Uusi lastenhuone

Meillä on viimeisen parin viikon aikana tehty hieman remonttia kun isäni on ollut Turun seudulla töissä ja majoittunut meidän vierashuoneessa. Iltaisin hän on paikkaillut ja siistinyt meidän seiniä ja tehnyt muita pieniä fixailuja. Tämä on sellaista helppoa remonttia, mistä minä tykkään! Minä en nimittäin ole tehnyt yhtikäs mitään! Siirrellyt huonekaluja korkeintaan! :D

Viime viikolla saimme (siis isäni sai) suurimman remppakohteen valmiiksi, nimittäin Alisan huoneen. Nyt meillä on ihana uusi lastenhuone ja tykkään siitä hurjasti. Kirjoittelinkin aiemmin suunnitelmistani lastenhuoneen suhteen ja aika hyvin ne toteutuivatkin. Suunnitelmistani pääset lukemaan TÄÄLTÄ!

Suunnittelu lähti mintunvihreästä sekä anopin virkkaamasta keltaisesta matosta, jonka halusin edelleen sopivan sisustukseen. Aikaisemmassa kodissahan lastenhuone näytti TÄÄLTÄ!.

Olin jo aikaisemmin ihastellut Majvillan tapetteja ja lähdinkin etsimään heidän valikoimasta mieleistä tapettia. Päädyinkin lopulta tähän vaaleanpunaisella pohjalla olevaan Kirsikkatarha-tapettiin. Tapetista löytyvät myös ne toivotut keltainen ja minttu. Hassua kuinka mieli muuttuu, ennen en todellakaan osannut kuvitella haluavani vaaleanpunaista seinille. Kiitos Toijalan Värikaupalle nopeasta toimituksesta ja tapetin tilauksesta toiveideni mukaan. :)

En kuitenkaan halunnut tuota tapettia joka seinälle, koska pelkäsin sen tekevän huoneen liian rauhattomaksi ja ennestään kapean huoneen vieläkin kapeamman näköiseksi. Niimpä päädyimme tapetoimaan kirsikkatarhalla toinen pitkistä seinistä sekä yksi lyhyempi seinä, minusta siitä tuli todella kiva näin. Tälle kirsikkatarhalle piti kuitenkin etsiä kaveriksi jokin toinen tapetti ja se oli sitten hieman haastavampaa. Vaalea tapetti, ilman kuviota oli jokseenkin hankalaa löytää tai löytyihän niitä, mutta ei sellaista mikä olisi miellyttänyt silmää. Kiersimme useamman kaupan jotta löysimme oikean tapetin.

Onneksi lopulta löysimme hyvän mallin jota päädyimme ottamaan myös eri värisenä makuuhuoneeseemme, missä on tarkoitus uusia yksi seinä. Tämä Alisan huoneeseen valittu tapetti ei ole puhtaan valkoinen vaan taittaa hieman harmaaseen ja beigeen, mielestäni se sopii kivasti huoneeseen.

Säilytyskalusteiksi meille valikoitui IKEAN STUVA-sarjaa. Meillä on nyt Alisalle korkea vaatekaappi sekä matala penkki lelujen säilytykseen. Myös sänky ostettiin samasta paikasta. MINNEN sänky on ihana rautasänky ja Alisa on hyvin siirtynyt nukkumaan siinä pinnasängyn jälkeen. Raitamatto valikoitui H&M valikoimista ja tuo keltainen on tosiaan anopin käsialaa. Muuten huoneen kalusteet ovatkin edellisestä kodista. Tuon pöydän ajattelin vielä vaihtaa valkoiseksi, koska muutkin kalusteet ovat valkoisia. Hauska muuten, kuinka tuo ÄITINI vanha ruutuviltti sopii Alisan huoneen väreihin kivasti.

Sisustustavaraa on tullut hommattua monenlaista, kuten nämä ihanat valot! Seinille on tarkoitus löytää hyllyjä, jotta tavarat saa siistimmin esille. Seinille on myös tarkoitus laittaa tauluja viimeistelemään ilmettä. Verhot ja kattovalaisinkin puuttuvat, joten vielä on hankintalistalla mittaa, mutta nyt meillä on uusitut seinät, joiden ympärille lähteä rakentamaan sisustusta. 

