Ensimmäinen hääpäivä

Aika rientää ja tänään meidän häistä on kulunut yksi vuosi. Yksi vuosi avioparina eli ensimmäinen hääpäivä ja pumpulihäät.

Musta tuntuu, että häät oli ihan just ja edelleen voin muistaa koko päivän ihan kirkkaasti! Aika on mennyt nopeasti, mut niinhän se hyvässä seurassa meneekin. Vuodessa on taas tapahtunut paljon ja omalla kohdallani olen käynyt niin ylhäällä kuin ihan pohjallakin, mutta yksi asia on pysynyt ennallaan: edelleen rinnalla seisoo se sama ihana mies.

Päivääkään en vaihtaisi ja edelleen menisin naimisiin saman tyypin kanssa. Samuli tsemppaa ja tasapainottaa mua ja sillon kun mulla on sataviismiljoonaa hommaa menossa, hän auttaa aina  pyytämättä ja vakuuttaa että kaikki järjestyy. Hän on loistava isä ja mahtava aviomies. Me ei olla kaikessa samanlaisia, mutta meillä on samanlainen tapa katsoa asioita.

Ensimmäinen aviovuosi on ollut hyvä ja onnellinen, toivottavasti tulevat vuodet ovat vähintään yhtä onnellisia!

Kuva: Jetro Stavén

Just nyt ollaan viettämässä hääpäivää Porvoossa. Palataan niihin tunnelmiin myöhemmin. <3 Vuoden takaiseen häähumuun voit palata välilehdellä Meidän häät. 

Lapsivapaa viikko - miten käytettiin se?

Kuten ehkä muistatte, palattiin juuri Samulin kanssa molemmat töihin kesäloman jälkeen. Alisalla loma kuitenkin vielä jatkuu ja viime viikolla Alisa viettikin meidän työviikon äitini kanssa. Koska vanhempani muuttivat viikonloppuna tänne, oli viime viikolla paljon pakkaus- ja muuttopuuhia, joten päätimme, että Alisa on vanhempieni luona koko arkiviikon.

Ollaan tosi onnekkaita, että Alisa on niin läheinen isovanhempien kanssa, että tällaiset kyläilyt onnistuu. Tämä olikin ehkä viimeinen pitkä yökyläily hetkeen, koska vanhempani muuttivat nyt vain kymmenen minuutin ajomatkan päähän. Alisa kävi äitini kanssa puolivälissä viikkoa meillä kotona, joten ihan koko viikkoa ei vietetty erossa. Ikävä kuitenkin ehti tulla kaikille moneen kertaan. Onneksi kaikki meni kuitenkin kivasti ja niin Alisalla kuin meilläkin oli tosi kiva viikko.

***

Vietimme oikeastaan koko kesäloman yhdessä perheenä, joten nyt meille tarjoutui mahdollisuus viettää lapsivapaita iltoja ja tehdä juttuja joita ei  ehkä niin usein lapsiperhearjessa ehdi touhuta. Vaikka meillä oli ihana yhteinen loma perheen kesken, oli kiva viettää välillä aikaa myös aikuisten kesken. Vaikka Alisa on tärkein asia maailmassa ja rakastan meidän perhearkea, valehtelisin jos sanoisin etten koskaan kaipaa aikaa aikuisten kesken. Mun mielestä se on kuitenkin normaalia, eikä siitä pitäisi tuntea huonoa omatuntoa.

Itse halusin siis ottaa vapaasta irti mahdollisimman paljon ja viikolla tulikin käytyä esimerkiksi uimassa myöhään iltaisin. En ole moneen vuoteen uskaltautunut uimaan Suomessa, mutta helteet saivat minutkin pulahtamaan ja nyt olemme käyneet jo useamman kerran uimassa. Kävimme iltaisin uimassa ihan kahdestaan sekä kavereiden kanssa. Löydettiin meidän läheltä kiva uimapaikka, jossa on todella lämmintä vettä ja ollaan nyt ehditty Alisankin kanssa käymään siellä. Uinti tekee olon ihanan raikkaaksi ja myös uni maistui sen jälkeen paremmin. Itse en tykkää makoilla rannalla tuntikausia, joten pieni iltauinti sopii itselleni parhaiten.

Helteiset päivät oli toisaalta kiva viettää töissä, siellä nimittäin on niin hyvä ilmastointi, että välillä myös pitkähihainen oli tarpeen. Iltaisin kun lämpötila laski, oli kiva lähteä vielä lenkille yksin. Myöhään illalla kaupunki oli hiljainen ja kesäilta sopivan lämmin. Hyvä musiikki kuulokkeista ja tuntui kun olisin melkein voinut tanssia yksinäni, oli niin hyvä fiilis!

Yhtenä iltana sain Samulin suostuteltua kanssani teatteriin ja kävimme katsomassa Linnateatterin Linnanneidot ja nauroimme melkein koko esityksen ajan! Oli kiva ilta ja onneksi onnistuimme valitsemaan molempia miellyttävän esityksen, ehkä saan Samulin toistekin kanssani teatteriin.

Vanhempieni muuttopuuhat ovat aiheuttaneet sen, että olen jonkin verran hamstrannut heiltä yli jäävää tavaraa meille. Heiltä tuli myös muutamia uusia huonekaluja meille ja niille piti tietysti tehdä tilaa. Yhden illan käytimmekin tavaroiden siirtelyyn ja Alisankin huone sai hieman uutta ilmettä. Äidilläni on ollut aina paljon kirjoja ja osa lastenkirjoista siirtyi meille, joten päädyimme hakemaan Alisalle Ikeasta uuden kirjahyllyn. Uuteen hyllyyn mahtui kivasti kaikki kirjat ja lisäksi sen laatikot piilottavat kasan leluja. Tavaroiden uudelleenjärjestely lisäsi myös lastenhuoneen tilan tuntua. Pienet onnistuneet muutokset kotona on huippuja, sillä sen jälkeen koti tuntuu taas entistä mieleisemmältä.

***

Viikonlopuksi saimmekin Alisan takaisin kotiin ja olemme auttaneet vanhempiani muuttopuuhissa, käyneet uimassa ja puuhailleet ulkona. Kahdenkeskisen arkiviikon jälkeen perheviikonloppu tuntui hyvältä. Vietimme aikaa vanhempieni uudessa kodissa ja hassua miten sitä nauttii sellaisestakin, että voin juoda iltateen heillä ja sen jälkeen vain kipaista kotiin. Kaikkiaan olen tosi onnellinen heidän muutostaan tänne. Tällä viikolla meillä on ihan uudenlainen tilanne, sillä Alisa lomailee tälläkin viikolla isovanhempien kanssa, mutta siten että vien hänet aamulla vanhemmilleni ja haen iltapäivällä töiden jälkeen, tuntuu niin oudolta! 

