2021

Mitä meille kuuluu vuonna 2021? Pyysin Samulia pohtimaan yhtenä iltana, millaiseksi hän kuvittelee meidän elämän viiden vuoden päästä. Näiden ja omien ajatuksieni pohjalta kokosin tähän kuvitteellisen ajatelman meidän elämästä vuonna 2021...

...Turku on edelleen kotikaupunkimme ja asumme omassa rivitalonpätkässä, joka mielellään on kahdessa tasossa ja sisustukseltaan vaaleahko. Rivitalossa asuminen on tarjonnut elämään helppoutta ja huolettomuutta omalla pihalla höystettynä. Salaa joskus haaveilemme siitä omakotitalosta, mutta edelleenkään se ei oikein sovi meidän elämäntilanteeseen.

Työskentelemme molemmat samoilla aloilla kuin nytkin, ehkä hieman eri tehtävissä, mutta työ on edelleen kiinnostavaa ja mielekästä. Vuonna 2021 Samuli täyttää 33 vuotta ja itse täytän 30 vuotta.

Alisa on reipas kuusivuotias, joka olisi syksyllä menossa kouluun. Itse olisin jäämässä juuri toisesta lapsestamme äitiyslomalle. Mahtavaa olisi, että saisin olla kotona kun Alisa aloittaa koulun. Alisa on edelleen määrätietoinen ja iloinen lapsi, omapäisyydestä huolimatta arki on ollut helppoa hänen kanssaan.  

Kaikilla meillä olisi sama sukunimi, sillä muutamaa vuotta aikaisemmin olemme viettäneet ikimuistoista hääpäivää. Muutoinkin parisuhteemme on tasapainossa ja olisimme onnellisia edelleen.

Meillä harrastetaan edelleen autourheilua ja bloggaamista. Alisalle olisi kehittymässä jokin oma mielekäs harrastus, kenties jokin liikunta- tai sitten musiikkiharrastus. Blogia kirjoittelen edelleen omaksi ilokseni ja olen toivottavasti saanut näiden vuosien aikana kivoja kokemuksia blogin parissa.

Kaikki isovanhemmat olisivat edelleen hyvässä kunnossa ja työelämässä. Ultimaattisen upeaa olisi, jos omat vanhempani olisivat muuttaneet Turkuun lähelle meitä. Näkisimme edelleen kaikkia isovanhempia viikoittain ja Alisalla olisi läheiset välit heihin. Samoin sisaruksillamme olisi kaikilla kivat työt ja elämä tasapainossa. Ehkä Alisalla olisi muutama serkku lisää, kuka tietää?

Jokainen tietysti haluaa toivoa, että tulevaisuus toisi pelkästään hyviä asioita eteen. Luulen kuitenkin, että ikäviäkin asioita näihin vuosiin mahtuu. Monet itkut varmasti itketään, mutta kaikesta selvitään. Yhdessä. Yhdessä meijän mahti perheen kanssa.

Katsotaan vuonna 2021 miten kävi. :)

Mopsi tuli taloon

Mä oon haaveillut tästä jo tosi kauan. Sytyn hitaasti ja taas kävi niin, että kun päätin haluta mopsin, kaikki olivat jo loppu. Kunnes...

...eräs nettikauppa ilmoitti, että Mini Rodinin persikkamopsia löytyy taas! Pikaiset naputellut ostoskoriin ja pian mopsit olivatkin mulla. Tää on taas näitä kun ensin jään jahkailemaan ja sitten on kaikki loppu. Olen koittanut näitä joskus ostaa käytettynäkin, mutta ilmeisen halutussa kuosissa hinnat ovat nousseet lähes uutta vastaavaksi. Hyvällä omallatunnolla kotiutin tätä vanhaa kuosia meille, koska en oikein lämmennyt Rodinin tämän kevään mallistolle.

Nyt meiltä löytyy mopsia paitana ja leggarina. Nämä menee meille vielä pitkän aikaa sillä ostin kokoa 92/98. Paita on nyt jo lähes käytettävissä, housut saavat vielä odottaa hetken kaapissa.

