Vuosi 2018 - ei lupauksia, mutta muutoksia

Nyt on vuoden 2018 ensimmäinen päivä! Miten vuosi vaihtui teillä? Meillä oli jälleen aika maltilliset vuoden vaihtumiset. Tänä aamuna heräsimme kaikki kolme olohuoneen sohvilta, hups!

Tulevalle vuodelle en aio luvata mitään erityistä. Aion kuitenkin tehdä muutoksia, jotta vuosi 2018 olisi edeltäjäänsä parempi.

***

Oma hyvinvointi

Viime aikoina täällä on ollut paljon postauksia, missä aiheena on ollut kiire, ajanpuute yms. Aionkin tänä vuonna muuttaa toimintaani niin, että kiirettä olisi vähemmän, aikaa jäisi välillä ihan vaan oleiluun ja joka ilta en järjestäisi stressiä milloin kotitöistä, milloin blogihommista. Töissä on toki käytävä jatkossakin ja harrastuksia ei ole tarkoitus lopettaa kokonaan. Hyvin paljon on kuitenkin kiinni asioiden priorisoimisesta.

Olen jo aloittanut muutosten tekemisen: luovuin muutamasta sivujutusta ja aion suhtautua blogiinkin rennommin. Luulen, että tätä kautta blogin sisältökin pysyy parempana, kun ei tarvitse väsyneenä pakottaa itseään tuottamaan keskinkertaista sisältöä. Lisäksi arjen pyörittämiseen olen miettinyt pieniä muutoksia  kuten siivouksen osittaista ulkoistamista ja ajankäytön parempaa optimointia..

Tänä vuonna keskittyminen tulee olemaan henkisessä hyvinvoinnissa, fyysinen puoli tulee sitten perässä. Toivottavasti myös fyysiselle hyvinvoinnille olisi tänä vuonna paremmin aikaa.

***

Talous

Raha-asioita on harvemmin helppo muuttaa sormia napsauttamalla ja onhan mulla ollut tällainen talousprojekti jo pidempään. Nyt loppuvuonna kuitenkin käänsin siinä vaihdetta vähän isommalle ja aloin opetella vähän uusia asioita siihen liittyen. 

Tavoite on jatkossakin tarkastella omia kulutustottumuksia ja panostaa määrän sijasta laatuun. Esimerkiksi oma vaatekaappini kaipaa järkeistämistä. Kaapistani löytyy hirveästi epäkäytännöllisiä vaatteita, mutta nyt ajattelin hiljalleen koota järkevän ja käytännöllisen vaatekaapin. Tarkoituksena kuitenkin vaihtaa epäkäytännölliset ja huonolaatuiset vaatteet pikkuhiljaa käyhtännöllisiin ja laadukkaampiin vaatteisiin. Todennäköisesti vaatteiden määrä tulee pienentymään, mutta ehkä sieltä löytyisi jatkossa paremmin päälle puettavaa. Sama pätee jatkossa myös esimerkiksi sisustukseen. Aion myös jatkossa jatkaa ajatuksella vähemmän on enemmän ja välttää turhien hankintojen tekemistä.

Kulutustottumusten järkevöittämisellä yritän tietenkin saada aikaan rahallista säästöä. Olen jo useamman vuoden säästänyt automaattisesti tietyn summan kuukausittain, mutta nyt aion kasvattaa tuota summaa ja lisäksi hankkia ylimääräisiä säästöjä, jotka voin sijoittaa eteenpäin. Tavoite olisi tasapainottaa ja vankistaa omaa taloutta ja järjestellä raha-asioita siten, että isompien ja pienempien unelmien toteuttaminen olisi jollain aikataululla mahdollista.

***

Matkailu

Muutamaan vuoteen ei ole ollut aikaa matkustelulle, ainakaan Tallinnaa kauemmaksi, mutta nyt siihen on tulossa muutos. Parin viikon päässä häämöttää eksoottinen Mauritius, joka on aikuisten reissu. Kesälle kuitenkin on suunnitelmissa jo koko perheen lomareissu. Salaa haaveilen jo reissusta aurinkoon myös vuoden päästä talvella.