Kaikki on just nyt niin bueno. Olen elänyt täysillä joka päivä, niin täysillä, että tää blogi siitä vähän kärsii. :D Mutta, ehkäpä tekin nautitte näistä superhelteistä ja ihanasta kesästä, ettette ehdi kaivata mun höpötyksiä, ainakin toivon niin. <3 Kohta palataan normirytmiin.

Taas se aika vuodesta, kestääkö parisuhde?

Sori seuraavat pari viikkoa...

Sanoi Samuli viime viikonloppuna ja tiesin tarkalleen mitä se tarkoittaa. Se on näkynyt meidän perheessä jo tovin, nimittäin alkava kisakausi! Tämä huhtikuu tarkoittaa yleensä sitä, että Samuli viettää kaiken liikenevän ajan tallissa kilpa-autoja tehden.

Se tietää mulle yksinäisiä iltoja, enemmän vastuuta kotitöistä ja Alisasta. Joskus nämä hetket harmitti mua enemmän, mut nykyään olen jo tottunut. En tiedä, olisiko mun vaikeampi hyväksyä tätä kuviota, jos kyseessä ei olisi yhteinen harrastus.

Koskaan mun ei ole tarvinnut Samulia pakottaa talliin, ei todellakaan. Olen jopa sanonut, ettei mun takiani tarvitse, jossei itse halua tai ei jaksa. Mutta se ei ole ollut Samulille vaihtoehto, nimenomaan kilpa-autojen rakentaminen on Samulin harrastus, ei ehkä niinkään se ajaminen.

***

Oma aika on tärkeää. Joskus on kiva olla ilta ihan yksin ja vaikka lukea tai katsoa televisiosta juuri sitä ohjelmaa, mitä haluaa. On kuitenkin aika kuluttavaa parisuhteen kannalta, jos päivän ainoa näkeminen on aamulla hyvää työpäivää huikkaisu peiton alle. Toisaalta toisen kainalo tuntuu entistä paremmalta kun satutaankin yhtäaikaa illaksi kotiin. Niinä iltoina riittää juteltavaa ja nukkumaan meno venähtää kun toisen kanssa haluaa vain jutella. Suhteen alkuaikoina erossa olo tuntui monta kertaa pahemmalta ja silloin sitä vietettiinkin aikaa paljon enemmän yhdessä, jopa siellä tallilla. Nyt perhe-elämän keskellä on pakko luovia ja tehdä kompromisseja. Usein se siis on pois juuri yhteisestä ajasta.

Eniten mua näissä keväissä harmittaa, että Alisa näkee isäänsä vähän harvemmin. Huomaan, että Alisalla on usein Samulia ikävä. Kuitenkin kun Samuli on kotona, hän on 110% läsnä Alisan kanssa ja paikkaa täydellisesti ne poissaolevat illat. Onneksi aamut on Samulin ja Alisan aikaa, silloin he katsovat yhdessä lastenohjelmia ja Samuli tekee Alisalle kampauksen päiväkotiin. Ne jos mitkä on tärkeitä juttuja päivässä!

Vuodenaikana kevät on mun suosikkeja, mutta perhe-elämän ja etenkin parisuhteen kannalta se on hemmetin raskasta. Mutta kyllä, tästäkin keväästä selvitään. Selvitään, kuten on selvitty niistä edellisistäkin. Siitä ei ole epäilystäkään.

Se mitä mulla kanssasi on

Nousuissa auringon

On enemmän kuin mikään milloinkaan

Treffit kotona

Pari viikkoa sitten meille tarjoutui mahdollisuus olla Samulin kanssa kahdestaan kotona, ilman että meillä oli mitään suunniteltua menoa. Äitini kaipaili Alisaa yökylään, joten lähetimme Alisan isäni mukana mummilaan ja jäimme kotiin miettimään mitä sitä oikein tekisi näin lapsivapaalla.

Ensin mietimme kaikenlaisia ravintolaa, leffaa, juhlimista tai jotain muuta mihin ei kovin usein ole kaksin mahdollisuutta, päätimme kuitenkin jäädä ihan vaan kotiin! Meillä oli siis treffit kotona!

Meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että Alisalle järjestyy hoitopaikka aina kun sellaiselle on tarve, mutta yleensä meillä on silloin aina jokin meno tai esimerkiksi kisat mihin emme viitsi Alisaa ottaa mukaan. Aika harvoin tulee pidettyä ihan muuten vaan lapsivapaata. Hektisen työ- ja päiväkotiarjen keskellä on toisaalta aika iso kynnys laittaa Alisa enää viikonloppuna hoitoon ilman syytä. Vaikka ei Alisa missään hoidossa ole vaan viettämässä aikaa isovanhempien kanssa, mikä on kyllä tärkeää minun mielestäni.

Vaikka Alisan kanssa ihanaa onkin, pakko kuitenkin myöntää, että kyllä sitä välillä kaipaa omaa aikaa. Ja tietenkin sitä aikaa oman puolison kanssa!

Se kuinka usein ja miten viettää lapsivapaata, on jokaisen oma asia. Mä kuitenkin nykyään käytän sen vapaan ajan ennemmin rentoutumiseen, kuin esimerkiksi juhlimiseen. Tosin joskus on ihan kiva käydä ulkona, mut enemmän mä taidan nauttia näitä koti-illoista.

Töistä tullessani kävin uudessa Sushi Pandassa Raisiossa ja nappasin meille mukaan sushilajitelman. En nimittäin halunnut käyttää aikaa lainkaan kokkailuun! Sushien kylkeen "sopivasti" mansikoita, nachoja, patonkia, suklaata ja kylmää juotavaa. Ei siis mikään tarkoin harkittu illallinen vaan ostin kaupasta just sitä mitä sattui tekemään mieli! :D

Täytyy kyllä kehua Sushi Pandan sushia, se on aivan taivaallista! Tykkään tehdä sushia itse, koska on ollut vaikea löytää ravintolaa, mistä saa mun makuun sopivaa sushia, mutta täältä saa! Aivan T-Ö-R-K-E-Ä-N hyvää!

Käytiin me sentään välissä moikkaamassa Samulin vanhaa kaveria pikaisesti, mutta muuten vietettiin ilta aika tiukasti sohvaan naulittuna. Telkkaria ja naposteltavaa, rentoilua ja olemista. Treffit kotona oli ihan parhaat. Aamulla rauhassa aamukahvia ja nokka kohti mummilaa. <3

Taas jaksaa!

