maanantai 10. joulukuuta 2018

PIENTEN HETKIEN VIIKONLOPPU

Taas on maanantai. Kuka laittoi pikakelauksen päälle joulukuuksi? Tuntuu, että juurihan kuu vasta vaihtui ja nyt on enää kaksi viikkoa jouluaattoon!

Kulunut viikonloppu oli tosiaan viimeinen työviikonloppu ennen joulua. Työviikonlopusta huolimatta päiviin mahtui paljon muutakin, pieniä hetkiä laidasta laitaan.


***


Onneksi lopulta ehdittiin viikonloppuna touhuilla montaa asiaa töistä huolimatta. Liikutuin yhtenä iltana kun Alisa ja Samuli tulivat hakemaan minua ja Alisa kertoi takapenkiltä ensimmäisenä kuinka kova ikävä oli ollut. Ja niin oli minunkin ollut.

Samalla kuuntelin mitä kaikkea he olivat päivän aikana puuhailleet. Ilahduin kun Alisa kertoi innoissaan, miten he olivat käyneet valitsemassa saman ikäiselle tytölle lahjan Joulupuu-keräystä varten. Paketoimme lahjan yhdessä huolella.

Olen tänä vuonna huomannut, miten joululahjat Alisan osalta nostavat merkitystään ja kauhulla kuunnellut sitä kilometrin pituista listaa toiveista. Haluaisin kuitenkin opettaa, etteivät lahjat ole aina itsestäänselvyys eivätkä tärkein asia.

Olemme käyneet paljon keskusteluita aiheesta ja nyt hänenkin lahjavouhotuksensa on hieman maltillisempi. Tiedän, että hän tulee taas saamaan kasan lahjoja, mutta haluaisin kasvattaa hänet ajattelemaan asiaa myös muilta kanteilta.

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sen vaikeammaksi tuntuu vanhemmuus tulevan. Näissä lahjajutuissakin pitäisi luovia omien arvojen, lapsen toiveiden ja ympäristön paineen välillä. Tuntuu kuitenkin, että just nyt sain pienen erävoiton tässä lahja-asiassa.


***


Lauantaina joulusukasta tulleessa lippulapussa kehoitettiin valmistamaan herkkukaakaot ja niinhän me tehtiin! Kermavaahtoa ja vaahtokarkkeja sekaan. Aineeton kalenteri on ollut tosi kiva mun mielestä. Alisan ensimmäinen fiilis oli "siis tuleeko täältä joka aamu vaan paperia!?" Nyt kuitenkin ensimmäisen aamun hämmennys on vaihtunut iloiseen joulupuuhailuun.

Muitakin pieniä jouluisia hetkiä meillä oli. Huomasin Alisan osaavan monta joululaulua jo, niinpä päätin yrittää säestää häntä pianolla. Vaikka piano ja soittaja kaipaisivatkin hieman virittämistä, oli tuo musiikkihetki täynnä ihanaa joulufiilistä.

Vaikka olen päättänyt, että joulu tulee ilman erityistä joulusiivousta, lauantai-iltana mulle tuli hirveä tarve siivoilla keittiön laatikoita. Samulin kanssa järjestelimme muutamat laatikot ja oikeastaan siitä tuli ihan hyvä fiilis. Hyvä fiilis sen takia, että tavaroiden karsimisesta on ollut apua, kaapit eivät olleet enää niin leväällään ja pieni järjestely hoitui sukkelaan.

Lauantai oli sen verran täynnä touhua, että sunnuntai-iltana töiden jälkeen päätin pitää ihan oman lepohetken. Samuli lähti illalla vielä omiin juttuihinsa ja minä lämmitin itselleni saunan. Saunan jälkeen kello oli vasta yhdeksän, mutta päätin mennä ajoissa sänkyyn lukemaan. Nukahtaa taisin jo hyvissä ajoin ennen kymmentä ja tänä aamuna hyvien unien jälkeen heräsin virkeänä uuteen viikkoon.

Tämä viikko on vielä aika hulinaa: on iltavuoroja, elokuvia, illanviettoa ja syntymäpäiviä. Muutama joululahja  puuttuu ja ne aion hankkia tällä viikolla, jotta ensi viikolla voin rauhassa aloittaa jouluvalmistelut kotona, ilman ylimääräistä kaupoissa juoksemista.


Hyvää alkanutta viikkoa! Yritän muistaa tälläkin viikolla nauttia niistä pienistä hetkistä!


sunnuntai 9. joulukuuta 2018

MUUMIPIPARKAKKUTALO

Tänä vuonna päätin rakentaa muumipiparkakkutalon! Joko ehditte odottaa jo lähes legendaksi muodostunutta piparipostausta?

Blogia pidempään seuranneet muistanevat, että joka joulu mun on rakennettava se piparkakkutalo, enemmän ja vähemmän menestyksellä.

Ensimmäisenä vuonna oli se piparkakkukaupunki, joka oli aivan fiasko, kuten postauskin kännykkäkuvineen... Seuraavana vuonna piparkakkuiglu ja viime vuonna perinteinen Suomi100 -talo.

