Mietteitä uudesta arjesta

Uusi arki kurkistaa jo nurkan takana. Viikot ennen töiden aloitusta ovat olleet yhtä vuoristorataa. Välillä katson valoisasti eteenpäin innosta puhkuen, välillä suren menettäväni jotain Alisan mennessä päiväkotiin.

Onneksi olemme saaneet rauhassa tutustua ja totutella päiväkotiin, uskon sen helpottavan aloitusta. Lisäksi olen itse päässyt näkemään, millaista päiväkodissa on, joten voin olla luottavaisin mielin töissä.

Mielestäni ei ole oikeaa ikää mennä päiväkotiin, jokaisen lapsen kohdalla tilanne on erilainen. Pidän kuitenkin Alisaa valmiina päiväkotiin, hän osaa jo syödä ja liikkua itse sekä jonkinverran ilmaista itseään. Luotan myös meidän molempien äitien arvioon Alisan valmiuksista päiväkotiin, koska molemmat työskentelevät alalla.

Onneksi Alisa saa jatkossakin nukkua aamuisin suht pitkään, eikä häntä tarvitse repiä ylös kukonlaulun aikaan. Alisa menee yleensä hoitoon vasta 8.30-10.00. Onneksi mulla ja Samulilla on erilaiset työajat, saadaan lyhennettyä Alisan päivää mukavasti. Mun työt alkaa koulutuksella, jolloin työajat on päiväkodin kannalta hieman hankalat, mutta onneksi ystäväni A, sekä Samulin sisko ja äiti ovat lupautuneet jeesaamaan nämä pari ekaa viikkoa hakemalla Alisaa tarvittaessa hoidosta. Eiköhän kaikki lähde sutviintumaan kunhan nämä pari viikkoa päästään eteenpäin. :)

Jään kaipaamaan meidän hitaita aamuja ja aamukahvittelua, onneksi menen noin kerran viikossa myöhempään töihin, joten saan välillä nauttia myös aamuista. Samoin jään kaipaamaan todella paljon kerhokavereitamme. Nyt vasta kun kerhoilu on jäänyt pois, ymmärrän miten suurta vertaistukea olen muilta vanhemmilta saanut. Toivottavasti pääsemme kuitenkin osallistumaan jatkossa muina aikoina järjestettäviin tapahtumiin, jotta näemme vanhoja tuttuja.

Helpottavaa oli laskea, että ennen kesää Alisalle taitaa tulla enemmän vajaita, kuin kokonaisia viikkoja. Kesä-heinäkuun Alisa onkin sitten kokonaan pois hoidosta, joten aika pehmeästi saadaan aloittaa päiväkotielämä. Suurin kiitos tästä tietenkin meidän perheille ja lähipiirille, jotka mahdollistavat avullaan Alisalle näin paljon vapaata. Syksyllä Alisa onkin jo kaksivuotias ja entistä valmiimpi päiväkotiin.

Hieman mietityttää meidän tuleva muutto, joka mahdollisesti aiheuttaa Alisalle päiväkodin vaihtoa. Asioita ei kuitenkaan kannata murehtia etukäteen. Sen olen jo päättänyt, että jos löydämme sopivan kodin näiltä suunnilta, Alisa ei vaihda päiväkotia vaikka lähempänäkin olisi paikkoja, mutta jos taas päädymme jopa eri paikkakunnalle, on päiväkodin vaihtaminen väistämätöntä. Pohditaan sitä sitten kun se on ajankohtaista.

Entäpä minä itse, miltä tuntuu aloittaa työt? Jännältä ja innostavalta, haluan päästä oppimaan uusia asioita ja haastamaan itseäni, tietenkin säännöllinen kuukausipalkka miellyttää myös pitkän vanhempainvapaan jälkeen. Tietenkään raha ei ole ykkösmotiivi, hyvin tässä on pärjätty tähänkin asti pienemmillä tuloilla.