Wedidit - kokemuksia, viikko 2

Toinen viikko WeDidIt-sovelluksen parissa on takana ja kolmatta viedään jo hyvää vauhtia! Viikottaisia tehtäviä on taas hieman enemmän, mutta myös onnellisuusprosenttimme on kuin onkin kasvanut viikkojen aikana.

Vaikka "rakkausprosenttimme" oli jo lähteissä hyvällä korkeudella, olemme onnistuneet pienillä teoilla nostamaan sitä entisestään. WeDidIt-sovellus on toiminut ihan konkreettisestikin ja mun suosikkitehtävä oli Samulin valmistama iltapala. Hän väitti oikein suunnitelleensa asiaa aiemmin päivällä. Meillä siis minä olen se, joka yleensä laittaa ruokaa ja siksi oli ihan huippua kun Samppa valmisti meille iltapalaa. Siitä syystä olin valinnut tuon iltapalan valmistamisen tehtäväehdotukseksi ja Samuli sitä kautta viikkotehtäväkseen.

Tavallisen perjantain parisuhdeterapiana voi toimia vaikka lasi skumppaa sohvalla. <3

Sovellus on jälleen osoittanut todeksi sen, että pienillä teoilla on suuri vaikutus. Tehtävät eivät ole maailmaa isompia vaan varsin yksinkertaisia ja helppoja toteuttaa, silti niistä tulee hyvä mieli ja niiden vaikutuksen arjessa huomaa.

Vaikka tuntuukin, että meidän parisuhteessa asiat on kohdallaan, WeDidIt-sovelluksen avulla olemme kuitenkin huomanneet ja löytäneet osa-alueita, joita kehittää.

Keskustelimme hieman tästä sovelluksesta myös Perheblogien kehittämispäivässä ja huomasimme, että olimme valinneet tahoillamme parisuhteissa varsin erilaisia tehtäviä. WeDidIt siis räätälöityy jokaiseen parisuhteeseen omanlaiseksi ja sopivaksi.

Jos jotain negatiivista sovelluksesta pitää keksiä, tulee mieleeni yksi puute: kirjautuminen joka kerta. Itse laiskana ihmisenä kokisin helpompana, jos sovellus muistaisi kirjautumistietoni, eikä niitä tarvitsisi joka kerta kirjoittaa erikseen. Tai sitten en vain ole osannut käyttää sovellusta oikein. Tämä on kuitenkin ainoa pieni miinus sovelluksessa.

Aikaisemmat WeDidIt-sovellusta koskevat postaukset:

WeDidIt - Parisuhdeterapiaa mobiilisti

WeDidIt - Ensimmäinen viikko takana

Yhteistyössä Perheblogit.fi ja WeDidIt-sovelluksen kanssa.

Kurkkaa Perheblogien sivuilta myös muiden bloggareiden kokemuksia sovelluksesta!

Wedidit - ensimmäinen viikko takana

Pääsin siis Perheblogien ja Wedidit-sovelluksen yhteistyön kautta osaksi uniikkia testiryhmää kokeilemaan uutukaista parisuhdesovellusta. Nyt on ensimmäinen viikko takana Wedidit-sovelluksen parissa. Ensimmäiset tehtävät on suoritettu positiivisin mielin. Tässä hieman fiiliksiä ensimmäisestä viikosta! (Edellinen postaus: Wedidit - parisuhdeterapiaa-mobiilisti)

Olimme siis valinneet toisillemme muutamia yksinkertaisia tehtäviä niiltä osa-alueilta, joita haluamme suhteessamme kehittää. Samulin tehtävänä oli muun muassa siivota muutamana päivänä ruokailun jälkeen astiat pois ja minulla taas niska- ja hartiahieronta. Kuten näistä huomaatte, eivät tehtävät ole olleet kovinkaan vaikeita tai monimutkaisia.

Se tässä juuri onkin parasta!

Vaikka parisuhdesovellus on ollut koko viikon käynnissä, se ei vaadi koko ajan huomiota. Toki keskustelimme Samulin kanssa muutaman kerran tehtävistä ja muutaman kerran alkoi oikein naurattaa kun hurrasimme suoritettua tehtävää. :)

Lapsiperheen vanhempien parisuhdeaikaa: illalla sohvalla vierekkäin. :)

Wedidit-sovellus on sopivasti pelimäinen, tehtäviä kuitataan sitä mukaa kun niitä suorittaa ja samalla viikon suoritusprosentti kasvaa. Totta kai pieni kilpailuvietti  kannustaa myös suorittamaan tehtäviä, eihän sitä halua jäädä toista huonommaksi.

Sovellus itsessään on hyvin yksinkertainen ja tehtävät ovat nopeita kuitata ihan normaalin arjen lomassa. Toki viikon päätteeksi vastattavaan yhteenvetoon menee hieman pidempi aika, mutta silloinkin puhutaan vain noin viidestä minuutista. Tulokset viikosta saa heti kun molemmat ovat yhteenvetoon vastanneet. Tämän jälkeen voi lähteä luomaan uutta viikkoa. Tehtävämäärä kasvoi hieman seuraavalle viikolle, eli peli etenee ja kehittyy.

Parasta Wedidit-sovelluksessa on

Helppous

Nopeus

Pelimäisyys

Kannustavuus

Yksinkertaisuus

Joko sä latasit Wedidit-sovelluksen? :)

WeDidIt - Parisuhdeterapiaa mobiilisti

Perheblogien ja WeDidIt-parisuhdesovelluksen yhteistyö osui kohdalleni juuri oikealla hetkellä, sillä lähestyvät häät ja parisuhde ovat hyvin pinnalla tällä hetkellä blogissa. Perheblogien bloggaajana pääsin mukaan uniikkiin testiryhmään testaamaan tätä suomalaisittain kehitettyä toiminnallista parisuhdesovellusta, joka on ensimmäinen laatuaan.

Parisuhdeterapia mielletään usein viimeiseksi oljenkorreksi ennen eroa. Toisaalta, miksi odottaa toimimista vasta siihen kohtaan suhdetta, että ollaan jo eron partaalla? Parisuhdettahan olisi järkevää hoitaa ja kehittää silloin kun kaikki on hyvin. 