Aikamoisen muodonmuutoksen koki Alisan huone, mutta tykkään siitä kyllä hirveästi ja Alisakin kehui, että vaari teki hienot tapetit! :D

Nyt meillä on fixailtu olohuoneen seiniä ja paikattu rumia reikiä seinässä. Tällä viikolla pitäisi myös makuuhuoneemme valmistua. Sitten onkin remontti toistaiseksi ohi, joskus ajattelimme sitten vielä uusia vierashuoneen, mutta se ei taida ehtiä nyt tähän saumaan.

Mitäs pidätte Alisan uudesta huoneesta? :)

Minäkö ailahtelevainen?

Olen nainen ja saan aina muuttaa mieleni, vai kuinka? Voi kun kyse olisikin tällä hetkellä vain mielensä muuttamisesta, sitä olisi jossain määrin helpompi ymmärtää.

Tällä hetkellä mielialani vaihtelevat nimittäin suunnattomasti. Esimerkkinä kulunut viikonloppu: lauantaina olin todella hyvällä tuulella ja meillä oli perheen kanssa kiva päivä Tammisaaressa, mistä nämä postauksen kuvatkin on. Olin niin täynnä tarmoa ja iloa. Olin tulossa teillekin kertomaan hyvästä fiiliksestä ja miten siihen oli päädytty, mulla on nimittäin ollut sellainen projekti oman henkisen hyvinvointini kanssa. Se postaus lentää nyt toistaiseksi kuitenkin romukoppaan! Sunnuntaina olin sitten henkisesti ihan rikki, en tiedä miksi ja mitä oikein tapahtui. Koko maailma näytti mustalta. En ymmärrä.

Siirsin suosiolla niin bloggaamista kuin siivoamista suosiollisempaan hetkeen. Maanantaiaamuna olin jälleen oma itseni ja ennen töihin lähtöä olin pessyt pyykkiä, tyhjentänyt tiskikoneen ja pessyt lattiat, moninkerroin enemmän verrattuna sunnuntaihin.

Alkoi hieman naurattamaan kun tänään aamulla huomasin Facebookin muistoissa olevan erään julkaisun tasan kolmen vuoden takaa. Julkaisussa kirjoitan ystäväni huomauttaneen minun olevan äärimmäisyyksien ihminen, nollasta sataan nanosekunnissa. Tässä on jo hieman koomisia piirteitä, kun olin tälle päivää juuri kirjoittanut tämän postauksen.

Tiedän välillä kuormittavani itseäni liikaa, mutta olen tietoisesti viime aikoina koittanut välttää sitä: ei ylitöitä, ei liikaa blogitapahtumia tai stressiä postauksista, ei liikaa aikatauluja ja tarpeeksi vapaata. Enpä tiedä mistä tämä mahalasku tällä kertaa johtui, ehkä olen vain jokin luonnonoikku. :)

Palatakseni kuitenkin vielä viikonlopun parhaisiin hetkiin, ne koettiin ehdottomasti Tammisaaren kauniissa maisemissa. Kaupunkiin tutustuminen oli aika extempore päähänpisto. Toki olimme jo valmiiksi seudulla ja kun luppoaikaa jäi, päädyimme tallustelemaan kauniiseen kaupunkiin.

Mukana oli Samulin ja Alisan lisäksi vanhempani. Nautimme kauniista rakennuksista ja ulkoilmasta, yksi geokätkö tuli myös noukittua matkalla. Ihana sääkin meille sattui sopivasti. Onneksi näitä kauniita syyspäiviä on ennusteiden mukaan vielä luvassa! Tällä hetkellä istun viimeistelemässä tätä tekstiä meidän terassilla ja kaunis ilta-aurinko lämmittää mukavasti. :)

Nyt täällä ollaan jokseenkin palauduttu omaksi iloiseksi itseksi ja toistaiseksi en ole diagnosoinut itselleni sen kummempaa kuin, että olen erityisen ailahtelevainen naikkonen. :D Hassua muuten, etten koskaan Alisan vauva-aikana kokenut mitään tällaista uupumusta, mutta kyllä mä tämän pirulaisen selätän, hitaasti mutta varmasti. Olemme Samulin kanssa menossa viikonloppuna kahdestaan kylpylälomalle, ei voisi parempaan saumaan tulla! Tekee varmasti hyvää!

