VIIKONLOPPUTYÖN PLUSSAT JA MIINUKSET

Nyt kun takana on muutamia viikonloppuja töitä ja yksi työviikonloppu häämöttää edessä, lähdin miettimään sen plussia ja miinuksia.

Olen yllättynyt siitä, miten iso muutos tämä on lopulta ollut. En ehkä itsekään osannut etukäteen ajatella, miten suuri muutos tämä olisi.

***

Plussana viikonlopputyössä on ehdottomasti joustavuus. Pystyn suunnittelemaan pidempiä vapaaputkia esimerkiksi juhlapyhien yhteyteen, kuten nyt itsenäisyyspäivänä kun olin kolme päivää vapaalla. Toistaiseksi olen saanut itse päättää viikonlopputöiden ajankohdan, eli olen töissä silloin kun se parhaiten perheemme aikatauluihin sopii. Tämä mahdollistaa välillä myös pidennettyjä viikonloppuja.

Totta kai pidemmät vapaaputket tarkoittavat myös vähän pidempiä työputkia, kuten nyt kun aloitan tänään kahdeksan päivän työputken. Olen kuitenkin edellisissä työpaikoissa siihen tottunut, eli sinänsä tämä ei ole uutta. Koen, että olen jaksanut tätä kaikkea paremmin nyt kun aamuherätykset ovat viikonlopputyön myötä vähentyneet.

Koska minä olen arkena välillä vapaalla, Alisa on vähemmän hoidossa. Viikonlopputyö ja arkivapaat ovat vähentäneet Alisan hoidon tarvetta ja se on totta kai todella hyvä juttu, vaikka meidän päiväkoti onkin maailman paras. Ollaan Alisan kanssa ehditty esimerkiksi askarrella, leipoa ja leikkiä aiempaa enemmän.

Arkivapaissa on ihan erilaista fiilistä kuin viikonloppuvapaissa. Mulla ainakin on tapana järjestää kaikenlaista ohjelmaa viikonloppuihin ja lepääminen jää ehkä vähän vähemmälle. Arkivapailla pystyn enemmän ottamaan rennosti ja toki silloin on helpompi hoitaa jotain virallisia asioita, lääkärikäyntejä yms., joiden sovittaminen työarkeen on aiemmin ollut hankalampaa.

Työviikonloput ovat kuitenkin edelleen tuntuneet viikonlopuilta. Työ- ja työympäristö ovat rauhallisempia silloin ja jotenkin erilaista kuin arkena. Lisäksi viikonlopuissa on kuitenkin sitä samaa tuntua kun muut perheestä ovat vapaalla. Alisan viikonloput ovat pysyneet hyvinkin samanlaisina ilman minuakin, hän viettää isin kanssa aikaa tai isovanhempien ja puuhailee normaaleja viikonloppujuttuja.

***

Miinusta tulee kuitenkin perheen yhteisestä ajasta, sillä tällä hetkellä me molemmat vanhemmat vietetään paljon aikaa kahdestaan Alisan kanssa, mutta koko perheen yhteinen aika on jäänyt hieman vähemmälle. Onneksi on kuitenkin niitä yhteisiäkin vapaita, jolloin voidaan tehdä niitä koko perheen juttuja.

Välillä mun sydän meinaa vähän särkyä, koska tuntuu että nyt on ollut paljon sellaista, että mulla on illalla töitä/menoa ja viikonlopun olen töissä enkä ehdi aina nähdä Alisaa kuin vilahdukselta. Se ei toki ole pelkästään viikonlopputyön syytä, sillä näin joulun alla vaan on paljon kaikenlaisia iltamenoja. 

Tänään on yksi niistä hetkistä kun mietin milloin näen Alisaa kunnolla seuraavan kerran. Saattelin hänet päiväkotiin ja olen iltaan asti töissä. Olen bussilla kotona yhdeksän aikaan, jolloin Alisa on jo nukkumassa. Huomenna kahdeksalta pitää olla jo pysäkillä ja kotona olen joskus viiden jälkeen. Silloin toki muutama tunti meillä on aikaa, mutta aika pian Alisalla on nukkumaanmenoaika. Sama toistuu sunnuntaina. Kumpa olisin maanantaina sen verran virkeä, että ennen iltavuoroa jaksaisin herätä ajoissa ja olla Alisan kanssa kunnolla. Toki, onhan meillä juuri ollut kolme päivää yhteistä aikaa Alisan kanssa, mutta ehkä ostittain senkin takia tämä tuntuu vähän pahalta nyt.

***

Kaikenkaikkiaan vaikutukset meidän perhe-elämään ovat olleet positiiviset. Arki tuntuu omasta mielestäni rauhallisemmalta ja tunnun jaksavan tätä rytmiä paremmin. Tuleva viikonloppu on viimeinen työviikonloppu ennen joulua eli nyt palataan muutamaksi viikoksi normaaliin rytmiin. 

TASAPAINOTTAVAT VIIKONLOPUT KOHTA HISTORIAA?

Äitiyslomalta töihinpaluun jälkeen viikonloput ovat kasvattaneet merkitystään. Viimeiset kolme vuotta viikonloput ovat olleet erityisiä, virkistäviä keitaita arkiviikkojen välissä.