Totta kai mua myös pelottaa, haluaisin jaksaa töiden lisäksi touhuta Alisan kanssa, huolehtia kodista ja itsestäni, sekä tietenkin kirjoittaa blogia yhtä intensiivisesti kuin tähänkin asti. Nautin kaikista näistä asioista, enkä halua niistä luopua. Miten olla sitten samaan aikaan hyvä äiti ja hyvä työntekijä? Tiedän, että haluan onnistua molemmissa rooleissa erinomaisesti. Pahin pelkoni on, että olen huono äiti ja huono työntekijä. Toivottavasti näin ei käy! Aikatauluttaminen lieneen tulevaisuudessa tärkeää, eiköhän tästä selvitä! :)

Näillä mietteillä startataan ensi viikolla uusi arki, luottavaisin mielin sopivasti jännittäen. 

Palailen kyllä blogin pariin kertomaan teille, kuinka uusi arkemme alkoi.

Tarhareppu on pakattu, vaatteet valittu töihin ja päiväkotiin. Se on menoa nyt!

Hyvää Ystävänpäivää!

Sananen ystävyydestä ja maailman parhaat pätkismuffinssit

Usein sanotaan, ettei rakkaus katso ikää, aikaa tai paikkaa. Sama koskee mun mielestä myös ystävyyttä.

Mulla on monen ikäisiä ystäviä ja kavereita. On paljon samanikäisiä, mutta myös monia äitini tai pikkusiskojeni ikäisiä. Erilaiset ihmiset ystävinä on rikkaus, heillä kaikilla on erilaista annettavana.

Hyvä esimerkki on yksi mun läheisimmistä ystävistä A, joka on mua moooonta vuotta nuorempi ja aivan eri elämäntilanteessa. Haittaakse? Ei. Me kahvitellaan useamman kerran viikossa ja ihan normaaleja juttuja jutellaan. Tai no normaaleista tiedä, mutta ihan samanlaisia kun voisin jutella itseni ikäisten kanssa.

A on myös Alisan suuri idoli ja nämä kaks ovat kovin läheisiä keskenään. A on useasti vahtinut Alisaa, jos mulla on ollut jotain menoa. Se on ollut korvaamaton apu, vaikka meillä on hyvä ja tiivis turvaverkko, ei meillä Turussa ole kuin muutama perheenjäsen. Mun töihin lähteminen olis tuplasti hankalampaa, ellen saisi apua A:lta.

A:ssa on myös se ihan parasta, että se on yhtä hullu kun mä! A lähtee mun kanssa pimeänä ja sateisena syksy-yönä geokätköilemään ympäri kaupunkia mitä kummellisempiin paikkoihin. Tai kun se on meillä yötä, niin aamulla se osaa itse mennä jääkaapille ottamaan aamupalaa, ettei mun tarvitse herätä sen takia. Se on tärkeä ominaisuus tällaisen aamu-unisen mutsin kaverilla. :D

A:n lisäksi mulla on kymmenkunta muuta hyvää ystävää, osaan olen tutustunut koulussa, osaan töissä, osaan harrastuksissa ja osa on jo vuosien takaa. Joihinkin näistä pidän häpeällisen vähän yhteyttä, mutta ajattelen heitä useammin kuin he varmaan uskookaan. Olen ollut luokattoman huono ystävä ja laiska. Tiedän kuitenkin, että jos tarve vaatii, saan heiltä aina apua ja samoin itse olen valmiina auttamaan samantien jos pyyntö tulee. 

Ystävänpäivän kunniaksi jaan teille vielä ihan loistavien pätkismuffinssien ohjeen. A laittoi mulle eräänä päivänä viestin: "leivotaanko muffinsseja?" ja tällaisia minttusuklaisia muffinseja syntyi! Tehtiin näihin myös kuorrutus, mutta se ei onnistunut hirveen hyvin, siksi ei otettu kuvia enää siinä vaiheessa. :D Hyviä nämä olis ollu ilman kuorrutettakin, mutta laitan myös sen kuorrutteen ohjeen, jos joku haluaa kokeilla sitä.

