MIKÄ SAA JAKSAMAAN TÄTÄ PIMEYTTÄ?

Vaikka olenkin syysihminen, niin onhan tämä marraskuu  aika synkkää aikaa! Rakastan niitä aurinkoisia syyspäiviä, mutta harmaat sumupäivät ottavat koville. Kahdeksasta neljään toimistotöissä tarkoittaa hämärää ennen ja jälkeen työpäivän. Vaatii paljon enemmän työtä pitää yllä positiivista virettä.

Mistä repiä iloa ja positiivisia ajatuksia juuri nyt?

Käpertyminen illalla ajoissa sänkyyn kirjan kanssa ja villasukat jalassa. Mun varpaat palelee aina ja siksi kuljen kotona usein villasukat jalassa ja nukun niiden kanssa. Kirjan lukeminen taas rauhoittaa paremmin kuin kännykän näpyttely.

Kaverit. Olen sopinut erilaisia illanistujaisia ja iltoja eri tyyppien kanssa. Näistä illoista saa paljon energiaa!

Piristystä arkilookiin. Kirkas huulipuna tai kynsilakka tekee mielenkin vähän kirkkaammaksi. Itse otin juuri ripsien pidennykset kun siskoni kouluttautui äskettäin. Ripset on kyllä taas niin kätevät ja olin ihan unohtanut millaista on kun ei tarvitse räpeltää ripsarin kanssa. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta siskoni tekee tosiaan nykyään ripsiä, käykää ihmeessä varaamassa aika jos asutte Tampereen lähistöllä.

Jouluiset ajatukset. Mä suunnittelen jo kovaa vauhtia joulua. En hössötä ympäriinsä, mutta suunnittelen ja ostan hiljalleen lahjoja ja valmistelen mielessäni joulumenua. Kävin viikolla kirjastossa etsimässä joulukirjoja, sillä tänä vuonna haluan uppoutua joulufiilikseen kunnolla. Ymmärrän, että joidenkin mielestä joulu alkaa liian aikaisin, mutta mun mielestä joulu tuo valoa tähän synkkyyteen. Ensimmäiset valot palaa jo.

Pikkujoulut. Joulun lähestymiseen liittyy tietysti myös pikkujoulut! Itselläni on ainakin kahdet pikkujoulut marraskuussa. Ensimmäiset ovat jo tulevana viikonloppuna.

Kivaa tekemistä. Etenkin nyt kun ulkona on pilkkopimeää, tuntuu ettei me ulkoilla senkään vertaa iltaisin kuin muulloin. Olen joka viikko ainakin yhtenä iltana tekisimme jotain spesiaalia. Meillä on ollut esimerkiksi lettukestit ja tänään ajattelimme vielä leipoa yhdessä sämpylöitä. Ei sen niin kovin spesiaalia tarvitse olla, lautapelejä tai palapelejä koko perheen kera on jo piristävää.

Kynttilät. Pimeyttä ei voi kokonaan poistaa, mutta kynttilämeri ainakin hieman valaisee sitä. Niinpä meillä palaa runsaasti kynttilöitä päivittäin. Pöly ei myöskään näy kynttilänvalossa, joten.... ;)

Vaikka sää on nyt aika synkkä, toivottavasti sun mieli on valoisa. <3

Miksi rakastan syksyä?

Syksy jakaa mielipiteitä. Toiset masentuu syksystä ja toiset rakastaa syksyä. 

Kumpaan leiriin sinä kuulut?

***

Mulle syksy on useamman vuoden ollut tosi kiireistä aikaa, mutta samalla syksyssä on jotain tosi voimaannuttavaa. Syksyisin musta tuntuu, että pystyn ihan mihin vaan, olen täynnä touhua ja sitten loppusyksystä huomaan, että olen ihan piipussa. ;) Ehkä tänä syksynä on toisin.

Miksi minä sitten rakastan syksyä? Rakastan pimeneviä iltoja, vaikka valoisissa kesäilloissakin on sitä jotain. Rakastan kietoutua vilttiin sohvan nurkkaan ja uppoutua johonkin hyvään kirjaan.  Sytytän kynttilät ja sisustusvalot ja nautin niiden tunnelmasta. Rakastan keitellä iltateet rauhassa ja loppusyksystä nauttia myös glögistä. Osa tykkää nauttia glögiä ympäri vuoden, mutta mä haluan pitää sen siellä loppusyksyssä, koska glögistä tulee niiiiiiin jouluinen fiilis.

