Täti

Musta tuli eilen täti!

Ensimmäistä kertaa.

Tuntuu hassulta, että pieni tyyppi ketä en ole vielä ikinä nähnyt, tuntuu niin tärkeältä.

Voin sanoa, etten ole kovin lapsirakas ihminen. En missään nimessä inhoa lapsia, tuntuu vain etten ole erityisen hyvä vieraiden lasten kanssa. Mietinkin joskus, että onkohan minusta tädiksi, siis sellaiseksi ihanaksi ja rakastavaksi tädiksi, jollainen haluan olla. Kohti siskoni raskauden loppua huomasin kuitenkin, että huoleni oli ihan turha! En kyllä ymmärrä, miksi edes epäilin asiaa sillä Samulin siskon poika on minulle erityisen rakas ja tärkeä, olenhan ollut hänen kanssaan ihan pikkuvauvasta asti. Samoin haluan olla "Latenkin" kanssa. Ja kuten siskoni on ollut ihana täti Alisalle, niin minäkin aion olla Latelle.

Pienet varpaat vuodelta 2014. <3

Huomasin myös jännittäväni siskoni puolesta, välillä myös hieman pelkäsin. En muista pelänneeni Alisan syntymistä, mutta ehkä sitä toisen puolesta pelkääkin enemmän. Välillä oli todella vaikeaa yrittää peittää pelko, mutta en missään nimessä halunnut näyttää huoltani siskolleni ja sitä kautta huolestuttaa häntä. Niimpä yritin vain suhtautua asioihin mahdollisimman kepeästi.

Koko viikonlopun odotimme viestiä sairaalasta vauvan syntymästä, mutta tunnit vain vierivät ja vierivät. Maanantaiyönä heräsin jatkuvasti tarkistamaan puhelimen viestejä. Ja vihdoin maanantaina iltapäivällä odotettu viesti saapui. <3 Koko työpaikkammekin sen varmaan kuuli kun into piukassa ympäri toimistoa liihottelin. :)

Kaikki meni onneksi hyvin lopulta ja perheemme kasvoi yhdellä. Yritimme Alisan kanssa keskustella aiheesta ja Alisa totesi, että Late saa ajaa hänen mopollaan ja hän pusutteli Laten kuvaa puhelimennäytöltä.

Täällä ei malteta odottaa, että nähdään uusi tulokas! <3 <3 <3