Viikonloput ovat tähän asti tasapainottaneet hyvin arkea. Eri vuodenaikoina viikonloput ovat vähän erilaisia. Mutta just nyt niissä on hyvä ollut tasapaino. Tänä viikonloppuna näin kavereita ja vietin illanistujaisia, rentoilin lauantain ja touhotin sunnuntain. Lauantaina nukuin pitkään, enkä tehnyt koko päivänä oikein mitään. Sunnuntaina heräsin aikaisin, valmistin meille aamiaista, pyykkäsin ja siivosin sisällä ja ulkona, ehdimme vielä käydä retkelläkin, mistä muuten postauksen kuvat ovat. Joka hetki oli ihanaa vaihtelua arjelle.

Niin parasta kuin tämä hetki juuri nyt on, hetken päästä tämä koko paletti menee ihan uusiksi!

Minä nimittäin aloitan viikonlopputyöt.

En aloita toista työtä tai vaihda työpaikkaa, firmamme aloittaa työskentelyn myös viikonloppuisin. Kun vapaaehtoisia halukkaita tiedusteltiin, en epäröinyt vaan ilmottauduin heti.

Moni on kysynyt, että miksi? Jos ei kerran ollut pakko. 

• Lyhyempiä hoitoviikkoja Alisalle. Kun voin olla välillä viikolla vapaalla, Alisan ei tarvitse olla hoidossa. Viikonloppuisin meillä ei ole hoidon tarvetta, sillä useimmiten Samulilla on vapaata. Hän tekee toki myös satunnaisesti lauantaitöitä, mutta jos meillä osuu molemmilla työt samaan viikonloppuun, luotan tukiverkkoon.

• Joustavuus. Mahdollisuus työskennellä viikonloppuisin lisää joustavuutta työviikon aikatauluun. Voin halutessani pitää pitkän viikonlopun tai järjestää vapaita vaikka juhlapyhien yhteyteen siten, että Alisa saa pidemmän loman. Esimerkiksi nyt jouluna voidaan pitää Alisa pari viikkoa lomalla. Toki se tarkoittaa, että mä olen sitten ne viikonloput töissä.

• Raha. Toki viikonlopuista saa paremman palkan, joten sekin motivoi. Pelkästään rahan takia en kuitenkaan viikonloppujani uhraisi.

• Vähemmän aamuherätyksiä. Arkisin joudun menemään mahdollisimman aikaisin töihin, jotta Alisan päivä olisi mahdollisimman lyhyt. Kun arkisin on välillä vapaata ja viikonloppuisin menen myöhemmin töihin, mun ei tarvitse herätä niin usein aikaisin.

• Autoilun vähentäminen. Tällä hetkellä mulla on aika vihasuhde autolla töihin kulkemiseen. Inhoan ruuhkia ja parkkipaikan etsimistä. Olen jo nyt mahdollisuuksien mukaan pyrkinyt käyttämään bussia. Iltapäivisin en kuitenkaan kunnolla ehdi töistä päiväkotiin ennen viittä, joten auto jää ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi. Viikonloppuisin ehdin kuitenkin rauhassa kulkea bussilla.

• Tottumus. Mun entiset työt ovat olleet aika viikonloppupainotteisia ja vaikka äitiysloman jälkeen tarkoituksella hain arkityöhön, olen kuitenkin nyt valmis palaamaan osittaiseksi viikonloppuduunailijaksi. Mulle se ei ole niin iso kynnys, kuin jollekin joka on aina työskennellyt vain arkisin.

• Vapaaehtoisuus. En usko, että pakotettuna viikonloput olisi mulle mieleinen juttu. Onneksi meidän firmassa mennään toistaiseksi vapaaehtoisuuden pohjalta. Voin myös itse hyvin pitkälle valita koska teen viikonloppuja ja miten paljon. Talvella uskon tekeväni ehkä kaksi viikonloppua kuussa ja kesällä yhden viikonlopun kuussa.

***

 

Vaikka pääsääntöisesti odotan todella positiivisin mielin viikonlopputöitä ja sen tuomaa muutosta, totta kai mua vähän mietityttää millaiseksi meidän arki sen myötä muovautuu. Toivoisin, että kaikki nämä positiiviset tekijät auttaisivat mua jaksamaan paremmin. Saanhan mä ehkä nukkua enemmän ja voisin kuvitella, että arkivapaat tulisi pidettyä enemmän vapaina, viikonlopuille kun yleensä kertyy kaikenlaista menoa.

Koko perheen yhteiset viikonloput tulee hieman vähenemään. Ne ei lopu kokonaan, mutta me vanhemmat ollaan vähän harvemmin yhtä aikaa vapaalla. Vaikka se tarkoittaakin sitä, että Alisalla on enemmän vapaata. Silti mä mietin, ehditäänkö me esimerkiksi metsäretkille niin usein kun nyt? Perheen yhteinen aika ja parisuhdeaika tarvitsee pitää balanssissa. Toki tähänkin viikonlopputyöt osaltaan tuo helpotusta. Parin viikon päästä lähdetään koko perhe pitkälle viikonlopulle Berliiniin. Yhteistä aikaa siis luvassa. Ja eiköhän sitä aikaa riitä tänne Suomeenkin.

