perjantai 26. huhtikuuta 2019

AIKA SANOA NÄKEMIIN

Kun reilu kolme vuotta sitten aloitin bloggaamisen, en olisi uskonut miten pitkälle se kantaa. Olen tavannut upeita tyyppejä, päässyt mukaan mageisiin juttuihin ja ennen kaikkea tuntenut intohimoa kirjoittamiseen ja bloggaamiseen, sitä kautta myös löytänyt uusia juttuja itsestäni.

Näihin postauksiin on kulunut työtunteja hulluna, mutta viime aikoina aikaa tai inspiraatiota ei ole enää samalla tavalla löytynyt. Viimeisen puolivuotta blogi on tehnyt hidasta kuolemaa. Olen yrittänyt jatkaa ja väistellä edessä olevaa. On vaan myönnettävä, että minusta ei enää ole tähän ja ajatukset ovat jo muualla. Kun päätös viimein syntyi, olo tuntui helpottuneelta.

Kiitän kaikkia blogikollegoita, lukijoita ja yhteistyökumppaneita tästä matkasta. On ollut ihana jakaa tämä kaikki teidän kanssa. Nyt on kuitenkin aika sammuttaa valot ja sanoa näkemiin. Blogi vaikenee. En sano, että en koskaan palaa, vaikka nyt se tuntuukin hyvin kaukaiselta. Blogi jää edelleen elämään, onhan se täynnä upeita muistoja vuosien varrelta.

Kiitos juuri sinulle! <3

Näkemiin.

perjantai 5. huhtikuuta 2019

NO NE KAVERISYNTTÄRIT!

Meidän perheessä on selkeästi alkanut uusi jännittävä aika. Alisa kyläilee vapaa-ajalla kavereiden luona ja tänä vuonna meille on kulkeutunut tasaiseen tahtiin kutsuja kaverisynttäreille. Sehän on siis kiva asia ja Alisa odottaa synttäreitä aina hirveästi.

Kavereiden synttäreiden lisäksi ymmärsin, että nyt taitaa olla aika meidänkin järjestää ensimmäiset kaverisynttärit. Alisahan oli tästä innostunut sen verran, että yhtenä aamuna yksi lapsi päiväkodissa kysyi minulta, että pääseekö hän sitten Alisan naamiaissynttäreille tänä keväänä. Hetken olin lievästi sanottuna hämmentynyt, mutta Alisa kertoi, että oli jo kutsunut kaikki päiväkotikaverit meille naamiaissynttäreille. Okei, naamiaiset on ihan jees, sopii mulle, mutta rakas lapseni, sinulla on syntymäpäivät vasta lokakuussa...

Tämä on nyt muuten aiheuttanut meillä hieman kipuilua kun Alisalla on synttärit vasta syksyllä. Neljävuotiaamme on ollut hieman vaikeaa ymmärtää, että kevät ja syksy on ihan yhtä usein ja jokaisella on yhtä monta kertaa vuodessa synttärit...








***

Millainen on sopiva lahja?



Kaverisynttärit ovat kieltämättä pyörineet viime aikoina mielessä. Etenkin kun mulla ei ole aiempaa omakohtaista kokemusta näistä äitinä.

Millainen lahja kaverisynttäreille pitää viedä? Tykkään lahjojen ostamisesta, mutta "vieraalle" lapselle lahjan hankkiminen on vähän hankalaa. Mistä lapsi tykkäisi? Mitä sen lahjan pitää maksaa tai mitä se saa maksaa? 

Tein pientä tutkimusta ja havaitsin, että useimpien mielestä kaverilahjalle hyvä hinta on 5-15€, joka on munkin mielestä ihan ok. Voin kuitenkin kuvitella, että joissain perheissä tuo 15e voi olla ihan liikaa, etenkin jos lapsia on useampia ja samalle kuulle osuu useammat synttärit. Ajattelen, että vaikka minulla olisi varaa laittaa se parikymppiä lahjaan, en todellakaan halua aiheuttaa kenellekään ahdistusta, että vastavuoroisesti meidän kaverisynttäreille pitäisi ostaa tarpeeksi kallis lahja, jotta voi osallistua. Saatteko kiinni mitä haen takaa? Hirveän vaikeaa määrittää, mikä olisi sopiva lahja, ettei se ole liian halpa tai liian kallis. (Omasta mielestäni lahja ei voi olla liian halpa, mutta olenkin antimaterialisti.)

