Yh-äidin päiväkirja

Samuli oli siis viisi päivää toisella paikkakunnalla työreissulla ja minä sain sillä aikaa leikkiä yh-äitiä ja ajattelin tehdä siitä leikkimielisen päiväkirjan.

Älkää vain kukaan vetäkö hernettä nenään, ymmärrän kyllä ettei tämä viikko yhtään mitään siitä, millaista on oikeasti olla yksin lapsen/lasten kanssa. Varsinkin kun tästä viikosta lopulta tuli ei niin yksinäinen. :)

Päivä 1.

Samuli lähtee aamulla aikaisin ja yh-elämä alkaa. Minulla on iltavuoro joten vien Alisan vasta kymmeneen päiväkotiin. Aamulla ei siis ole erityisen kiire, joudun kuitenkin itse hoitamaan kaikki aamutoimet, mikä sinänsä on outoa, koska yleensä Samuli on aamuisin kotona. Alisa on kuitenkin omatoiminen esimerkiksi pukemisen suhteen, joten eipä minulle montaa hommaa jää, missä tarvitsee auttaa.

Kun olen vienyt Alisan päiväkotiin, teen vielä pikaisen kauppareissun, koska illalla en halua venyttää kotiinpaluuta yhtään ja Alisan kanssa en viitsi kauppaan lähteä. Kiireellä käyn purkamassa ostokset kotona ja lähden töihin.

Ollessani iltavuorossa, pappa hakee Alisan hoidosta. Ensimmäinen huomio yh-elämästä on se, että todennäköisesti Alisa joutuisi olemaan pidempiä päiviä päiväkodissa, koska olisi ehkä vähän hankala toteuttaa tätä toinen vie toinen hakee taktiikkaa jos asuisimme eri osoitteissa. Lisäksi minulla olisi entistä useammin tarve lastenhoitoavulle.

Illalla kiiruhdan kotiin, jotta ehdin laittamaan Alisalle iltapalaa ja hoitamaan muut iltatoimet. Samalla teen kotitöitä, pesen pyykkiä ja siivoan. Yleensä iltavuoron jälkeen mun ei ole tarvinnut niistä huolehtia vaan Samuli on tehnyt ne illan aikana.

Laitan myös tavallista paremmin tavarat valmiiksi aamua varten sillä ennakoin tulevaa kiirettä.

Lisäksi tutkailen pihalla miten lämmitystolppamme toimii, koska ensimmäistä kertaa sille on tarvetta. Onnistun kuitenkin ajastamaan kellon oikein, mutta mietin vain kuinka selviäisinkään monista muista teknisistä asioista ilman Samulia.

Olen salaa tyytyväinen kun Alisa nukkuu vieressäni, ei tunnu niin yksinäiseltä. Minua ei väsytä, joten valvon pidempään kuin kannattaisi, säikähtäen jokaista kuuluvaa räsähdystä.

Päivä 2.

Aamulla joudun heräämään tavallista aikaisemmin, koska minun on vietävä Alisa päiväkotiin. Tuntuu kurjalta herättää Alisa, joka on tottunut heräämään aamuisin omaan tahtiin. Aamu sujuu kuitenkin yllättävän hyvin ja ripeästi, olemme jo vartin yli seitsemän päiväkodilla ja pääsen ajoissa lähtemään töihin. Kuulen myös päiväkodilla, että olin unohtanut edellisenä päivänä laittaa Alisalle vaipan ja no arvaattekin varmaan, kuinka siinä oli käynyt! :D Emme käytän kotona vaippaa ja olin ihan unohtanut koko homman lähtiessämme päiväkotiin..

Päivä sujuu töissä, mutta iltapäivällä iskee väsymys. Myöhäinen nukkumaanmeno ja tavallista aikaisempi herätys kostautuvat. Onneksi sisareni hakee Alisan hoidosta jo päiväunien jälkeen niin Alisan päivä ei veny tavallista pidemmäksi. Vaikka sisareni tulee meille avuksi juuri Alisan takia ja ettei Alisan tarvitsisi olla pitkiä päiviä hoidossa, tunnen itseni kuitenkin hieman luuseriksi. Saan niin paljon apua, kuinka ikinä pärjäisin yksinäni? Tiedostan kuitenkin, että nyt on kyse lapsestani ja hänen jaksamisesta, eikä minun pärjäämisestä.

Töiden jälkeen piti mennä salille, mutta väsymys ja päänsärky vetää magneetin lailla kotiin. Iltapäivällä hengaillaan kotona, leikitään ja laiskotellaan. Siskoni auttaa Alisan hoidossa ja ehdin hyvin tehdä myös kotitöitä. Ajoissa sänkyyn ja iltavuoron ansiosta herätykseen näyttää olevan jopa yhdeksän tuntia aikaa.

Päivä 3.

Herään ennen kuin kello soittaa, kiitos tyttäreni "äitii, äitii, ÄITIIII!" "Missä isi on?" Hetken päästä sisareni kömpii meidän viereemme ja makoilemme hetken kunnes he menevät Alisan kanssa alakertaan. Itse jään vielä hetkeksi makoilemaan. Nousen ja käyn suihkussa, ehdin juoda rauhassa kahvia ennen töihin lähtöä. Alisa saa olla kotona ja viettää vapaapäivää.

