AIKA SANOA NÄKEMIIN

Kun reilu kolme vuotta sitten aloitin bloggaamisen, en olisi uskonut miten pitkälle se kantaa. Olen tavannut upeita tyyppejä, päässyt mukaan mageisiin juttuihin ja ennen kaikkea tuntenut intohimoa kirjoittamiseen ja bloggaamiseen, sitä kautta myös löytänyt uusia juttuja itsestäni.

Näihin postauksiin on kulunut työtunteja hulluna, mutta viime aikoina aikaa tai inspiraatiota ei ole enää samalla tavalla löytynyt. Viimeisen puolivuotta blogi on tehnyt hidasta kuolemaa. Olen yrittänyt jatkaa ja väistellä edessä olevaa. On vaan myönnettävä, että minusta ei enää ole tähän ja ajatukset ovat jo muualla. Kun päätös viimein syntyi, olo tuntui helpottuneelta.

Kiitän kaikkia blogikollegoita, lukijoita ja yhteistyökumppaneita tästä matkasta. On ollut ihana jakaa tämä kaikki teidän kanssa. Nyt on kuitenkin aika sammuttaa valot ja sanoa näkemiin. Blogi vaikenee. En sano, että en koskaan palaa, vaikka nyt se tuntuukin hyvin kaukaiselta. Blogi jää edelleen elämään, onhan se täynnä upeita muistoja vuosien varrelta.

Kiitos juuri sinulle! <3

Näkemiin.

NO NE KAVERISYNTTÄRIT!

Meidän perheessä on selkeästi alkanut uusi jännittävä aika. Alisa kyläilee vapaa-ajalla kavereiden luona ja tänä vuonna meille on kulkeutunut tasaiseen tahtiin kutsuja kaverisynttäreille. Sehän on siis kiva asia ja Alisa odottaa synttäreitä aina hirveästi.

Kavereiden synttäreiden lisäksi ymmärsin, että nyt taitaa olla aika meidänkin järjestää ensimmäiset kaverisynttärit. Alisahan oli tästä innostunut sen verran, että yhtenä aamuna yksi lapsi päiväkodissa kysyi minulta, että pääseekö hän sitten Alisan naamiaissynttäreille tänä keväänä. Hetken olin lievästi sanottuna hämmentynyt, mutta Alisa kertoi, että oli jo kutsunut kaikki päiväkotikaverit meille naamiaissynttäreille. Okei, naamiaiset on ihan jees, sopii mulle, mutta rakas lapseni, sinulla on syntymäpäivät vasta lokakuussa...

Tämä on nyt muuten aiheuttanut meillä hieman kipuilua kun Alisalla on synttärit vasta syksyllä. Neljävuotiaamme on ollut hieman vaikeaa ymmärtää, että kevät ja syksy on ihan yhtä usein ja jokaisella on yhtä monta kertaa vuodessa synttärit...

***

Millainen on sopiva lahja?

Kaverisynttärit ovat kieltämättä pyörineet viime aikoina mielessä. Etenkin kun mulla ei ole aiempaa omakohtaista kokemusta näistä äitinä.

Millainen lahja kaverisynttäreille pitää viedä? Tykkään lahjojen ostamisesta, mutta "vieraalle" lapselle lahjan hankkiminen on vähän hankalaa. Mistä lapsi tykkäisi? Mitä sen lahjan pitää maksaa tai mitä se saa maksaa? 

Tein pientä tutkimusta ja havaitsin, että useimpien mielestä kaverilahjalle hyvä hinta on 5-15€, joka on munkin mielestä ihan ok. Voin kuitenkin kuvitella, että joissain perheissä tuo 15e voi olla ihan liikaa, etenkin jos lapsia on useampia ja samalle kuulle osuu useammat synttärit. Ajattelen, että vaikka minulla olisi varaa laittaa se parikymppiä lahjaan, en todellakaan halua aiheuttaa kenellekään ahdistusta, että vastavuoroisesti meidän kaverisynttäreille pitäisi ostaa tarpeeksi kallis lahja, jotta voi osallistua. Saatteko kiinni mitä haen takaa? Hirveän vaikeaa määrittää, mikä olisi sopiva lahja, ettei se ole liian halpa tai liian kallis. (Omasta mielestäni lahja ei voi olla liian halpa, mutta olenkin antimaterialisti.)