Tässä siis ollaan taas uuden edessä. Toivon kuitenkin, että tämä on hyvä asia meidän kannalta ja arki tuntuu tämän muutoksen jälkeen kevyemmältä. Työskennelläänkö teidän perheessä osittain viikonloppuisin? Miten yhdistäminen perhe-elämän kanssa on onnistunut? Olen kiitollinen jos kuulen kokemuksia etukäteen! <3

Äiti työelämässä

Joskus tuntuu, että vastakkain asetetaan kotiäitiys ja uraäitiys, mitään muuta siltä väliltä ei tietenkään ole. Joko olet työtä vieruksuva, lusmu, yhteiskunnan tukia hyväksikäyttävä kotiäiti tai lapset syrjään sysännyt, kylmä uraäiti.

Mikä minä olen? Omasta mielestäni minä olen töissä käyvä äiti. En ole sysännyt lastani syrjään, vaikka töissä käynkin. Ei ole kahta sanaa siitä, mikä mulle tässä elämässä on tärkeintä.

Reilu vuosi sitten meidän perheessä otettiin askel tuntemattomaan, tämä äiti hyppäsi takaisin työelämään. Irtisanouduin äitiysloman aikana edellisestä työstäni, koska halusin jotain uutta. Kotiäitinä oli aikaa miettiä ja lopulta oikea työ löytyi, vähän sattumalta. Ensimmäistä kertaa ikinä aloitimme työ- ja päiväkotirumban. Millaista on olla äitinä työelämässä? Mitä haasteita ja mahdollisuuksia se tarjoaa?

Loistavasta tukiverkosta huolimatta työn ja perhe-elämän yhdistelmä on aika raskasta. Onneksi Alisa on aika hyvä nukkuja ja nukkuu nykyään lähes aina koko yön omassa sängyssä. Huonot yöunet vaikeuttaisivat arkea entisestään.

Joskus kadehdin lapsettomia työkavereita tai kollegoja, joilla on isoja lapsia. Alisan päiväkodin takia mun on "pakko" tehdä mahdollisimman paljon aikaisinta aamuvuoroa, jotta Alisan hoitopäivät olisivat kohtuulliset. Alunperin työtä hakiessa kriteerinä oli juuri mahdollisuus lomittaa työajat Samulin kanssa ristiin. Olisi ollut iso kynnys palata töihin, jos hoitopäivät olisivat venyneet pidemmiksi kuin meidän omat työpäivät. Vaikka Alisan parasta olemme ajatelleet, joskus mietin miten kiva olisi välillä tehdä hieman myöhäisempää vuoroa, minä kun en ole mikään aamuvirkku. Tosin, onhan se mukava päästä ajoissa kotiin. 

Päiväkodin aikataulut rajoittavat myös ylitöiden tekemistä, koska useimmiten mun on kuitenkin ehdittävä hakemaan Alisa. Onneksi meidän työpaikalla ei painosteta ylitöihin ja totta kai yritän joustaa aina kun se on ollut mahdollista.

Merkitykselliset vuodet?

Meidän tavoitteena on pitää koko päivähoitotaipale mahdollisimman pehmeänä, siis mielellään alle kahdeksan tunnin päiviä, mahdollisuuksien mukaan vapaata ja säännöllisesti lomia ja etenkin pitkät kesälomat. Onneksi perhe ja sukulaiset auttavat tässä. Kun Alisa joskus aloittaa koulun, olen ajatellut jäädä kahdeksi vuodeksi lyhennetylle työajalle, koska silloinkin Alisa on vielä todella pieni olemaan useita tunteja yksin kotona ja ajatus useasta tunnista iltapäivähoidossa ei kiehdo. Toki tähän on vielä monta vuotta aikaa, enkä voi tietää missä olen töissä tuolloin, mutta toivoisin sen olevan mahdollista.

Sanotaan, että ensimmäiset kolme vuotta ovat lapsen merkityksellisimmät vuodet ja siksi joidenkin mielestä lasta ei kuuluisi viedä siinä iässä päivähoitoon. On varmasti totta, että perusta lapsen kehitykseelle luodaan ensimmäisten vuosien aikana. Itse kuitenkin näen asian siltä kantilta, että yhtälailla Alisa tarvitsee vanhempia ja läsnäoloa viiden tai vaikka kymmenen seuraavan vuoden aikana, kyllä nekin on aika merkityksellisiä vuosia. Ja siihen tässä pyritään, että me vanhemmat pystyisimme koko lapsuuden ja nuoruuden olemaan mahdollisimman paljon läsnä, eikä aina vain töissä. Alisa meni alle 3-vuotiaana päiväkotiin, mutta se oli meille hyvä ratkaisu ja Alisa on ollut valmis päiväkotiin. Toki merkitystä on myös itse päivähoitopaikalla, meidän pieni ryhmis on superi. <3 Haluan kuitenkin, että näinä lapsuusvuosina elämä ei ole pelkkää päiväkotia ja vielä kouluikäisenäkin saisin viettää mahdollisimman monta tuntia päivässä Alisan kanssa kotona. 

Varsinainen ura siis saa odottaa. Siis jos uralla tarkoitetaan ympäripyöreitä päiviä työasioiden pyörittelyä vapaa-ajallakin. Mulle tärkeää työssä on haasteet ja itsensä kehittäminen, sitä mun työ tarjoaakin. Mä olen kuitenkin onnellinen, ettei mulla esimerkiksi tule työmeilejä kännykkään, vain  ja ainoastaan työkoneelle. Iltaisin ei ole tarve ajatella työasioita. Se on mulle tärkeää, koska mun perhe ansaitsee kaiken mahdollisen yhteisen ajan.