Tarvitset:

taikina:

2 kpl  kananmunaa

3 dl sokeria

1 dl maitoa

100 g voita (sulatettu)

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

3-4 rkl kaakaojauhetta

täyte:

15 kpl pätkis mini bites

kuorrute:

loput pätkispussista

pieni nokare voita

2-3 rkl kahvia

3-4 rkl kaakaojauhetta

tomusokeria

Lämmitä uuni 200 asteeseen Sekoita sokerit ja munat keskenään vaahdoksi Lisää maito ja sulatettu voi. Lisää kuivat aineet pienissä erissä siivilän läpi ja sekoita, kunnes taikina on tasaisen ruskeaa. Jaa taikina muffinssivuokiin (15kpl)  Paina ja peittele Pätkis-palat vuokiin taikinan sisään. Paista muffinssit uunin keskitasolla n.12-15 min. Paistoaika voi vaihdella uunin mukaan.

Kuorrute (ei pakollinen):

Sulata pätkikset ja hyvin pieni voinokare  kuumaan kahviin. Sekoita kaakaojauhe ja muutama desi tomusokeria keskenään ja lisää kahvipätkisseos joukkoon Lisäile tomusokeria, kunnes koostumus on sopiva. Levitä kuorrutetta muffinssien päälle.

Jos haluat kiiltävän ja tasaisen pinnan, kuorrute kannattaa levittää kun muffinssit ovat vielä lämpimiä.

Jos haluat että kuorrute pysyy muodossaan, kannattaa levittää jäähtyneisiin muffinsseihin.

Näitä muffinsseja kannattaa maistaa myös jääkaappikylmänä, itse tykästyin näihin erityisesti kylmänä! :)

Tää postaus on taas tällainen sillisalaatti, mutta oikeastaan se kuvastaa mun ystäviä hyvin:

Ihanan rakas sekalainen seurakuntani!<3

Alekoodia ja pikakuulumisia!

*Postaus on toteutettu osittain yhteistyössä Pikkune.fi kanssa. Ei sisällä mainoslinkkejä*

Viimeinen viikonloppu kotiäitinä on starttailemassa, hieman olen haikein mielin. Se kuulunee asiaan. Onneksi sentään jatkossa saan olla edelleen äiti ja kotikin on vielä olemassa, joten ei hätää! :D Viime päivät ovat olleet kyllä hieman hankalia, koska tässä on tullut kaikenlaisia viime hetken paniikkeja, jotka ovat aiheuttaneet ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Onneksionneksionneksi on niin ihania ihmisiä ympärillä, joiden apuun voin luottaa. Heidän avulla saamme nyt nämä kaksi ensimmäistä hieman poikkeuksellista viikkoa järjesteltyä ja sitten toivottavasti hieman tasoittuu ja selkenee tämä mun työkuvio.

Tällä hetkellä nautin aamukahvia ja hoitelen erinäisiä blogiasioita kuntoon. Alisa on tänään jälleen päiväkodissa harjoittelemassa ja haen hänet ennen päiväunia kotiin. Viikonloppu menee jonkin verran touhuillessa, mutta toivon ehtiväni viettämään oikein paljon aikaa perheen kanssa. 

Blogiin on luvassa mietteitä ystävyydestä sekä hieman tarkemmat mietteet uuden arjen aloituksesta.

Mulla on teille kuitenkin ystävänpäivälahja! Saan hemmotella teitä vielä lisää tälle viikkoa, nimittäin Pikkune.fi tarjoaa teille alekoodin ystävänpäivän kunniaksi!

Nyt siis kaikki shoppailemaan lastentarvikkeita!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! <3

PS. Muistakaa myös osallistua arvontaan. :)

Kasvatuksen kulmakivet

Kasvatukseen liittyvät keskustelut ovat yleensä melko tulenarkoja. Jokaisella on oma tyylinsä kasvattaa ja se on ihan fine. Mun tarkoitus ei olekaan neuvoa ketään, vaan pohtia omia kasvatusajatuksiani.

Ennen Alisan syntymää pohdin aika paljon, kuinka ihmeessä saisin kasvatettua tulevasta muksusta edes jokseenkin fiksun ja järkevän. Mun äiti antoi yhden aika hyvän neuvon: Kasvatuksessa onnistuu todennäköisemmin silloin, kun lapsen vanhemmat on kasvatuksesta samaa mieltä. Mä oon huomannut, että tämä on varmasti ihan totta. Kun molempien vanhempien kasvatus on edes vähän samassa linjassa, ei ole niin suurta merkitystä, kuinka tiukkaa tai vapaata kasvatus on.

