Eilen katsoin televisiosta Marja Hintikka Live -ohjelmaa, jossa aiheena tällä viikolla oli vanhempien uni ja unettomuus. Ohjelmaa katsoessa pohdin, etten kyllä saisi aiheesta revittyä irti mitään sellaista, mistä voisin tänne blogiini kirjoittaa. Onhan meillä aina nukuttu suhteellisen hyvin, varsinkin nykyään.
VIRHE! Koskaan ei kannattaisi tuudittautua siihen hyvänolontunteeseen, sillä karma on armoton. Niimpä sitten viime yönä kun olimme juuri menneet Samulin kanssa nukkumaan siinä puolenyön aikoihin, alkoi hirveä huuto. Alisa huusi ja yski vuoronperään. Ei auttanut rauhoittelu enää omassa sängyssä, vaan nappasin vekaran kainaloon ja painelin takasin meidän makuuhuoneeseen.
Itku ja yskiminen kuitenkin vaan jatkui ja jatkui. Ilmeisesti myös vatsakivut kiusasivat taaperoa. Alisa pyöri ja hyöri pitkin sänkyä ja yritti hakea hyvää asentoa. Jossain kohtaa yötä tämä sitten onnistui, koska olimme kaikki kolme nukahtaneet. Itse kuitenkin havahduin jossain vaiheessa siihen, ettei Alisa ollutkaan meidän välissä. Kuulin kuitenkin, että läheltä kuuluu tuttu tuhina. En kuitenkaan unisena paikallistanut neidin nukkumapaikkaa ja etsin jo muun muassa viereisen olohuoneen sohvalta, kunnes Samuli havaitsi Alisan nukkuvan lattialla meidän sängyn jalkopäässä. Siihen hän oli sitten nukahtanut päiväpeiton ja parin tyynyn päälle. :D Vaikka olimme molemmat melko väsyneitä, oli meillä naurussa pitelemistä. Varsinkin kun Samuli totesi "Hiton koira!" :D Siinä Alisa kuitenkin nukkui aamuun asti, jopa niin pitkään etten raaskinut herättää häntä, että olisimme ehtineet avoimeen päiväkotiin.
Aamulla muistin taas tämän koira-kommentin ja aloin pohtimaan, että meidän taapero nukkumisesta löytyy oikeasti kyllä niin paljon koiramaisia piirteitä. Onneksi Alisa nukkuu noin 70% öistä kokonaan omassa sängyssä, 25% öistä hän tulee aamuyöstä meidän väliin ja 5% on viime yön kaltaisia, eli nukkuu lähes koko yön meidän sängyssä. Mitkä sitten on niitä koiramaisia piirteitä Alisan nukkumisessa? Hän pyörii ja ja hyörii aluksi, asettuen välillä poikittain meidän väliin (Huom! meillä on 120cm "leveä" sänky), yleensä hän kääntyy myös pää kohti jalkopäätä tai ryömii muuten vaan jalkopäähän nukkumaan. Yhteen aikaan Alisalla oli kausi, jolloin hän suostui iltaisin nukahtamaan ainoastaan lattialle. Siis pelkästään kovalle lattialle. Välillä hän huoli sentään tyynyn päänsä alle. Vielä yksi koiramainen piirre löytyy. Nimittäin aamulla jos jostain kumman syystä itse satun heräämään ennen Alisaa niin mun ei tarvitse ottaa kuin pari askelta niin johan neiti herää. (Sama ei päde isin liikkeisiin, mahdollinen selitys voi toki olla myös se, että mä meluan enemmän.) Mun vanhempien koira tekee samaa, jos äitini liikahtaakin alakerrassa, niin johan koira herää yläkerrassa.
Nyt kun tajusin tämän, en enää yhtää ihmettele, että ensimmäinen eläin, jonka Alisa oppi sanomaan, oli hauva ja että hauva sanoo hauhau. Ja ilmankos Alisa rakastaa koiria niin paljon. Meidän oma koirataapero. :D
Koiramaista tiistaita! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki kommenttia! :)