WeDidit - Paranna parisuhdettasi

WeDidIt tarjoaa parisuhdeterapiaa mobiilisti älylaitteeseen asennetun sovelluksen avulla. Ensimmäisessä vaiheessa latasin WeDidIt-sovelluksen ja tein yksinkertaisen ja simppelin testin parisuhteemme onnellisuudesta. Tämän jälkeen lähetin Samulille kutsun sovellukseen, jotta hänkin pääsi täyttämään testin. Kun molemmat olivat täyttäneet vastauksensa, saimme arvion parisuhteemme nykytilasta. Saimme konkreettisen kuvan siitä, mitkä asiat arjessamme toimii ja mihin kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota. Valitsimme ne kohteet vastaustemme perusteella, joihin haluamme tulevan viikon aikana keskittyä ja loimme toisillemme seuraavaksi viikoksi pieniä tehtaviä osa-alueiden parantamiseksi. 

Seuraavan neljän viikon ajan testaamme Samulin kanssa sovellusta ja kirjoitan viikottain sen vaikutuksista parisuhteeseemme. Käytännönläheisen menetelmän tarkoituksena on lisätä onnellisuutta ja parantaa vuorovaikutusta. Katsotaan miten onnistumme!

Sinut on haastettu! Pääset kokeilemaan sovellusta tästä!

*Postaus on tuotettu yhteistyössä Perheblogien ja WeDidIt-sovelluksen kanssa.*

Jouluinen Tallinna - täydellinen lepohetki väsyneille vanhemmille

Hellou! Täällä on vietetty hieman hiljaiseloa. Viikonloppu vietettiin Samulin kanssa kaksistaan Tallinnassa. Just täydellinen miniloma! Ja tiedättekö, mun puhelin ei toiminut koko reissulla, ei viestejä, ei nettiä, edes wifi ei suostunut toimimaan. Ainoastaan saapuvat puhelut tulivat läpi, joten juttelin Alisan kanssa muutaman kerran puhelimessa. Miten vapauttavaa keskittyä koko reissun ajan Samulin kanssa olemiseen, huippua! Osittain siitä syystä, tästä postauksesta tuli melkoinen kuvapläjäys, sillä kameran kanssa tuli kyllä heiluttua kuten kunnon turistin kuuluukin. ;)

Tässä oikein super turistipose...;)

Lauantaina seilasimme laivalla Helsingistä Tallinnaan ja perille päästyä suunnistimme hotellille. Olimme valinneet hotelliksi Radisson Blu Hotel Olümpian, johon oli pieni kävelymatka satamasta. Olimme lähteneet reissuun ison käsilaukun ja repun kanssa ja hyvin pärjäsimme pienen tavaramäärän kanssa, eipähän ollut liikaa kannettavaa. Ilta alkoi hämärtää, joten jätimme ylimääräiset tavarat huoneeseen ja päätimme lähteä kaupunkiin kiertelemään ja piipahtaa etenkin vanhankaupungin joulutorilla, jota ainakin itse olin odottanut paljon. Vanha kaupunki oli todella upea valoissaan ja havukoristeissaan. Joulutorilla soi joululaulut ja ihmisiä oli todella paljon. Me kiertelimme Samulin kanssa pitkin vanhaa kaupunkia jouluisesta tunnelmasta nauttien. 

Päätimme suunnata illalla takaisin hotellille ja ruokailla hotellin ravintolassa. Onneksi päädyimme juuri oman hotellimme ravintolaan! Ruoka oli todella hyvää ja ruoan päätteeksi oli lyhyt matka huoneeseen. Päätimme syödä oikein pitkän kaavan mukaan ja pari tuntia vierähti heittämällä. Alkuruoaksi söimme jättikatkarapuja, pääruoaksi itselläni oli ankkaa ja Samullilla porsaan kylkeä, jälkiruoaksi söimme vielä pannacotat. Kaikki ruoka oli hienon näköistä ja herkullista, etenkin jälkiruoka.

Täyttävän illallisen ja punaviinilasillisen jälkeen oli rentouttavaa pulahtaa kuumaan kylpyyn ja sen jälkeen pehmeään sänkyyn. Kunnollisten yöunien jälkeen sunnuntaiaamuun heräsi kaksi pirteää tyyppiä.

Runsaan aamupalan jälkeen jäimme hetkeksi loikoilemaan sängylle ennen kuin luovutimme huoneen pois ja lähdimme taas kiertelemään kaupungille. Iltapäivän vietimmekin kauppoja kierrellen. Emme varsinaisesti lähteneet Tallinnan ostosreissulle, mutta onnistuimme kuitenkin hankkimaan useamman joululahjan reissulta. Itselleni ostin pipon, tai Samuli osti kun olin empinyt pipon ostamista kaksi päivää. Samanlaisia tupsupipoja oli joka kojussa torilla ja joka toisella vastaantulevalla, mutta mitäs sen väliä, kerrankin pipo joka ei näyttänyt tyhmältä päässäni ja oli vielä lämminkin!  Ja oikeassahan Samuli oli, kyllä olisi harmittanut jos pipo olisi jäänyt ostamatta. 

Tallinna tunnetaan (valitettavasti) suomalaisittain viinanhakupaikkana, mutta Tallinna on paljon muutakin ja erittäin hyvä kohde lyhyelle viikonloppureissulle. Loppuvuotta kohden ainakin me ollaan melko väsyneitä, joten Tallinna oli täydellinen kohde meille: rauhallista kävelyä kaupungilla, hyvää ruokaa ja lepoa, ilman nettiä ja somea, mahtavaa! Mentiin minne jalat vei, ei koettu huonoa omatuntoa makoilusta, ei suorittamista, vain rentoutumista! Tallinnassa on niin paljon tuttua, mutta samalla se on mukavan erilainen.

Meillä oli ihana viikonloppu, mutta kiva olla taas kotona.

Kiva kun jaksoit lukea koko postauksen ja katsoa kuvat, en millään osannut jättää mitään pois! :)

Minun, sinun vai meidän rahat?

Maanantaina Marja Hintikka Livessä puhuttiin rahasta. Minun ja sinun rahat vai meidän rahat? Omat tilit vai yhteinen tili? Kuka maksaa ja mitä?

Tulin ohjelmaa katsoessani miettineeksi meidän perheen raha-asioita. Meillä on yhteisestä asuntolainasta huolimatta omat tilit, eikä käyttöoikeuksia toistemme tileille, erilliset rahastotilit ja luottokortit. Ainoa tili mihin meillä molemmilla on käyttöoikeus on Alisan tili. En osaa kuvitella meidän tilanteeseen sopivampaa ratkaisua.

Olemmeko sitten tietämättömiä toistemme rahoista tai täysin itsenäisiä rahankäyttäjiä? Ei.