Tikittävä aikapommi?

Joillekkin työnantajille saattaisin olla tikittävä aikapommi. Kävelevä lapsimasiina, olenhan nainen hedelmällisimmässä iässä. Miksi minun kehittämiseen siis kannattaisi käyttää aikaa saati rahaa, koska kuitenkin jään heti äitiyslomalle? Mä olen onnellinen, että meidän firmassa on tarjolla mahdollisuus kehittyä ja kehittää osaamistaan, vaikka olenkin tällainen tikittävä aikapommi. Tartun kyllä näihin mahdollisuuksiin aina kuin tilanne tulee ja totta kai pidän silmät avoinna firman sisällä kiinnostavien vakanssien varalta, mutta etusijalla on aina meidän perhe.

On kuitenkin reilua työnantajaani kohtaan, että silloin kun olen töissä, teen töitä täysillä ja annan itsestäni sen minkä irti lähtee, tähän asti tämä on toiminut hyvin. Olen kiitollinen mun työstä ja siitä miten hyvin mun on mahdollista yhdistää se perhe-elämän kanssa. Jos mun pitäisi asettaa lisää toiveita työlleni, olisi se varmaankin etätyömahdollisuus. Toki välttämättä näin päiväkoti-ikäisen Alisan kanssa siitä ei olisi niin paljon hyötyä kuin esimerkiksi kouluikäisen lapsen kanssa. Kuka tietää, meidänkin työpaikalla on joskus tulevaisuudessa mahdollisuus hoitaa työskentelyä etänä.



Meillä on tällä hetkellä perheessä aika hyvä tasapaino molempien töiden suhteen, kummankin työ on siis yhtä tärkeä ja molempiin panostetaan yhtä paljon. Jos kuitenkin jossain kohtaa tulisi tilanne, että toisella olisi mahdollisuus esimerkiksi edetä uralla tai työ vaatisi suurempaa panostamista, toivoisin silloin toisella olevan mahdollisuus vähentää työmäärää. Voisin hyvin kuvitella, että itse tekisin siinä kohtaa esimerkiksi osa-aikaisesti töitä, jos se vain taloudellisesti olisi mahdollista, eli Samuli siis vastaavasti tienaisi enemmän. Kahteen uraan panostaminen yhtä aikaa perhe-elämän kärsimättä, voisi olla aika haastavaa, ei toki varmasti mahdotonta, mutta erityisjärjestelyitä vaativaa kenties.

Mä olen onnellinen meidän perheen tilanteeseen. Alisa saa mennä suht myöhään päivähoitoon ja meille jää kuitenkin iltapäivällä ja illalla aikaa yhdessä oloon ja esimerkiksi harrastuksiin. Pääsääntöisesti aika jakautuu niin, että aamulla Alisa saa viettää aikaa isin kanssa ja iltapäivällä sitten minun. Vaikka me vanhemmat ollaankin välillä väsyneitä kaiken tämän sumplimisen ja suunnittelun keskellä, Alisa tuntuu harvoin olevan väsynyt arkeen ja se on se asia mitä tässä haetaan ja mihin panostetaan.

Huh, tulipa pitkä teksti! Tämä vain on sellainen asia, mistä mietteitä olisi vaikka kuinka. Monesti tuntuu, että työssäkäyviä äitejä koitetaan syyllistää. Mä en kuitenkaan koe tarvetta syyllistyä, sillä mun mielestä meillä on meidän perheelle oikein sopiva ja hyvä tilanne, myös tulevaisuutta ajatellen. Meillä ei ole tulevaisuudessa näkyvissä muutosta hoitoratkaisuissa ja uskon, että pystytään säilyttämään tämä sama leppoisa ratkaisu useamman vuoden.

Äitinä työelämässä on yleensä ihan mukavaa. :)

Uusi arki

Huh! Nyt pääsen kertomaan teille hieman uudesta arjestamme! Tai no tämä viikko on vielä ollut mun työaikojen osalta hieman poikkeuksellinen.

Arki on lähtenyt rullaamaan tosi kivasti, koska en ole vielä myöhästynyt kertaakaan töistä tai päiväkodista. :D Olen tällä viikolla oppinut todella todella todella paljon uutta ja viikko on ollut siitä syystä raskas. Työpaikka on kuitenkin mahtava ja työporukka kiva, niiltä osin kun olen päässyt tutustumaan heihin.

Alisan päiväkoti on alkanut vielä paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Toki hän on välillä aamulla itkenyt hetken sekä välillä haettaessa, mutta päivisin hän on ollut iloinen, syönyt ja nukkunut päiväunet hyvin. Pehmeä alku kannatti todella! Ensimmäisenä iltana Alisalla oli hieman vaikeuksia nukahtaa, koska hänellä oli niin paljon asiaa ja olimme normaalia myöhemmin kotona. Seuraavana päivänä hän kuitenkin meni jo hyvissä ajoin nukkumaan.