Jos muuten joku erehtyi luulemaan, että meille olisi otettu koira niin voin kertoa, ettei sellaista päivää taida tulla. Vaikka rakas tyttäremme on suuri koirafani, itse en haaveile koirasta, enkä ole mikään koiraihminen. Vanhempieni ja sisareni koirat riittävät täyttämään koirakiintiöni, sekä tietysti nämä Rodinin mopsit. Samulikaan ei ole erityisen kiinnostunut koiran hankinnasta, joten luulen, ettei tässä blogissa päästä ikinä tämän syvemmin nauttimaan koira-aiheista. :D 

Jos muuten joskus ikinä koskaan päättäisin haluta koiran, luulen, että se olisi juuri tällainen mopsi. Olen kyllä kuullut, että kyseisen rotu on melko sairaalloinen, mikä olisi tietysti ikävää. Voisin kyllä miettiä jotain toistakin pientä rotua. Tiedän tosi huonosti koirarotuja, mutta nyt pikaisella googlettelulla selvitin, että Pomeranian voisi olla yksi itseäni miellyttävä rotu. 

Luulen kyllä, että nämä mopsit riittävät meille! :D

Mitäs tykkäsitte? :)

Linkkaa blogisi!

Mä olen jo useamman vuoden ennen oman blogin perustamista tykännyt lukea blogeja. Oon kuitenkin tavattoman huono etsimään uusia blogeja lukulistalle. Oman blogin myötä olen löytänyt useammankin kivan blogin, mutta lukulistalleni mahtuisi vielä erilaisia blogeja.

Perhe- ja lapsiaiheiset blogit kiinnostaa aina, samoin lifestyle. Älkää kuitenkaan antako näiden tekijöiden rajoittaa, sillä tykkään lukea paljon muutakin. Ihan sama onko blogilla nolla vai tuhansia lukijoita.

Linkatkaa siis rohkeasti oma bloginne tai vaikka jokin suosikkibloginne. Julkaisen suosikkini sitten erillisessä postauksessa. Ja vaikka lukisin jo blogiasi niin silti voi linkata, toivottavasti täältä eksyy uusia lukijoita teillekin. :)

Linkata voi sunnuntaihin 13.3 asti. :)

Yhtä juhlaa

Kivaa sunnuntaita kaikille! :) Täällä on ollut melko juhlavat pari päivää. Kuten edellisestä postauksesta pääsitte lukemaan, mulla oli perjantaina synttärit. Vaikkei pidetty varsinaisia juhlia ollenkaan, on loppuviikko silti ollut täynnä kaikenlaista spesiaalia. :)

Torstaina meidän tosiaan piti mennä Samulin kanssa vain elokuviin, mutta kun S tuli hakemaan mua töistä, päätimmekin extempore mennä myös syömään. Tämä onnistui hyvin, koska sisareni oli Alisan kanssa ja äitinikin oli jo matkalla meille, joten hyvillä mielin päädyimme rentoon Shamrockcafeen syömään. Kamera ei tosiaan ollut mukana, koska lähdin suoraan töistä, mutta nappasin kännykällä muutaman kuvan lehtipihvistäni. Pihvi oli maukas, eikä Samulin burgerissakaan ollut valittamista. 

Ravintolasta lähdimme elokuviin ja menimme katsomaan uuden kotimaisen Äkkilähtö -elokuvan. Olen itse suuri J.Vatanen fani, joten ei ollut yllätys, että valitsin juuri tämän elokuvan. :D Tykättiin molemmat elokuvasta, se oli hauska ja viihdyttävä, juuri sopivan kevyttä katseltavaa työpäivän päätteeksi. Välttämättä ei olisi jaksettu katsella mitään kovin raskasta ja vakavaa elokuvaa tässä kohtaa. Meillä oli oikein onnistunut ilta kaksistaan. :)

Perjantaina oli sitten varsinainen syntymäpäivä, jota viettelin töissä. Äitini ja siskoni olivat edelleen meillä vahtimassa Alisaa ja he olivat päivän aikana leiponeet mulle kakun ja ostaneet ison kimpun tulppaaneja! <3 Kiva yllätys töistä tullessa oli myös se, että he olivat siivonneet meillä, ettei mun tarvitse alkaa siivoamaan vaan saan nauttia viikonlopusta. Samulikin muisti mua vielä tuomalla lempparisuklaata kaupasta. :)

Lauantaina meillä oli Samulin mamman viivästynyt syntymäpäivälounas. Sukulaiset olivat lähes kaikki koolla ja ruoka oli oikein maittavaa. Itselläni oli päällä Vilan luottomekkoni, joka sopii niin arkeen kuin vähän epävirallisempiin juhliinkin.

