Äiti työelämässä

Joskus tuntuu, että vastakkain asetetaan kotiäitiys ja uraäitiys, mitään muuta siltä väliltä ei tietenkään ole. Joko olet työtä vieruksuva, lusmu, yhteiskunnan tukia hyväksikäyttävä kotiäiti tai lapset syrjään sysännyt, kylmä uraäiti.

Mikä minä olen? Omasta mielestäni minä olen töissä käyvä äiti. En ole sysännyt lastani syrjään, vaikka töissä käynkin. Ei ole kahta sanaa siitä, mikä mulle tässä elämässä on tärkeintä.

Reilu vuosi sitten meidän perheessä otettiin askel tuntemattomaan, tämä äiti hyppäsi takaisin työelämään. Irtisanouduin äitiysloman aikana edellisestä työstäni, koska halusin jotain uutta. Kotiäitinä oli aikaa miettiä ja lopulta oikea työ löytyi, vähän sattumalta. Ensimmäistä kertaa ikinä aloitimme työ- ja päiväkotirumban. Millaista on olla äitinä työelämässä? Mitä haasteita ja mahdollisuuksia se tarjoaa?

Loistavasta tukiverkosta huolimatta työn ja perhe-elämän yhdistelmä on aika raskasta. Onneksi Alisa on aika hyvä nukkuja ja nukkuu nykyään lähes aina koko yön omassa sängyssä. Huonot yöunet vaikeuttaisivat arkea entisestään.

Joskus kadehdin lapsettomia työkavereita tai kollegoja, joilla on isoja lapsia. Alisan päiväkodin takia mun on "pakko" tehdä mahdollisimman paljon aikaisinta aamuvuoroa, jotta Alisan hoitopäivät olisivat kohtuulliset. Alunperin työtä hakiessa kriteerinä oli juuri mahdollisuus lomittaa työajat Samulin kanssa ristiin. Olisi ollut iso kynnys palata töihin, jos hoitopäivät olisivat venyneet pidemmiksi kuin meidän omat työpäivät. Vaikka Alisan parasta olemme ajatelleet, joskus mietin miten kiva olisi välillä tehdä hieman myöhäisempää vuoroa, minä kun en ole mikään aamuvirkku. Tosin, onhan se mukava päästä ajoissa kotiin. 

Päiväkodin aikataulut rajoittavat myös ylitöiden tekemistä, koska useimmiten mun on kuitenkin ehdittävä hakemaan Alisa. Onneksi meidän työpaikalla ei painosteta ylitöihin ja totta kai yritän joustaa aina kun se on ollut mahdollista.

Merkitykselliset vuodet?

Meidän tavoitteena on pitää koko päivähoitotaipale mahdollisimman pehmeänä, siis mielellään alle kahdeksan tunnin päiviä, mahdollisuuksien mukaan vapaata ja säännöllisesti lomia ja etenkin pitkät kesälomat. Onneksi perhe ja sukulaiset auttavat tässä. Kun Alisa joskus aloittaa koulun, olen ajatellut jäädä kahdeksi vuodeksi lyhennetylle työajalle, koska silloinkin Alisa on vielä todella pieni olemaan useita tunteja yksin kotona ja ajatus useasta tunnista iltapäivähoidossa ei kiehdo. Toki tähän on vielä monta vuotta aikaa, enkä voi tietää missä olen töissä tuolloin, mutta toivoisin sen olevan mahdollista.

Sanotaan, että ensimmäiset kolme vuotta ovat lapsen merkityksellisimmät vuodet ja siksi joidenkin mielestä lasta ei kuuluisi viedä siinä iässä päivähoitoon. On varmasti totta, että perusta lapsen kehitykseelle luodaan ensimmäisten vuosien aikana. Itse kuitenkin näen asian siltä kantilta, että yhtälailla Alisa tarvitsee vanhempia ja läsnäoloa viiden tai vaikka kymmenen seuraavan vuoden aikana, kyllä nekin on aika merkityksellisiä vuosia. Ja siihen tässä pyritään, että me vanhemmat pystyisimme koko lapsuuden ja nuoruuden olemaan mahdollisimman paljon läsnä, eikä aina vain töissä. Alisa meni alle 3-vuotiaana päiväkotiin, mutta se oli meille hyvä ratkaisu ja Alisa on ollut valmis päiväkotiin. Toki merkitystä on myös itse päivähoitopaikalla, meidän pieni ryhmis on superi. <3 Haluan kuitenkin, että näinä lapsuusvuosina elämä ei ole pelkkää päiväkotia ja vielä kouluikäisenäkin saisin viettää mahdollisimman monta tuntia päivässä Alisan kanssa kotona. 