Itse laittaisin itseni vähän enemmän tuonne tiukan kasvatuksen puolelle. Meillä saa kiipeillä tuolilla tai sohvalla, kunhan itsellä taidot siihen riittää. Meillä saa myös levittää leluja, kunhan osallistuu niiden keräämiseen edes jollain tasolla, turhanpäiväistä kaikkien lelujen siehottamista yritän kieltää. Meillä on tarkat rutiinit, mutta niitä ei noudateta aina orjallisesti vaan joustetaan niin, että päivät ovat sujuvia.

Tällä hetkellä mulla on pinnalla kaksi ajatusta Alisan kasvatuksen suhteen: itsenäisyys ja hyvät käytöstavat. Itsenäisyys tarkoittaa meillä sitä, että annetaan tilaa Alisan omatoimisuudelle ja kehitykselle, häntä ei tarvitse passata ja auttaa koko ajan. Alisa syö itse, hän saa usein yrittää itse pukemista, auttaa esimerkiksi lelujen keräämisessä tai astianpesukoneen tyhjennyksen kanssa. Haluan myös kannustaa häntä leikkimään itsenäisesti, jotta saan esimerkiksi laittaa ruokaa tai ihan vaan juoda kahvin rauhassa. Totta kai häntä vielä autetaan monissa asioissa, mutta aina saa itse kokeilla ensin. Haluaisin, että Alisasta tulee itsenäinen ja reipas, mutta että hän voi aina luottaa siihen, että saa meiltä vanhemmilta apua.

Hyvistä käytöstavoista meillä on tällä hetkellä tärkeimpinä tervehtiminen ja kiittäminen. Alisa tervehtii rappukäytävässä naapureita reippaasti huikkaamalla "heiiii" tai "heiheiiii", se tulee niin reippaasti, että usein mua myös naurattaa tuo muksu. :) Kiittäminen on toinen minkä Alisa on ottanut oikein omakseen. Hän pyytää lisää maitoa ja kun sitä saa, hän kiittää. Kun hän on ruokailunsa lopettunut, hän kiittää. Jos hänelle antaa lelun, hän kiittää. Joskus hän kiittää ihan muuten vaan. Ei meillä oikeasti niin paljoa ole usutettu näihin käytöstapohin, hän on vain itse ottanut ne omakseen ja hyvähän se vaan on. Päiväkodissakin kehuivat, kuinka reippaasti Alisa kiittää kaikesta. :D

Tulevaisuudessa toivoisin onnistuvani kasvattamaan iloisen ja reippaan lapsen, joka osaa myös sopivassa määrin pitää puolensa. Hyvät käytöstavat toivoisin olevan itsestäänselvyys, mutta kuitenkin niin, että Alisa saa olla lapsi ja lapsekas. Toivon lapsekkuuden säilyvän vielä vuosiavuosiavuosia, vaikka tänä päivänä jo alakouluikäiset ovat kuin pikkuaikuisia. Tärkeintä on kuitenkin, että Alisa on onnellinen ja tietää, että hän kelpaa juuri sellaisena kuin on! <3

Mun lapsuuden suuri idoli oli Peppi Pitkätossu ja mulla oli tuollainen samanlainen peruukki kuin Alisalla nyt. Meidän kummankin luonteessa on sitä Pitkätossumaista lujuutta, omapäisyyttä ja itsenäisyyttä. Siksi nämä kuvat valikoituivat tämän postauksen kuvitukseksi ja onhan hän nyt aika suloinen peruukissaan. <3

Pieniä tekoja, isoja vaikutuksia

Mä pidän mun ja Samulin parisuhteesta. Mä olen onnellinen joka päivä. Mun mielestä parisuhteessa on tärkeää olla onnellinen siinä arjessa. Kaikki kiva ja erikoinen tekeminen on extraa ja bonusta.

En usko, että parisuhde, jossa arki ei toimi, voisi olla kovinkaan pitkä. Omassa elämässäni arki on ainakin suurimmassa osassa ja uskon, että monissa muissakin perheissä arki on pääosassa. 

Miten sitten huolehtia omasta parisuhteesta siinä normaalissa arjessa? 

Keinoja on varmasti yhtä monta kuin parisuhteitakin, mutta jaan teille yhden vinkin meidän suhteesta.

