Laiska, tyhmä ja saamaton?

Suurimmaksi osaksi päivät on sitä, että saan asioita hyvin aikaiseksi, asiat eivät kasaannu ja mieli pysyy korkealla. Joskus kuitenkin tulee hetkiä, jolloin tuntuu, ettei vaan saa jotakin asiaa hoidettua, kohta näitä asioita kasaantuu useampia. Yleensä kyse ei ole mistään suuresta asiasta, ehkä puhelinsoitto johonkin virastoon tai jonkin muun asian hoitaminen. Asia vaan tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta hoitaa.

Tällaisia asioita tulee välillä lykättyä ja lykättyä ja niiden hoitaminen vaikeutuu entisestään, ainakin omassa mielessä. Pahimmillaan näistä asioista tulee suuri painolasti harteille ja tästä aiheutuu suurta stressiä itselleni, tekisi vain mieli jäädä sänkyyn makaamaan, mutta iltaisinkaan en saa näiltä asioilta rauhaa. Valvottaa. Mietin, että huomenna hoidan nämä asiat, mutta huomisen tullen en vaan pysty.

Joku voisi ajatella, että olen vain laiska ja saamaton, usein olen näin uskonut itsekin. Mutta miksi useimmiten olen tarmokas ja ahkera, saan asioita aikaan?

Nämä tummat ja synkät päivät heijastavat toki myös perheeseemme, sillä silloin tulee tiuskittua enemmän ja oltua allapäin. Alisakin joutuu enemmän leikkimään yksikseen, mutta onneksi se ei tunnu neitiä paheemmin haittaavan. Tätä tekstiä kirjoittaessani neiti hyppii kumisaappaat jalassa terassin lätäköissä ja iloinen nauru raikaa. Kumpa tuo ilo ja nauru taas tarttuisivat minuunkin.

Ehkä on otettava taas vanha kunnon listaus käyttöön ja kirjoitettava kaikki mielen päällä olevat tehtävät ylös ja lähdettävä yksitellen niitä hoitamaan. Ehkä saan nämä kaikki pienet hommat tehtyä ja jaksan taas paremmin. En taida lykätä hommia enää huomiselle vaan teen ne tänään. Ehkä sitten huomenna on jo parempi. 

--- Edit vähän myöhemmin..

Sain useamman homman hoidettua Samulin avustuksella. Aika helpottavaa, ihan kuin olisi kivikasa vierinyt pois hartioilta, ihan kun ilma olisi kevyempää hengittää ja aurinko pilkistää sadepilven reunalta. Yksi pakoreitti näihin tilanteisiin löydetty, avun pyytäminen. Ei tarvitse pistää toista tekemään kaikkia asioita, mutta yhdenkin tehtävän hoitaminen voi olla se voimaa antava sysäys, jonka avulla saa itse muita asioita hoidettua.

Tällä tarinalla taitaa loppujen lopuksi olla onnellinen loppu, vaikkei vähän aikaa sitten kaikessa synkkyydessään siltä tuntunutkaan. Toivottavasti tästä vuodatuksesta on apua, jos täällä on muitakin joille asioiden hoitaminen välillä tuntuu ylitsepääsemättömältä. <3