tiistai 14. marraskuuta 2017

Kun tein raskaustestin

Olen monesti puhunut täällä blogissa siitä, etten tiedä haluanko enempää kuin yhden lapsen. En ole Alisan syntymän jälkeen potenut vauvakuumetta vaan koko ajan on tuntunut kuin meidän kolmikko olisi kokonainen. Toki sisälläni on välillä käynyt myllerrys, enkö enää ikinä kokisi pikkuvauva-aikaa?




Tähän saakka vauva-asiassa on ollut ns. aikalisä. Olemme yhteisellä hiljaisella sopimuksella päättäneet, että asiaa voidaan miettiä muutaman vuoden päästä vielä uudelleen. Toki, lapsen saamista ei voi aina itse päättää, haave lapsesta voi jäädä ikuiseksi tai joskus siitä ei ole edes haaveillut lainkaan kun tikkuun piirtyy ne kaksi viivaa.


***


Vaikka asia oli sysätty johonkin syvälle mielen perukoille, yhtenä päivänä minua alkoi vaivaamaan tunne: olenkohan raskaana? Minulla ei varsinaisesti ollut mitään oireita, mutta minulla oli se selittämätön tunne.





Viikon verran kamppailin ajatusteni kanssa. Mietin hieman, miten asiaan suhtautuisin, kokosin ajatuksiani, mitäpä jos meitä olisikin neljä? En voi sanoa, että olisin kauhistunut asiasta, kyllähän toinen lapsi olisi tervetullut, vaikkei se päällimmäisenä ollut tähän saakka ollut mielissämme. 

Lopulta en voinut enää elää epävarmuudessa vaan marssin kauppaan. Pakatessani ostoksia, jotka sisälsivät muun muassa niin sen raskaustestin kuin esimerkiksi Aura-juustoa, havahduin siihen, että tosiaan, mikäli testi olisi positiivinen, Aura-juusto jäisi syömättä. Hiljalleen muistelin, mitä kaikkea taas pitikään ottaa huomioon, jos olisin raskaana...


***


Kotona en enää malttanut odottaa, olisihan asiaan saatava selvyys. Toisaalta tunsin itseni pettyneeksi, kun viivaan piirtyi vain se yksi viiva. Toisaalta taas olin helpottunut. Helpottunut siksi, ettei suurta muutosta tulisikaan nyt suunnittelematta. Helpottunut olin myös siksi, ettei ajatus toisesta lapsesta sittenkään ollut tuntunut niin katastrofaaliselta. Kuka tietää, joskus triomme saattaakin olla kvartetti. 

Itselleni jäi tästä vähän sellainen tunne, että kroppani ja mieleni hieman testasi minua. Testasi, miten tosissani olen tämän yhden lapsen ajatuksen kanssa. 

4 kommenttia:

  1. Jep! Luulen että moni meistä joskus kamppailee samanlaisten tunteiden kanssa. Minä tässä sen kanssa, että olisiko kumminkin se kolmas lapsi joskus ajankohtainen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että neljän kopla on juuri passeli.. <3

    VastaaPoista

Jätä toki kommenttia! :)