi, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että usein lapsia on paikalla vähemmän.


Lastentarhaopettaja

Tämä aihe ehkä hieman jakaa mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä, että perhepäivähoito on epälaadukasta ja huonoa, koska siellä ei ole koulutettua lastentarhaopettajaa vaan ”pelkkiä” perhepäivähoitajia. Itse saatan jonkun mielestä olla huono ja lapseni kehityksen laiminlyövä äiti, jos kerron, etten tällä hetkellä pidä Alisalle lastentarhaopettajan antamaa opetusta välttämättömänä.

Ymmärrän ja olen myös sitä mieltä, että joillekkin lapsille päiväkoti on kehityksen takia ehdottomasti parempi vaihtoehto, mutta välttämätöntä se ei ole kaikille. Varsinkaan alle kolmevuotiaille. Olen ajatellut, että Alisa voisi esimerkiksi neljävuotiaana siirtyä takaisin päiväkotiin.

Mielestäni alle kolmevuotiaan lapsen kehittymiseen päivähoidossa kuuluu muun muassa haarukalla syöminen, itse pukeminen, leikkitaidot ja puheen kehittyminen. Minä henkilökohtaisesti en koe, että Alisa tarvitsisi näiden oppimiseen lastentarhaopettajan läsnäoloa, etenkin kun monet näistä asioista sujuu jo.

Tiedän tämän aiheen aiheuttavan paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tärkein asia, mikä mielestäni monesti unohtuu näissä keskusteluissa on se, että lapset ovat erilaisia ja jokainen lapsi tarvitsee erilaista tukea kehitykseensä. Mikä toimii meillä, ei ehkä toimi teillä ja välttämättä teillä toimiva ei toimi meillä.

Ei kaikkea painetta lapsen kehityksestä voi ylipäätään päivähoidon kontolle sysätä, kyllä niitä asioita on kotonakin harjoiteltava ja opeteltava. Moni lapsi (minä mukaanlukien) menee eskariin ja kouluun suoraan kotihoidosta, eikä se omasta mielestäni tarkoita automaattisesti sitä, että lapsi olisi kehityksessä jälkeenjäänyt, ei todellakaan.


Tunnelma ja puitteet

Meidän vanha päiväkoti oli ihana ja tykkäsimme siitä todella paljon. Päiväkodissa kuitenkin tunnelma on, noh päiväkotimainen, en osaa sitä paremmin selittää. Ryhmiksessämme olen nyt kuitenkin tykästynyt siihen, miten kodinomainen fiilis hoidossa vallitsee.

Vanhassa päiväkodissamme oli oma keittiö, mikä on melko poikkeuksellista näin kaupungissa. Ruoka olikin hyvää, mutta toki se oli perinteistä suurkeittiöruokaa. Suurkeittiö useimmiten joutuu käyttämään eineksiä tai puolivalmisteita, joita toki niitäkin on olemassa hyviä vaihtoehtoja. En kuitenkaan voi kiistää, miten iloiseksi tulin kun kuulin, ettei Alisan nykyisessä hoitopaikassa käytetä ollenkaan eineksiä (paitsi kalapuikot!) Tädit tekevät ruoan itse ja se on perinteistä kotiruokaa. Omassa mielessäni tuo on suuri plussa, vaikken mikään totaalikieltäytyjä eineksien suhteen olekaan, kyllähän niitä meidänkin jääkaapista välillä löytyy.

Puitteitten suhteen vanha päiväkoti kyllä vetää pikkaisen pidemmän korren, monipuolinen piha pyöräilypihoineen ja luistinratoineen oli aika huippu! Nykyisen pihan leikkipaikka on ihan viihtyisä, mutta hieman pieni. Ryhmä tekee kuitenkin lähes joka päivä retkiä läheisiin leikkipuistoihin ja metsiin, joten se on myös kiva juttu.