Kyllä mulla on vapaa pääsy Samulin tileille, mikäli tarve ja olemme yleisesti aika hyvin tietoisia toistemme tilien saldoista. Tämä on meille sopiva ratkaisu koska tienaamme lähes yhtä paljon. Molemmat maksavat henkilökohtaiset laskunsa itse, kuten puhelinlaskut. Yhteiset laskut jaetaan tasan, vakuutukset, hoitopäivämaksut, laina, vastike... Ei sentilleen, mutta tasaisesti. Molemmille jää suurinpiirtein yhtä paljon rahaa käyttöön, josta minä ostan ruoat ja Samuli vastaa suurimmaksi osaksi bensakuluista.

Isoimmat hankinnat ostamme puoliksi ja toki isommista henkilökohtaisista ostoksista neuvottelemme yhdessä, jokaisesta lastenvaatteesta tai sisustusjutusta en kyllä pahemmin kysele, samoin kun Samuli ei sen suuremmin omista pienemmistä hankinnoista kysele lupia.

Tiedän olevani raha-asioissa hyvin itsenäinen, pidän tärkeänä, että voin itse rahoittaa omat menoni. Kuitenkin aikana jolloin meillä on ollut epätasaiset tulot, toinen on luonnollisesti kantanut suuremman vastuun taloutemme ylläpidosta. Kun minä olin kotihoidontuella, oli luonnollista, että Samuli maksoi suuren osan laskuistamme ja menoistamme. Olen joutunut nielemään ylpeyteni itsenäisyydestä muun muassa silloin kun puhelimeni kotiäitiaikoina hajosi, eikä minulla juuri siinä hetkessä olisi ollut rahaa uutta puhelinta ostaa, Samulille taas oli itsestään selvää, että hän auttaa puhelimen hankinnassa.

Meidän perheessä ei riidellä rahasta. Ehkä sekin kertoo omaa kieltänsä siitä, että ratkaisumme raha-asioiden suhteen on meille oikea. Kulutustottumuksemme ovat muovautuneet samaan suuntaan ja puhumme raha-asioista avoimesti. Kun pennejä ei tarvitse laskea tismalleen tasan ja käyttöön jää molemmille yhtä paljon, ei ole syytäkään riidellä. Olemme liian suurpiirteisiä laskujen, kuittien ja muiden menojen laskemiseen tismalleen tasan, excel-taulukko menoista ja tuloista aiheuttaisi enemmän harmia kuin hyötyä. Tuntuisi todella hassulta jos meillä olisi kokonaan omat rahat emmekä olisi tietoisia toistemme rahatilanteesta. Yhtälailla yhteinen tili ei ole meidän juttu, taidamme olla liian itsenäisiä siihenkin.

Lähtökohtaisesti kotitaloutemme rahat on yhteisiä, olisihan se epäreilua jos esimerkiksi toinen eläisi hulppeasti ja toinen venyttäisi senttejä, perheessä kun yleensä ollaan samassa veneessä. Minulle tärkeää on myös se, että molemmat katsovat raha-asioissa tulevaisuuteen ja siksi meillä molemmilla on samanlainen säästöjärjestelmä.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että raha on huono syy riidellä. Parisuhteessa itsekkyys on ylipäätään aika huono asia, näin myös yhteisen talouden raha-asioissa. Sinällään rahan määrällä ei ole merkitystä, pitää vaan löytää omaan perheeseen sopivat käytännöt sekä oikea tasapaino. Koska tilanteet elämän aikana muuttuvat välillä suuntaan ja toiseen, joustavuus raha-asioissa on tarpeen.

Eli kyllä, meillä on minun, sinun ja meidän rahat ja se on meille paras ratkaisu. :)

Pariskuntakysely

Näin Facebookissa kiertävän miehet vastaa -kyselyn ja päätin toteuttaa tämän omalla tavallani, laitoin Samulin vastaamaan kysymyksiin ja vastasin itse samoihin kysymyksiin. Kaikkia vastauksia ei kannata ottaa vakavasti...:D

1. Mikä tekee naisesi onnelliseksi?

- Se kun mä teen jotai ja se saa vaan olla ja tehdä omiaan

2. Mikä tekee surulliseksi?

- Se ku mä vaan oon ja teen omiani. :D

3. Miten naisesi saa sinut nauramaan?

- Kun yrittää selittää vakavalla naamalla jotain, onnistumatta siinä..

4. Millainen naisesi oli lapsena?

- Ei hetkeäkään hiljaa, kuten nykyäänkään.

5. Kuinka vanha hän on?

- Aina nuorempi kun mää.

6. Kuinka pitkä hän on?

- Alle 3 metriä.

7. Mikä on naisesi lempipuuhaa?

- Varmaan se omien touhuilu.

8. Mitä hän tekee, kun et ole itse paikalla?

- En edes halua tietää. :D

9. Jos naisestasi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?

- Varmaan selvittäisi Kyllikki Saaren murhan tai omistaisi kaikki Alibin vuosikerrat.

10. Missä hän on tosi hyvä?

- Tekeen helvetin hyvää safkaa.

11. Missä hän ei ole kovin hyvä lainkaan?

- Malttamisessa.

12. Mitä naisesi tekee työkseen?

- Vakuutuksia.

13. Mikä on naisesi lempiruokaa?

- Ei se tiedä itsekään.

14. Miksi olet ylpeä naisestasi?

- Se hanskaa asiat.

15. Jos naisesi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?

- Rivo-Riitta. xD

16. Mitä sinä ja naisesi teette yhdessä?

- Ajetaan jokkista, facebookataan.

17. Mitä samaa on sinussa ja naisessasi?

- Joku yhteinen mielenhäiriö, joka saa heräämään 5.30 ja raahautumaan kisapaikalle.

18. Mitä eroa teissä on?

- Palaa kohtaan 11.

19. Mistä tiedät, että naisesi rakastaa sinua?

- Ei ole vaihtanut lukkoja meidän kämppään.

20. Mikä on naisesi lempipaikka?

- Kotona ja suihku.

Ja samoin minä päätin vastata samoihin kysymyksiin Samulista:

1. Mikä tekee miehesi onnelliseksi?

- Hyvä ruoka. Minä. :D

2. Mikä tekee surulliseksi?

- Stressi. Minä. xD

3. Miten miehesi saa sinut nauramaan?

- Tyhmät jutut.

4. Millainen miehesi oli lapsena?

- Rauhallinen.

5. Kuinka vanha hän on?

- Aina mua vanhempi.