Varmasti päiväkotiarjessa tulee hetkiä, jolloin Alisa reagoi vahvemmin, mutta ihanaa että juuri nyt kaikki sujuu hyvin. Olen itse ollut tällä viikkoa iltaisin väsynyt, joten kiva ettei ole pahemmin tarvinnut taistella Alisan kanssa. Uskon, että ensi viikolla helpottaa jo kummasti oma jaksaminen kun ei enää niin paljoa tule uutta ja olen tottunut rytmiin. :)

Enpä voisi juuri onnellisempi olla nyt, tuntuu että olen löytänyt oman juttuni ja pääsen haastamaan taitoni. Blogille on hieman vähemmän aika kuin ennen, mutta toivon, että pystyn luomaan silti mielenkiintoista sisältöä teille. Juttua kyllä riittäisi, valokuvaus vain on hankaloitunut entisestään kun en ole päivisin kotona. Innostus ei ole kadonnut mihinkään, tällä viikolla olen vain ollut hieman väsyneempi. Ei hätää kuitenkaan, varmasti kohta helpottaa! 

Näin meillä on arki alkanut.

Onneks te lukijat olette mun voimavara! <3

PS. Kuvina on mun yhden työpäivän asun yksityiskohtia. :)

Mietteitä uudesta arjesta

Uusi arki kurkistaa jo nurkan takana. Viikot ennen töiden aloitusta ovat olleet yhtä vuoristorataa. Välillä katson valoisasti eteenpäin innosta puhkuen, välillä suren menettäväni jotain Alisan mennessä päiväkotiin.

Onneksi olemme saaneet rauhassa tutustua ja totutella päiväkotiin, uskon sen helpottavan aloitusta. Lisäksi olen itse päässyt näkemään, millaista päiväkodissa on, joten voin olla luottavaisin mielin töissä.

Mielestäni ei ole oikeaa ikää mennä päiväkotiin, jokaisen lapsen kohdalla tilanne on erilainen. Pidän kuitenkin Alisaa valmiina päiväkotiin, hän osaa jo syödä ja liikkua itse sekä jonkinverran ilmaista itseään. Luotan myös meidän molempien äitien arvioon Alisan valmiuksista päiväkotiin, koska molemmat työskentelevät alalla.

Onneksi Alisa saa jatkossakin nukkua aamuisin suht pitkään, eikä häntä tarvitse repiä ylös kukonlaulun aikaan. Alisa menee yleensä hoitoon vasta 8.30-10.00. Onneksi mulla ja Samulilla on erilaiset työajat, saadaan lyhennettyä Alisan päivää mukavasti. Mun työt alkaa koulutuksella, jolloin työajat on päiväkodin kannalta hieman hankalat, mutta onneksi ystäväni A, sekä Samulin sisko ja äiti ovat lupautuneet jeesaamaan nämä pari ekaa viikkoa hakemalla Alisaa tarvittaessa hoidosta. Eiköhän kaikki lähde sutviintumaan kunhan nämä pari viikkoa päästään eteenpäin. :)

Jään kaipaamaan meidän hitaita aamuja ja aamukahvittelua, onneksi menen noin kerran viikossa myöhempään töihin, joten saan välillä nauttia myös aamuista. Samoin jään kaipaamaan todella paljon kerhokavereitamme. Nyt vasta kun kerhoilu on jäänyt pois, ymmärrän miten suurta vertaistukea olen muilta vanhemmilta saanut. Toivottavasti pääsemme kuitenkin osallistumaan jatkossa muina aikoina järjestettäviin tapahtumiin, jotta näemme vanhoja tuttuja.

Helpottavaa oli laskea, että ennen kesää Alisalle taitaa tulla enemmän vajaita, kuin kokonaisia viikkoja. Kesä-heinäkuun Alisa onkin sitten kokonaan pois hoidosta, joten aika pehmeästi saadaan aloittaa päiväkotielämä. Suurin kiitos tästä tietenkin meidän perheille ja lähipiirille, jotka mahdollistavat avullaan Alisalle näin paljon vapaata. Syksyllä Alisa onkin jo kaksivuotias ja entistä valmiimpi päiväkotiin.

Hieman mietityttää meidän tuleva muutto, joka mahdollisesti aiheuttaa Alisalle päiväkodin vaihtoa. Asioita ei kuitenkaan kannata murehtia etukäteen. Sen olen jo päättänyt, että jos löydämme sopivan kodin näiltä suunnilta, Alisa ei vaihda päiväkotia vaikka lähempänäkin olisi paikkoja, mutta jos taas päädymme jopa eri paikkakunnalle, on päiväkodin vaihtaminen väistämätöntä. Pohditaan sitä sitten kun se on ajankohtaista.

Entäpä minä itse, miltä tuntuu aloittaa työt? Jännältä ja innostavalta, haluan päästä oppimaan uusia asioita ja haastamaan itseäni, tietenkin säännöllinen kuukausipalkka miellyttää myös pitkän vanhempainvapaan jälkeen. Tietenkään raha ei ole ykkösmotiivi, hyvin tässä on pärjätty tähänkin asti pienemmillä tuloilla.