Itse koen matkustelun itseen ja omaan perheeseen panostamisena ja siksi haluaisin kasvattaa matkailun määrää meidän perheessä. Toki isommat ulkomaanreissut vaativat rahallista panostamista, mutta toivoisin, että tuon yllä olevan muutoksen myötä myös matkailuun olisi jatkossa käytettävissä enemmän rahaa. Aina matkailu ei tarkoita kuitenkaan kalliita ulkomaanmatkoja vaan matkailla voi pienemmälläkin budjetilla kotimaassa, tätä meidän perhe on harrastanut jo monesti ja varmasti aiomme sitä jatkaa myös tulevaisuudessa.

***

Tässä päällimmäisiä mietteitä tulevasta vuodesta. Kohtalaisen toiveikkain mielin lähden sitä kohti. Tänä aamuna kun heräsin sohvalta ja katselin kahta nukkuvaa ja muistin, että elämän parhaimmat asiat löytyy lopulta aika läheltä kuitenkin.

Mitä parhainta vuotta 2018 ihan jokaiselle! <3

Kun ei olekaan mitään isoa projektia

Raskaus

Vauva-aika

Töiden etsintä ja töihinpaluu

Oman kodin ostaminen

Häät

Yli kolme vuotta on mennyt enemmän ja vähemmän isojen projektien parissa. Aina on ollut joku isompi muutos tulossa. Nyt tuntuu kuin yksi ajanjakso olisi päättynyt. Juuri nyt ei ole mitään isoa muutosta tiedossa.

Jetro Stavén photography

Mitäs nyt?

Muuttuuko elämä tasaisen tylsäksi? 

Kieltämättä olen vähän jo kaivannut sellaista aikaa, ettei olisi mitään isoja mullistuksia tulossa. Kaipaan ehkä just nyt rauhallisuutta ja tasaisuutta. Vaikka nämä projektit ovat olleet ihania ja mieluisia, totta kai ne kuormittavat ihan eri tavalla kuin aivan tavallinen arki. On paljon mietittävää ja suunniteltavaa, sekä tietenkin tehtävää.

Kaipaan myös vähän taloudellista tasapainoa, sillä etenkin mun töihinpaluun jälkeen olemme tehneet aikamoisia rahallisia panostuksia, niin oman asunnon kuin häidenkin osalta. En voi väittää, etteivätkö ne olisi vaatineet tavallista tiukempaa taloudellista kuria, mutta niinhän unelmat joskus vaatii.

Sanni Laine

Eipä tässä rahassa tulla kierimään, ainahan sille lapsiperheessä käyttöä on, mutta on ihan kiva kun pitkästä aikaa niitä "ylimääräisiä" rahoja voi ajatella käyttävänsä vähän vapaammin. Haaveissa siintää vähän matkustelua, sisustamista sekä kenties itsensä ja koko perheen hemmottelua.

Mä en ainakaan aio nyt etsimällä etsiä uusia mullistuksia vaan aion hetken nauttia tasaisesta ja kenties vähän tylsästäkin elämästä. Mä aion myös nukkua ja ihan vaan olla tekemättä mitään. ;)

Ensimmäinen oma asunto

Otsikossa on meidän suurin tavoite tällä hetkellä. Ensimmäinen oma asunto. Kerroinkin, että meidän nykyinen vuokra-asunto myydään ja meillä loppuu vuokrasopimus kesällä. Meillä on siis edessä ensimmäisen oman asunnon etsintä.

Nyt kun palasin työelämään, päätimme vuokra-asunnon sijaan nyt ostaa oman asunnon. Ehkä nyt vaan on hyvä hetki asettua aloilleen ja mennä naimisiin pankin kanssa.

Niimpä kuluneen kevään aikana on täytetty lainahakemusta ja selailtu kivoja asuntoja etuovesta. Nyt olemme päässeet jopa siihen vaiheeseen, että olemme menossa katsomaan erästä potentiaalista asuntoa.

Kannattaako tyytyä "ihan kivaan"?

