tiistai 10. huhtikuuta 2018

Siirrän omat muistoni lapselleni

Sunnuntaina kun join saunan jälkeen iltakahvia ja mietin meidän viikonloppua, tajusin että tässähän minä siirrän omia lapsuusmuistojani Alisalle jatkuvasti. Kyllähän ne omat lapsuusmuistot vaikuttavat omaan vanhemmuuteen, ne ohjailevat sitä, millaisia muistoja haluaa lapselle luoda. Jotkut tavat ja perinteet omasta lapsuudesta periytyy varmasti myös omaan vanhemmuuteen ja vastaavasti jos jostain on jäänyt huonoja muistoja, ehkä sellaista haluaa välttää oman lapsen kohdalla. Itse huomaan, että haluan tuoda juuri niitä omia hyviä lapsuusmuistoja myös Alisalle.




***


Meidän perhe on jakautunut kahtia, mitä tulee jääkiekkoon. Minä ja koko minun perhe on Tappara-faneja kun taas Samuli perheineen kannattaa tepsiä. Alisa on tähän saakka saanut olla aika neutraalilla linjalla, vaikka toki hänelle muutamia fanituotteita onkin kertynyt. Enää nykyään meistä kumpikaan ei ole kovin intohimoinen sm-liigan seuraaja, mutta kun playoffseissa Tappara ja TPS olivat vastakkain niin pitihän meidän mennä peliä katsomaan. Ensimmäistä kertaa Alisa pääsi mukaan.

Alisa oli tosi innoissaan vaikkei hänellä varmaan ihan ollut käsitystä mihin oltiin menossa. Kun istuimme katsomoon, mulle tuli todella jännä fiilis. Samaan tapaan olin istunut monet talvet Hakametsän jäähallissa peliä seuraten. Useana vuonna mulla oli kausikortti ja isän kanssa käytiin Tapparan peleissä. Nyt olin oman tyttäreni kanssa pelissä. Sillä ei sinänsä ole mitään väliä, vaikka Alisa päätyisi jossain kohtaa kannattamaan tepsiä, olisihan se hänelle luonnollisin vaihtoehto kotipaikkaan peilaten. Itsessäni Tappara elää kuitenkin sen verran vahvasti, etten koskaan tule muuta joukkuetta kannattamaan.

Eihän Alisa kovasti vielä pelistä mitään ymmärtänyt, parasta antia taisivat olla tanssiva Jore-karhumaskotti sekä alun "ilotulitus". Kuitenkin hän kertoi kaikille miten kivaa hänellä oli pelissä, näin hänen silmissään sen saman innon kuin omissa silmissäni on varmasti ollut silloin lapsena. Yksi huvittava juttu sattui kun olimme erätauolla kioskijonossa keskellä TPS faneja niin yllättäen Alisa alkoi huutamaan TAPPARAAA TAPPARAAA!




***

Jos talvet vietin jääkiekkohallissa niin kesät meni kisoissa ja huvittavaa meidän viikonlopussa oli se, että sunnuntaina avasimme taas kisakauden. Alisa oli toki mukana kisoissa ja kisoja oli odotettu hänen toimestaan jo monta viikkoa.

Alisaa ei ole ikinä tarvinnut pakottaa kisareissuille, usein olen hänelle tarjonnut mahdollisuutta jäädä esimerkiksi isovanhempien kanssa kotiin. Aina kisapäivän aamuna hän on kuitenkin ensimmäisenä lähdössä kisoihin, ihan kuin mäkin silloin lapsena. On hassua, miten samanlaisia me ollaankaan.


***

Entä jos tulee hetki, ettei Alisaa kiinnosta kiekko, eikä autourheilu? Ei se ole mikään ongelma, jokainen meistä valitsee itse mielenkiinnon kohteet, musta on vaan tärkeää, että olisi jokin kiinnostuksen kohde. Itse ainakin koen, että intohimoinen penkkiurheilu ja autourheilu ovat antaneet mulle paljon. Alisalle SE JUTTU voi olla jotain ihan muuta. Toivon, että Alisakin löytäisi sen oman juttunsa ja siksi haluan mahdollistaa sen tarjoamalla paljon erilaisia vaihtoehtoja. Toivon, että Alisakin muistelee aikuisena kaikkia niitä kivoja juttuja, mitä me tehtiin hänen lapsuudessaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommenttia! :)