Totta kai mua myös pelottaa, haluaisin jaksaa töiden lisäksi touhuta Alisan kanssa, huolehtia kodista ja itsestäni, sekä tietenkin kirjoittaa blogia yhtä intensiivisesti kuin tähänkin asti. Nautin kaikista näistä asioista, enkä halua niistä luopua. Miten olla sitten samaan aikaan hyvä äiti ja hyvä työntekijä? Tiedän, että haluan onnistua molemmissa rooleissa erinomaisesti. Pahin pelkoni on, että olen huono äiti ja huono työntekijä. Toivottavasti näin ei käy! Aikatauluttaminen lieneen tulevaisuudessa tärkeää, eiköhän tästä selvitä! :)

Näillä mietteillä startataan ensi viikolla uusi arki, luottavaisin mielin sopivasti jännittäen. 

Palailen kyllä blogin pariin kertomaan teille, kuinka uusi arkemme alkoi.

Tarhareppu on pakattu, vaatteet valittu töihin ja päiväkotiin. Se on menoa nyt!

Budjettishoppailua

Tiistaisen hemmottelupäivän jälkeen mulle jäi ylimääräistä aikaa, jonka olin suunnitellut käyttäväni shoppailuun. Mulla ei ollut mitään tiettyä hakusessa, yleisesti työvaatteita. Niitä tulen tarvitsemaan uudessa työssä ja niiden osalta mun vaatekaappi huutaa tyhjyyttään. Mukavia löytöjä tuli tehtyä ja hinnatkin oli mukavan edulliset.

Perinteisille siisteille työpaidoilla on tarvetta, joko jakun alla tai ilman käytettäväksi. Nyt tarvitsisi vaan löytää se jakkukin. :) Löysin Lindexistä alerekistä valkoisen lyhythihaisen liukaspintaisen paidan, jolle ei enää -70% alennuksen jälkeen jäänyt hintaa kuin 9€. Tummansininen paita löytyi henkkamaukan alerekistä kympillä. Paita on edestä ohutta ja liukasta materiaalia, mutta takaosa ja hihat ovat hauskasti trikoota. Mun mielestä paita on tarpeeksi asiallinen, mutta samalla rento. Mistä te muuten ostatte näiden tyylisiä paitoja? Mulla osui todella huonosti silmään, yleensä olen Vilassa ja VeroModassa nähnyt hyviä, mutta tällä kertaa en niistä löytänyt. Täytyy mennä vielä ennen töiden alkua katsastamaan lisää. :)

Olen pitkään jo haaveillut mustista nilkkureista, vaikka multa yhdet kiilakorot löytyykin. Ne olen jossain määrin mieltänyt juhlakengiksi, joten tarvetta oli arkisemmalle parille. Rohkaistuin kokeilemaan henkkamaukan nilkkureita, kun olen monilla nähnyt niitä jalassa. Ajattelin ensin, että tasapohjaiset olisivat kivat, mutta tykästyin näihin korollisiin. Pieni korko tekee ihmeitä näin lyhyelle ihmiselle ja ajattelin, että tuleva työni on kuitenkin paljon istumista, joten jalat eivät pääse väsymään korkkareissa. Nämä tuntuivat jalkaan hyviltä ja kävelykin onnistui vaivatta. Hintaakaan näille kengille ei enää hurjassa alessa jäänyt kuin 10€.

Käytän aika vähän koruja, eikä mulla montaa olekaan. Aikaisemmin olen suosinut hopeisia koruja, mutta nyt halusin vähän uutta ja ostin kultaiset korvikset ja kaulakorun. Kaulakorussa on kivasti vaaleanpunaista, jonka ajattelin sopivan mun laukkuun. Myös halpa hinta houkutti taas, sillä yhteensä nämä maksoivat vitosen. :)

Tällaisia kivoja löytöjä tuli tehtyä ja yllättävän halvallakin pääsin. Olen kyllä aina melkoinen alehaukka, onneksi kaikki nämä tulevat tarpeeseen, eikä tullut tehtyä ostoksia periaatteella "ostin kun halvalla sain." Vielä ennen töiden aloitusta olisi tarkoitus löytää ainakin yhdet housut ja siisti jakku. Muutama uusi paita mahtuisi vielä kaappiin ja uudet silmälasit tarvitsen ehdottomasti. Olen itse asiassa ensi viikolla menossa katsastamaan silmälaseja. Olen lykännyt ja lykännyt niiden hankkimista, vaikka puoliksi sokeana olenkin siitä syystä kulkenut. Nyt on kuitenkin pakko sellaiset hankkia, tai en selviä töistäni. :)

Ihanaa viikonloppua! <3

Paistaa se aurinko joskus risukasaankin

No enpä olis uskonu, että pari päivää TÄN postauksen jälkeen saan kertoo teille tällaisia uutisia...

Nimittäin maanantaina tuon postauksen jälkeen sain soiton ja kutsun mennä käymään eräässä rekrytointifirmassa. Kävin siellä ja pääsin haastatteluun itse yritykseen tiistaiksi. Siellä sitten olin ja tässä sitä ollaan! Eilen sain soiton, sain paikan! Niiiiiin siistiä! Tämä niin paljon helpottaa meidän tilannetta, sillä on ihan eri lähteä katselemaan omaa asuntoa kun meillä molemmilla on nyt vakituiset kokoaikaiset työpaikat.