Kun aloitimme asuntojen kartoituksen pohdimme muutamia kriteerejä tulevalle asunnolle:

- mielekäs sijainti, on tiettyjä alueita, jonne en ehdottomasti halua. Suurta plussaa on, jossei Alisan tarvitse vaihtaa päiväkotia.

- ei suurta remonttitarvetta, eli siis lähiaikoina remontoitu, mieleinen keittiö ja kylppäri, seinä- ja lattiapinnat olemme valmiita uusimaan

- kohtuulliset asumiskustannukset

- rivi-/paritalo

Lisäksi asunnon tulisi olla muutenkin kiva ja mieleinen. Onhan se todennäköisesti elämän isoin hankinta, joten en halua, että koti on epämieluinen tai vaan ihan kiva. En tarkoita, että sen pitäisi olla viimeisen päälle ja luxus, mutta jotain sellaista siinä pitää olla, että heti tulee se olo, että tämä me halutaan.

Miten muuten väitetään, ettei tällä hetkellä asunnot mene kaupaksi? Kaikki asunnot, joita olemme katsoneet, ovat menneet suht nopeasti. Muutama on jopa jäänyt inan harmittamaan. Onneksi uusia kivoja tulee kuitenkin jatkuvasti myyntiin.

Nyt on kuitenkin aika laittaa isompaa vaihdetta silmään ja alkaa tosissaan bongailemaan asuntoja, kesä tulee nopeammin kuin uskoisikaan. Toivotaan että löydämme sen asunnon, mikä olisi juuri se meidän ensimmäinen oma asunto. :)

2021

Mitä meille kuuluu vuonna 2021? Pyysin Samulia pohtimaan yhtenä iltana, millaiseksi hän kuvittelee meidän elämän viiden vuoden päästä. Näiden ja omien ajatuksieni pohjalta kokosin tähän kuvitteellisen ajatelman meidän elämästä vuonna 2021...

...Turku on edelleen kotikaupunkimme ja asumme omassa rivitalonpätkässä, joka mielellään on kahdessa tasossa ja sisustukseltaan vaaleahko. Rivitalossa asuminen on tarjonnut elämään helppoutta ja huolettomuutta omalla pihalla höystettynä. Salaa joskus haaveilemme siitä omakotitalosta, mutta edelleenkään se ei oikein sovi meidän elämäntilanteeseen.

Työskentelemme molemmat samoilla aloilla kuin nytkin, ehkä hieman eri tehtävissä, mutta työ on edelleen kiinnostavaa ja mielekästä. Vuonna 2021 Samuli täyttää 33 vuotta ja itse täytän 30 vuotta.

Alisa on reipas kuusivuotias, joka olisi syksyllä menossa kouluun. Itse olisin jäämässä juuri toisesta lapsestamme äitiyslomalle. Mahtavaa olisi, että saisin olla kotona kun Alisa aloittaa koulun. Alisa on edelleen määrätietoinen ja iloinen lapsi, omapäisyydestä huolimatta arki on ollut helppoa hänen kanssaan.  

Kaikilla meillä olisi sama sukunimi, sillä muutamaa vuotta aikaisemmin olemme viettäneet ikimuistoista hääpäivää. Muutoinkin parisuhteemme on tasapainossa ja olisimme onnellisia edelleen.

Meillä harrastetaan edelleen autourheilua ja bloggaamista. Alisalle olisi kehittymässä jokin oma mielekäs harrastus, kenties jokin liikunta- tai sitten musiikkiharrastus. Blogia kirjoittelen edelleen omaksi ilokseni ja olen toivottavasti saanut näiden vuosien aikana kivoja kokemuksia blogin parissa.

Kaikki isovanhemmat olisivat edelleen hyvässä kunnossa ja työelämässä. Ultimaattisen upeaa olisi, jos omat vanhempani olisivat muuttaneet Turkuun lähelle meitä. Näkisimme edelleen kaikkia isovanhempia viikoittain ja Alisalla olisi läheiset välit heihin. Samoin sisaruksillamme olisi kaikilla kivat työt ja elämä tasapainossa. Ehkä Alisalla olisi muutama serkku lisää, kuka tietää?