Sori vaan kaikki mun vieraat, mutta rehellisesti sanottuna en itse muista yhtäkään lahjaa mitä sain kaverisynttäreillä lahjaksi. Paljon muita asioita kuitenkin muistan mun synttäreiltä ja haluaisin ajatella, ettei niillä lahjoilla koskaan ollut niin suurta merkitystä. Onko sama juttu enää nykyään? 

Hetken harkitsin, että syksyllä kirjoittaisin Alisan kutsuun, että älkää tuoko lahjoja. Olisiko se ratkaisu asiaan? Kenenkään ei enää tarvitsisi miettiä mitä ostaa ja paljonko sen pitää maksaa. Toisaalta, yhden äidin kampanjana se ei varmaan aiheuttaisi kuin pahan mielen omalle lapselleni, että mahtaako se kaiken kieltäminenkään toimia, vaikka tarkoittaisikin hyvää.

Synttärit kotona - noloa?

Olen myös havainnut, että kotona järjestettävät synttärit taitavat olla jo vähän so last season. Monet paikat mainostavat, että heillä voi järjestää synttäreitä; uimahallit, hoplopit, keilahallit, liikuntakeskukset jne. Musta tollaiset on hyvä juttu, voisin kuvitella, että joskus olisi kiva päästä helpommalla ja vaan maksaa vähän enemmän ettei tarvitse järjestää synttäreitä kotona. 

Toisaalta, mennäänkö sillon taas enemmän siihen suuntaan, että perinteiset yksinkertaiset kotisynttärit on jo ihan noloa? Vähintään pitäisi olla taikuri, klovni, popparikone ja suklaaputous.

Mun äiti lohdutti mua, että perinteiset kaverisynttärit kotona on kohta niin eksoottinen elämys, että se saattaa tuntua lapsista vallan mahtavalta. Jos vaan tekis sen perinteisen pyöreän kermakakun, laittaisi koristeeksi purkkipersikoita ja viinirypäleitä. Sipsi- ja karkkipussit sekä cola ja fanta pöytään, siis sellaiset perinteiset ysärisynttärit. Leikkeinä voitaisiin mennä ehkä peiliä ja pullonpyöritystä. Extrana voisi olla ongintaa, josta jokainen saisi pari pehmotarraa saaliina. 

Mahtaisiko niistä synttäreistä jäädä niitä kauniita lapsuusmuistoja vai jääkö kaikille vain päällimäisenä mieleen, että olipa köyhät juhlat kun ei ollut uniikkia artesaanikakkua, pariakymmentä lajia herkkuja, kalliita vieraslahjoja ja ostettua esiintyjää.

Yritä tässä sitten luovia taas, ettei kenellekkään tule paha mieli tai ahdistusta, tai ettei nolaa omaa lastaan. Samalla pitäisi miettiä, että mitä se oma lompakko kestää vai pitäisikö synttäreitä varten alkaa säästämään jo pari kuukautta ennen.

Mites, oi kokeeneemmat kanssavanhemmat. Kertokaa, miten selvitä kaverisynttäreistä kunnialla?

**Kuvat meidän aiemmilta synttäreiltä**

NÄITÄ ODOTAN HUHTIKUULTA

Keväinen Lontoo herätti lopullisesti kaipuun kevääseen ja ihanaa, että nyt on täällä Suomessakin saatu kevät kunnolla käyntiin. Hullun maaliskuun jälkeen mulla on muutamia toiveita alkaneelle huhtikuulle.

