Joskus päässä pyörii kasa ajatuksia, joista yksinään ei ole postaukseksi, mutta koska niistä on kiva kirjoittaa kokosin ne yhdeksi isoksi kasaksi. Kasaksi hajatelmia... Ei päätä eikä häntää.. :)
Kuvat on muuten meidän viikonlopun "metsäretkeltä".
10 vuotta
Viime päivinä olen useammin kuin kerran törmännyt asioihin 10 vuoden takaa. Vanha kaveri laittoi viestiä luokkasormukseen kaiverretusta päivämäärästä, siihen on enää muutamia kuukausia. Luokkakokous? Siis olenko minä niin vanha, että olisi aika järjestää luokkakokous? Jaa että kymmenen vuotta ysiluokasta. KYMMENEN vuotta. Öh.
Olimme viikonloppuna IKEASSA ostoksilla ja pohdimme uuden täkin ostamista. Itse vähän naureskelin, että onko niitä nyt tarpeen uusia, kunnes aloin miettiä, että ne peitot on 10 vuotta vanhoja. Juurihan ne on ostettu? Alan ymmärtää vanhuksia joista parikymmentä vuotta aikaisemmin sattuneet asiat tapahtuivat "juuri äsken".
Silmälasit
Viime aikoina olen huomannut, että näen telkkarin yhä heikommin. Huono näkö korostuu etenkin tekstitystä tihrustaessa, teksti-tv:n lätkätuloksista puhumattakaan. Töissä käytän laseja, mutta nyt olen joutunut turvautumaan laseihin myös kotisohvalla. Olenkin harkinnut toisien lasien hankkimista, ulkonäkösyistä, olisi kiva jos olisi parit erilaiset lasit. Samulin hieman miehisempi ratkaisu tähän näköongelmaan olisi uusi isompi telkkari.. Vielä en ole suostunut...
Siivouspäivä
Sunnuntaina siivotessamme koko perheen voimin, mietin onko ihmisillä nykyään viikottainen siivouspäivä? Siis että siivotaan aina perjantaina tai lauantaina? Tuuletetaan petivaatteet ja matot, imuroidaan ja mopataan.. Meillä ei tosiaan ole viikottaista siivouspäivää, meillä ei todellakaan pidetä mitään viikkosiivouspäivää. Ennemminkin meillä siivotaan vähän joka päivä. Eikä meillä kyllä tuuleteta mattoja joka viikko.. Siivousfriikeille kauhisteltavaa...:D
Lapsen pienet ilot
Alisasta on tullut suuri luontoihminen ja hän haluaisi päivittäin mennä metsään. Lauantaina lähdimme "metsäretkelle" äitini ja Alisan kanssa. Retki oli Alisalle varsin elämyksellinen. Ajoimme Naantaliin ja jätimme auton kylpylän lähistölle ja lähdimme ulkoilureitille. Kävelimme noin kilometrin verran ja poikkesimme pyörätieltä vähän metsän puolelle. Kiipesimme ylös kalliolle ja Alisa istui tyytyväisenä mättäälle nauttimaan pienistä eväistämme. Miten pienestä voikaan lapsi tulla onnelliseksi, metsäretki oli varmasti kiva juttu lapsen mielestä ja ihan näin aikuisenkin mielestä.
Kävelimme takaisin autolle ja matkaa kertyi yhteensä reilu pari kilometriä ja Alisa jaksoi kävellä koko matkan ihan itse. Olemme vähän suunnitelleet pidempää päiväretkeä johonkin luontopolulle tänä syksynä, toivottavasti jonain aurinkoisena syyspäivänä saadaan sellaisesta nauttia.
Televisio-ohjelmat
Tiedättekö sen tunteen kun telkkarista ei kertakaikkiaan tule yhtään mitään? Sitten toisena päivänä sieltä tulee kolme ohjelmaa, jotka haluaisit katsoa, mutta et voi koska ne tulee yhtä aikaa!! Niin raivostuttavaa.. Olen maailman huonoin katsomaan ohjelmia jälkikäteen, mutta totesin Samulille, että onneksi monet ohjelmat tulee viikon aikana useampaan kertaan uusintana niin ehdin ehkä katsomaan.
Tai sitten joku elokuva tulee jatkuvasti televisiosta, voisin mainita tähän ainakin kymmenen helposti, mutta sitten jotain elokuvia ei tule ikinä. Suuret on murheet...
--------
Viime päivinä mieleeni on tulvinut kaikenmaailman hajatelmia. Ajatuksia laidasta laitaan. Aika kevyitä ajatuksia tällä kertaa.. Tosin tätä postausta lukiessani tuli vaan mieleen, että taidan olla tullut vanhaksi. Mutta ai vitsi mä sitten tykkään näistä kuvista! :)
Kuvista näkyy kivasti lapsen ilo syysretkestä. Monesti vanhemmat yrittävät järjestää liikaakin ohjelmaa lapselle, heille riittäisi pienempikin juttu ja ennen kaikkea yhdessä vanhempien kanssa. Näin mummona sen voin jo kokemuksesta sanoa. Viime viikonlopussakin taisi parasta olla sekä itseni että veljeni lasten mielestä yhdessä noppapelejä pelaaminen.
VastaaPoistaNimenomaan, pienet jutut on usein niitä parhaimpia! Aina ei tarvi olla erikseen pelit ja vehkeet. :)
Poista