Syksy on myös sohvaperunoiden parasta aikaa, kun joka viikko tuntuu alkavan jokin uusi hyvä sarja. Itse tykkäänkin kotimaisista sarjoista ja juuri nyt niitä tuntuu tulevan vaikka joka päivä!

Syksy on muutenkin uuden alku. Meidän perheessä ainakin on aloitettu uusia harrastuksia ja innostuttu uusista taidoista. Vielä kun itse saisin itseäni niskasta kiinni niin homma olisi bueno!

Mä rakastan toisaalta myös sitä, että kaikesta uurastuksesta ja puuhailusta johtuen, olen iltaisin todella väsynyt. Siksi mä nukun nyt paremmin. Mulla on välillä ollut vaikeuksia nukahtamisen kanssa, en ole tuntenut väsymystä iltaisin ja unen saaminen on vienyt aikaa. Tuolloin olen kärsinyt väsymyksestä aamuisin ja päivisin. Nyt olen jälleen saanut käännettyä rytmin siten kuin sen tulisi ollakin ja aamuisin olen ollut pirteämpi, samoin työpäivän aikana.

Syksyssä rakastan myös kirpeitä aamuja ja lämpimiä vaatteita. Kesä ja lämmin on kiva, mutta jotenkin olen vaan niin paljon enemmän sinut paksujen neuleiden ja nilkkurien kanssa. Paras ilma ulkoilulle on ehdottomasti aurinkoinen syyspäivä. Toivottavasti ehditään tänä syksynä vielä retkelle jonain täydellisenä syyspäivänä.

Minä rakastan syksyä!

10 syytä rakastaa marraskuuta

Marraskuuta pidetään yleensä aika masentavana kuukautena ja harva tuntuu erityisemmin pitävän marraskuusta. Mä ajattelin kuitenkin ajatella asiaa hieman toiselta kantilta ja miettiä, mikä kaikki marraskuussa onkaan mahtavaa!

***

Joulu

Jouluhullu mikä jouluhullu. Joulun lähestyminen tekee mut iloiseksi ja onkin parasta marraskuussa.

Pikkujoulut

Pikkujoulukausi alkaa kohta olla kuumimmillaan, kuinka monet sulla on tänä vuonna?

Kynttilät

Meillä palaa kynttilät melkein joka ilta.

Tunnelma

Kynttilät, hämärä, valosarjat... Ihanan tunnelmallista!

Pimeät yöt

Pimeydessä on hyvät puolensa, nimittäin öisin ainakin itse saan paremmin unta kun on säkkipimeää. Kesäisin mulla on välillä sitä ongelmaa, etten tahdo saada nukutuksi valoisassa kesäyössä.

Pölytön koti

Ei sillä, että meillä olisi yhtään sen siistimpää, mutta koska on niin hämärää --> se mitä ei nää = sitä ei ole olemassa. ;)

Ei tuskaisen kuumaa

Tunnetusti Suomen kesä on samperin kuuma ja hikinen, joten kiva kun marraskuussa ei tarvitse läkähtyä kuumuuteen!

Aurinkoiset päivät

Jokainen aurinkoinen päivä sadepäivien keskellä tuntuu voitolta.

Saa ihan luvan kanssa olla tekemättä mitään.

Tiedättehän, syksyllä on ihan okei olla väsynyt, joten ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa vaan voi ihan luvan kanssa olla tekemättä mitään!

Joka päivä lähempänä valoa.

Jokainen päivä on voitto!

***

Oletko samaa mieltä? Mikä sun mielestä on parasta marraskuussa?

Ihanaa marraskuista sunnuntaita!

Syksyn tuulahdus

Kyllä se niin on, syksy hiljalleen alkaa tuoksumaan ilmassa. Juurihan kesä oli kauneimmillaan ja kohta jo lehdet kellastuu. Toisaalta, meidän häihin on enää kaksi viikkoa ja nimenomaan syyshääthän me haluttiin.

Aamut on jo välillä viileän kirpeitä, mutta iltapäivällä aurinko vielä lämmittää. Aamuinen ulkoilu kipristelee poskilla ja paleltaa nenänpäässä, vielä tarkenee kuitenkin balleriinat jalassa.

Monille syksy on haikeaa aikaa, kun kesä kuihtuu pois. Mulle alkusyksy on ollut aina yksi mieleisimpiä vuodenaikoja. Se on tietysti vähän mun oma syy, kesä nimittäin on meillä aina hieman kiireisempää aikaa, ei se toki ihan vielä näytä laantuvan, mutta syksyä kohden kuitenkin mulle tulee levollisempi olo.