***

Pihatyöt

Vaikka alunperin tähän asuntoon muutettaessa ihastuin sen helppohoitoiseen pihaan, iskee muhun joka kevät himo tehdä pihatöitä. Joka kevät olemme tehneet pieniä muutoksia ja istutuksia, niin on tarkoitus tänäkin vuonna. Meidän viereisellä metsätontilla on tehty pientä harvennusta, joten meidän etupihasta on tullut paljon valoisampi, mutta samalla siinä ei enää kauheasti ole näköestettä läheiselle tielle. Huhtikuun aikana aiomme istuttaa hieman näköesteitä, uskon että istutukset samalla ryhdistää meidän etupihaamme. Totta kai aion istuttaa pienen hyötypuutarhan terassille.

Aamukahvit ulkona

Iltapäivisin saattaisi jo tarjeta meidän lasitetulla parvekkeella, mutta odotan niitä kelejä kun voin aamukahvini nauttia terassilla ilman toppavaatteita.

Kevyempää arkea

Maaliskuu oli tosi rankka ja päättyi 10 päivän työputkeen. Lauantaina olin todella väsynyt ja pitkästä aikaa nukuin päiväunet. Tässä kuussa samanlaista putkea ei ole, eikä se ylipäätään ole optimaalinen todellakaan. Muutaman viikon päässä siintää pääsiäisloma, johon ensin suunnittelin matkaa, mutta onneksi suunnitelmat muuttui ja aikaa jää lomalla myös lepäilyyn. 

Työn osalta olen myös osittain uuden edessä kun tällä viikolla pääsen kokeilemaan työskentelyä kotona. Tarkoituksena tehdä muutamia päiviä viikossa etätöitä. Sinänsä itse työ ei muutu, teen ihan samaa työtä kuin toimistolla, mutta kun "turhat" työmatkat jäävät pois, ehdin viettämään enemmän aikaa Alisan kanssa ja yhä useammin voin hoitaa päiväkotimatkat kävellen eli arkiliikuntakin kasvaa. Olen odottenut tätä muutosta pitkään ja vihdoin se on mahdollista.

Parempaa bloggausta

Olen ollut hirveän huono bloggaamaan ja somettamaan. Liikunnan lisääminen arkeen on aiheuttanut sen, etten enää ehdi niin paljon kirjoittamaan ja valokuvaamaan, eikä inspiraatiokaan koko ajan ole ollut kaikista parhain.

Toivon, että kevään tullen löydän taas aikaa ja ideoita bloggaamiseen. Yritän myös itse hyväksyä sen, että ajankäyttöni on muuttunut enkä enää ehdi bloggaamaan ja somettamaan niin paljon kuin aiemmin. Samalla haluan kannustaa itseäni tekemään asiat siten, kuin se musta hyvältä tuntuu. Ehkä huhtikuussa voin olla parempi bloggaaja. Huhtikuussa ainakin valon määrä lisääntyy, joten valokuvaamisesta tulee piirun verran helpompaa.

Juoksulenkkejä puhtaalla asfaltilla

Haluan pitää liikunnan mukana tiukasti myös huhtikuussa. Haluaisin päästä juoksemaan lumettomalla, kuivalla ja hiekattomalla asfaltilla. Täällä kovaa vauhtia asfaltteja jo puhdistetaan, eli tämä ei liene enää kaukana!

Työmatka pyöräillen

Viikonloppuna sovittelimme Samulin kanssa pyöräilykypäriä kaupassa, mutta emme löytäneet sopivia. Kypärät ovat meillä ostoslistalla, nyt kun ensimmäistä kertaa meillä molemmilla on polkupyörät. Itse odotan, että jo tässä kuussa voisin pyöräillä töihin.

Alisa taas odottaa, että päästään pyöräilemään koko perhe yhdessä. Tämän kevään tarkoituksena on myös jättää apupyörät pois Alisalta. Luulen, että tässä kuussa pyöräillään paljon.