Muita ailahtelevaisuuteen taipuvia? :)

Ihanan aurikoista viikkoa teille kaikille! <3

PS. Tämän postauksen julkaisu viivästyi entisestään, kun viimein sain kirjoitettua tekstin niin tietenkään kuvat eivät suostuneet latautumaan. Tää on niin tätä! :D

GoKidsGo - kivaa yhdessä lapsen kanssa

Kirjoittelin parisen viikkoa sitten, että aloitamme Alisan kanssa yhdessä uuden harrastuksen. Pääsimme blogiyhteistyön kautta mukaan GoKidsGo-tunneille. Olemme nyt käyneet torstai-iltapäivisin tunneilla ja tässä postauksessa kertoilen hieman kokemuksiani ensimmäisistä kerroista.

Tunneilla on vaihtuva teema, mutta aina kaksi kertaa peräkkäin on samaa teemaa. Mielestäni tämä on hyvä, sillä lasten mielenkiinto säilyy kun tulee uusia juttuja ja yleensä toisella kerralla sujuu nekin asiat ja temput, mitkä ensimmäisellä kerralla saattaa tuottaa vielä hankaluuksia. Tähän mennessä meillä on ollut teemana pallot sekä temppurata, molemmat ovat olleet taaperon mieleen.

Äitinä on myös kiva huomata, kuinka oma lapsi kehittyy ihan silmissä, niin taidollisesti kuin sosiaalisesti. Ensimmäisellä parilla kerralla Alisa roikkui hyvin paljon minussa kiinni, eikä ollut toivoakaan, että hän olisi suostunut juoksemaan itse alkupiirissä. Vaikka alkujännityksen jälkeen Alisa oli aina reippaasti mukana, en voi kiistää, etteikö tuntunut kivalta kun eilen Alisa ensimmäistä kertaa juoksi itse reippaasti alkupiirissä. Alisa on yleensäkin hieman hitaasti lämpenevä uusille tilanteille, mutta nyt hän jo iloisena odottaa torstaita eli jumppapäivää.

Taidollisesti Alisa on kehittynyt muun muassa hyppäämisessä, nyt jalat irtoaa jo selvästi lattiasta. Lisäksi Alisa on oppinut seisomaan yhdellä jalalla ja marssimaan. Uskon, että GoKidsGo-tunneilla on ollut osansa näiden taitojen oppimiseen. Tunneilla liikutaan hyvin monipuolisesti ja tehdään paljon sellaisia liikkeitä, mitä ei välttämättä päivittäisessä arjessa tule muuten tehtyä. Odotan kovasti opitaanko tänä syksynä jo tekemään kuperkeikka, saas nähdä!

Tällä viikolla teemana oli tosiaan temppurata ja yllätyin miten paljon erilaisia välineitä saatiin suht pieneen tilaan mahdutettua! Välineitä kyllä GoKidsGo-tunneilla riittää, edellisillä kerroillakin erilaisia ja eri kokoisia palloja oli vaikka miten paljon, harvalla on kotona sellaista varastoa erilaisia välineitä, ei meillä ainaakaan, siksikin tunnit on tosi jees! Vaikka tila onkin suht pieni, ryhmään otetaan vain kymmenkunta lasta, joten mahdutaan hyvin.

Alisa yllätys yllätys tykästyi temppuradassa trampoliiniin ja tuntui, että muiden pisteiden ohi hän vain suhaisi, jotta pääsi uudelleen pomppimaan. Muita taaperoa kiinnostavia juttuja oli tietenkin tunneli, keppien ali ryömiminen sekä tasapainoilurata.

Parhaat jutut GoKidsGo-tunneilla

*Monipuolisuus*

*Tarjoaa haasteita lapselle, mutta yleensä myös onnistumisen iloja*

*Sopii monen ikäiselle*

*Ihana ohjaaja*

*Hyvät välineet ja niiden laajuus*

*Kuntoilua tulee myös vanhemmalle*

*Mun ja Alisan yhteinen harrastus*

Vaikka pyrin keskittymään Alisan täysillä aina iltaisin päiväkoti- ja työpäivän jälkeen, kotona on usein monenlaista puuhaa samaan aikaan. On tiskejä, pyykkiä, ruoanlaittoa. Kotityöt vie jonkin verran huomiota pois Alisasta, siksi nämä torstain tunnit on ihania, koska saan 100% keskittyä Alisan kanssa tekemiseen, eikä tule edes ajateltua mitään muuta. Tästä syystä suosittelen harrastamaan yhdessä lapsen kanssa!

