Ihan vaan tavismutsi

Niin, että miksi? Miksi aloin kirjoittamaan blogia? Olen joskus pyöritellyt mielessä blogin kirjoittamista, mutta tullut aina siihen tulokseen, että mahtaako minun elämästäni löytyä tarpeeksi kiinnostavaa kirjoitettavaa. Pidän itse muutamista blogeista, joita seuraan säännöllisesti. Olen huomannut, että minua itseäni kiinnostavat eniten aivan tavalliset ja arkipäiväiset kirjoitukset. Jotkut blogit ovat täynnä kaikkea hienoa, erikoista ja kallistakin. Niin syntyi ajatus tavismutsista. Minä kun olen ihan vaan tavismutsi. En erityisen hieno, enkä kovin erikoinenkaan, ihan tavallinen vaan.

Olen 24-vuotias turkulaistunut äiti, jolla on 1-vuotias tytär. Äitiys on ollut kivaa ja antoisaa aikaa, mutta se luo myös koko ajan paineita. Äitiys nykyaikana on välillä melko haastavaa, kiitos erityisesti sosiaalisen median. Välillä tuntuu, että äidit kilpailevat siitä, kuka on paras. Äidit kilpailevat niin lasten ruokavaliossa, pukeutumisessa, varusteissa, imetyksessä, lapsentahtisuudessa ja kaikessa, mitä nyt keksiä saattaa.

Varsinkin alkuun loin itselleni paljon paineita äitiyteen liittyen ja stressasinkin omaa äitiyttäni usein ja sitä, olenko tarpeeksi hyvä. Nykyään olen jo vähän osannut löysätä ja ymmärrän, että vähemmällä stressaamisella olen paremmalla tuulella, jaksan paremmin ja olen onnellinen. Uskon tämän myös vaikuttavan myös lapseeni positiivisesti. En kuitenkaan tarkoita, että olisin välinpitämätön esimerkiksi ruokailuun ja rutiineihin liittyen, olen vain yrittänyt valita sen kultaisen keskitien. Varmasti tulen näistä asioista kirjoittamaan paljon tässä blogissa, koska uskon, että samojen mietteiden kanssa painii moni muukin äiti.

Vaikka äitiys on iso ja olennainen osa elämässäni, haluan olla myös paljon muuta. En vain ole sellainen ihminen, että nyt lapsen myötä olisin vain ja ainoastaan äiti. Enkä edes koe huonoa omaatuntoa siitä. Haluan olla myös itsenäinen ihminen, jolla on elämässä myös niitä ihan omiakin asioita ja hetkiä. Lisäksi haluan olla onnellisen parisuhteen toinen puolisko ja minun mielestäni se vaatii välillä myös kahdenkeskistä aikaa, vaikka sitten vain muutaman tunnin. Myös työ on minulle tärkeää, vaikken tällä hetkellä työelämässä olekaan. En kuitenkaan ole haudannut urahaaveitani lapsen myötä, vaikken silti haluakkaan mennä ura edellä. Minulle on kuitenkin tärkeää, että tulevaisuudessa teen haastellista ja mielekästä työtä.

Tässä muutamia rivejä tajunnanvirrastani. Jatkoa luvassa. Kuvat muuten on instagramistani ja seuraa toki käyttäjää ilonalaine. :)