Kevään tuoksua

Olen yrittänyt nuuskutella ulkona sitä kevään tuoksua, mutta ihan en ole vielä sitä haistanut. Tiedätkö miltä kevät tuoksuu? En osaa kuvailla sitä, mutta Lontoossa kevät ei tuoksunut samalta kuin Suomessa. Luulen, että kun päivät tästä vähän lämpiää niin kevään tuoksukin saadaan vahvemmin esille.

***

Tällaisia odotuksia itselläni on huhtikuuhun, mitä sinä odotat huhtikuulta?

HULLU MAALISKUU

Heräsin juuri siihen ajatukseen, että tämä maaliskuu on ollut aivan hullu kuukausi! Olen lievästi helpottunut, että tämä kuukausi alkaa olla takana. Miten tästä edes tuli näin hullu kuukausi?

Edeltävästä neljästä viikonlopusta olen ollut kolme töissä ja yhden Lontoossa. Olen tietysti ollut arkena vapaalla Alisan kanssa, mutta yhtään koko perheen yhteistä vapaapäivää meillä ei ole ollut ja sen on kieltämättä huomannut.

Tätähän vähän ennustelin jo silloin kun aloitin viikonlopputyöt, mutta rehellisesti sanottuna tällainen maaliskuun kaltainen tilanne ei ollut mulla päällimäisenä ajatuksina. Oikeastaan, mun ei ollut alkuun tarkoitus tehdä näin montaa työviikonloppua maaliskuussa, mutta pienten sattumusten kautta ajauduin siihen tilanteeseen. 

***

Vaikka sinänsä viikonlopputyöt ovat tuoneet joustavuutta helppoutta arkeen, niin kyllä tämä kuukausi on opettenut, ettei työviikonloppujen maksimointi ole perheen hyvinvoinnin kannalta optimaalisin vaihtoehto. Meidän perhe ainakin kaipaa niitä yhteisiä vapaapäiviä, jolloin ehditään oikeasti tehdä jotain yhdessä. Pelkät yhteiset aamupalahetket tai illat ei ole paras vaihtoehto meille.

Kummasti tähän kuuhun on osunut meille aikuisille myös useampia iltamenoja, on ollut kaikenlaisia kokouksia ja koulutuksia, sekä tietysti niitä omien ystävien kanssa vietettyjä iltoja. Arvostan kyllä omaa aikaa ja ainakin omalla kohdallani ne hetket, jolloin olen saanut omaa aikaa, ovat helpottaneet jaksamaan muuten tätä kuukautta.

Tässä kuussa olen tehnyt kaikki kauppaostokset kauppakassipalvelun kautta. Lisäksi meillä on käynyt siivooja ja isovanhempien apuun on jälleen kerran turvauduttu. Luojan kiitos kaikki edellä mainittu on ollut mahdollista, ollaan saatu edes jossain määrin raavittua kasaan yhteisiä iltoja ja hetkiä.

Ajoimme eilen Hoplopin ohi ja Alisa muisteli kuinka hän pari viikkoa sitten oli siellä isin kanssa. Lopuksi hän totesi, että voitaisiinko mennä sinne joskus koko perhe, sitten kun meillä kaikilla on viikonloppuloma. Tunsin piston sydämessäni.

Meidän perhe on todella tiivis kolmikko, vietämme aikaa yleensä paljon yhdessä koko perhe. Tässä kuussa olemme viettäneet aikaa pareina, välillä minä ja Alisa, Alisa ja Samuli ja joskus harvoin minä ja Samuli, mutta paria tuntia kauempaa emme ole olleet koko kolmikko yhdessä.

Onneksi tämä kuukausi on lähes ohi ja edessä on yhteinen vapaa viikonloppu. Vähän jotain spesiaalia ollaankin suunniteltu ja ajattelimme ainakin lähteä Heurekaan dinosauruksia katsomaan, onko joku teistä jo käynyt?