Tänä vuonna sain työkaveriltani lainaan muumipiparkakkutalon muotit ja siitä se ajatus sitten lähti...


***


On se kumma, ettei edes muottien kanssa osista tullut suoria ja muumitalo on enemmän ja vähemmän kenossa... Onneksi pikeeri peittää pahimmat kohdat ja toisaalta talosta tuli aika symppis!

Samuli on meistä ehdottomasti se pitkäjänteisempi ja tarkempi, haluaisinkin joskus nähdä hänen tekemän piparkakkutalon. Luulen, että siinä olisi seinät ja katot millilleen suorassa, eikä vähän sinne päin, kuten mun talossa.

Muumipiparkakkutalo on kuitenkin pysynyt jo pari päivää pystyssä, joten projektin voinee laskea onnistuneeksi? 

Tänä vuonna selvisin ilman palovammoja ja vain kaksi osaa meni rikki! Toisen päälle pudotin itse leikkuulaudan(!) Ja toinen rikkoontui kasatessa.

Alisan ainoa mielipide muumitalosta on, että koska sen saa syödä?






perjantai 7. joulukuuta 2018

VIIKONLOPPUTYÖN PLUSSAT JA MIINUKSET

Nyt kun takana on muutamia viikonloppuja töitä ja yksi työviikonloppu häämöttää edessä, lähdin miettimään sen plussia ja miinuksia.

Olen yllättynyt siitä, miten iso muutos tämä on lopulta ollut. En ehkä itsekään osannut etukäteen ajatella, miten suuri muutos tämä olisi.



***


Plussana viikonlopputyössä on ehdottomasti joustavuus. Pystyn suunnittelemaan pidempiä vapaaputkia esimerkiksi juhlapyhien yhteyteen, kuten nyt itsenäisyyspäivänä kun olin kolme päivää vapaalla. Toistaiseksi olen saanut itse päättää viikonlopputöiden ajankohdan, eli olen töissä silloin kun se parhaiten perheemme aikatauluihin sopii. Tämä mahdollistaa välillä myös pidennettyjä viikonloppuja.

Totta kai pidemmät vapaaputket tarkoittavat myös vähän pidempiä työputkia, kuten nyt kun aloitan tänään kahdeksan päivän työputken. Olen kuitenkin edellisissä työpaikoissa siihen tottunut, eli sinänsä tämä ei ole uutta. Koen, että olen jaksanut tätä kaikkea paremmin nyt kun aamuherätykset ovat viikonlopputyön myötä vähentyneet.

Koska minä olen arkena välillä vapaalla, Alisa on vähemmän hoidossa. Viikonlopputyö ja arkivapaat ovat vähentäneet Alisan hoidon tarvetta ja se on totta kai todella hyvä juttu, vaikka meidän päiväkoti onkin maailman paras. Ollaan Alisan kanssa ehditty esimerkiksi askarrella, leipoa ja leikkiä aiempaa enemmän.





Arkivapaissa on ihan erilaista fiilistä kuin viikonloppuvapaissa. Mulla ainakin on tapana järjestää kaikenlaista ohjelmaa viikonloppuihin ja lepääminen jää ehkä vähän vähemmälle. Arkivapailla pystyn enemmän ottamaan rennosti ja toki silloin on helpompi hoitaa jotain virallisia asioita, lääkärikäyntejä yms., joiden sovittaminen työarkeen on aiemmin ollut hankalampaa.

Työviikonloput ovat kuitenkin edelleen tuntuneet viikonlopuilta. Työ- ja työympäristö ovat rauhallisempia silloin ja jotenkin erilaista kuin arkena. Lisäksi viikonlopuissa on kuitenkin sitä samaa tuntua kun muut perheestä ovat vapaalla. Alisan viikonloput ovat pysyneet hyvinkin samanlaisina ilman minuakin, hän viettää isin kanssa aikaa tai isovanhempien ja puuhailee normaaleja viikonloppujuttuja.


***


Miinusta tulee kuitenkin perheen yhteisestä ajasta, sillä tällä hetkellä me molemmat vanhemmat vietetään paljon aikaa kahdestaan Alisan kanssa, mutta koko perheen yhteinen aika on jäänyt hieman vähemmälle. Onneksi on kuitenkin niitä yhteisiäkin vapaita, jolloin voidaan tehdä niitä koko perheen juttuja.

Välillä mun sydän meinaa vähän särkyä, koska tuntuu että nyt on ollut paljon sellaista, että mulla on illalla töitä/menoa ja viikonlopun olen töissä enkä ehdi aina nähdä Alisaa kuin vilahdukselta. Se ei toki ole pelkästään viikonlopputyön syytä, sillä näin joulun alla vaan on paljon kaikenlaisia iltamenoja. 

