Asiaa meidän perheen työnjaosta

Meillä on nyt reilu vuosi vietetty niin sanotusti perhe-elämää. Perheen muodostaa äiti, isi ja Alisa 1v. Minä ja mieheni olemme molemmat omien perheidemme esikoisia ja molemmilta löytyy nuorempia sisaruksia, joita olemme joutuneet saaneet hoitaa. Ehkä siitäkin johtuen meille oli heti alusta asti selvää, että hoidamme Alisaa yhdessä ja tasapuolisesti. Niin on myös toimittu ja hyvin on sujunut.

Kun Alisa oli muutaman kuukauden ikäinen, minulla oli asuinalueemme äitien pikkujoulut, jotka kestivät muutaman tunnin. Ennen pikkujouluja minulle sanottiin, että voin ottaa Alisan ihan hyvin mukaan kun hän on niin pieni, vaikkei tilaisuus sinänsä ollut lapsille tarkoitettu. Tunsin siinä kohtaa olevani erittäin huono äiti, koska olin jo aikaisemmin pyytänyt, että mieheni katsoisi lastamme sen aikaa, eikä mielessäni ollut edes käynyt, että ottaisin hänet mukaan. Minulta on myös kysytty joskus "Pystyykö ja suostuuko miehesi hoitamaan vauvaa sen aikaa?" Sopersin vain hämmentyneenä, että mieheni pärjää kyllä ihan hyvin. Oli tavallaan outoa huomata, että sitä pidettiin jotenkin kummallisena, että mies osallistuu lapsensa hoitamiseen.

Ennen ehkä olikin tapana, että äidit hoitivat lapset pääsääntöisesti ja isä jäi ehkä hieman etäisemmäksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että nykyään yhä useammin myös isät ottavat osaa lasten hoitamiseen. Samuli on kyllä Alisan hoitamisessa vähintään yhtä hyvä kuin minäkin ja heillä on Alisan kanssa todella läheiset välit. Isi on Alisan lemppari varmaan myös siksi, että äitiä näkee koko päivän kun isi on töissä ja illalla isi jaksaa hassutella ja hömpötellä Alisan kanssa. 

Isi jaksaa leikkiä.

Alisa herää yleensä kahdeksan ja yhdeksän väliin, jolloin myös Samuli lähtee töihin. Yleensä hän laittaakin Alisalle aamupalan ja minä nousen sitten vähän myöhemmin kun on pakko, aamu-unisuuteni ei ole äitiyden mukana hävinnyt minnekään. :D Myös iltaisin kun Samuli tulee töistä, saattaa hän hoitaa Alisan iltatoimet, riippuen vähän minunkin jaksamisestani.  Jos olemme molemmat kotona, tai olemme reissussa koko perhe, hoidamme Alisaa vuorotellen. Tosin yleensä jos olemme esimerkiksi jommankumman vanhempien luona, ei meidän sattuneesta syystä tarvitse itse hoitaa Alisaa, vapaaehtoisia hoitajia löytyy jonoksi asti yleensä.

Isi nukuttaa.

Olen saanut Samulilta aina paljon apua ja se on osaltaan helpottanut myös minunkin jaksamistani. Mielestäni äidin tärkeyttä korostetaan monissa asioissa vähän liikaakin. Esimerkiksi kun Alisa joutui heti synnyttyään teho-osastolle muutamaksi päiväksi saamaan lisähappea, en saanutkaan häntä syliini ennen kuin vasta vuorokaudenikäisenä ja silloin sairaalassa pidettiin tärkeänä, että juuri minä pidän vauvaa sylissäni. Kun siirryimme tavalliselle osastolle, Samuli otti Alisan heti syliin ja tajusin, ettei hän ollut tosiaan saanut vielä pitää lastamme sylissä, kun oli ollut vain niin tärkeää, että lapsi on äidin sylissä. Ensimmäiset kuukaudet tietenkin äiti on vauvalle läheisempi, mutta siitä huolimatta halusimme rakentaa läheistä suhdetta näiden kahden välille heti.

Vaikka olenkin äiti, pidän isien oikeuksia tärkeinä. Varsinkin esimerkiksi erotilanteissa usein isä on se, joka joutuu enemmän taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Mielestäni vanhempia pitäisi kohdella tasavertaisesti. Kannustankin äitejä antamaan myös isille vastuuta ja isejä ottamaan sitä vastuuta. Kliseisesti, jaettu ilo on paras ilo. :)

Isi on kakkunsa ansainnut. :)