Jokainen tietysti haluaa toivoa, että tulevaisuus toisi pelkästään hyviä asioita eteen. Luulen kuitenkin, että ikäviäkin asioita näihin vuosiin mahtuu. Monet itkut varmasti itketään, mutta kaikesta selvitään. Yhdessä. Yhdessä meijän mahti perheen kanssa.

Katsotaan vuonna 2021 miten kävi. :)

Unelmoijat etenee

Meillä oli yhtenä päivänä puhetta unelmista ja niiden merkityksestä. Ajaako unelmat ihmisiä eteenpäin vai onko unelmointi ihan humpuukia?

Mä olen sitä mieltä, että unelmat työntää ihmistä eteenpäin. Unelmointi kasvattaa halua kiivetä niitä unelmia kohti. Ainakin jossainmäärin.

First, think. 

Second, believe.  

Third, dream.  

And finally, dare.

- Walt Disney

Ei tietenkään voi ajatella niin, että unelmoin lottovoitosta oikein kovin ja sitten se toteutuu. Voi tietenkin unelmoida ja lotota paljon, silloinhan todennäköisyys unelman toteutumiseen on isompi. :D

Mä olen itse saanut viime aikoina pariinkin kertaan saanut huomata, kuinka suuri vaikutus sillä on, että uskaltaa unelmoida. Mä unelmoin työstä eri alalla, niimpä mä aloin järjestelmällisesti hakea töitä enemmän siltä suunnalta mihin halusin päästä. Jos se ei olisi onnistunut, mä olisin harkinnut uuden tutkinnon opiskelua tai esimerkiksi avoimen yliopiston opintoja. Samoin mä haaveilin bloggaamisesta ja nyt mulla on oma kiva pieni blogi. Toki bloggaamisen voi aloittaa kuka vaan, se vaatii vain hieman uskallusta ja kiinnostusta.

Itse en aina jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka valittavat elämästään,yrittämättä kuitenkaan edes muuttaa sitä. Moniin asioihin voi vaikuttaa omalla tekemisellään ja panoksellaan. Harvoin kaikki kivat ja hyvät asiat tuodaan suoraan kotiovelle kannettuna. Niiden eteen joutuu joskus näkemään paljonkin vaivaa.

Dreams

+ Work

= Success

Jos haavena on esimerkiksi matkustaa jonnekin todella kauas, mikset matkusta? Usein vastaus on "ei ole rahaa." Joo, sä et ehkä voi matkustaa sinne just nyt, mutta jos se on sun unelma niin säästä vaikka kymmenen vuotta laittamalla pieni summa rahaa kuussa jemmaan. Saattaa tuntua tylsältä ajatella, että pystyis toteuttaan unelmansa vasta kymmenen vuoden päästä, mutta unelmien toteuttamisessa harvemmin toimii "kaikki mulle heti just nyt."

Mikäli jää odottelemaan sitä lottovoittoa, että pääsis sinne unelmiensa matkalle, on aika todennäköistä, että sitä huomaa sitten kymmenen vuoden päästä olevansa edelleen siinä nollapisteessä.

Itse unelmoin omasta kodista, kehittyväni bloggaajana, matkustelusta, kiireettömyydestä, mielekkäästä työstä ja onnellisesta elämästä. Ja mä aion toteuttaa noi kaikki, en ehkä tänä vuonna, mut joskus!

Uskomalla omiin unelmiinsa ja ennen kaikkea uskaltamalla tavoitella niitä, voi ainakin päästä lähemmäksi unelmiaan, jossei niitä täysin voi saavuttaa.

Joten: pohtikaa, uskokaa, unelmoikaa ja uskaltakaa! 

Unelmat ovat tavoittelemisen arvoisia.

Mistä te unelmoitte ja mitä aiotte tehdä sen eteen? :)

Mietteitä uudesta arjesta

Uusi arki kurkistaa jo nurkan takana. Viikot ennen töiden aloitusta ovat olleet yhtä vuoristorataa. Välillä katson valoisasti eteenpäin innosta puhkuen, välillä suren menettäväni jotain Alisan mennessä päiväkotiin.

Onneksi olemme saaneet rauhassa tutustua ja totutella päiväkotiin, uskon sen helpottavan aloitusta. Lisäksi olen itse päässyt näkemään, millaista päiväkodissa on, joten voin olla luottavaisin mielin töissä.