6. Kuinka pitkä hän on?

- Jotain 190cm.

7. Mikä on miehesi lempipuuhaa?

Makoilu ja autojen korjaus.

8. Mitä hän tekee, kun et ole itse paikalla?

- Näppäilee puhelinta tai leikkii Alisan legoilla.

9. Jos miehestäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?

- Varmaan keksisi jonkun uskomattoman keksinnön.

10. Missä hän on tosi hyvä?

- Alisan kanssa ja autojen rakentamisessa.

11. Missä hän ei ole kovin hyvä lainkaan?

- Aikatauluissa.

12. Mitä miehesi tekee työkseen?

- Katsastaa autoja.

13. Mikä on miehesi lempiruokaa?

- Kaikkiruokainen.

14. Miksi olet ylpeä miehestäsi?

- Mahtava isä ja tekee mun elämästä helppoa.

15. Jos miehesi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?

- Hessu-Hopo

16. Mitä sinä ja naisesi teette yhdessä?

- Käydään kisoissa, syödään, katellaan telkkaria ja näppäillään.

17. Mitä samaa on sinussa ja miehessäsi?

- Samanlaiset arvot ja molemmat yhtä pimeitä.

18. Mitä eroa teissä on?

- Toinen on rauhallinen ja toinen vähän vähemmän rauhallinen.

19. Mistä tiedät, että miehesi rakastaa sinua?

- Tulee joka ilta kotiin. :D

20. Mikä on miehesi lempipaikka?

- Kotona sohvalla.

I love you to the moon and back. <3

Viikonloppu Ruissalon kylpylässä - parisuhdeaikaa

Ihan kun elämä ei olisi tarpeeksi hektistä työn, kodin ja harrastusten parissa. Näiden lisäksi pitäisi varmistaa sopiva tasapaino perheajan, oman ajan ja parisuhdeajan välillä. Jos jokin näistä jää vähemmälle, se vaikuttaa muuhun elämään väistämättä. Lapsiperheessä tuo perheaika on (onneksi) suurimmassa roolissa ja tämän jälkeen tulee yleensä oma aika. Sitä kun on helpompi järjestää toisen vahtiessa lasta. Vähimmälle jää lapsiperhessä väistämättä kahdenkeskinen aika.

Kahdenkeskistä aikaa on toki iltaisin kun istumme vierekkäin sohvalla televisiota katsoen tai kisareissuilla, jos Alisa on isovanhemmilla hoidossa. Joskus tekee kuitenkin hyvää viettää ihan spesiaalia laatuaikaa kahden toisen kanssa.

Mainitsin joskus keväällä, että saimme vanhemmiltani lahjakortin Ruissalon kylpylään. Kesä oli aika hektistä aikaa ja viikonloppusin teimme usein reissuja perheenä, joten kahden keskinen kylpyläviikonloppu jätettiin suosiolla syksymmälle. Tänä viikonloppuna meillä oli vihdoin vapaata, joten lauantaina vanhempani tulivat meille lapsenvahdeiksi ja me pääsimme lähtemään kohti Ruissaloa.

Meille oli varattuna minisviitti, joka oli hieman normaalia huonetta isompi ja varustettu suurella parvekkeella. Meillä kävi vielä tuuri ja saimme huoneen, mistä oli näkymä merelle. Muutenkin Ruissalon kylpylä sijaitsee todella kauniilla paikalla keskellä luontoa.

Illallisella saimme taas nauttia kauniista näköalasta merelle kun onnistuimme nappaamaan ravintolan parhaimman pöydän. Ravintolassa oli tarjolla tänä viikonloppuna erityinen sadonkorjuu-noutopöytä. Ruoka oli hyvää ja sitä tuli haettua useamman kerran lisää.

Hotelli on eläkeläisten suosima ja meillehän se sopi! Me nautimme ihan vain olemisesta ja rauhasta. Kävimme toki hetken istumassa aulabaarissa, mutta aika pian lähdimme huoneeseen. Tarkoitus olikin nukkua hyvät yöunet ja rentoutua ja siihen Ruissalon kylpylä tarjosi oikein hyvät puitteet.

Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme kattavalle ja herkulliselle aamupalalle, jäälleen merinäköalasta nauttien. Aamiaisen jälkeen otimme suunnaksi hotellin allasosaston, joka yllätti positiivisesti rauhallisuudellaan. Sunnuntaiaamu oli otollinen aika nauttia rauhassa kylpylän poreista. Kolmen altaan kylpylä oli meille oikein sopiva, viihdyimme nimittäin isossa porealtaassa oikein hyvin kellumassa lämpimässä vedessä. Ja koko ajan saimme nauttia altaasta ihan vain kaksin, muutenkin uimassa oli vain pari ihmistä. Ison lasiseinän ansiosta saimme nauttia luontomaisemista myös altaasta käsin.

Kävimme lapsena paljon kylpylöissä, mutta nyt se on hieman jo jäänyt, enkä ole muutamaan vuoteen käynyt kylpylöimässä. Ajattelin kyllä, että Ruissaloon voisimme tulla Alisan kanssa joku kerta uimareissulle, vaikkei siellä varsinaista lastenallasta olekaan. Kylpylä on siis avoinna myös muillekin kuin hotellin asukkaille.

Kylpyläviikonlopun jälkeen olo oli rentoutunut, mutta energinen. Oli kivaa viettää aikaa kaksin rauhassa ja ihan vaan olla. Se teki oikeasti hyvää, suosittelen erittäin paljon etenkin väsyneille vanhemmille! Samulikin totesi lauantai-iltana sopivasti: ”Kiva kun saa kerrankin vaan olla!” Kyllä nyt jaksaa taas arjen pyörteissä!

Kiitos äitille ja iskälle viikonlopun mahdollistamisesta! :)

Muistakaa viettää riittävästi myös parisuhdeaikaa! :)

8 faktaa meidän parisuhteesta

Faktapostaukset ja suuret "paljastuspostaukset" on ollut teidän lukijoiden keskuudessa suosittuja, joten ajattelin taas tehdä teille yhden. No meikäläisistä ei nyt mitään suuria paljastuksia saa aikaiseksi, mutta ajattelin nyt kertoa teille kahdeksan enemmän tai vähemmän randomia faktaa mun ja Samulin parisuhteesta. :D

1. Viestitellään Samulin kanssa edelleen todella paljon. Tosin nyt kun molemmat on töissä, päivisin viestejä lähtee vähän vähemmän. Mun mielestä se on kuitenkin ihana tapa. Vaikka toinen ei koko aikaa oo siinä vieressä niin hän on koko ajan läsnä ja tulee kerrottua kaikki päivän asiat.