Käykää ihmeessä tutustumaan sekä GoKidsGo-tunteihin kuin muihinkin GoBabyGo-tunteihin. Tarjolla on tunteja jo odotusajasta alkaen sekä vauvauintia ja muskareita. Kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.liikutaanilosta.fi! GoBabyGo löytyy myös Facebookista - käykää tykkäämässä niin pysytte ajan tasalla!

*Yhteistyössä GoBabyGo:n kanssa, mutta mielipiteet ovat luonnollisesti omia.*

Päiväkoti vai perhepäivähoito?

Meillä on nyt parisen viikkoa takana uudessa päiväkodissa. Uusi hoitopaikkahan on päiväkodin ja perhepäivähoidon välimuoto, ryhmäperhepäivähoito. Nyt meillä on siis kokemusta sekä päiväkodista, että perhepäivähoidosta, joten päätinkin hieman vertailla eri hoitomuotoja.

Ryhmäkoko

Aika harvassa päiväkodissa voidaan tarjota pieniä ryhmiä resurssipulan takia, yleensä ryhmässä on siis juuri niin paljon lapsia kun laki sallii. Täällä Turun seudulla ainakin on pulaa hoitopaikoista ja hoitopaikat kutakuinkin repeilevät liitoksistaan. Itselläni ei kuitenkaan ole huonoa sanottavaa, vaikka aikaisemmassa hoitopaikassa olikin suht iso ryhmä. Ammattitaitoiset ja ihanat hoitajat saivat pidettyä ryhmän ainakin meidän silmissä hyvin kurissa ja päikyssä toimittiin paljon pienryhmissä.

Nykyisessä hoitopaikassa on vähemmän lapsia, mutta yhtä paljon aikuisia kuin edellisessäkin hoitopaikassa. Mielestäni se on todella hyvä juttu ja olen ollut tyytyväinen. Hyvä asia on myös se, että ryhmässä on eri ikäisiä lapsia. Se tekee ehkä ryhmästä hieman rauhallisemman, koska ryhmässä ei ole tusinaa alle kolmevuotiasta. Lisäksi Alisa oppii toimimaan niin vanhempien kuin nuorempienkin lasten kanssa, mitä itse pidän tärkeänä. Alisan ryhmässä on myös muutama osa-aikainen lapsi, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että usein lapsia on paikalla vähemmän.

Lastentarhaopettaja

Tämä aihe ehkä hieman jakaa mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä, että perhepäivähoito on epälaadukasta ja huonoa, koska siellä ei ole koulutettua lastentarhaopettajaa vaan ”pelkkiä” perhepäivähoitajia. Itse saatan jonkun mielestä olla huono ja lapseni kehityksen laiminlyövä äiti, jos kerron, etten tällä hetkellä pidä Alisalle lastentarhaopettajan antamaa opetusta välttämättömänä.

Ymmärrän ja olen myös sitä mieltä, että joillekkin lapsille päiväkoti on kehityksen takia ehdottomasti parempi vaihtoehto, mutta välttämätöntä se ei ole kaikille. Varsinkaan alle kolmevuotiaille. Olen ajatellut, että Alisa voisi esimerkiksi neljävuotiaana siirtyä takaisin päiväkotiin.

Mielestäni alle kolmevuotiaan lapsen kehittymiseen päivähoidossa kuuluu muun muassa haarukalla syöminen, itse pukeminen, leikkitaidot ja puheen kehittyminen. Minä henkilökohtaisesti en koe, että Alisa tarvitsisi näiden oppimiseen lastentarhaopettajan läsnäoloa, etenkin kun monet näistä asioista sujuu jo.

Tiedän tämän aiheen aiheuttavan paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tärkein asia, mikä mielestäni monesti unohtuu näissä keskusteluissa on se, että lapset ovat erilaisia ja jokainen lapsi tarvitsee erilaista tukea kehitykseensä. Mikä toimii meillä, ei ehkä toimi teillä ja välttämättä teillä toimiva ei toimi meillä.

Ei kaikkea painetta lapsen kehityksestä voi ylipäätään päivähoidon kontolle sysätä, kyllä niitä asioita on kotonakin harjoiteltava ja opeteltava. Moni lapsi (minä mukaanlukien) menee eskariin ja kouluun suoraan kotihoidosta, eikä se omasta mielestäni tarkoita automaattisesti sitä, että lapsi olisi kehityksessä jälkeenjäänyt, ei todellakaan.