Mielestäni ei ole oikeaa ikää mennä päiväkotiin, jokaisen lapsen kohdalla tilanne on erilainen. Pidän kuitenkin Alisaa valmiina päiväkotiin, hän osaa jo syödä ja liikkua itse sekä jonkinverran ilmaista itseään. Luotan myös meidän molempien äitien arvioon Alisan valmiuksista päiväkotiin, koska molemmat työskentelevät alalla.

Onneksi Alisa saa jatkossakin nukkua aamuisin suht pitkään, eikä häntä tarvitse repiä ylös kukonlaulun aikaan. Alisa menee yleensä hoitoon vasta 8.30-10.00. Onneksi mulla ja Samulilla on erilaiset työajat, saadaan lyhennettyä Alisan päivää mukavasti. Mun työt alkaa koulutuksella, jolloin työajat on päiväkodin kannalta hieman hankalat, mutta onneksi ystäväni A, sekä Samulin sisko ja äiti ovat lupautuneet jeesaamaan nämä pari ekaa viikkoa hakemalla Alisaa tarvittaessa hoidosta. Eiköhän kaikki lähde sutviintumaan kunhan nämä pari viikkoa päästään eteenpäin. :)

Jään kaipaamaan meidän hitaita aamuja ja aamukahvittelua, onneksi menen noin kerran viikossa myöhempään töihin, joten saan välillä nauttia myös aamuista. Samoin jään kaipaamaan todella paljon kerhokavereitamme. Nyt vasta kun kerhoilu on jäänyt pois, ymmärrän miten suurta vertaistukea olen muilta vanhemmilta saanut. Toivottavasti pääsemme kuitenkin osallistumaan jatkossa muina aikoina järjestettäviin tapahtumiin, jotta näemme vanhoja tuttuja.

Helpottavaa oli laskea, että ennen kesää Alisalle taitaa tulla enemmän vajaita, kuin kokonaisia viikkoja. Kesä-heinäkuun Alisa onkin sitten kokonaan pois hoidosta, joten aika pehmeästi saadaan aloittaa päiväkotielämä. Suurin kiitos tästä tietenkin meidän perheille ja lähipiirille, jotka mahdollistavat avullaan Alisalle näin paljon vapaata. Syksyllä Alisa onkin jo kaksivuotias ja entistä valmiimpi päiväkotiin.

Hieman mietityttää meidän tuleva muutto, joka mahdollisesti aiheuttaa Alisalle päiväkodin vaihtoa. Asioita ei kuitenkaan kannata murehtia etukäteen. Sen olen jo päättänyt, että jos löydämme sopivan kodin näiltä suunnilta, Alisa ei vaihda päiväkotia vaikka lähempänäkin olisi paikkoja, mutta jos taas päädymme jopa eri paikkakunnalle, on päiväkodin vaihtaminen väistämätöntä. Pohditaan sitä sitten kun se on ajankohtaista.

Entäpä minä itse, miltä tuntuu aloittaa työt? Jännältä ja innostavalta, haluan päästä oppimaan uusia asioita ja haastamaan itseäni, tietenkin säännöllinen kuukausipalkka miellyttää myös pitkän vanhempainvapaan jälkeen. Tietenkään raha ei ole ykkösmotiivi, hyvin tässä on pärjätty tähänkin asti pienemmillä tuloilla.

Totta kai mua myös pelottaa, haluaisin jaksaa töiden lisäksi touhuta Alisan kanssa, huolehtia kodista ja itsestäni, sekä tietenkin kirjoittaa blogia yhtä intensiivisesti kuin tähänkin asti. Nautin kaikista näistä asioista, enkä halua niistä luopua. Miten olla sitten samaan aikaan hyvä äiti ja hyvä työntekijä? Tiedän, että haluan onnistua molemmissa rooleissa erinomaisesti. Pahin pelkoni on, että olen huono äiti ja huono työntekijä. Toivottavasti näin ei käy! Aikatauluttaminen lieneen tulevaisuudessa tärkeää, eiköhän tästä selvitä! :)

Näillä mietteillä startataan ensi viikolla uusi arki, luottavaisin mielin sopivasti jännittäen. 

