Minäkö ailahtelevainen?

Olen nainen ja saan aina muuttaa mieleni, vai kuinka? Voi kun kyse olisikin tällä hetkellä vain mielensä muuttamisesta, sitä olisi jossain määrin helpompi ymmärtää.

Tällä hetkellä mielialani vaihtelevat nimittäin suunnattomasti. Esimerkkinä kulunut viikonloppu: lauantaina olin todella hyvällä tuulella ja meillä oli perheen kanssa kiva päivä Tammisaaressa, mistä nämä postauksen kuvatkin on. Olin niin täynnä tarmoa ja iloa. Olin tulossa teillekin kertomaan hyvästä fiiliksestä ja miten siihen oli päädytty, mulla on nimittäin ollut sellainen projekti oman henkisen hyvinvointini kanssa. Se postaus lentää nyt toistaiseksi kuitenkin romukoppaan! Sunnuntaina olin sitten henkisesti ihan rikki, en tiedä miksi ja mitä oikein tapahtui. Koko maailma näytti mustalta. En ymmärrä.

Siirsin suosiolla niin bloggaamista kuin siivoamista suosiollisempaan hetkeen. Maanantaiaamuna olin jälleen oma itseni ja ennen töihin lähtöä olin pessyt pyykkiä, tyhjentänyt tiskikoneen ja pessyt lattiat, moninkerroin enemmän verrattuna sunnuntaihin.

Alkoi hieman naurattamaan kun tänään aamulla huomasin Facebookin muistoissa olevan erään julkaisun tasan kolmen vuoden takaa. Julkaisussa kirjoitan ystäväni huomauttaneen minun olevan äärimmäisyyksien ihminen, nollasta sataan nanosekunnissa. Tässä on jo hieman koomisia piirteitä, kun olin tälle päivää juuri kirjoittanut tämän postauksen.

Tiedän välillä kuormittavani itseäni liikaa, mutta olen tietoisesti viime aikoina koittanut välttää sitä: ei ylitöitä, ei liikaa blogitapahtumia tai stressiä postauksista, ei liikaa aikatauluja ja tarpeeksi vapaata. Enpä tiedä mistä tämä mahalasku tällä kertaa johtui, ehkä olen vain jokin luonnonoikku. :)

Palatakseni kuitenkin vielä viikonlopun parhaisiin hetkiin, ne koettiin ehdottomasti Tammisaaren kauniissa maisemissa. Kaupunkiin tutustuminen oli aika extempore päähänpisto. Toki olimme jo valmiiksi seudulla ja kun luppoaikaa jäi, päädyimme tallustelemaan kauniiseen kaupunkiin.

Mukana oli Samulin ja Alisan lisäksi vanhempani. Nautimme kauniista rakennuksista ja ulkoilmasta, yksi geokätkö tuli myös noukittua matkalla. Ihana sääkin meille sattui sopivasti. Onneksi näitä kauniita syyspäiviä on ennusteiden mukaan vielä luvassa! Tällä hetkellä istun viimeistelemässä tätä tekstiä meidän terassilla ja kaunis ilta-aurinko lämmittää mukavasti. :)

Nyt täällä ollaan jokseenkin palauduttu omaksi iloiseksi itseksi ja toistaiseksi en ole diagnosoinut itselleni sen kummempaa kuin, että olen erityisen ailahtelevainen naikkonen. :D Hassua muuten, etten koskaan Alisan vauva-aikana kokenut mitään tällaista uupumusta, mutta kyllä mä tämän pirulaisen selätän, hitaasti mutta varmasti. Olemme Samulin kanssa menossa viikonloppuna kahdestaan kylpylälomalle, ei voisi parempaan saumaan tulla! Tekee varmasti hyvää!

Muita ailahtelevaisuuteen taipuvia? :)

Ihanan aurikoista viikkoa teille kaikille! <3

PS. Tämän postauksen julkaisu viivästyi entisestään, kun viimein sain kirjoitettua tekstin niin tietenkään kuvat eivät suostuneet latautumaan. Tää on niin tätä! :D