Yhteenveto

Meillä on käynyt ihan kääsittämättömän hyvä tuuri hoitopaikkojen kanssa, ne ovat nimittäin olleet ihan mahtavia molemmat! Minulla ei juurikaan ole huonoa sanottavaa kummastakaan paikasta. Välillä kun lukee kauhutarinoita joistain hoitopaikoista, mietin kuinka onnekkaita olemme olleet.

Minulle tärkeintä hoidossa on aito kiinnostus lapseni hyvinvointia kohtaan, lapseni kehityksen tukeminen, ymmärrys lastani ja meitä kohtaan sekä se, että lapseni voi luottaa hoitajiin ja tuntee olonsa turvalliseksi hoitopäivänsä ajan. Toissijaisia seikkoja ovat mielestäni esimerkiksi jos lapselle on joskus vahingossa puettu eripariset sukat varavaatekassista tai muuta vastaavaa.

Tykkäämme siis ehdottomasti tästä uudesta hoitopaikasta ryhmiksessä, samoin kuin tykkäsimme päiväkodistakin. Molemmissa on omat puolensa. Alisa on viihtynyt molemmissa ja menee iloisella mielellä hoitoon. Jos Alisa jatkuvasti kränäisi hoitoon menoa tai jopa pelkäisi, miettisin kyllä tarkasti onko hoitopaikassa kaikki hyvin. Toki aina syy ei välttämättä ole hoitopaikassa, mutta itse haluan olla perillä siitä, miten siellä toimitaan. Oma luottamukseni päivähoitopaikkaa kohtaan on välttämätön, onhan se niin suuri osa arkeamme ja sillä on suora yhteys lapseni hyvinvointiin.

Millaisia kokemuksia teillä on päivähoidosta?

Onko teille jompikumpi näistä hoitomuodoista ehdoton kyllä tai ei? :)





9 kommenttia:

  1. omat - nyt jo teini-ikäiset - lapseni ovat kuluttaneet kaikkia vaihtoehtoja: ryhmiksen, perhepäivähoidon ja perinteisen päiväkodin.
    Kaikista on hyviä muistoja, jos kohta myös kritisoitavaakin.
    Perhepäivähoito on näistä vaihtoehdoista ehkä herkin kaikenlaisille hankaluuksille, jos kommunikaatiokanava hoitajan ja vanhemman välillä ei toimi. Ryhmiksessä ja päiväkodissa on useampia "tätejä", jolloin voi vähän valita, kenen kanssa lapsen asioista juttelee ja millä tasolla. (meillä oli kyllä ihan hyvä perhepäivähoitajakin, vaikka joskus tuntuikin siltä että leijonanosa päivästä meni pottatreenauksissa. Hänellä oli kolme alle kaksivuotiasta tuolloin hoidossa, oma lapsemme oli ryhmän nuorin.).

    Ryhmäkoon ja ryhmän rakenteen kannalta ryhmis oli ehdottomasti paras vaihtoehto. Ryhmiksessä ollessaan isompi lapsista pääsi myös osallistumaan alueen lasten päiväkerhoon, kokemuksena hyvä ja hieno.

    Ensimmäiset päiväkotivuotensa lapset olivat osapäivähoidossa (4h/pv), mikä silloisessa elämäntilanteessa oli loistava vaihtoehto. Päivät olivat lyhyitä ja arjessa oli silti hyvä, säännöllinen rytmi.
    Myöhemmin tarvittiin kokopäivähoitoa, ja silloin kaksi lapsistani oli ns. integroidussa ryhmässä tukilapsina, eli olivat normaalia pienemmässä ryhmässä, jossa oli kaiketi keskimääräistä enemmän aikuisia paikalla. Näissä ryhmissä välittyi ihanasti päiväkotitätien ammattitaito ja kyky tehdä isossakin päiväkodissa ympäristöstään levollinen ja miellyttävä paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että teillä on noin paljon hyviä kokemuksia! Jokaisessa hoitomuodossa on omat hyvät ja huonot puolensa ja varmasti paljon vaikuttaa myös ihmisten välinen kemia, kaikki ei vain tule toimeen kaikkien kanssa.