Tästä eteenpäin syksyyn saakka olen päättänyt tehdä enintään yhden viikonlopun kuussa töitä, eikä mulla tietysti enempään olisi rahkeitakaan kisakaudella. Vähän jo odotan, että kisakausi alkaa, mutta tiedättekö miksi? Siksi, että ainakin silloin meidän perhe viettää viikonloppuisin aikaa yhdessä!

Keräsin tähän postaukseen kuviksi arkistoista sellaisia kuvia kun meidän perhe on ollut yhdessä. Reissuja, retkiä ja yhteistä aikaa. Toki, joskus ne yhteiset hetket on parhaita vaikka ei tehtäisi yhtään mitään, ne vain harvemmin päätyvät kameraan. Jokainen kuva muistuttaa mua siitä, että niitä ihania yhteisiä päiviä on taas tulossa ja tämä kuukausi on ollut ihan poikkeuksellinen. Jaksan vielä pari päivää.

Hei hei hullu maaliskuu, vähän jo etukäteen, ihan joka hetkeä ei tule ikävä!

LONTOO X 10

Mulla on vielä edellisen Aasian reissunkin loput postaukset julkaisematta (laiska minä!), mutta kirjoitan tähän väliin viikonloppuisesta reissusta Lontooseen. Lontoossa olin tällä kertaa äitini kanssa kahden.

Etukäteen täytyy sanoa, että Lontoo ei koskaan ollut kovin korkealla mun matkatoivelistalla ja oikeastaan päädyin sinne puhtaasti äitini suostuttelun jälkeen. Mun mielikuva Lontoosta oli tylsä, harmaa, sateinen ja kallis.

Tässä postauksessa on Lontoo mun silmin nyt matkan jälkeen.

Buckinghamin palatsi

Lontoo on tietysti täynnä nähtävyyksiä. Kuninkaallisia palatseja, siltoja, merkittäviä rakennuksia... Asioita, jotka tavallaan on "pakko nähdä" kun Lontooseen matkustaa, mutta itselleni henkilökohtaisesti ne eivät tarjonneet mitään wow-elämyksiä. Jälkeenpäin ajateltuna sen ensimmäisen päivän turistikohdekiertelyn olisi voinut skipata vaikka kokonaan. Itselleni Lontoo oli kaikkea muuta.

Kevät oli Lontoossa jo pitkällä, ruoho oli vihreää ja osa kukista kukki jo. Mulle tuli hirveä kaipuu kevättä kohtaan, tulisipa kevät pian jo Suomeenkin. Maaliskuu oli ihan hyvä aika matkustaa Lontooseen, ilma oli keväinen ja lämpötilakin oli välillä reilusti yli 10 astetta. Totta kai reissulla myös satoi ja tuuli, silloin oli kyllä vähän viileä, mutta enimmäkseen sää oli hyvä.

Kirjotinkin Instagramiin, että kolmessa päivässä kilometrejä tuli käveltyä yli viisikymmentä. Ihan hirveä määrä, 15-20km päivässä. Herättiin aamulla aikaisin ja yleensä lähdettiin liikkelle jo seitsemältä. Aamukävelyt heräilevässä kaupungissa oli ihan parasta. Vaellettiin kaupunginosasta toiseen ja katseltiin paikkoja. Ne meidän "aamukävelyt" jatkui sitten iltaan saakka, jolloin vasta palattiin takaisin hotellille. Pitkiä päiviä, mutta niin paljon nähtiin. Paljon jäi kuitenkin vielä näkemättä.

Holland park

Aamukävelyt alkoivat aina puistoista ja niitähän Lontoossa riittää, Hyde park, Kensington Gardens, Holland park... Hotellimme sijaitsi kätevästi Hyde parkin laidalla ja kaikki nämä kolme puistoa olivat siis aivan kävelyetäisyydellä. Oma suosikkini oli tuo Holland park, vanha ja erittäin kaunis puisto. Olimme täällä yhtenä aamuna seitsemän jälkeen ja puistossa oli todella rauhallista ja hiljaista. Suosikkiosio puistossa oli upea japanilainen Kyoto Garden.

