maanantai 25. helmikuuta 2019

ENSIMMÄINEN KERTA SUKSILLA AIKUISIÄLLÄ

Mulla on todella ristiriitainen suhde hiihtoon. Lapsena ja vielä ala-asteella taisin hiihtää ihan mielelläni. Muistan osallistuneeni hiihtokisoihin niin vapaalla kuin koulussakin. Taisin joskus käydä ihan hiihtokoulussakin, jos en väärin muista. Yläasteella alkoi hiihtoviha ja mun mielestä lukiossa ei enää pahemmin taidettu hiihtääkään. Sen jälkeen sukset eivät ole mun jalkoihini eksyneet.

En tiedä miksi olen hiihtoa niin paljon vihannut, kun se kuitenkin urheilulajina on mulle yksi rakkaimpia ja etenkin näin aikuisena ihan suosikkilaji. Olen seurannut hiihtokilpailuja televisiosta niin kauan kuin muistan. Vaikka olen penkkiurheiluhullu vähän joka lajissa niin hiihdon osalta se menee ihan eri sfääreihin kuin muissa lajeissa. Hengitän joka talvi ne onnistumiset ja pettymykset ja kun televisiosta tulee hiihtoa, mua ei kannata häiritä. Vähän aikaa sitten siirsin meidän perhepäivällistä ravintolassa tunnilla sen takia, että voin katsoa hiihtoa. Hih.


***


Pari viime vuotta mulla on kytenyt takaraivossa, että haluaisin käydä taas kokeilemassa hiihtoa. Ei se voi olla niin kamalaa kuin muistan. Halusin hiihtää ihan rauhassa omaan tahtiin, ilman pakkoa. Suurin ongelma tässä oli se, ettei mulla ole suksia.

Jälleen kerran vanhempieni muutto Turkuun siivitti mua eteenpäin tässäkin asiassa. Innokkaana kuntoilijana äitini bongasi netistä, että Turussa on mahdollista vuokrata suksia viikonloppuisin. Enää ei siis ollut mitään tekosyytä kieltäytyä hiihtolenkistä. Onneksi mun äiti on aina valmis lähtemään mukaan tällaisiin juttuihin.

Hiihtäminen tuli ajankohtaiseksi myös Alisan takia. Hiihtäminen on kuulunut mun lapsuuteen, joten mullakin oli tunne, että mun olisi annettava Alisalle mahdollisuus tutustua hiihtoon, ennen kuin se koulussa tulee "pakolliseksi". 

Viime vuonna meillä oli Alisalle vanhat kenkiin kiinnitettävät sukset, mutta niillä ei oikein pääse kunnolla hiihtämään, joten olimme päättäneet, että seuraavat sukset saisivat olla oikeat monosukset. Meidän päiväkodissa ei ole ollut hiihtoa, joten tuntuisi vähän turhalta ostaa uusia suksia, kun emme muutenkaan montaa kertaa ehdi hiihtämään ja kuitenkin sukset ovat sopivat ehkä 1-2 talvea. Heräsin myös vähän liian myöhään ja käytettynäkään ei sopivia suksia löytynyt. Onneksi huomasimme, että myös lasten suksia sai vuokrattua!


***


Eilen menimmekin Turun Impivaaraan, jossa suksivuokraamo sijaitsee. Olimme paikalla heti aamusta ja yllätyin miten paljon suksia siellä oli! Sukset olivat hyväkuntoisia ja oikein voideltuja, eli ihan täydellinen juttu tällaisille satunnaisille hiihtäjille. Vuokraus on kerrallaan kahdeksi tunniksi ja se oli meille oikein riittävä aika, vaikka kävimme välissä kioskilla ostamassa lämmintä mehua ja pullaakin. 

Aurinkoinen kaunis keli, hyväkuntoiset ladut ja hyvin luistavat sukset tekivät hiihtämisestä oikeasti todella mukavaa. En enää vihannutkaan sitä vaan nautin siitä. Vauhti ei päätä huimannut, eikä tyyli ollut kaikista taidokkain, mutta kuntoilusta se kuitenkin kävi. 

Olimme hiihtämässä äitini ja Alisan kanssa. Alkuun Alisakin tuntui vihaavan hiihtämistä ja me kävimme äidin kanssa vuoronperään hiihtämässä lenkkiä samalla kun toinen hiihteli hieman hitaammin Alisan kanssa. Lopuksi Alisa innostui hiihtämisestä siinä määrin, että me olimme jo lopettelemassa niin hän vaati että hiihtäisimme vielä yhden kierroksen.





Harmi juttu, että heräsin tähän hiihtoasiaan näin myöhään, sillä tulevat viikonloput menevät töissä, joten seuraava vapaa viikonloppu on vasta kuukauden päästä, enkä oikein usko, että tuolloin enää on latuja. Saatan toki olla väärässä ja toivottavasti olenkin, sillä mielelläni menisin vielä toisenkin kerran tälle talvelle hiihtämään. Viimeistään kuitenkin sitten ensi vuonna!

Omat sukset tietysti vapauttaisivat hiihtelemään vaikka arki-iltaisin, mutta tällä hetkellä suksipaketin vuokraaminen on meille hyvä vaihtoehto, sillä vuokrauksen hinta aikuisten osalta on vitosen ja lasten osalta vain yhden euron. Hinta on mielestäni todella edullinen siihen nähden, että sukset ovat hyvin huollettuja, vaikkei ehkä uusinta mallia olleetkaan. Lisäksi sukset olivat oikein voideltuja ja niillä oli ilo hiihtää. Kiva, että sain vihdoin karistettua hiihtovihan olkapäiltä. Jatkossa mun tavoitteena on käydä sivakoimassa joka talvi!


Ootko sä innokas hiihtäjä vai onko sullakin traumoja kouluhiihdosta?


PS. Anteeksi kamalat kännykkäkuvat. xD

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommenttia! :)