Sori vaan kaikki mun vieraat, mutta rehellisesti sanottuna en itse muista yhtäkään lahjaa mitä sain kaverisynttäreillä lahjaksi. Paljon muita asioita kuitenkin muistan mun synttäreiltä ja haluaisin ajatella, ettei niillä lahjoilla koskaan ollut niin suurta merkitystä. Onko sama juttu enää nykyään? 

Hetken harkitsin, että syksyllä kirjoittaisin Alisan kutsuun, että älkää tuoko lahjoja. Olisiko se ratkaisu asiaan? Kenenkään ei enää tarvitsisi miettiä mitä ostaa ja paljonko sen pitää maksaa. Toisaalta, yhden äidin kampanjana se ei varmaan aiheuttaisi kuin pahan mielen omalle lapselleni, että mahtaako se kaiken kieltäminenkään toimia, vaikka tarkoittaisikin hyvää.


Synttärit kotona - noloa?


Olen myös havainnut, että kotona järjestettävät synttärit taitavat olla jo vähän so last season. Monet paikat mainostavat, että heillä voi järjestää synttäreitä; uimahallit, hoplopit, keilahallit, liikuntakeskukset jne. Musta tollaiset on hyvä juttu, voisin kuvitella, että joskus olisi kiva päästä helpommalla ja vaan maksaa vähän enemmän ettei tarvitse järjestää synttäreitä kotona. 

Toisaalta, mennäänkö sillon taas enemmän siihen suuntaan, että perinteiset yksinkertaiset kotisynttärit on jo ihan noloa? Vähintään pitäisi olla taikuri, klovni, popparikone ja suklaaputous.











Mun äiti lohdutti mua, että perinteiset kaverisynttärit kotona on kohta niin eksoottinen elämys, että se saattaa tuntua lapsista vallan mahtavalta. Jos vaan tekis sen perinteisen pyöreän kermakakun, laittaisi koristeeksi purkkipersikoita ja viinirypäleitä. Sipsi- ja karkkipussit sekä cola ja fanta pöytään, siis sellaiset perinteiset ysärisynttärit. Leikkeinä voitaisiin mennä ehkä peiliä ja pullonpyöritystä. Extrana voisi olla ongintaa, josta jokainen saisi pari pehmotarraa saaliina. 

Mahtaisiko niistä synttäreistä jäädä niitä kauniita lapsuusmuistoja vai jääkö kaikille vain päällimäisenä mieleen, että olipa köyhät juhlat kun ei ollut uniikkia artesaanikakkua, pariakymmentä lajia herkkuja, kalliita vieraslahjoja ja ostettua esiintyjää.

Yritä tässä sitten luovia taas, ettei kenellekkään tule paha mieli tai ahdistusta, tai ettei nolaa omaa lastaan. Samalla pitäisi miettiä, että mitä se oma lompakko kestää vai pitäisikö synttäreitä varten alkaa säästämään jo pari kuukautta ennen.

Mites, oi kokeeneemmat kanssavanhemmat. Kertokaa, miten selvitä kaverisynttäreistä kunnialla?



**Kuvat meidän aiemmilta synttäreiltä**

tiistai 2. huhtikuuta 2019

NÄITÄ ODOTAN HUHTIKUULTA

Keväinen Lontoo herätti lopullisesti kaipuun kevääseen ja ihanaa, että nyt on täällä Suomessakin saatu kevät kunnolla käyntiin. Hullun maaliskuun jälkeen mulla on muutamia toiveita alkaneelle huhtikuulle.