Kadulla kävellessä tuuli tuivertaa hiuksia. Tuntuu ihan kuin syksyinen tuulahdus puhaltaisi mun sisälle ihan uutta virtaa. Musta tuntuu taas, että tänään jaksan jo paremmin. Syksy tuo aina jotain uutta, tämäkin syksy on erilainen kuin edeltäjänsä. Pitkään niin kaukainen syksy kipristelee nyt mun vatsassa, mua jännittää. Kaksi viikkoa, onko siihen todella niin vähän aikaa enää?

Yhtenä aamuna tällä viikolla käveltiin Alisan kanssa päiväkodille ennen mun iltavuoroa, sillon kyllä tunsin haikeutta. Mun pienestä vauvasta on kasvanut reipas ja ennen kaikkea viisas nuori neiti. Tietä ylitettäessä hän kailottaa ja viittoo: vasen, oikea, vasen, sit mennään! Hän ei enää ihan joka asiassa tarvitse vanhempien apua, vaatteet haetaan kaapista ja puetaan itse, joskus toki nurinperin. Kaikki sujuu ja elämä äitinä on tällä hetkellä todella sujuvaa ja helpompaa, kun Alisa on jo niin iso. Kuitenkin kun pieni käsi pujottautuu mun käden sisään ja kuuluu kuiskaus, ota mua kädestä kiinni, haluaisin sanoa, että mä pidän sua kädestä kiinni aina.

Miksi siis tuntisin haikeutta, kaikkihan on nyt niin hyvin.

Tervetuloa syksy!

Ihanaa viikonloppua!

Joulu ilman stressiä + blogihaaste

Sain Kotiäidin elämää - blogin Nannalta blogihaasteen stressittömämpään jouluun. Sivusin aihetta jo aikaisemmin Miten selvitä joulusta järjissään ja ilman mattia - postauksessani, mutta päätin tässä haastaa nyt eniten itseni.

Olen ehdottomasti syksy- ja jouluihminen. Tai no olen ehkä vuodenaikaihminen, nautin nimittäin jokaisesta vuodenajasta, mutta toki hieman eri tavoin. Syksy on ihanaa aikaa kun saa tunnelmoida rauhassa kynttilöiden ja tunnelmavalojen loisteessa. Meillä onkin jo ensimmäiset tunnelmavalot sytytetty niin pihamaalle kuin sisällekin.

Äitini on myös jouluihminen ja kotonamme on aina tehty joulua pitkän kaavan mukaan. Äitini nauttii joulupuuhista ja hänen joulunsa ei tule ilman touhuamista. Itse olen perinyt ihan samaa meininkiä joulun suhteen.. Muistan erään joulun kun asuin vielä yksinäni pienessä tamperelaisessa yksiössäni. Ennen joulua koristelin hyvissä ajoin kotini jouluiseksi. Meidän oli tarkoitus Samulin kanssa viettää aatto vanhempieni luona ja tulla illaksi minun luokseni. Minun ei pitänyt tehdä varsinaista joulusiivousta tai muutakaan höösäystä joulua varten, mutta niin minä vain aattoa edeltävänä yönä puunasin asuntoani ja valmistin suklaakonvehteja. Parasta siinä joulussa oli kuitenkin fiilistely Samulin kanssa sohvannurkassa jouluelokuvia katsellen, enpä paljon vilkuillut onko sohvan alla villakoiria vai ei.

Tällä viikolla tänne Etelä-Suomeenkin satoi ensilumi. Ohut, mutta kaunis kerros ilostutti ja valostutti syksyistä maisemaa. Ilmassakin oli jo oikean talven tuntua. Eilen arkiviikon päättymisen kunniaksi päätin hieman fiilistellä syksyä ja sytyttää kynttilöitä. Alisan kummisetä tuli myös käymään, joten leivoin syksyn ensimmäiset tähtitortut kahvipöytään. Perjantai-illan fiilistelyssä oli sitä jotain, mistä haluan nauttia ihan jouluun saakka: rauhaa ja hyvää mieltä.

Keräsin tähän kolme vinkkiä joilla aion saavuttaa stressittömän joulun ja säilyttää fiilistelyn ihan sinne jouluun saakka.

******

Nautin joulutouhuista ja rakastan tehdä joulua, mutta hiljalleen olen alkanut oppia, että stressitön fiilistely tuo paremman joulutunnelman kuin stressintäyteinen väkisin yrittäminen. Vinkkini numero yksi on siis: Fiilistele enemmän kuin stressaat.