Juhlapaikassa oli lapsille oma leikkihuone, jossa Alisakin välillä viihtyi. Alisalla oli Pomp de luxin lila tyllimekko sekä Kappahlin neule. Pitäisiköhän neidin tukkaa vähän leikata, se kun on hieman hassu tällä hetkellä. :)

Alisa tykästyi leikkihuoneessa nukenvaunuihin, hän heijaili nukkea ja työnteli edestakaisin. Aloin miettimään pitäisikö hänelle hankkia kotiinkin nukenvaunut, koska meiltä ei sellaisia vielä löydy. Pitää ehkä tutkailla vähän lelukauppojen valikoimia sillä silmällä. :)

Lounaan jälkeen lähdimme vielä anoppilaan hetkeksi. Illalla kilistelimme Samulin kanssa lasilliset kuohuviiniä, jonka sain anopilta syntymäpäivälahjaksi. :) Tänä aamuna heräsimmekin siihen kun Alisa katsoi telkkarista lastenohjelmia, nakersi kuivaa leivän kannikkaa ja oli kantanut puolet vaatekaapistaan olohuoneen lattialle, ilmeisesti valitakseen mieluisimmat päivävaatteet ylleen. Ihanan omatoimista. :DD Sunnuntai pyhitetäänkin sitten vain makoiluun ja ensi talven matkakohteen suunnitteluun, mutta siitä voisin kirjoitella joku toinen kerta lisää. :)

Juhlat on juhlittu ja huomenna palataan arkeen, sitä ennen kuitenkin viettäkäähän kaikki rauhallinen sunnuntai! :)

Neljännesvuosisata

Neljännesvuosisata. OMG. Kuulostaa paljolta.

Tänään on siis mun 25. syntymäpäivä. Eipä se oikeastaan juuri tunnu miltään. Tavallinen päivä muiden päivien joukossa.

Koko ajan kun ikää tulee lisää, sitä pohtii elääkö tätä elämää niin kuin haluaa. Elääkö sitä täysillä vai jarrutteleeko.

Jos mä mietin mun elämää taaksepäin, voin seistä kaikkien päätöksieni takana. Jos mä jotain muuttaisin, niin olisin voinut kovemmin yrittää muuttaa niitä ajanjaksoja, jolloin en ole ollut niin onnellinen. En kuitenkaan pahemmin kadu asioita, vaikkei kaikki aina ole ehkä parhaalla mahdollisella tavalla mennytkään. Kaikki kokemukset, positiiviset ja negatiiviset on tehnyt musta juuri tällaisen kuin nyt olen.

Monet asiat olisi voinut tehdä toisin, mutta olisinko tässä jos en olisi välillä eksynyt polulta ja risteillyt edestakaisin?

Elämä just nyt, 25 vuotiaana, on oikeestaan tosi jees! Mulla on ihana ja maailman rakkain tytär, upea mies, sopiva määrä läheisiä ihmisiä, kiinnostava työ, tämä blogi, mahdollisuus ekaa kertaa ikinä hankkia oma koti... Mutta ennenkaikkea mä olen saavuttanut tietynlaisen tasapainon ja rauhan mun elämään ja mä toden totta nautin siitä!

Muutamia vuosia sitten en ehkä osannut ajatella, että elämä voisi olla tällaista. Silloin oli niin paljon kaikkea... Mut tärkeintähän on, että nyt elämä on oikein mallillaan! :) 

Kaikenkaikkiaan kun mä mietin tätä ensimmäistä neljännesvuosisataa mun elämässä, niin olenhan mä ollut aika onnekas.

Tähän loppuun jaan mun ehdottomasti parhaimman synttärimuiston! Tais olla mun kymppisynttärit, joita vietettiin paikassa, missä oli uima-allas ja saunat ja kaikkea. Äiti ja iskä oli järkännyt mulle ihan superit synttärit, muistan ne hyvin edelleen. :) Muutenkin lapsena synttärit oli iso juttu ja monesti äiti jaksoi järkkää mulle kivat synttärijuhlat, allaspartyjen lisäksi on ollut naamiaisjuhlat, yökyläsynttärit ja sitten ihan perinteisiä synttärijuhlia. :) Nykyään sitä ei juurikaan tule erityisesti juhlistettua, eilen kävimme Samulin kanssa kaksin leffassa ja syömässä, ehkäpä keittelen vielä kahvit joku päivä perheelle.

Postauksen kuvat on sekalaisia otoksia vuosien varrelta. Tuttuja piirteitä löytyy kaikista kuvista, mutta kyllähän mä olen muuttunutkin jonkin verran. :)

Hyvää syntymäpäivää mulle! :)

Ootko sä lannistaja?

Joillain ihmisillä on käsittämätön kyky lannistaa muita ihmisiä. Luulen, että osa näistä ihmisistä tekee sitä ihan vahingossa huomaamattaan.