***


Pihatyöt
Vaikka alunperin tähän asuntoon muutettaessa ihastuin sen helppohoitoiseen pihaan, iskee muhun joka kevät himo tehdä pihatöitä. Joka kevät olemme tehneet pieniä muutoksia ja istutuksia, niin on tarkoitus tänäkin vuonna. Meidän viereisellä metsätontilla on tehty pientä harvennusta, joten meidän etupihasta on tullut paljon valoisampi, mutta samalla siinä ei enää kauheasti ole näköestettä läheiselle tielle. Huhtikuun aikana aiomme istuttaa hieman näköesteitä, uskon että istutukset samalla ryhdistää meidän etupihaamme. Totta kai aion istuttaa pienen hyötypuutarhan terassille.






Aamukahvit ulkona
Iltapäivisin saattaisi jo tarjeta meidän lasitetulla parvekkeella, mutta odotan niitä kelejä kun voin aamukahvini nauttia terassilla ilman toppavaatteita.


Kevyempää arkea
Maaliskuu oli tosi rankka ja päättyi 10 päivän työputkeen. Lauantaina olin todella väsynyt ja pitkästä aikaa nukuin päiväunet. Tässä kuussa samanlaista putkea ei ole, eikä se ylipäätään ole optimaalinen todellakaan. Muutaman viikon päässä siintää pääsiäisloma, johon ensin suunnittelin matkaa, mutta onneksi suunnitelmat muuttui ja aikaa jää lomalla myös lepäilyyn. 

Työn osalta olen myös osittain uuden edessä kun tällä viikolla pääsen kokeilemaan työskentelyä kotona. Tarkoituksena tehdä muutamia päiviä viikossa etätöitä. Sinänsä itse työ ei muutu, teen ihan samaa työtä kuin toimistolla, mutta kun "turhat" työmatkat jäävät pois, ehdin viettämään enemmän aikaa Alisan kanssa ja yhä useammin voin hoitaa päiväkotimatkat kävellen eli arkiliikuntakin kasvaa. Olen odottenut tätä muutosta pitkään ja vihdoin se on mahdollista.





Parempaa bloggausta
Olen ollut hirveän huono bloggaamaan ja somettamaan. Liikunnan lisääminen arkeen on aiheuttanut sen, etten enää ehdi niin paljon kirjoittamaan ja valokuvaamaan, eikä inspiraatiokaan koko ajan ole ollut kaikista parhain.

Toivon, että kevään tullen löydän taas aikaa ja ideoita bloggaamiseen. Yritän myös itse hyväksyä sen, että ajankäyttöni on muuttunut enkä enää ehdi bloggaamaan ja somettamaan niin paljon kuin aiemmin. Samalla haluan kannustaa itseäni tekemään asiat siten, kuin se musta hyvältä tuntuu. Ehkä huhtikuussa voin olla parempi bloggaaja. Huhtikuussa ainakin valon määrä lisääntyy, joten valokuvaamisesta tulee piirun verran helpompaa.


Juoksulenkkejä puhtaalla asfaltilla
Haluan pitää liikunnan mukana tiukasti myös huhtikuussa. Haluaisin päästä juoksemaan lumettomalla, kuivalla ja hiekattomalla asfaltilla. Täällä kovaa vauhtia asfaltteja jo puhdistetaan, eli tämä ei liene enää kaukana!


Työmatka pyöräillen
Viikonloppuna sovittelimme Samulin kanssa pyöräilykypäriä kaupassa, mutta emme löytäneet sopivia. Kypärät ovat meillä ostoslistalla, nyt kun ensimmäistä kertaa meillä molemmilla on polkupyörät. Itse odotan, että jo tässä kuussa voisin pyöräillä töihin.

Alisa taas odottaa, että päästään pyöräilemään koko perhe yhdessä. Tämän kevään tarkoituksena on myös jättää apupyörät pois Alisalta. Luulen, että tässä kuussa pyöräillään paljon.


Kevään tuoksua
Olen yrittänyt nuuskutella ulkona sitä kevään tuoksua, mutta ihan en ole vielä sitä haistanut. Tiedätkö miltä kevät tuoksuu? En osaa kuvailla sitä, mutta Lontoossa kevät ei tuoksunut samalta kuin Suomessa. Luulen, että kun päivät tästä vähän lämpiää niin kevään tuoksukin saadaan vahvemmin esille.

***

Tällaisia odotuksia itselläni on huhtikuuhun, mitä sinä odotat huhtikuulta?