Notting Hill

Lontoossa silmään pisti kyllä eri kaupunginosien erilaisuus. Kuljeskelimme useissa kaupungin osissa ja ero oli silmiinpistävää. Notting Hill oli mielestäni kaunein, siellä söimme myös aamiaista yhtenä aamuna. Lontoossa on muuten mahtava kahvilatarjonta ja löysimme myös todella edullisia paikkoja. Ylipäätään olin yllättynyt siitä, että Lontoossa pystyy elämään todella edullisestikin, eikä sinne matkustaminen vaadi paksua lompakkoa.

Primrose Hill

Pelkän kävelyn lisäksi Lontoossa kulkeminen julkisilla on kohtuullisen helppoa. Metrolla, bussilla ja junalla pääsee näppärästi ydinkeskustan ulkopuolelle. Me käytettiin enimmäkseen metroa ja maksaminen lähimaksukortilla on naurettavan helppoa. Metrolla suunnattiin muunmuassa Camden Towniin, josta käveltiin läheiselle Primrose Hill -kukkulan päälle. Kapuaminen palkittiin sillä kukkulan päältä avautui näkymä pitkälle Cityyn saakka.

Onkohan punainen puhelinkoppi Lontoon kuvatuin asia? Pakkohan se oli kuva ottaa moisista. Yllättävän paljon niitä näkyi, vaikka osa oli korvattu vähän moderneimmilla versioilla. Yhtäkään en nähnyt kenenkään kyllä käyttävän! :D

British museum

Olimme kertaalleen hylänneet ajatuksen vierailla British museumissa, sillä luulimme ettei aika riitä. Yllättäen meille irtautuikin muutama tunti aikaa lähellä museota, joten päätimme käyttää sen vierailemalla tässä vähän kyseenalaisessakin museossa. Museo on hirvittävän laaja, joten todellakaan pari tuntia ei riitä sen läpikäyntiin. Toisaalta, en jaksaisi siellä koko päivää edes viettää. Museo on ilmainen, joten siellä voisi hyvin vierailla vaikka useammalla reissulla parin tunnin ajan eri osioita tutkien. Tällä kertaa päällimmäisenä mieleen jäi antiikin Egypti ja muumiot.

Leadenhall market

Lontoon rakennuskanta oli varsin mielenkiintoista. Välillä uudempien talojen keskeltä saattoi löytyä yksittäinen suloinen ikivanha helmi. Monet Lontoon rekennuksista ovat tosi koristeellisia ja niiden arkkitehtuuri oli upeaa. Mun mielestä tuossa kuvassa tuo kerrostuneisuus näkyy hyvin, etualalla satoja vuosia vanha Leadenhall Market ja taustalla rakennetaan modernia lasitornia, ympärillä sitten kaikkea siltä väliltä. Välillä kannattaakin poiketa pääkaduilta pienille sivukujille, sillä sieltä yleensä löytyy vaikka mitä!

Warner Bros Studio - Harry Potter Tour

Mun reissun kohokohta oli vierailu Warner Brosin Harry Potter studiolla. Liikkuminen aidoissa lavasteissa ja elokuvien miljöössä oli ihan uskomaton kokemus. Kirjoitan siitä lähiaikoina ihan oman postauksen, mutta jo tässä vaiheessa sanon, että ehdottomasti suosittelen! Jos et malta odottaa, käy kurkistamassa mun Instastoryt, Lontoo löytyy omana kohokohtanaan ilona_ihanvaantavismutsi profiilista.

Lontoo osoittautui siis ennakko-odotuksiani kiinnostavammaksi kohteeksi ja hämmästytti sillä kuinka paljon siellä tosiaan on nähtävää. Luulen, että palaan Lontooseen joskus, etenkin nyt kun sinne kohta pääsee suoraan täältä Turusta. Viikonlopuinen piipahdus helpottuu entisestään.