Tänään on yksi niistä hetkistä kun mietin milloin näen Alisaa kunnolla seuraavan kerran. Saattelin hänet päiväkotiin ja olen iltaan asti töissä. Olen bussilla kotona yhdeksän aikaan, jolloin Alisa on jo nukkumassa. Huomenna kahdeksalta pitää olla jo pysäkillä ja kotona olen joskus viiden jälkeen. Silloin toki muutama tunti meillä on aikaa, mutta aika pian Alisalla on nukkumaanmenoaika. Sama toistuu sunnuntaina. Kumpa olisin maanantaina sen verran virkeä, että ennen iltavuoroa jaksaisin herätä ajoissa ja olla Alisan kanssa kunnolla. Toki, onhan meillä juuri ollut kolme päivää yhteistä aikaa Alisan kanssa, mutta ehkä ostittain senkin takia tämä tuntuu vähän pahalta nyt.


***


Kaikenkaikkiaan vaikutukset meidän perhe-elämään ovat olleet positiiviset. Arki tuntuu omasta mielestäni rauhallisemmalta ja tunnun jaksavan tätä rytmiä paremmin. Tuleva viikonloppu on viimeinen työviikonloppu ennen joulua eli nyt palataan muutamaksi viikoksi normaaliin rytmiin. 

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

JOULUPUUHIA: DIY JOULUKORISTEET

Ihanaa, nyt mennään jo joulukuuta! Saa luvan kanssa höpsötellä joulujuttuja. Joulu onkin vienyt mut ihan mennessään ja täällä on jo koti koristeltu joulukuosiin, leivottu piparkakkutalo ja tietysti askarreltu joulukoristeita. 

DIY joulukoristeet ovat mun mielestä kiva keino hieman uudistaa jouluista sisustusta. Loppujen lopuksi mulla ei ihan hirveästi ole joulukoristeita ja tykkäänkin joka vuosi sijoitella niitä hieman uudella tapaa. Jotkut koristeet ovat kulkeutuneet mulle lapsuudenkodista ja muutama on ihan uutena ostettu tai saatu lahjaksi. 

Vaikka en ole mikään askarteluihminen niin tykkään toteuttaa pieniä joulukoristeita itse tehden. Viime vuonna tein esimerkiksi korkkiporoja, origamikuusia ja tonttuoven. Yllättävän paljon niitä diy-juttuja on kertynyt tällaisella anti-askartelijalle!






Tänä vuonna mun ensimmäisiä diy joulukoristeita oli erilaisten joulumaailmojen rakentaminen lasipurkkeihin. Olen ihastellut näitä jo monena vuonna aiemmin, mutta lopullisen sysäyksen sain Herkku ja Lahja Murenan blogi-illasta, josta ostin myös hieman tarvikkeita tähän. 

Valitsin hieman erilaisia lasipurkkeja, joihin sitten väkersin eri teemoilla joulumaailmoja. Käytin lumena ihan pumpulia vaikka tekoluntakin on nykyään myynnissä. Oma suosikkini on tuo ylin, vanhaan lasipurkkiin tehty poro-aiheinen lumimaisema. Harmi, että näiden kuvaaminen on äärimmäisen hankalaa, eikä todellakaan nämä kuvat ole edukseen. :D

Toisena diy-juttuna tein meidän keittiöön tuoksuverhon. Meillä ei edelleenkään ole keittiössä verhoja, mutta nyt siellä on joululta tuoksuva "verho", missä on kuivattua appelsiinia, piparkakkuja ja havuja, ihanaa jouluntuoksua siis! Ohuet appelsiinisiivut kuivasin uunissa 75 astetta ja noin 5-6 tuntia.






Viimeisimmät itse tehdyt joulukoristeet ovat soodataikinakoristeita. Koristeluun käytin kastehelmilautasta. Soodataikina valmistuu helposti kolm esta ainesosasta: 1 dl maissitärkkelystä, 2 dl soodaa ja 1,25 dl vettä. Aineksia vain lämmitetään ja sekoitetaan kattilassa niin kauan, kunnes se kiinteytyy taikinaksi. Tämän jälkeen kattila peitetään kostealla liinalla kuivuuden estämiseksi ja annetaan jäähtyä. Sen jälkeen  taikinaa voi työstää normaaliin tapaan. Kuivasin koristeet uunissa 75 asteessa tunnin ajan.




Viime päivät ovat kuluneet aika mitkälle joulua laittaessa, ja kieltämättä olen totaalisen innostunut jouluhössötyksestä. En todellakaan stressaa joulua vaan nautin tästä kaikesta täysillä. Blogiinkin olisi tulossa joulujuttuja kovasti, mutta yritän välillä keksiä jotain muitakin aiheita, etten karkottaisi kaikkia tällä jouluhapatuksella.

Huomenna juhlimme itsenäisyyttä vanhempieni kanssa. Äitini on tulossa meille leipomaan Alisan kanssa joulupipareita. Äitini on samanlainen jouluhössöttäjä kuin minä, mutta siinä missä minä ostan piparitaikinan kaupasta niin äiti tekee sen itse! :D Myöhemmin meidän on vielä tarkoitus nauttia juhlaillallinen ja olenkin suunnitellut neljän ruokalajin menun. Kiva kokata välillä muillekin kuin Samulille ja Alisalle!


Joko teillä on jouluhösäys käynnissä? <3