Ajattelin nyt myös samalla vähän kertoa teille mun työnhausta ja taustasta. Kuvina on mun viimeisin haastatteluasu, tosta paidasta tulee takuulla mun luotto työpaita, siisti ja mukava päällä. Tosin tämä uusi työ ja työpukeutuminen tarkoittaa sitä, että mä saan mennä hyvällä omalla tunnolla vähän shoppaileen uusia vaatteita! :)  Pahoittelut kuitenkin kuvien laadusta, päivä oli tosi synkkä ja pimeä, mun hovikuvaaja oli myös töissä päivän, joten jouduin vähän soveltamaan. :)

Mullahan on työkokemusta kertynyt monipuolisesti ravintola-alalta niin työntekijänä kuin esimiehenäkin. Koulutuksena mulla on AMK tutkinto Palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmasta, josta valmistuin 2014. Onneksi mä olen saanut tehdä monipuolisesti muun muassa talous- ja henkilöstöhallintoa, sillä äitiyslomalla tajusin, ettei ravintolamaailma ole se mitä haluan tehdä jatkossa.

Mielessä pyöri lähteä opiskelemaan, mutta päätin kokeilla jos pystyisin monipuolisen työtaustani ansiosta hieman vaihtamaan alaa ilman uutta tutkintoa.

Niimpä aloin syksymmällä katselemaan hiljalleen töitä ja hainkin aina kun oli tarjolla sellainen työ mihin oikeasti halusin. Olin toisaalta aika yllättynyt, koska pääsin yhteensä neljään haastatteluun, vaikka yksikään paikoista ei ollut ihan täysin omaa alaani. Välillä tietenkin "valitettavasti tällä kertaa valinta ei kohdistunut teihin" sähköpostit alkoivat tympiä. Kaksi näistä paikoista joissa olin haastattelussa olivat sellaisia, joiden ohi meneminen ei lopulta kauheasti haitannut, mutta yhdessä perintäfirmassa olin jo todella pitkällä jääden kuitenkin toiseksi, se harmitti hetken. Näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä, etten päässyt sillä nyt saamani paikka on kyllä parempi. :)

Ajattelin listata tähän muutaman vinkin, jotka itse koin tärkeäksi työnhaussa, toivottavasti niistä olisi apua sellaisille, jotka uutta työtä etsivät tai vaikka kesätyöhakuun.

• Panosta hakemukseen, kuva olis kiva. Lisäksi räätälöi hakemus jokaisen paikan mukaan, älä lähetä joka paikkaan samanlaista hakemusta.
• Painota osaamisessasi niitä asioita, jotka on haettavassa työssä tärkeitä. Älä kuitenkaan huijaa tai liioittele.
• Haastattelua varten tutustu työpaikkaan ja yritykseen esimerkiksi nettisivujen tms. kautta. Se antaa kiinnostuneen vaikutelman hakijasta.
• Mieti myös mitkä on sun heikkouksia ja miten esität asian niin, ettei haastattelija näe sua sopimattomana vaan kehittymiskykyisenä.
• Muista myös, että itseään saa ja pitää kehua, ei kuitenkaan liikaa.
• Ole itsevarma ja luota itseesi! Itsevarmuus näkyy kyllä ulospäin.

Tässä olisi siis mun ja mun muutaman ystävän ideoimia vinkkejä työnhakuun. Meillä on whatsapp-ryhmä, jossa viisi viisasta naista lyö usein päänsä yhteen ja sieltä saa aina vinkkejä ja tukea. Ollaan tutustuttu ammattikorkeassa ja pidetään edelleen tiiviisti yhteyttä, vaikka ollaankin jakauduttu ympäri Suomea. Maaliskuussa onneksi on luvassa reissu Helsinkiin ja ilta tyttöjen kanssa. :)

Tulevaisuudessä siis työskentelen vakuutusyhtiössä ja luvassa siisti sekä säännöllinen toimistotyö, mutta joka taatusti tarjoaa kaipaamiani haasteita. Työt aloitan helmikuun puolessavälin, joten ehdin tässä vielä hyvän aikaa olla kotona ja hoitamaan Alisan hoitokuviot lopullisesti kuntoon. Paikkahan hänellä on kyllä jo meidän lähipäiväkodista. Haluan kuitenkin, että hoidon aloittaminen sujuu mahdollisimman pehmeästi. :) Kovin syvällisesti en varmaankaan tule työstäni täällä blogissa puhumaan. Halusin kuitenkin kertoa teille tästä tämän verran, koska niin onnellinen tästä olen. Toivottavasti tästä urkenee ura finanssialalla, uskon että tämä on todella hyvä askel mun uran kannalta ja odotan jo innolla, että pääsen hommiin! :)

Kotimamma vai uraohjus?

Viime aikoina on ollut paljon vastakkainasettelua kotiäitiyden ja uraäitiyden välillä. Jos muuten jotain olen tämän reilun vuoden aikana oppinut niin sen, että äitiys on vastakkainasettelua jatkuvasti ja lähes joka asiassa. Hyvä äiti hoitaa lapsia kouluikään saakka ja omasta urasta viis, mutta toisaalta kysytään pystyykö kotiäiti tarjoamaan tarpeeksi virikkeitä lapselle, entä sosiaaliset suhteet tai mitäs sitten kun lapset on jo isoja? Eilen tosiaan aihetta käsiteltiin Marja Hintikka Live -ohjelmassa, jossa uskottiin, että koti- ja uraäitiyden voi  yhdistää. Minä uskon samoin!

