perjantai 7. joulukuuta 2018

VIIKONLOPPUTYÖN PLUSSAT JA MIINUKSET

Nyt kun takana on muutamia viikonloppuja töitä ja yksi työviikonloppu häämöttää edessä, lähdin miettimään sen plussia ja miinuksia.

Olen yllättynyt siitä, miten iso muutos tämä on lopulta ollut. En ehkä itsekään osannut etukäteen ajatella, miten suuri muutos tämä olisi.



***


Plussana viikonlopputyössä on ehdottomasti joustavuus. Pystyn suunnittelemaan pidempiä vapaaputkia esimerkiksi juhlapyhien yhteyteen, kuten nyt itsenäisyyspäivänä kun olin kolme päivää vapaalla. Toistaiseksi olen saanut itse päättää viikonlopputöiden ajankohdan, eli olen töissä silloin kun se parhaiten perheemme aikatauluihin sopii. Tämä mahdollistaa välillä myös pidennettyjä viikonloppuja.

Totta kai pidemmät vapaaputket tarkoittavat myös vähän pidempiä työputkia, kuten nyt kun aloitan tänään kahdeksan päivän työputken. Olen kuitenkin edellisissä työpaikoissa siihen tottunut, eli sinänsä tämä ei ole uutta. Koen, että olen jaksanut tätä kaikkea paremmin nyt kun aamuherätykset ovat viikonlopputyön myötä vähentyneet.

Koska minä olen arkena välillä vapaalla, Alisa on vähemmän hoidossa. Viikonlopputyö ja arkivapaat ovat vähentäneet Alisan hoidon tarvetta ja se on totta kai todella hyvä juttu, vaikka meidän päiväkoti onkin maailman paras. Ollaan Alisan kanssa ehditty esimerkiksi askarrella, leipoa ja leikkiä aiempaa enemmän.





Arkivapaissa on ihan erilaista fiilistä kuin viikonloppuvapaissa. Mulla ainakin on tapana järjestää kaikenlaista ohjelmaa viikonloppuihin ja lepääminen jää ehkä vähän vähemmälle. Arkivapailla pystyn enemmän ottamaan rennosti ja toki silloin on helpompi hoitaa jotain virallisia asioita, lääkärikäyntejä yms., joiden sovittaminen työarkeen on aiemmin ollut hankalampaa.

Työviikonloput ovat kuitenkin edelleen tuntuneet viikonlopuilta. Työ- ja työympäristö ovat rauhallisempia silloin ja jotenkin erilaista kuin arkena. Lisäksi viikonlopuissa on kuitenkin sitä samaa tuntua kun muut perheestä ovat vapaalla. Alisan viikonloput ovat pysyneet hyvinkin samanlaisina ilman minuakin, hän viettää isin kanssa aikaa tai isovanhempien ja puuhailee normaaleja viikonloppujuttuja.


***


Miinusta tulee kuitenkin perheen yhteisestä ajasta, sillä tällä hetkellä me molemmat vanhemmat vietetään paljon aikaa kahdestaan Alisan kanssa, mutta koko perheen yhteinen aika on jäänyt hieman vähemmälle. Onneksi on kuitenkin niitä yhteisiäkin vapaita, jolloin voidaan tehdä niitä koko perheen juttuja.

Välillä mun sydän meinaa vähän särkyä, koska tuntuu että nyt on ollut paljon sellaista, että mulla on illalla töitä/menoa ja viikonlopun olen töissä enkä ehdi aina nähdä Alisaa kuin vilahdukselta. Se ei toki ole pelkästään viikonlopputyön syytä, sillä näin joulun alla vaan on paljon kaikenlaisia iltamenoja. 

Tänään on yksi niistä hetkistä kun mietin milloin näen Alisaa kunnolla seuraavan kerran. Saattelin hänet päiväkotiin ja olen iltaan asti töissä. Olen bussilla kotona yhdeksän aikaan, jolloin Alisa on jo nukkumassa. Huomenna kahdeksalta pitää olla jo pysäkillä ja kotona olen joskus viiden jälkeen. Silloin toki muutama tunti meillä on aikaa, mutta aika pian Alisalla on nukkumaanmenoaika. Sama toistuu sunnuntaina. Kumpa olisin maanantaina sen verran virkeä, että ennen iltavuoroa jaksaisin herätä ajoissa ja olla Alisan kanssa kunnolla. Toki, onhan meillä juuri ollut kolme päivää yhteistä aikaa Alisan kanssa, mutta ehkä ostittain senkin takia tämä tuntuu vähän pahalta nyt.


***


Kaikenkaikkiaan vaikutukset meidän perhe-elämään ovat olleet positiiviset. Arki tuntuu omasta mielestäni rauhallisemmalta ja tunnun jaksavan tätä rytmiä paremmin. Tuleva viikonloppu on viimeinen työviikonloppu ennen joulua eli nyt palataan muutamaksi viikoksi normaaliin rytmiin. 

2 kommenttia:

  1. Onpa todella suloinen ja onnistunut kuva pienestä karhunpennusta <3!

    Minulla on työssäni ajoittain pitkiä putkia, epäsäännöllisiä iltatöitä ja viikonloppuhommia. Periaatteessa saan näistä tunteja takaisin (meillä ei makseta ylitöistä), ja se ajoittain mahdollistaa arkivapaat tai pidemmät viikonloput vaikkapa juhlapyhien yhteyteen. Vasta nyt kun lapset ovat isoja (tai siis mitä lapsia ne enää ovat, nuoria!) olen alkanut arvostaa tätä mahdollisuutta eri tavalla. Pitkät juhlavapaat alkavat olla ainoita hetkiä kun olemme kaikki yhtäaikaa samassa paikassa.

    VastaaPoista

Jätä toki kommenttia! :)