      On hyvä, että meillä on olemassa niin paljon erilaisia hoitomuotoja, jokaiselle löytyy taatusti se sopivin.

      Oma äitini on päiväkodissa töissä ja anoppini on perhepäivähoitaja, joten sitäkin kautta olen vähän päässyt näkemään erilaisia hoitopaikkoja. :)

      Kiitos hyvästä kommentista! :)

      Poista
  2. Meillä koittaa marraskuun alussa tytön päiväkotiarki, hän on silloin vuoden ja viisi kuukautta. Meillä olisi ollut itsellä ajatus perhepäivähoidosta, mutta jos itselleni sattuu kuuden aamuja välillä, se ei ollutkaan mahdollinen vaihtoehto. Mielestäni näin pienelle olisi ollut ihanteellista, kun on yksi tuttu hoitaja ja pieni ryhmä, juurikin se kodinomainen tunnelma. Päiväkodissa vähän pelottaa se ryhmäkoko ja resurssipulat. Olisin varmasti ollut kotona itse pidempään, mutta valtio ei tosiaan tue kotihoitoa kovin hyvin, joten ei ole mitään mahdollisuuksia kun täällä ei tunneta edes kuntalisää. :( Toivottavasti arki lähtee rullaamaan. Yli kolmevuotiaalle päiväkoti onkin jo ehkä parempi, on enemmän virikkeitä ja kavereita ja sitä ohjattua toimintaa. Mutta tosiaan, kaikki lapset on yksilöitä, joten toiselle voi sopia toinen paremmin, oli ikä mikä hyvänsä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että teillä lähtee arki rullaamaan hyvin, tsemppiä! :) Päiväkoti tosiaan useimmiten on hoitoaikojen kanssa joustavampi, harmi ettei perhepäivähoito ollut teille mahdollinen. Meillä Alisa meni 1,5 vuotiaana päiväkotiin ja hyvät fiilikset jäi meille. :)

      Poista
  3. Meillä ei lapsilla ole kokemusta kummastakaan, eikä hoidon aloittaminenkaan ole ajankohtaista. Olen silti jokaisen lapsen kohdalla pohtinut kumpi olisi se parempi hoitomuoto. Päiväkodissa on paljon lapsia, mutta myös useampi aikuinen. Yhden hoitajan sairastuessa ei siis heti joudu varahoitoon. Perhepäivähoito taas olisi lasta ajatellen ihanan pieni, mutta joukossa on myös niitä ei niin ihania hoitajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa! :)

      Poista
  4. Minulla ei ole lapsia, vielä. Olen kuitenkin itse ollut perhepäivähoidossa, jonka jälkeen eskarissa isossa ryhmässä. Omien kokemuksieni pohjalta toivoisin omalle lapselleni paikkaa perhepäivähoidosta silloin kun hän on pieni. Sinne uskaltaisin lapseni jättääkin jotenkin turvallisemmalla mielellä kuin isoon ryhmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! :) Meille kyllä jäi hyvät fiilikset myös päiväkodista, vaikka Alisa olikin suht pieni aloittaessaan siellä, mutta päiväkoteja ja ryhmiäkin on niin erilaisia. Meillä on käynyt tuuri molempien paikkojen kanssa. :)

      Poista
  5. itse olen kans pohtinut nuita välillä. en jotenkin haluaisi laittaa ainakaan omaa 1-vuotiasta päiväkotiin, jos nyt olisi ajankohtainen asia niin laittaisin ehkä perhepäivähoitoon tms pienempään. yli 2 vuotiaan voisin varmaankin laittaa päiväkotiin. Riippuu tietenkin paljon erilaisista tilanteista :D

    VastaaPoista

Jätä toki kommenttia! :)