Meidän perheessä nämä kysymykset ovat olleet tapetilla syksystä asti. Itsehän irtisanouduin äitiysloman aikana. Jonkun mielestä ehkä tyhmää tässä maailman ajassa, mutta itse koen, että haluan seuraavaksi tehdä täysin koulutustani ja työkokemustani vastaavaa työtä. Edellinen työ oli muutenkin vain väliaikainen ratkaisu kun muutimme tänne Turkuun ja olin jo raskaana tuolloin.

Itse en kuitenkaan pitänyt sitä tyhmänä ratkaisuna, sillä uskon vakaasti että löydän kyllä töitä jossain kohtaa. Olenkin syksyn aikana hakenut muutamiin paikkoihin ja käynyt muutamassa haastattelussa, joista olen saanut paljon lisää itseluottamusta. Mitään kiirettä tai aikataulua mulla ei ole työhönpaluun kannalta, Alisalla on hoitopaikka varattuna meidän lähipäiväkodista ja hän saa aloittaa siellä sitten kun tarvetta ilmenee. Samuli käy kyllä normaalisti töissä, joten ei tässä sen suurempaa kiirettä ole.

Alani työmahdollisuuksia hieman rajaa kriteerini, en nimittäin haluaisi pitää Alisaa välttämättä kokopäiväisesti hoidossa, vaan että pystyisimme sumplimaan Samulin töiden kanssa niin, että hoitopäivät olisivat mahdollisimman lyhyet. Tietenkin jos tämä osoittautuu liian rajaavaksi tekijäksi niin asiaa on pohdittava uudelleen. Onneksi Alisan ei kuitenkaan tarvitsisi mennä kovin aikaisin aamusta hoitoon, sillä Samuli aloittaa työpäivän aikaisintaan yhdeksältä. 

Haluan kuitenkin ehdottomasti palata töihin, sillä myös ura on minulle tärkeä, vaikka perhe edellä mennäänkin. Haluan kuitenkin siinä kohtaa, kun lapseni on/ovat isompia ja heilläkin on jo omaa elämää, että minullakin on elämässäni jotain muutakin kuin lapset. En halua ripustautua heihin niin, että he ovat ainoa asia elämässäni. Työ on kuitenkin myös suuri osa elämää, olisihan tässä tarkoitus työskennellä vielä ainakin reilut 40 vuotta.

Olen ehkä työnantajan silmissä hieman riskaabeli valinta työntekijäksi, sillä päiväkodissa olevat pienet lapsethan ovat usein sairaana ja nuoret yhden lapsen äidit hankkivat pienellä ikäerolla usein toisen. Auttaako jos kerron työhaastattelussa, että yhtälailla mieheni voi jäädä hoitamaan sairasta lasta? Tai etten aio välttämättä hankkia lisää lapsia, enkä välttämättä ainakaan ennen kuin Alisa on lähempänä kouluikää. Eipä ole miehillä samaa ongelmaa.

Siinä mielessä olen todella onnekas, että olen nuoresta iästä huolimatta saanut tehdä todella kiinnostavia ja monipuolisia työjuttuja ja siksi en jaksa stressata tulevaa, vaikka tällä hetkellä on hieman haasteellista työllistyä, niin uskon koulutuksen ja kokemuksen olevan jonkinlainen etu kuitenkin. Totta kai jollain tasolla olisi voinut olla fiksumpaa luoda ensin ura ja miettiä lapsia vasta sitten. Olen kuitenkin aina halunnut lapset suht nuorena, joten tämä tuntui enemmän omalta vaihtoehdolta. Olenhan kuitenkin ehtinyt käydä koulut ja työskennelläkin muutaman vuoden. Enkä kuitenkaan halua niin suuri uraohjus olla, että se menisi kaiken edelle.

Tiedän kyllä jo nyt, että mun tulee ikävä näitä kuvissa näkyviä hetkiä, eli siis yhteisiä päiviä Alisan kanssa, jolloin voi tehdä mitä tykkää ja ilman aikatauluja. Mutta ehkä me löydetään joku ratkaisu tähän tilanteeseen. Olen itse saanut nauttia omassa lapsuudessani siitä, että äiti oli pitkään kotona. Lapsuuteni oli kyllä todella onnellinen, olihan se erilaista kun monilla kavereilla, joiden vanhemmat olivat töissä. Parissakymmenessä vuodessa ajat kuitenkin muuttuu, enkä nää itseäni olemassa kymmentä vuotta kotona, vaikka se toisaalta ihanaa olisikin.

Kuten ehkä huomaatte, en koskaan ole jaksanut suunnitella ja stressata elämää ihan hirveästi eteenpäin, koska uskon, ettei elämää voi suunnitella vaan päätökset on tehtävä hetkessä. Ihan hyvin on toiminut tähän asti ainakin. En kuitenkaan halua, että seuraavat vuodet juostaan läpi sumussa nauttimatta elämästä. Uskon, että äitiys ja ura on lempeästi yhdistettävissä, se vaatii oikeita valintoja ja päätöksiä sekä joustavuutta. En kuitenkaan suostu hetkeäkään epäilemään etteikö meidän perhe tässä voisi onnistua. Aika näyttää mitä tuleman pitää, mutta siihen asti nautitaan täysillä kotiäitiydestä. Onneksi sentään äitiys ei tule ikinä katoamaan, se vain muuttaa muotoaan.