Tunnelma ja puitteet

Meidän vanha päiväkoti oli ihana ja tykkäsimme siitä todella paljon. Päiväkodissa kuitenkin tunnelma on, noh päiväkotimainen, en osaa sitä paremmin selittää. Ryhmiksessämme olen nyt kuitenkin tykästynyt siihen, miten kodinomainen fiilis hoidossa vallitsee.

Vanhassa päiväkodissamme oli oma keittiö, mikä on melko poikkeuksellista näin kaupungissa. Ruoka olikin hyvää, mutta toki se oli perinteistä suurkeittiöruokaa. Suurkeittiö useimmiten joutuu käyttämään eineksiä tai puolivalmisteita, joita toki niitäkin on olemassa hyviä vaihtoehtoja. En kuitenkaan voi kiistää, miten iloiseksi tulin kun kuulin, ettei Alisan nykyisessä hoitopaikassa käytetä ollenkaan eineksiä (paitsi kalapuikot!) Tädit tekevät ruoan itse ja se on perinteistä kotiruokaa. Omassa mielessäni tuo on suuri plussa, vaikken mikään totaalikieltäytyjä eineksien suhteen olekaan, kyllähän niitä meidänkin jääkaapista välillä löytyy.

Puitteitten suhteen vanha päiväkoti kyllä vetää pikkaisen pidemmän korren, monipuolinen piha pyöräilypihoineen ja luistinratoineen oli aika huippu! Nykyisen pihan leikkipaikka on ihan viihtyisä, mutta hieman pieni. Ryhmä tekee kuitenkin lähes joka päivä retkiä läheisiin leikkipuistoihin ja metsiin, joten se on myös kiva juttu.

Yhteenveto

Meillä on käynyt ihan kääsittämättömän hyvä tuuri hoitopaikkojen kanssa, ne ovat nimittäin olleet ihan mahtavia molemmat! Minulla ei juurikaan ole huonoa sanottavaa kummastakaan paikasta. Välillä kun lukee kauhutarinoita joistain hoitopaikoista, mietin kuinka onnekkaita olemme olleet.

Minulle tärkeintä hoidossa on aito kiinnostus lapseni hyvinvointia kohtaan, lapseni kehityksen tukeminen, ymmärrys lastani ja meitä kohtaan sekä se, että lapseni voi luottaa hoitajiin ja tuntee olonsa turvalliseksi hoitopäivänsä ajan. Toissijaisia seikkoja ovat mielestäni esimerkiksi jos lapselle on joskus vahingossa puettu eripariset sukat varavaatekassista tai muuta vastaavaa.

Tykkäämme siis ehdottomasti tästä uudesta hoitopaikasta ryhmiksessä, samoin kuin tykkäsimme päiväkodistakin. Molemmissa on omat puolensa. Alisa on viihtynyt molemmissa ja menee iloisella mielellä hoitoon. Jos Alisa jatkuvasti kränäisi hoitoon menoa tai jopa pelkäisi, miettisin kyllä tarkasti onko hoitopaikassa kaikki hyvin. Toki aina syy ei välttämättä ole hoitopaikassa, mutta itse haluan olla perillä siitä, miten siellä toimitaan. Oma luottamukseni päivähoitopaikkaa kohtaan on välttämätön, onhan se niin suuri osa arkeamme ja sillä on suora yhteys lapseni hyvinvointiin.

Millaisia kokemuksia teillä on päivähoidosta?

Onko teille jompikumpi näistä hoitomuodoista ehdoton kyllä tai ei? :)

Uusi aluevaltaus!

Viikonloppuna päätin vihdoin nykyaikaistua, sillä olin pistänyt merkille monien ystävieni sekä pikkusiskojeni käyttävän sovellusta, mistä minulla ei juuri ollut mitään käryä. Sovelluksen lataaminen oli jo kauan kummitellut mielessäni, mutta en vain pystynyt aikaisemmin perustelemaan itselleni kyseisen appsin lataamista.

Vihdoin kuitenkin bambi- ja koirakuvat ottivat vallan ja päädyin lataamaan Snapchatin! Nyt mäkin saan otettua hassunhauskoja kuvia! Siistiä! Noh, tästä on sitten joutunut kärsimään perheenjäsenet, joille kyseisiä otoksia lähettelen.

Mut löytää siis kyseisestä sovelluksesta nimimerkillä:

@ilona_laine

En ole vielä(kään) hiffannut sovelluksen lopullista tarkoitusta, mutta bambi yms kuvat on kivoja! Saa siis vapaasti liittyä seuraamaan. Toivon myös itse löytäväni lisää seurattavaa, jotta kyseisen sovelluksen mahdollisuudet aukenevat itselleni paremmin! :)

Kertauksena muut kanavat mistä mut löytää:

Facebookissa: Ihan vaan tavismutsi.