Palailen kyllä blogin pariin kertomaan teille, kuinka uusi arkemme alkoi.

Tarhareppu on pakattu, vaatteet valittu töihin ja päiväkotiin. Se on menoa nyt!

Paistaa se aurinko joskus risukasaankin

No enpä olis uskonu, että pari päivää TÄN postauksen jälkeen saan kertoo teille tällaisia uutisia...

Nimittäin maanantaina tuon postauksen jälkeen sain soiton ja kutsun mennä käymään eräässä rekrytointifirmassa. Kävin siellä ja pääsin haastatteluun itse yritykseen tiistaiksi. Siellä sitten olin ja tässä sitä ollaan! Eilen sain soiton, sain paikan! Niiiiiin siistiä! Tämä niin paljon helpottaa meidän tilannetta, sillä on ihan eri lähteä katselemaan omaa asuntoa kun meillä molemmilla on nyt vakituiset kokoaikaiset työpaikat.

Ajattelin nyt myös samalla vähän kertoa teille mun työnhausta ja taustasta. Kuvina on mun viimeisin haastatteluasu, tosta paidasta tulee takuulla mun luotto työpaita, siisti ja mukava päällä. Tosin tämä uusi työ ja työpukeutuminen tarkoittaa sitä, että mä saan mennä hyvällä omalla tunnolla vähän shoppaileen uusia vaatteita! :)  Pahoittelut kuitenkin kuvien laadusta, päivä oli tosi synkkä ja pimeä, mun hovikuvaaja oli myös töissä päivän, joten jouduin vähän soveltamaan. :)

Mullahan on työkokemusta kertynyt monipuolisesti ravintola-alalta niin työntekijänä kuin esimiehenäkin. Koulutuksena mulla on AMK tutkinto Palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmasta, josta valmistuin 2014. Onneksi mä olen saanut tehdä monipuolisesti muun muassa talous- ja henkilöstöhallintoa, sillä äitiyslomalla tajusin, ettei ravintolamaailma ole se mitä haluan tehdä jatkossa.

Mielessä pyöri lähteä opiskelemaan, mutta päätin kokeilla jos pystyisin monipuolisen työtaustani ansiosta hieman vaihtamaan alaa ilman uutta tutkintoa.

Niimpä aloin syksymmällä katselemaan hiljalleen töitä ja hainkin aina kun oli tarjolla sellainen työ mihin oikeasti halusin. Olin toisaalta aika yllättynyt, koska pääsin yhteensä neljään haastatteluun, vaikka yksikään paikoista ei ollut ihan täysin omaa alaani. Välillä tietenkin "valitettavasti tällä kertaa valinta ei kohdistunut teihin" sähköpostit alkoivat tympiä. Kaksi näistä paikoista joissa olin haastattelussa olivat sellaisia, joiden ohi meneminen ei lopulta kauheasti haitannut, mutta yhdessä perintäfirmassa olin jo todella pitkällä jääden kuitenkin toiseksi, se harmitti hetken. Näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä, etten päässyt sillä nyt saamani paikka on kyllä parempi. :)

Ajattelin listata tähän muutaman vinkin, jotka itse koin tärkeäksi työnhaussa, toivottavasti niistä olisi apua sellaisille, jotka uutta työtä etsivät tai vaikka kesätyöhakuun.

• Panosta hakemukseen, kuva olis kiva. Lisäksi räätälöi hakemus jokaisen paikan mukaan, älä lähetä joka paikkaan samanlaista hakemusta.
• Painota osaamisessasi niitä asioita, jotka on haettavassa työssä tärkeitä. Älä kuitenkaan huijaa tai liioittele.
• Haastattelua varten tutustu työpaikkaan ja yritykseen esimerkiksi nettisivujen tms. kautta. Se antaa kiinnostuneen vaikutelman hakijasta.
• Mieti myös mitkä on sun heikkouksia ja miten esität asian niin, ettei haastattelija näe sua sopimattomana vaan kehittymiskykyisenä.
• Muista myös, että itseään saa ja pitää kehua, ei kuitenkaan liikaa.
• Ole itsevarma ja luota itseesi! Itsevarmuus näkyy kyllä ulospäin.