Lannistajia voi olla monenlaisia, mutta yksi ärsyttävimpiä lannistusmuotoja on negatiivisuus ja "mikään ei koskaan ole hyvä" -tyypit. Varsinkin näillä "mikään ei koskaan ole hyvä" -tyypeillä on aina olevinaan parempi tapa tai tyyli toimia jokaiseen asiaan. Välillä musta tuntuu, että heidän keino on heidän mielestään parempi vain siksi, että se on juuri heidän keksimä.

Älkää käsittäkö väärin, mielipiteiden esittäminen on ok ja se on hyvä, että uskaltaa sanoa oman mielipiteensä. Jatkuva negatiivisuus on vaan äärimmäisen kuluttavaa kuunneltavaa.

Mä olen joskus miettinyt, että eikö se jatkuva negatiivisuus ole tällaiselle ihmiselle itselleenkin aika raskasta?

Kuva TÄÄLTÄ!

En oikein tiedä, miksi aloin kirjoittamaan tätä, ehkä olen vain viime aikoina törmännyt tähän ilmiöön normaalia useammin. Olen luonteeltani melko positiivinen, mutta en kuitenkaan mikään yltiöpositiivinen. Olen kuitenkin todella todella todella helposti innostuvaa sorttia, joten välillä kun törmään sopivasti johonkin lannistajaan, on se kuin juoksisin täysiä tiiliseinää päin. Ehkä itse vain kiinnitän tavallista enemmän huomiota negatiivisuuteen.

Jokaisen kuitenkin kannattaisi pohtia mielessään, millaista energiaa ympärilleen jakaa. Positiivisuus voi parhaimmillaan pelastaa oman ja myös jonkun toisen päivän. Negatiivisuus taas harvoin tuo mitään hyvää. Haastankin sekä itseni, että teidän kaikki lukijat keskittymään omaan positiivisuuteen ja positiivisen energian jakamiseen!

ÄLÄ OLE LANNISTAJA!

Positiivisempaa loppuviikkoa ihanat! :)

Ps. Otetaan lapsista mallia, meillä ainakin asustelee pieni positiivisuuden multihuipentuma. :)

Hei hei helmikuu!

Nyt ollaan jo muutama päivä maaliskuun puolta, mutta olihan helmikuu aika merkittävä kuukausi, joten se ansainnee oman postauksensa.

Työtyötyö, onko kaikki nyt varmasti ymmärtäneet, että aloitin työt? :D Heh! Tuntuu, että lähes jokainen postaukseni viime aikoina on käsitellyt töitä tai Alisan päiväkotia. Ei sillä, järjettömän iso muutos se on ollutkin, joten ei ihme, että se on saanut palstatilaa huomattavasti. Toivotaan kuitenkin, että jatkossa löytyy myös muita aiheita, joista kirjoittaa. :)

Vuoristorataa tässä on vähän menty ja taatusti mennään vielä joku tovi, mutta kevättä kohti toivotaan tasaisempaa tietä. :) Jos jostain, niin läheisistä ihmisistä olen ollut kiitollinen, ihan käsittämätön määrä ollaan saatu apua. <3 Tullaan tarvitsemaan apua myös jatkossa, mutta onneksi tiedän, että mulla on nämä ihanat ihmiset ympärillä ja kaikesta selvitään! :)

Ja ehdittiinhän me perheenkin kanssa viettämään aikaa ihan mukavasti. :)

Jotain tuli näköjään kokkailtua ja leivottuakin, toivottavasti jaksaisin maaliskuussakin edes vähän kokeilla uusia reseptejä ja nauttia vanhoista hyviksi todetuista.

Blogissa luetuimmat top 3 postaukset oli:

1. Kuka ei erota oikeaa ja vasenta?

2. Blogiarvonta

3. Pienia tekoja isoja vaikutuksia

Tammikuun yhteenvedossa esitin muutamia toivomuksia helmikuulle. Suurin osa toteutui, mutta esimerkiksi mun ja Samulin kaksinkeskinen aika jäi iltaisin sohvalla makoiluun ja Samulin valmistuminen siirtyi vielä vähän. Yhteistä aikaa on kuitenkin luvassa heti huomenna ja eiköhän niitä valmistujaisiakin vielä päästä juhlimaan. :)

No, toiveita maaliskuulle? Jaksamista, tsemppiä ja voimia. Paljon energiaa ja positiivisuutta. :D Toivoisin myös arjen tasottuvan, mutta tiedän ettei se vielä tässä kuussa tule toteutumaan. Lisäksi odotuslistalla on kaksi viikonloppua Helsingissä sekä kuun lopussa häämöttävä pääsiäisloma!

Näillä eväillä ja mietteitä hypätään maaliskuun kimppuun!

Aurinkoista loppuviikkoa! :)