Joulu on täynnä erilaisia perinteitä, perinteet vaihtelevat perheestä riippuen. Väkisinkin kaikki perinteet eivät ole jokaiselle yhtä tärkeitä. Olen itse hiljalleen yrittänyt karsia joulusta niitä väkisin väännettyjä perinteitä ja tapoja. Jos ne ei tunnu omilta, niin miksi niitä noudattaa? Vinkkini numero kaksi onkin: Rakenna rohkeasti omanlaisesi joulu.

Jouluisin usein hukutaan lahjoihin ja ruokaan. Lahjat unohtuvat ehkä johonkin kaapin perukoille lopulta ja ruokaa heitetään säkkikaupalla roskiin. Tässä itselläni on taatusti parantamisen varaa, sorrun liikaa ostamiseen usein. Mitä jos tänä jouluna tehdäänkin vähän viisaampia valintoja ja vältetään liiallisesta kuluttamisesta aiheutuva morkkis. Vinkkini numero kolme onkin siis: Vähemmän on enemmän.

******

Minä haastan tähän stressittömään jouluun SINUT! Olit sitten bloggaaja tai et, haastan sinut nauttimaan joulusta ilman stressiä.

Nautitaan tästä omalla tavallaan ihanasta syksystä ja hiljalleen saapuvasta joulusta. Toivon, että tästä joulusta päällimmäisenä jää jokaiselle mieleen ja välittyy se ihana TUNNELMA.

Fiilistellen. <3

Mitä syksy tuo tullessaan?

Jos katson meidän vuotta 2016 tästä päivästä taaksepäin, voin vain ihmetellä, kuinka me on pysytty vauhdissa mukana? On ollut muuttoa, töihin palaamista, päiväkodin aloitusta... Paljon sellaisia muutoksia, mitä meidän elämässä ei ole aikaisemmin ollut. Uusia asioita, uusia tilanteita, uusia ihmisiä..

Suuria suuria asioita takana, mutta miltä näyttää loppuvuosi? Tällä hetkellä mitään kovin suuria muutoksia ei ole tiedossa, ehkä voisin todeta: onneksi!

Jatkuvassa muutoksessa eläminen on aika raskasta: hektistä ja henkisesti kuormittavaa. Ei sillä, nämä suuret muutokset ovat olleet hyviä ja vieneet elämää eteenpäin.

Ihanaa kuitenkin, että tiedossa on rauhallinen ja tasainen syksy. Joskus se tasainen ja arkinen elämä on tosi jees.

Mitä loppuvuosi sitten tuo tullessaan? No ensimmäisenä edessä on tietenkin Alisan syntymäpäivät, joita juhlitaan viikon päästä. Loppuvuonna juhlitaan myös Samulin syntymäpäiviä, isänpäivää sekä tietysti joulua. Luvassa on muutamat pikkujoulut myös. Oikeastaan siinä on varmaan suurimmat suunnitelmat loppuvuodelle. Ihanan, noh tavallista! Ei mitään suurta ja super erikoista. 

Tänä syksynä Alisa alkaa olemaan jo sen verran isompi, että pääsen todennäköisesti viettämään hieman useammin ihan omaa aikaa. Toki sitä on ollut tähänkin asti ihan hyvin, mutta kuitenkin. On meille luvassa hieman raskaampiakin viikkoja, Samuli nimittäin lähtee ensi kuussa kahteen kertaan koulutukseen eri paikkakunnalle. Luvassa on siis parisen viikkoa "yh-arkea" itselleni. Täytyy kyllä tunnustaa, että ihana siskoni on lupautunut tulemaan meille avuksi, ettei Alisalle tulisi montaa pitkää päivää hoidossa. Kun toinen on pois, se tarkoittaa Alisalle jopa yhdeksää tuntia päiväkodissa. Onneksi näitä päiviä ei ole montaa luvassa.

En tiedä, onko fiilis välittynyt sinne teille asti, mutta pitkästä aikaa mulla on taas todella paljon ideoita blogin suhteen. Pitkään mua on vaivannut kiire, en ole ehtinyt aina keskittymään kirjoittamiseen. Nyt kun elämä on rauhoittunut, mulle suorastaan ilmestyy ideoita päähän, kuin sieniä sateella. Sekin on helpottavaa.

Tähän asti syksy ollut mukavan aurinkoinen, toivottavasti sellaisena säilyykin. Pysyy mielikin virkeämpänä kuin vesisateessa.

Rauhaa, arkea ja kaunista säätä, niitä me toivotaan tältä syksyltä! :)

Hyvää viikonloppua! <3