Varsinainen ura siis saa odottaa. Siis jos uralla tarkoitetaan ympäripyöreitä päiviä työasioiden pyörittelyä vapaa-ajallakin. Mulle tärkeää työssä on haasteet ja itsensä kehittäminen, sitä mun työ tarjoaakin. Mä olen kuitenkin onnellinen, ettei mulla esimerkiksi tule työmeilejä kännykkään, vain  ja ainoastaan työkoneelle. Iltaisin ei ole tarve ajatella työasioita. Se on mulle tärkeää, koska mun perhe ansaitsee kaiken mahdollisen yhteisen ajan.

Tikittävä aikapommi?

Joillekkin työnantajille saattaisin olla tikittävä aikapommi. Kävelevä lapsimasiina, olenhan nainen hedelmällisimmässä iässä. Miksi minun kehittämiseen siis kannattaisi käyttää aikaa saati rahaa, koska kuitenkin jään heti äitiyslomalle? Mä olen onnellinen, että meidän firmassa on tarjolla mahdollisuus kehittyä ja kehittää osaamistaan, vaikka olenkin tällainen tikittävä aikapommi. Tartun kyllä näihin mahdollisuuksiin aina kuin tilanne tulee ja totta kai pidän silmät avoinna firman sisällä kiinnostavien vakanssien varalta, mutta etusijalla on aina meidän perhe.

On kuitenkin reilua työnantajaani kohtaan, että silloin kun olen töissä, teen töitä täysillä ja annan itsestäni sen minkä irti lähtee, tähän asti tämä on toiminut hyvin. Olen kiitollinen mun työstä ja siitä miten hyvin mun on mahdollista yhdistää se perhe-elämän kanssa. Jos mun pitäisi asettaa lisää toiveita työlleni, olisi se varmaankin etätyömahdollisuus. Toki välttämättä näin päiväkoti-ikäisen Alisan kanssa siitä ei olisi niin paljon hyötyä kuin esimerkiksi kouluikäisen lapsen kanssa. Kuka tietää, meidänkin työpaikalla on joskus tulevaisuudessa mahdollisuus hoitaa työskentelyä etänä.



Meillä on tällä hetkellä perheessä aika hyvä tasapaino molempien töiden suhteen, kummankin työ on siis yhtä tärkeä ja molempiin panostetaan yhtä paljon. Jos kuitenkin jossain kohtaa tulisi tilanne, että toisella olisi mahdollisuus esimerkiksi edetä uralla tai työ vaatisi suurempaa panostamista, toivoisin silloin toisella olevan mahdollisuus vähentää työmäärää. Voisin hyvin kuvitella, että itse tekisin siinä kohtaa esimerkiksi osa-aikaisesti töitä, jos se vain taloudellisesti olisi mahdollista, eli Samuli siis vastaavasti tienaisi enemmän. Kahteen uraan panostaminen yhtä aikaa perhe-elämän kärsimättä, voisi olla aika haastavaa, ei toki varmasti mahdotonta, mutta erityisjärjestelyitä vaativaa kenties.

Mä olen onnellinen meidän perheen tilanteeseen. Alisa saa mennä suht myöhään päivähoitoon ja meille jää kuitenkin iltapäivällä ja illalla aikaa yhdessä oloon ja esimerkiksi harrastuksiin. Pääsääntöisesti aika jakautuu niin, että aamulla Alisa saa viettää aikaa isin kanssa ja iltapäivällä sitten minun. Vaikka me vanhemmat ollaankin välillä väsyneitä kaiken tämän sumplimisen ja suunnittelun keskellä, Alisa tuntuu harvoin olevan väsynyt arkeen ja se on se asia mitä tässä haetaan ja mihin panostetaan.

Huh, tulipa pitkä teksti! Tämä vain on sellainen asia, mistä mietteitä olisi vaikka kuinka. Monesti tuntuu, että työssäkäyviä äitejä koitetaan syyllistää. Mä en kuitenkaan koe tarvetta syyllistyä, sillä mun mielestä meillä on meidän perheelle oikein sopiva ja hyvä tilanne, myös tulevaisuutta ajatellen. Meillä ei ole tulevaisuudessa näkyvissä muutosta hoitoratkaisuissa ja uskon, että pystytään säilyttämään tämä sama leppoisa ratkaisu useamman vuoden.

Äitinä työelämässä on yleensä ihan mukavaa. :)