Instagramissa: @ilonalaine

Blogit.fi TÄÄLTÄ!

Bloglovin TÄÄLTÄ!

Blogipolku TÄÄLTÄ!

Ei muuta kun seuraamaan! :)

Vuokralainen, älä tule huijatuksi!

Ostimme äskettäin siis ensimmäisen omistusasuntomme, jota edeltävät vuodet asuimme vuokralla. Itselläni on aina ollut yksityinen vuokranantaja ja olen ollut hirvittävän tyytyväinen...

...paitsi nyt viimeisimmällä kerralla jäi loppumetreillä valitettavasti aika p*ska maku. Siksi päätin aiheesta kirjoittaa, luettuani aiheesta huomasin, että huolestuttavan monilla on ollut samanlainen tilanne.

Meillä oli siis yksityinen vuokranantaja, mutta välitys- ja sopimusasiat hoiti kiinteistönvälitysfirma. Kaikki sujui oikein hyvin siihen saakka kun tuli avainten luovutus..

Kun vuokranantajamme tuli muuttoa edeltävänä iltana hakemaan yhtä asunnon avaimista, kysyin häneltä kuinka takuuvuokran kanssa toimitaan. Takuuvuokran olimme tallettaneet asiaa hoitaneen kiinteistönvälitysfirman tilille. Vuokranantaja vakuutti kaiken olevan ok ja raha kyllä palautettaisiin meille.

Muutostamme kului reilut kaksi viikkoa, eikä takuuvuokraa näkynyt tilillämme. Asia alkoi jo hieman ärsyttää, onneksi emme olleet suunnitelleet tämän rahan käyttämistä vielä mihinkään sen suuremmin, vaikka uuteen kotiin muuttaessa olikin useita rahareikiä. Kyse oli joka tapauksessa huomattavasta summasta. Päätin soittaa välitysfirmaan suoraan.

Yhteyden saaminen oikeaan henkilöön vaati muutaman puhelinsoiton, mutta sain asiasta jotain tietävän henkilön kiinni. Vastaus oli, että heille ei ole tullut tietoa mistään, että tämän rahan saisi palauttaa.. Oookooo... Seuraavaksi MINUA pyydettiin laittamaan sähköpostia, missä ilmoitan, että rahan saa siirtää MINULLE, sekä tilinumero. Ajattelin tämänkin olevan vain hyvin outo toimintamalli, mutta en ennättänyt takertua aiheeseen kun jysähti todellinen pommi!

Minulle kerrottiin, että *vuokrantajan puoliso* on ilmoittanut meidän rikkoneen asunnossa lavuaarin, joten se tultaisiin vähentämään takuuvuokrasta.

Tässä kohtaa mulla meinasi mennä kuppi nurin, ensinnäkin joudun itse soittamaan rahojen perään, emme ole saaneet MITÄÄN ilmoitusta vuokranantajalta ja itselläni ei ollut mitään käsitystä mistä koko hommassa on kyse. Kyselin paniikissa mistä lavuaarista on kyse ja miten se on rikki, mutta kuulemma he eivät tienneet. Lupasivat ehkä selvittää asiaa.. Mainitsin lavuaarissa olleen jotakin jälkiä jo silloin kun muutimme asuntoon (vuokranantajan jälkeen), sain vain nasevan vastauksen "No kirjoititteko te sitä siihen tarkastusraporttiin?!" Vastasin, etten millään voi muistaa vuoden taakse, mutta muistelisimme, että kirjoitin koska syynäsimme asunnon tarkkaan tuolloin. Sain tähänkin tylyn vastauksen, että he nyt sitten kaivelevat arkistoja jos sieltä kyseinen paperi löytyisi. Eikö se hemmetin paperi ole juuri näitä tilanteita varten? Ilmeisesti olimme lavuaarista maininneet lomakkeessa, koska emme paperia ikinä saaneet nähdä.

Puhelun jälkeen naputtelin firmaan vielä pyydetyn sähköpostin ja runoilin kiistävämme lavuaarin rikkoutumisen ja pyysin päästä asuntoon omin silmin asian toteamaan, koska totta kai, mikäli olisimme lavuaarin vahingossa rikkoneet, olisimme sen ehdottomasti korvanneet. Tyhjästä en kuitenkaan halunnut alkaa maksamaan.

