Kirka - Surun pyyhit silmistäni -musikaali

Kuten edellisessä postauksessa teille kerroin, olimme viikonloppuna teatterimatkalla Helsingissä. Kävimme katsomassa Kirka - Surun pyyhit silmistäni -musikaalin. 

Viime kesänä olimme äitini kanssa katsomassa kesäteatterissa Valkeakoskella Kirka-musikaalia (Täältä pääset lukemaan). Tykästyimme molemmat esitykseen ja kun myöhemmin näimme Peacockissa esitettävän Kirka-musikaalin, päätimme mennä katsomaan myös sen.

Itse en ole mikään Kirkan fani, mutta äitini aikoinaan kuunteli paljon Kirkaa, joten musiikki on tullut myös itselleni tutuksi ja kyllähän häneltä monta hyvää kappaletta löytyy. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut todellisten ihmisten elämästä kertovista näytelmistä, joten uskoin pitäväni myös tästä.

Kävelimme Hakaniemestä Linnanmäelle. Hakaniemeen pääsimme näppärästi Kampista metrolla, matka kesti ehkä kaksi minuuttia. Linnanmäki ja Peacock olivat upeasti valaistuja näin pimeällä ja fiilis oli taianomainen jopa!

Kirkan roolissa nähtiin Kalle Lindroth, joka lauloi ja esiintyi todella hyvin ja sopi rooliin. Kuitenkin mielestäni kesäteatterissa esiintynyt Jari Ahola kuulosti enemmän Kirkalta, mutta toki artistin ääni on aika uniikki, joten sitä on vaikea luonnollisesti jäljitellä. Tällä kertaa omia suosikkejani olivat Sammyn roolissa nähty Sami Hokkanen sekä mm. talonmiehenä ja etenkin Kassu Halosena loistanut Rauno Ahonen. Pidin myös mm. Remua esittäneestä Petrus Kähkösestä, joka oli kyllä niin mainio rooleissaan.

Itse esitystä ei saanut taltioida tietenkään, niimpä keskityin siihen täysillä. Väliajalla nautimme hieman suklaata ja juotavaa, jotka tilasimme etukäteen. Saimme siis vain kävellä väliajan tullen oikeaan pöytään. Seinillä oli myös Kirka-aiheisia julisteita kehystettynä kohottamassa tunnelmaa entisestään.

Show oli näyttävä ja energinen runsaine tanssioineen ja yksityiskohtineen. Esitys oli myös viihdyttävä ja nauroimme monessa kohdassa vedet silmissä. Tulihan sieltä monia omia lemppareitani kuten Hetki lyö, Leijat ja Mrs Robinson. Oli joukossa toki muutamia itselleni oudompia kappaleita.

Koska Kirkan varsinainen nousukausi on mulle sattuneesta syystä kovin vierasta, mun piti tarkistaa äidiltä muutamia asioita. Kuten, mikä ihme on Sopot!? Aikakauden vieraudesta huolimatta uppouduin hyvin esitykseen sisään ja olihan siellä kohtia, joista muistan joskus lukeneeni tai kuulleeni. Ja pohjalla oli tietenkin kesän esitys, eli ihan tyhjästä en lähtenyt.

Molemmat näkemäni esitykset mukailivat tarinaa, kesäinen esitys ehkä tarkemmin. Tässä nyt nähdyssä esityksessä oli kuitenkin kohtia, joita en tiennyt entuudestaan, eli taas opin uutta! Peacockin musikaalissa pääpaino oli ilman muuta juuri showssa ja siinä se onnistuikin. On toisaalta hankala lähteä katsomaan esitystä, josta on nähnyt toisenkin version. Nyt näkemämme onnistui kuitenkin täyttämään oikein hyvin odotukset ja pidimme myös tästä esityksestä. Toisaalta oli ihan kivakin, etteivät molemmat esitykset olleet tismalleen samalla rungolla.

Kyllä tässä pieni teatterikärpänen on puraissut ja toivottavasti taas pian pääsen teatteriin! Muutama esitys mulla olisi listalla ihan täällä Turussa, mutta kesälle myös muilla paikkakunnilla.

Kirka-musikaali menee vielä huhtikuulle ja vielä on mahdollista päästä näkemään esitys jos suomalaisen rockin historia kiinnostaa ja tykkäät musiikista ja energisestä showsta. :)