2. Jos ollaan kotona molemmat niin mennään lähes poikkeuksetta yhtä aikaa nukkumaan. Välillä käy niin, että jos toinen haluais jo mennä nukkumaan ja toinen katsoa esimerkiksi telkkaria, niin lopulta nukutaan molemmat siinä sohvalla.

3. Ei riidellä juuri koskaan. Meillä on varsinaisia riitoja todella harvoin, mutta tämä kyllä johtuu ihan siitä, että Samuli ei suutu mistään ja on niin leppoisa. Itse olen "hieman" räjähtäväisempää sorttia, mutta Samppa tasoittaa aika hyvin mun luonnetta.

4. Ennen Samulia mulla ei ollut ollenkaan kahvinkeitintä, enkä juonut juurikaan kahvia. Nykyään menee useampi kupillinen päivässä. Samulin takia hankin alkujaan kahvinkeittimen ja sille kahvittelureissulle se sitten jäi. 

5. Ennen Samulia en myöskään ikinä ollut nähnyt yhtään South Parkia, nyt oon nähnyt varmaan kaikki. En kyllä vieläkään ole ihan varma, onko ne mitenkään erityisen hyviä.

6. Meillä on tv-vuorot. On tietyt ohjelmat, jotka toinen saa lähes aina katsoa. Tämä siksi, ettei juurikaan tykätä samoista ohjelmista. :D

7. Luulen, että meidän parisuhteen "salaisuus" on tasavertaisuus. Pyritään aina molemmat osallistumaan kaikkeen, oli kyse sitten kotitöistä, taloudesta, huveista tai ihan mistä vaan. Kuitenkin niin, että kaiken ei tarvitse mennä prikulleen tasan. Kun molemmat osallistuu joustavasti, vältytään typeriltä riidoilta.

8. Tehdään todella paljon asioita yhdessä. Välillä se on aiheuttanut kaveripiirissä ihmetystä, mutta me voidaan yhdessä mennä melkein minne vaan, eikä se ole mikään ongelma. Toinen osallistuu sujuvasti myös asioihin, jotka on toiselle tärkeitä, vaikkei itselle olis niin justiinsa. Toki liian kiinni ei saa olla ja omia juttuja pitää olla. Takertuminen toiseen  ei oo hyvä juttu.

Siinäpä muutama randomfakta meistä! :D

Kivaa sunnuntaita! <3

Puhelinparkki pelastaa parisuhteen?

Ei, meidän parisuhde ei ole kriisissä. Ei ainakaan vielä. Välillä sitä vaan vaivaa krooninen aikapula.

Puhelin, tuo aikasyöppöjen kuningas, ainakin itselläni hyvin usein näin. Se pahuksen kapula on vissiin liimapintainen,  koska niin herkästi takertuu näppeihin. Olen saanut paljonkin kommenttia kännykän käytöstä monilta ihmisiltä, en vain ole oikeasti tajunnut asiaa ihan täysin.

Monesti illat menee sohvalla vierekkäin, molemmat kännykät kädessä, eri paikoissa surffaillen ja samaan aikaan telkkaria vilkuillen. Sitten sitä illalla ennen nukkumaan menoa miettii,  kuinka ilta menikään nopeasti, eikä toisen kanssa ehtinyt juuri juttelemaan tai viettämään aikaa.

Puhelinparkki ratkaisuna ongelmaan?

Maanantaina meillä oli Samulin kanssa tälläinen läpsystä vaihto, sillä samalla oven avauksella kun Samuli tuli kotiin, itse lähdin ripsihuoltoon. Ei kovin ideaali tilanne taaskaan... Mietin siinä itsekseni, mistä voisin ostaa lisää yhteistä aikaa.

Ratkaisu oli yllättävän lähellä. Kun pääsin kotiin, ehdotin Samulille, että pistäisimme puhelimet pois illaksi. Yllättävän hyvin onnistui, muutaman kerran taisi molemmat vilkaista puhelinta.

Mitään ihmeellistä emme silti tehneet, katselimme Mustia leskiä, juttelimme ja söimme iltapalaa. Oli mukava myös mennä nukkumaan, kun ei tarvinnut pohtia mielessään kuinka taas tuli vietettyä ilta kännykän kanssa. En tiedä oliko sattumaa, mutta sinä yönä meillä nukuttiin hyvin. Toki taaperokin nukkui omassa sängyssä koko yön, joten sekin varmasti vaikutti.

Kokeilu vai pysyvä tapa?

Pienellä hommalla oli yllättävän suuri merkitys. Hämmästyin ja oikeastaan vähän kauhistuinkin tästä kokeilusta. Kännykästä on tullut liian tärkeä itselleni ja olisi parempi tosissaan yrittää vähentää surffailua. Vaikka olen jo vähentänyt kännykän käyttöä Alisan aikana, ei pidä vähätellä sen merkitystä myös parisuhdetta ajatellen. Miksi viettää ne vähäiset yhteiset hetket luuri kourassa, jos ne voisi viettää siihen tärkeään tyyppiin keskittyen. :)

Ehdoton peukku ylöspäin kännykkäparkille, vaikutus parisuhteeseen  on takuulla positiivinen!

Ottakaahan muutkin kokeiluun! :)

Pieniä tekoja, isoja vaikutuksia

Mä pidän mun ja Samulin parisuhteesta. Mä olen onnellinen joka päivä. Mun mielestä parisuhteessa on tärkeää olla onnellinen siinä arjessa. Kaikki kiva ja erikoinen tekeminen on extraa ja bonusta.

En usko, että parisuhde, jossa arki ei toimi, voisi olla kovinkaan pitkä. Omassa elämässäni arki on ainakin suurimmassa osassa ja uskon, että monissa muissakin perheissä arki on pääosassa. 

Miten sitten huolehtia omasta parisuhteesta siinä normaalissa arjessa? 

Keinoja on varmasti yhtä monta kuin parisuhteitakin, mutta jaan teille yhden vinkin meidän suhteesta.

Jäin pohtimaan tätä viikonloppuna kun ymmärsin, miten pienillä asioilla toisen voi saada aidosti iloiseksi. Me olimme viikonlopun pois kotoa ja sunnuntai-iltana kotimatkalla pysähdyimme kaupassa. Samuli ja Alisa odottivat autossa kun itse kipaisin tekemään pikaiset ostokset. Ajattelin, että ostan pussin sipsiä ja Samulille oluen, ihan vaan siksi, että hänelläkin varmasti oli ollut raskas viikonloppu.