Taas odotimme lähes pari viikkoa ilman mitään vastausta, kunnes Samuli päätti soittaa firmaan. Kas kummaa, asia oli juuri sinä päivänä selvinnyt ja kun vuokranantajalta oli pyydetty tarkempaa selvitystä aiheeseen, hän ei enää vaatinutkaan meiltä korvausta. Rahat oli kuulemma laitettu maksuun tilillemme. 

Tästä odottelimme kuitenkin reilun viikon ja kerran jouduin laittamaan muistutusviestin sähköpostilla, mutta lopulta tällä viikolla rahat ilmestyivät tilillemme. Yhteensä odotimme siis kuukauden rahojamme, käsittämätöntä toimintaa viralliselta yritykseltä.

Vaikka asia lopulta kääntyi oikein päin ja saimme rahat takaisin, jätti tämä kyllä todella pahan mielen. Etenkin se, ettei ennen niin mukava vuokranantajamme soittanut meille suoraan, kuten aikaisemmin. Olisimme voineet hoitaa asian paljon helpommin. Nyt meille jäi vain kuva, että meitä yritettiin huijata. Todennäköisesti meidät "pelasti" se tarkoin täytetty pöytäkirja, jossa oli mustaa valkoisella lavuaarista jo ennen meidän muuttamista asuntoon.

Jäin vain miettimään, jos tämä olisi ollut esimerkiksi ensimmäinen vuokra-asuntomme, emmekä ehkä olisi osanneet vaatia oikeuksiamme vaan olisimme kiltisti antaneet pidättää muutaman sata euroa vakuudestamme?  Minä menetin hetkellisesti uskoni rehellisiin vuokranantajiin, vaikka aikaisemmat kokemukseni ovat olleet todella hyviä, eikä ole ollut mitään ongelmia. Rehellisille ja tunnollisille ihmisille tuollaiset syytökset ottavat oikeasti koville ja oloni oli useamman päivän todella kurja.

Muista vuokratessa!

Kokosin tähän vielä muutaman muistisäännön, jotka kannattaa muistaa vuokratessa asuntoa:

* Kannattaa tehdä yhteinen kierros vuokranantajan kanssa asunnon kunnosta ennen muuttoa asuntoon. Lisäksi ehdottomasti pöytäkirja puutteista ja vioista, lisäksi vioista kannattaa ottaa kuvat ja vaikka videomateriaalia. *

* Pöytäkirjasta kopio ehdottomasti MOLEMMILLE osapuolille. *

* Samanlainen kierros kannattaa tehdä myös pois muuttaessa. Lisäksi kuvat ja esimerkiksi videota tyhjästä asunnosta, mistä käy ilmi esim. siivoukset yms. *

* Vakuuden pidättämisen syistä pitää vaatia tarkka KIRJALLINEN selvitys ja pyytää päästä toteamaan puutteet omin silmin. *

* Vuokrasopimus ehdottomasti, ei ikinä ilman! *

* Vuokrasopimukseen kannattaa kirjata, missä ajassa vuokranantajan tulisi palauttaa vakuus, kohtuullinen aika on kaksi viikkoa. Tätä ei säätele mikään laki tarkasti, joten siksi se kannattaa kirjata sopimukseen. *

* Tavanomaiset elämisen jäljet eivät ole syy vakuuden pidättämiseen. *

Toivottavasti en enää ikinä joudu vuokraamaan asuntoa, aika kammo jäi! Pari juttua tuli kyllä opittua kantapään kautta.

Onko teillä huonoja kokemuksia vuokranantajista?

Unelmat vaatii veronsa

Kaikkea ei voi saada, mut entä jos mä haluun?

Mun elämä on tällä hetkellä mun oman mittapuun mukaan tosi huippua. Mulla on ihana mies, fiksu, terve ja täydellinen tytär, läheisiä ihmisiä tukena, työ missä viihdyn ja koen onnistumisia, mieleinen koti, blogi, joka on mahdollistanut kivoja juttuja ja on mun oma juttu, harrastuksia, läheinen perhe...

