Ole läsnä

Havahduin siihen, että liian monena iltana suustani oli kuulunut "äidin on nyt ihan pakko tehdä tämä, iskä laittaa sut nukkumaan." Liian monta kertaa tein omia muka niin tärkeitä juttujani, enkä ollut täysin läsnä. Kiire oli tehnyt musta hetkeksi sellaisen äidin, millainen en halua olla.

Totta kai olen onnellinen, että nukkumaan oli laittamassa toinen yhtä tärkeä ihminen, isi. Tunsin kuitenkin huonoa omatuntoa siitä, että olin itsekkäästi touhunnut omiani samalla kun pieni lapseni olisi ansainnut enemmän kuin "oliko sulla kiva päikkypäivä?" -kysymyksen. 

Hoen taas itsekseni, että nyt on vaan paljon kaikkea meneillään, kohta helpottaa. En kuitenkaan voi omalle lapselleni sanoa, että kolmen viikon päästä äiti on taas normaali.

Havahduin töissä siihen, että mun vatsaan sattui, mua ahdisti kun en saanut mieleeni mitään asiaa mitä mun pitäisi illalla hoitaa. Päässäni huusi ääni: "mä haluan tehdä kaiken etukäteen, haluan saada kaiken valmiiksi!" Mitään sellaista ei kuitenkaan tullut mieleen, mitä olisin voinut tehdä juuri sinä päivänä. Silloin tajusin, että ehkä tänään ei ole mitään sellaista, mitä pitäisi tehdä. Mä päätin keskittyä olemaan täysillä se äiti, mikä halusinkin olla.

Koska hyvä äitiys ei vaadi sirkushuveja, mitään erikoista en iltapäivälle kehitellyt. Alisa rakastaa metsää. Ja mustikoita. Niinpä kiipesimme talomme läheiselle kalliolle poimimaan mustikoita. Tosin poimijakaverini söi kaikki mustikat, jotka käsiinsä sai. Koko napero oli ihan sininen kun vihdoin olin saanut itse kerättyä tarpeeksi mustikoita.

Meitä molempia nauratti tämä smurffia muistuttava sininen olento, kun pääsimme sisälle. Kerätyistä mustikoista piti totta kai leipoa mustikka-marenkipiirakka, jonka ohje täältäkin löytyy. Piirakka maistui hyvältä kun pitkästä aikaa yhdessä syötiin iltapalaa.

Illalla sain lukea muutaman iltasadun, kertoa tarinan ja laulaa laulun, lapseni oli jo melkein unessa kun hän sanoi: hyvää yötä äiti rakas. Olin jo miltei unohtanut miten hyvältä se tuntuukaan.

Jäikö jotain sitten lopulta tekemättä kuitenkaan? Eipä juuri. Vaikka iltapäivän ja illan käytin täysin Alisaan keskittyen, jaksoin sen varjolla vielä illalla tehdä pikasiivouksen ja kirjoittaa muutaman blogipostauksen, siis enemmän kuin pitkään aikaan olin saanut aikaiseksi. Se jos mikä antoi aihetta ajattelulle.

Huono äiti häpeää ja koittaa taas olla se hyvä äiti, kun ei se paljoa lopulta vaadi, kunhan muistaa: 

Ole läsnä!