Tässä olisi siis mun ja mun muutaman ystävän ideoimia vinkkejä työnhakuun. Meillä on whatsapp-ryhmä, jossa viisi viisasta naista lyö usein päänsä yhteen ja sieltä saa aina vinkkejä ja tukea. Ollaan tutustuttu ammattikorkeassa ja pidetään edelleen tiiviisti yhteyttä, vaikka ollaankin jakauduttu ympäri Suomea. Maaliskuussa onneksi on luvassa reissu Helsinkiin ja ilta tyttöjen kanssa. :)

Tulevaisuudessä siis työskentelen vakuutusyhtiössä ja luvassa siisti sekä säännöllinen toimistotyö, mutta joka taatusti tarjoaa kaipaamiani haasteita. Työt aloitan helmikuun puolessavälin, joten ehdin tässä vielä hyvän aikaa olla kotona ja hoitamaan Alisan hoitokuviot lopullisesti kuntoon. Paikkahan hänellä on kyllä jo meidän lähipäiväkodista. Haluan kuitenkin, että hoidon aloittaminen sujuu mahdollisimman pehmeästi. :) Kovin syvällisesti en varmaankaan tule työstäni täällä blogissa puhumaan. Halusin kuitenkin kertoa teille tästä tämän verran, koska niin onnellinen tästä olen. Toivottavasti tästä urkenee ura finanssialalla, uskon että tämä on todella hyvä askel mun uran kannalta ja odotan jo innolla, että pääsen hommiin! :)

Edessä ruuhkavuosissa rämpiminen, vai voiko sen välttää?

Mä vieroksun ajatusta ruuhkavuosissa rämpimisestä. Mua ahdistaa ajatella, että elämä olis jotain eteenpäin rämpimistä samalla kun aika vaan juoksee sun ohi. Lähestyvän 25. syntymäpäivän takia mä oon ehkä vähän alkanut ahdistumaan vielä enemmän ajatuksesta, että kohta elämä on jotain rämpimistä.

Jos kotiäitiys on mulle jotain opettanut, niin ainakin sen, että hidastaminen on hyvä juttu. Lukiosta alkaen mä painoin koulun ohella lähes täyspäiväsesti duunia. Parhaillaan mä tein kahdessa eri paikkaa töitä samana päivänä. Ei ollut muuta kun työ, jota oli helppo tehdä 12-15h päivässä. Samalla mä harrastin jokkista, valmensin lentopallojoukkuetta ja olin seuran hallituksessa sihteerinä, siihen vielä muut jutut ja koulu. Luojan kiitos mä jäin äitiyslomalle ja pääsin pois oravanpyörästä. Vaikka mä rakastan työtä ja touhuan kaikkea mielelläni, mä oon vihdoin tajunnu, et niitäkin voi tehdä kohtuudella.

Mä tutkin vähän mitä niillä ruuhkavuosilla sitten tarkoitetaan ja löysin seuraavanlaisen listan:

- omat lapset pieniä

- uraa pitäis tehdä

- oman asunnon ostaminen/rakentaminen/remontointi

- harrastukset ja oma hyvinvointi

- luottamustoimet

- omat vanhemmat ikääntyy ja tarvitsee apua.

Okei, ei toi niin pahalta kuulosta, muutamilla valinnoilla niitä hiton ruuhkavuosia vois ehkä lieventää. 

Aloitetaan lapsista. Mä luulin aina, että mä haluaisin useamman lapsen, enkä mä oikein ymmärtänyt miks joku haluais vaan yhden lapsen. Nyt yhden lapsen äitinä mä tajuan täydellisesti! Yhden lapsen kanssa on helppoa ja tajusin, ettei näin mukavuudenhaluisella ihmisellä välttämättä ole rahkeita kahden pienen lapsen äidiksi. Kuulostaa ehkä aika pahalta ja itsekkäältä, mut musta on tärkeää miettiä myös omaa hyvinvointia, koska se on suoraan yhteydessä lapsen hyvinvointiin. Tästä syystä meillä ei tällä hetkellä haaveilla useammasta lapsesta. Toisen lapsen aika voisi olla neljän-viiden vuoden päästä tai sitten ei ehkä ollenkaan, mistä sitä tietää.