Jäin pohtimaan tätä viikonloppuna kun ymmärsin, miten pienillä asioilla toisen voi saada aidosti iloiseksi. Me olimme viikonlopun pois kotoa ja sunnuntai-iltana kotimatkalla pysähdyimme kaupassa. Samuli ja Alisa odottivat autossa kun itse kipaisin tekemään pikaiset ostokset. Ajattelin, että ostan pussin sipsiä ja Samulille oluen, ihan vaan siksi, että hänelläkin varmasti oli ollut raskas viikonloppu.

Mulla ei ole pahemmin tapana ostaa olutta Samulille vaan hän saa ihan itse sitä ostaa silloin kun haluaa, mutta tällä kertaa ajattelin tehdä toisin. Kun pääsin autolle Samuli näki kassissa sipsipussin ja kysyi vitsillä "missäs mun oluet on?" Voi sitä riemua kun sain sanottua, että mä ostin! Samulin ilostui tästä niin aidosti, että sanoi mulle suukon kera "just tän takia sä olet paras nainen!"

Tarkennan sen verran, että Samuli ei ole alkoholisti, eikähän ilahtunut sen oluen takia vaan ajatuksen, ehkä coca-cola olis aiheuttanut saman reaktion. :D

Mä jäin kuitenkin pohtimaan sitä mitä Samuli sanoi ja tajusin, että oikeasti sehän on just totta, yks parhaimpia asioita meidän suhteessa on ne pienet arkiset teot, joilla on iso vaikutus!

Esimerkkejä näistä pienistä jutuista voisi olla vaikka eväiden pakkaaminen toiselle valmiiksi, aamukahvin keittäminen, suklaapatukan tuominen kaupasta, siivoaminen pyytämättä tai ihan mikä muu vaan pieni arkinen teko, josta kuitenkin huokuu se, että on ajatellut sitä toista. Nämä jutut eivät vaadi mitään suuria ponnisteluita vaan tulevat vähän kuin itsestään, siitä halusta ilahduttaa toista.

Mä haastan teidät kaikki näihin pieniin tekoihin!

Jos ette oo ikinä kokeilleet, niin kokeilkaa! Jos ootte, niin kertokaa ihmeessä! :)

Mä uskon, että niillä teoilla on suuret vaikutukset parisuhteeseen ja onnellisuuteen!

<3


PS. Muistakaa osallistua arvontaan! :)

Blogiarvonta

***ARVONTA ON PÄÄTTYNYT***

*Arvonta on toteutettu yhteistyössä Pikkune.fi kanssa. Ei sisällä mainoslinkkejä.*

Nyt startataan tämä ystävänpäiväviikko käyntiin blogiarvonnalla! Palkintona on Pikkune.fi verkkokaupan lahjoittama uusi I <3 MAMA pipo (0-3v). Lisäksi paketista löytyy suloisen leikkisät puumagneetit. Ystävänpäivän kunniaksi liitän pakettiin vielä pienen yllätyksen voittajalle!

Arvontaan osallistuminen on helppoa! Voit myös parantaa mahdollisuuksiasi voittaa:

- Kommentoi tätä postausta kommenttiboxissa, saat YHDEN arvan. (Jos kommentoit anonyymina, jätä toimiva sähköpostiosoite.)

- Jos olet blogin lukija/liityt lukijaksi TAI tykkäät blogista Facebookissa, saat KAKSI arpaa.

- Jos vielä lisäksi jaat postauksen Facebookissa tai omassa blogissasi, saat KOLME arpaa.

Jätä siis boxiin kommentti monellako arvalla osallistut!

Anonyymit muistakaa jättää sähköpostiosoite!
Mulla on kommenttien valvonta päällä, joten mun pitää hyväksyä kommentti ennen kuin se näkyy, joten älkää huoliko, kommentti varmasti tuli perille, vaikkei näy heti! :)

Arvonta päättyy sunnuntaina 14.2.2016 klo. 20.00, jonka jälkeen julkistan voittajan!

Samalla vinkkaan uudesta blogista Pikkune DIY, josta löytyy todella mageita ja helppoja diy vinkkejä. Käykää ihmeessä tutustumassa!

Onnea arvontaan! <3