Olen kuitenkin sitä mieltä, että elämässä pitää olla unelmia, joita kohti on tavoiteltava. Unelmia voi olla monen tasoisia, jotkut helpommin saavutettavissa kuin toiset, mutta olisi väärin luulla, ettei unelmia ole tarkoitettu saavutettavaksi. Tällä viikolla kuitenkin huomasin taas, että välillä tämä oman elämän unelmien tavoittelu ja ylläpitäminen on vähän raskasta. Töitä, kotia, perhettä, harrastuksia, blogia.. Viime sunnuntai oli pitkä ja raskas päivä kisoissa ja se yhdistettynä alkuviikon aamuvuoroihin alkoi "hieman" painamaan keskiviikko-torstai akselilla. Olin tosi väsynyt ja hetkittäin elämä tuntui rämpimiseltä (mitä koitan välttää). Kaikki ylimääräinen sai jäädä. Mun oli pakko pitää pari iltaa paussia kirjoittamisestakin, en vain jaksanut.

Torstai-iltana koitti odotettu hetki, pääsin ajoissa nukkumaan ja aamulla herätyskello ei soittanut ennen seitsemää, vihdoin koitti siis iltavuoro. Mulla on iltavuoro yleensä kerran viikossa ja on käynyt selväksi, että tarvitsen sitä. Olen nimittäin niin huono aamuihminen kun voi olla. Mun on kuitenkin "pakko" tehdä enimmäkseen aamuvuoroja, sillä en halua, että Alisan hoitopäivät venyvät. Tällä järjestelyllä pystymme sumplimaan hoitoajan mukavan lyhyeksi. Tarvitsen kuitenkin sen yhden pitkän aamun arjessa. Perjantaina fiilis olikin herätessä mainio, olin pirteä ja ajattelin selvittäneeni väsymyksen.

VÄÄRIN!

Iltapäivällä fiilis kävi taas väsyneeksi ja illalla vain makoilin sohvalla uupuneena. Onneksi ihana Samuli oli siivonnut kotona Alisan kanssa, joten sain oikeasti vain levätä. Univaje oli oletettua suurempi, sen paikkaamiseen ei yksi hyvin nukuttu yö riittänyt.

Eilen päätin myös viheltää pelin poikki. Mun on levättävä tämä viikonloppu! En vaan jaksa toista tällaista viikkoa. En kuitenkaan aio täysin jäädä sohvan perälle nukkumaan, sillä kokemuksesta tiedän ettei sellainen piristä mua.

Tänään lähdemmekin Alisan kanssa äitini luokse, sillä Samuli on töissä ja koska meillä on nyt miniuhmiksen kanssa menossa välillä vähän hankalampi hetki, ajattelin saavani levätä paremmin kun minulla on apukädet Alisan kanssa. Ajattelimme kuitenkin pyörähtää Hämeenlinnassa kaupoilla, koska siellä ei ole tullut käytyä hetkeen. Shoppailut ajattelin suorittaa rennolla fiiliksellä, lähinnä aion keskittyä viettämään aikaa äitini ja Alisan kanssa.

Sunnuntaina ollaankin sitten kotona perheen kanssa, toivottavasti ehditään ulkoilemaan, uskon sen hieman piristävän ja vähentävän väsymystä. Toivottavasti sää olisi ihanan syksyinen, voitaisiin tehdä päiväkävely ja tutustua lisää meidän uuteen asuinalueeseen.

Joskus poden huonoa omatuntoa kun väsyn. En toki väsy kovin usein, mutta miksi väsyisinkään, kun saan koko ajan niin paljon apua? Tiedän taakkani olevan todella paljon pienempi kuin monilla, joten siksi tuntuu inhottavalta valittaa väsymystä. Totuus kuitenkin on, että jokainen väsyy joskus. Aion kuitenkin jatkossakin tehdä kaikkeni, jotta voin toteuttaa unelmiani. On kuitenkin hyvä tunnistaa itsestään väsymyksen oireet ja pysähtyä.

Mun seuraava tavoite onkin löytää tähän keskelle unelmien metsästystä keinoja rauhoittua ja parantaa mielen tasapainoa. Oonkohan jo ihan pimahtanut kun haaveilin keskelle metsää lähtemisestä ja hiljaisuudesta nauttimisesta? Ihan tosi epätavallista käytöstä multa.. :)

Terkut täältä jostain arjen kaaoksen keskeltä alta, mutta suunta on kohti ääretöntä ja sen yli! Unelmien tavoittelu siis jatkukoon, mutta ensin lepään viikonlopun yli.

"Ei karhukkaan riahu koko aikaa, ne vetää välillä puolukoita."

Rentouttavaa viikonloppua, muistakaa välillä pysähtyä ja levätä! <3