Ura. Joo, me molemmat halutaan tehdä jonkinlaista urakehitystä, mutta en ihan nää meitä niiiiin urakeskeisinä ihmisinä, että siitä muodostuisi valtavaa ongelmaa ja ympäripyöreitä päiviä enää.

Oma asunto. Asunto siintää haaveissa lähivuosina, ehkä jo tänä vuonna. Ennen meillä haaveiltiin omakotitalosta maalla, nyt meillä ainakin minä haaveilen vähän pienemmästä asunnosta Turussa. Samulikin on hiljalleen jo samaa mieltä, varsinkin kun mä kerroin, että en tykkää lumitöistä, nurmikon leikkaamisesta, rikkaruohojen nyppimisestä, enkä kauheesti innostu remppajutuista, paitsi jos joku tekee ne mun puolesta. Lisäksi omakotitalot Turusta maksaa aika maltaita, jos haluaa sellaisen mitä ei tarvitse rempata lattiasta kattoon. En mä oikein haluaisi olla pankinkaan kanssa loputtomiin naimisissa ja elää niin, että kaikki rahat menee asumiseen. Luulen, et vähän maltillisemmilla unelmilla saavutetaan meidän perheessä paremmat energiatasot ja hyvinvointi.

Harrastukset, hyvinvointi ja luottamustoimet. Harrastuksia on hyvä olla, niin aikuisella kuin lapsellakin, mutta ei liikaa. Toivottavasti meillä voitaisiin välttää jokapäiväinen harrastaminen, jotta jäisi myös vapaa-aikaa. Täähän on paljolti kiinni siitä, mistä Alisa kiinnostuu. Sen näkee sitten. Luottamustoimista mulla on vähän semmonen mielipide, itse kun oon ollut seuratoiminnassa mukana kymmenisen vuotta ja valmentanut juniorijoukkuetta, että jollain tavalla siinä lapsen harrastuksessa on hyvä olla mukana. Homman pyörimiseen tarvitaan myös niitä vanhempia. En aio kuitenkaan olla jokaisessa toimikunnassa ja hallituksessa jäsenenä ja osallisena, koska niihin saa kyllä aikaa menemään aika kiitettävästi.

Viimeisenä kohtana on omat vanhemmat, joista totta kai tulee pitää huolta kun sen aika tulee. Koskaanhan ei tiedä miten elämä ihmisiä kohtelee ja mitä tapahtuu, mutta meillä on se tilanne, että molempien vanhemmat on vielä aika nuoria ja tilastollisesti terveitä vuosia saattaa olla hyvinkin se parikymmentä ainakin. Eli ei ihan akuutti tilanne välttämättä tässäkään, toivotaan ainakin että kaikki neljä pysyvät terveinä ja hyvinvoivina. Jos tilanne muuttuu, niin sitten asiat pohditaan uudestaan.

Oikeasti oli aika vapauttavaa tehdä tää katsaus. Tajusin, et niistä ruuhkavuosista ei oo pakko tehdä sitä rämpimistä. Oman itsensä ja hyvinvointinsa kuunteleminen ja pohtiminen on oikeesti aika avainasemassa. Ehkä se kuulostaa jossain määrin itsekkäältäkin, mutta miks elämästä pitäis tehdä vaikeampaa, jos voi päästä vähän helpommalla ja nauttia enemmän?

Ehkä jokaisen olis hyvä miettiä, mitkä oikeesti on niitä omia unelmia ja mennä sen mukaan. Mun tavoite on mennä ja tehdä just niin, et elämä ei ois sitä rämpimistä ja pelkkää ruuhkavuosien loppumisen odottelua.

Ps. Kuvat on tältä aamupäivältä, kun me vaan makoiltiin sohvalla ennen päiväuniaikaa. Nää kiireettömät hetket on yksiä parhaimpia asioita kotiäitiydessä!