Mulla ei ole pahemmin tapana ostaa olutta Samulille vaan hän saa ihan itse sitä ostaa silloin kun haluaa, mutta tällä kertaa ajattelin tehdä toisin. Kun pääsin autolle Samuli näki kassissa sipsipussin ja kysyi vitsillä "missäs mun oluet on?" Voi sitä riemua kun sain sanottua, että mä ostin! Samulin ilostui tästä niin aidosti, että sanoi mulle suukon kera "just tän takia sä olet paras nainen!"

Tarkennan sen verran, että Samuli ei ole alkoholisti, eikähän ilahtunut sen oluen takia vaan ajatuksen, ehkä coca-cola olis aiheuttanut saman reaktion. :D

Mä jäin kuitenkin pohtimaan sitä mitä Samuli sanoi ja tajusin, että oikeasti sehän on just totta, yks parhaimpia asioita meidän suhteessa on ne pienet arkiset teot, joilla on iso vaikutus!

Esimerkkejä näistä pienistä jutuista voisi olla vaikka eväiden pakkaaminen toiselle valmiiksi, aamukahvin keittäminen, suklaapatukan tuominen kaupasta, siivoaminen pyytämättä tai ihan mikä muu vaan pieni arkinen teko, josta kuitenkin huokuu se, että on ajatellut sitä toista. Nämä jutut eivät vaadi mitään suuria ponnisteluita vaan tulevat vähän kuin itsestään, siitä halusta ilahduttaa toista.

Mä haastan teidät kaikki näihin pieniin tekoihin!

Jos ette oo ikinä kokeilleet, niin kokeilkaa! Jos ootte, niin kertokaa ihmeessä! :)

Mä uskon, että niillä teoilla on suuret vaikutukset parisuhteeseen ja onnellisuuteen!

<3


PS. Muistakaa osallistua arvontaan! :)

Tallileski

Kirjoitetaampa välillä vähän harrastusjutuista. Meidän perhe siis harrastaa jokkista, josta voit lukea TÄSTÄ postauksesta tarkemmin. Harrastus vie aikaa, paljon aikaa. Jokkis vie mun aikaa enimmäkseen huhtikuusta-lokakuuhun, yleensä painottuen viikonloppuihin, jolloin on siis kisoja. Toki joskus on vapaitakin viikonloppuja, mutta viime vuosina niitä ei oo ollu kauheesti. Noh, Samulin aikaa tää harrastus vie ympäri vuoden. Kisaviikonloppujen lisäksi aikaa menee arkisin kilpa-autojen korjaamiseen ja rakentamiseen. Ja sitä aikaa menee välillä paljon. Joskus on ollut jaksoja jolloin Samulin on oltava tallilla joka ilta. Alisan syntymän jälkeen on toki ollut pakko vähentää, koska mä en oo suostunu hoitaan tätä koko palettia yksin ja totta kai myös Samuli on halunnut viettää aikaa meidän kanssa enemmän. Tulevaisuudessa varmaan tallilla olo vähenee entisestään pakostikin, koska mä alotan työt. Mut en kuitenkaan usko, et se koskaan loppuu, eikä sen tarviikaan. :)

Tän kuvan laatu ei päätä huimaa, mut tää on yks mun lempikuvia meidän perheestä<3

Rakastan talvea. Rakastan sitä siksi, että sillon meillä on eniten perheaikaa. Talvella ei juurikaan ole kisoja, joten sillon Samuli on kaikista eniten kotona. Rakastan mun harrastusta ja tiedän, että jos Samuli ei käy tallilla, mun ei tarvi juurikaan harrastaa. Mä tiedän myös kuinka tärkeä asia ja iso henkireikä harrastaminen on Samulille. Sen takia mä ymmärrän ja jaksan. Mä myös arvostan hirveesti sitä, kuinka paljon Samuli tekee mun harrastamisen eteen, sillä edelleen pääpaino on nimenomaan mun harrastamisessa. Toivottavasti ens kaudella punnukset tasottuu enemmän. Mut silti se ei poista sitä tunnetta, et välillä ärsyttää. Ärsyttää kun toinen on pois kotoo paljon ja totta kai se toinen on väsyneempi kun yökaudet korjaa ja rakentaa. On hetkiä jollon mä en jaksais, sillon ei meinaa auttaa ees se pieni ajatus siitä, että toinen tekee sen ainakin osittain mun takia. Välillä se on vaan sitä odottamista, odottamista koska helpottaa. Koska on taas aikaa. Jos mä en harrastais myös itse, luulen et tää olis meille isompi ongelma, ehkä en ymmärtäis. Mä oon ehkä onnellisessa asemassa siinä mielessä, että mulla pitäis olla täydet edellytykset edes vähän ymmärtää. Oonhan mä jo osaltani tottunu siihen myös lapsuudenkodissani, oli isäkin usein tallilla. Lisäks, koska mä oon ite niin vahvasti siinä mukana niin mä tiedän mitä tää touhu vaatii. 

Ennen kun Alisa synty, me oltiin usein yhdessä tallilla. Joskus kaipaan sitä aikaa. Touhuiltiin yhdessä ja musta tuntu hyvältä, kun pystyin oleen mukana auttamassa. Ehdottomasti parasta oli kuitenkin se tunnin ajomatka yöllä kotiin. Yö, pimeetä, hiljaista, vähän väsyttää molempia, mut se oli hyvää aikaa jutella. Niillä matkoilla juteltiin paljon. Totta kai me edelleen jutellaan kotona, mut ei siinä oo sitä samaa fiilistä. Tykkään edelleenkin automatkoista kaksin, koska sillon vaan jotenkin tulee juteltua niin paljon. Vaikka välillä kaipaan sitä aikaa, niin en mä kyllä tätä nykyistä tilannetta kokonaan vaihtais. :)

Joskus mut valtaa tunne siitä ettei jaksa tätä harrastusta ja kun toinen on paljon poissa kotoa. Mutta kun vaakakuppiin asettaa sen toisen puolen: se paljon poissa oleva ihminen ymmärtää sua ja sun harrastamista täydellisesti. Sillon kun kisat on menny huonosti, auto kaupan tai ihan mitä vaan, se toinen osaa valita just oikeet sanat millä lohduttaa ja kannustaa. Se toinen osaa sen just siks, et sekin on ollu joskus samassa tilanteessa. Se, että se toinen on joskus välillä pois, korvaantuu kyllä sillä, et se toinen on vähän niinku säkin: yhtä hörhö jokkistyyppi!

<3