Työpäivä menee normaalisti, mutta iltaa kohden olo alkaa tuntua hieman flunssaiselta, kurkkuun sattuu. Kotona olen melko väsynyt ja nukutan Alisan meidän sänkyyn. Toivon, ettei se muodostu jatkossa ongelmaksi, mutta nyt en vaan jaksa miettiä järkevästi + haluan antaa Alisalle erityisen paljon läheisyyttä kun Samuli on pois.

Ikävöinnin alkaa huomaamaan myös Alisasta, isiä on ikävä ja isistä puhutaan enemmän kuin tavallisesti. Soitamme vielä ennen nukkumaanmenoa isille ja katsomme kuvia isistä.

Yh-viikon puoliväli ja mä olen aika väsynyt jo... Lähestyvä flunssa varmasti vaikuttaa, mutta yhdeksän jälkeen sänkyyn kaatuminen on mulle todella epätavallista. 

Päivä 4.

Herään aamulla ja todeten, etten ole työkunnossa. Tätä vähän ounastelinkin illalla. Soitan töihin ja päiväkotiin. Siirryn sohvalle. Onneksi siskoni on vielä meillä, joten hän ulkoilee ja leikkii Alisan kanssa aamupäivän, jotta saan levätä.

Kun siskoni puoliltapäivin lähtee kotiinsa, lohdutan tunnin väsynyttä taaperoa, joka itkee tätinsä perään. Vihdoin hän nukahtaa päikkäreille ja itse kirjoittelen postauksia ja lepäilen.

Iltapäiväkin menee lepäillessä, onneksi ei ole tarve tehdä kotitöitä, saan vain olla ja välillä leikkiä Alisan kanssa. Flunssa on vielä ihan kestettävissä lapsen kanssa, mutta mietin vain millaista olisi olla yksin lapsen kanssa jos on esimerkiksi mahatauti. Huh, mikä ajatus!

Jostain kumpuaa syyllisyys siitä, että Samuli on ollut pois, siis Alisan kannalta. Huomaan, että halailemme ja sylittelemme todella usein, teen jopa ruokaa, minkä tiedän olevan Alisalle mieleen kera jälkkärirahkan. Tuntuu, että haluan "hemmotella" häntä, että hän tuntisi saavansa yhtä paljon rakkautta vaikka isi onkin ollut hetken poissa. Tuntuu se toki kivalta, että taapero huutelee ruokapöydässä "äiti, tä on toti hyvää ruakaa."

Illalla palelen, joten lämmitän meille saunan. Tiedän, että Alisa tykkää saunoa. Saunomme yhdessä ja Alisa kylpee hetken myös ammeessa. Kahdeksalta olemmekin lähes valmiita menemään nukkumaan. Yksi päivä vielä!

Päivä 5.

Taas aikainen herätys ja ripeästi päiväkodille. Ihme ja kumma, olemme taas ajoissa. Hassua muuten kuinka minulla on olo, että toivottavasti kukaan ei näe kun vien Alisaa seitsemän jälkeen päiväkodille. Tuntuisi kurjalta viedä lapsi niin aikaisin hoitoon, vaikka se ihan normaali aika onkin mennä päiväkotiin.

Jälleen kohti työmaata ja aamusta alkaen kamala päänsärky. Hoidan edellisen päivän rästihommia pois ja yritän selviytyä päivästä. 

Yllättäen viikolla selvisi, että äitini olisi mahdollista tulla meille perjantaina niin, että ehtii hakemaan Alisan jälleen aikaisemmin hoidosta. Niimpä työpäivän jälkeen suuntaan vielä ruokakauppaan, väsyneenä, mutta voittajafiiliksin. Kotona mua odottaa äitini ja Alisan lisäksi iloinen yllätys, kun Samuli on kaikessa hiljaisuudessa tullut takaisin kotiin, aikaisemmin kuin osasin odotella.

Loppujen lopuksi naurattaa tämä viikko, viikon piti olla raskas ilman Samulia, mutta todellisuudessahan en ollut yhtään kokonaista päivää ilman apua. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä, mutta väliäkös sen! :D Eihän tämä viikko siis yhtään näyttänyt, millaista olisi olla yksin Alisan kanssa. Toisaalta taas, ymmärsin miten paljon helpompaa meillä on kun taloudessa on kaksi aikuista. Leikkimielisesti ajattelin, millaista olisi olla yksin, se tietäisi Alisalle väkisinkin pidempiä hoitopäiviä, emme pystyisi varmastikaan järjestämään samalla tavalla vientiä ja hakua kuin nyt, lisäksi täällä ei joka viikko olisi joku auttamassa, poikkeustilanteet on paljon helpompi järjestää. Ilman Samulia olisin myös yksinäisempi, vaikka ystäville ja perheenjäsenille voinkin paljon puhua, niin Samuli on kuitenkin se viimeinen tuki ja turva, jolle voin kertoa ihan kaikkia asiat ja on kiva kun on toinen kenen kanssa jakaa vanhemmuuteen liittyvät asiat.

Viikko meni lopulta tosi nopeasti, eikä ollut ollenkaan niin paha kuin pelkäsin. Viikko opetti taas monessakin asiassa olemaan kiitollinen siitä, että taloudessa on toinen aikuinen ja ehtihän sitä vähän tulla ikäväkin. Parin viikon päästä "saadaan" kokeilla yksin olemista toisen viikon verran, katsotaan millä fiiliksillä ollaan sen viikon jälkeen! :)