Oletko käynyt Lontoossa? Mikä on sun suosikki?

APUA! LAPSENI JÄI ISÄNSÄ KANSSA KAHDEN

Minä pakkasin laukut ja lähdin. Nimittäin viikonlopuksi Lontooseen. Koti ja Alisa jäävät nyt Samulin vastuulle, sillä matkaseuralaiseni tällä kertaa on äitini. 

Miten ihmeessä Samuli nyt pärjää oman lapsensa kanssa kun olen kaksi yötä pois? Se on herättänyt kysymyksiä ennenkin kun olen ollut pois. Kun Alisa oli vain muutaman kuukauden ikäinen, minulta kysyttiin ensimmäisen kerran miten isä pärjää lapsensa kanssa, olinhan minä oikein pari tuntia pois kotoa tuolloin.

Kumma juttu, että kukaan ei kyseenalaistanut minun pärjäämistä silloin kun Samuli oli viikon Espanjassa. 

Kyllähän äiti aina pärjää, mutta entäs ne isät?

Miksi edelleen, vuonna 2019, osallistuva isä ja tasavertainen vanhemmuus ovat jotenkin erikoisia asioita? Sen tulisi mielestäni olla normi. Tavallisessa kahden vanhemman taloudessa ei mielestäni pitäisi olla ensisijaista ja toissijaista vanhempaa vaan kaksi vanhempaa.

Tekisi mieli sanoa kummastelijoille julmasti takaisin, että jos niin on ettei isä oman lapsensa kanssa pärjää niin lienee korkea aika opetella. Olen kuitenkin tyytynyt toteamaan latteasti, että meillä se isä on ihan tasaveroinen vanhempi siinä missä äitikin. (Miksi mun pitää edes kertoa se?) Monessa asiassa Samuli on mua parempi vanhempi, meillä molemmilla on omat vahvuudet ja omat roolit. Ikinä en kuitenkaan ole ajatellut etteikö hän pärjäisi. Silloin kun Alisa syntyi, olin ihan varma, että Samuli kyllä pärjää vauvan kanssa, mutta itsestäni en ollut yhtään niin varma.

***

Meillä pidetään tärkeänä sitä, että molemmilla on tasavertainen oikeus omaan aikaan, eikä tästä tarvitse ikinä riidellä. Minä aion jatkossakin viettää iltoja kavereiden kanssa ja matkustella muullakin kokoonpanolla kuin perheen kesken. Samulilla on oikeus samaan.

En ajatellut tämän olevan mikään postauksen arvoinen juttu, koska olen yli neljä vuotta jakanut vanhemmuuden tasavertaisesti ja lähipiirissä on todella mahtavia isejä jotka hoitavat tonttinsa mallikkaasti ja äitien oma aika ei jää ainakaan siitä kiinni. Luin kuitenkin niin surullisen keskustelun aiheesta tällä viikolla ja tajusin, että ihan liian moni nainen elää parisuhteessa, jossa ilmeisesti isä on ihan kykenemätön huolehtimaan lapsesta edes yhden illan ajan. Mä ehkä vähän järkytyin siitä. Käsitin samalla, että olen ihan etuoikeutettu, koska meillä vanhemmuus jakautuu tasavertaisesti, kuten se kuuluisa oma aikakin.

Ovatko isät ihan vätyksiä vai eikö äidit aina luota isään? En tiedä. Tietysti tuo on tosi karrikoidusti sanottu, sillä kuten totesin, mä ainakin tiedän moni huippuisejä ja mun mielestä tasavertaisen vanhemmuuden pitäisi ehdottomasti olla normaali juttu, eikä sellainen mikä aiheuttaa ihmetystä muissa ihmisissä.

Kyllä, mun on niitä kahta jo ikävä. En kuitenkaan hetkeäkään epäile, etteivätkö he siellä kotona pärjää. Tiedän myös, että tasavertainen vanhemmuus on hirvittävä voimavara, joka kantaa meidät läpi kiireisten ruuhkavuosien. Tasavertainen vanhemmuus näkyy myös rakkautena, ihan kaikkien perheenjäsenten välillä. 

Tänä viikonloppuna aion kuitenkin keskittyä nauttimaan reissusta ja uusista kokemuksista!

HÄVIKKIRUOKAA PAKKASPÄIVÄÄN

Tiedättekö sen kun huomenna koittaa vihdoin se kauppareissu, mutta tänään jääkaapista pitäisi vielä kehitellä jotain syötävää? 

Vaikka kuinka hyvin yritän suunnitella aina kauppalistan ja ruokalistan etukäteen, joskus vaan tulee niitä tilanteita kun joutuu soveltamaan kaapin antimista aterian. Mun mielestä se on toisaalta myös kiva "peli", jossa voi haastaa itseään vähän kokkisota meininkiin.

Yritän minimoida meidän perheen ruokahävikin, en haluaisi millään heittää ruokaa roskiin, se on tuhlausta. Käytän toki aika kuukauden ruokalistan suunnitteluun, jotta ruokahävikki olisi mahdollisimman pientä, mutta siitäkin huolimatta meillä vietetään välillä hävikkiruokapäiviä.

***

Viimeksi tällä viikolla mulle iski tällainen hävikkiruokapäivä ja lopulta kaapista valmistui samettinen perunakeitto, joka sai makua cheddarjuustosta. Perunasosekeiton ainekset löytyy usein meidän jääkaapista. Tällä kertaa sattui vielä sen verran hyvästi, että kaapissa oli kilo puikulaperunaa, jotka siis keitin suolavedessä pehmeäksi. Cheddarjuustoa oli taas jäänyt vajaa paketti kaappiin, olen kai käyttänyt osan johonkin ruokaan, mutta loppupaketti jää aina lojumaan. Cheddarin maku ei puskenut liikaa keitosta, mutta toi kivaa makua keittoon. Purkki kermaa joukkoon ja blenderiin surraamaan. Valmiin keiton päälle heitin vielä paahdettua sipulia. Samettinen perunakeitto sopi täydellisesti pakkaspäivään ja vähensi hieman takatalven synnyttämää masennusta. Olin jo ihan valmitautunut kevääseen.

Perunasosekeiton kaveriksi paistoin valkosipuli-ruisleipiä. Leivän menekkiä on muuten on kyllä älyttömän vaikea arvioida ylipäätään! Joskus tuntuu, että sitä menee pussi tolkulla ja välillä sitä meinaa jäädä pyörimään leipäkoriin liikaa. Etenkin ruisleivän kohdalla teen välillä niin, että heitän osan pakkaseen ja sulatan sieltä sitten tarvittaessa. Nyt meille oli jäänyt pussiin ruisleipiä, jotka ehkä sellaisenaan olivat jo vähän turhan kuivia. Leikkasin leivät suikaleiksi ja pilkoin muutaman valkosipulin kynnen. Heitin pannulle reilun palan voita ja kun se oli sulanut, heitin joukkoon leivät ja valkosipulin. Leivät saa paistua kunnolla, jotta niistä tulee rapeita. Leipäpalat maistuvat sellaisenaan tai sitten niitä voi dipata keittoon.

Vietetäänkö teillä hävikkiruokapäivä tai kiinnitättekö yleensä huomiota ruokahävikkiin? Ihanassa Lapsiparkki -blogissa vinkattiin tällä viikolla herkullisen näköisistä hävikkisämpylöistä, käykää kurkkaamassa! Lisäksi haasteena teille jokaiselle, viettäkää ensi viikolla yksi hävikkiruokapäivä! Kerro bravuurisi ja omat vinkkisi kommenteissa!