Suorittajasta menestyjäksi?

Myönnetään, minä olen sellainen suorittaja-tyyppi. Yksi elämänajatuksistani on menestyä. Ei välttämättä rahallisesti, en haaveile tulevani miljonääriksi tai yritysjohtajaksi. Haluaisin menestyä niin, että mielestäni saavuttaisin elämässä lopulta ne asiat mitkä halusinkin. Mä olen kuitenkin äärettömän huono tässä tasapainottelussa. Mulla on tapana suorittaa, suorittaa ja suorittaa niin kauan, että ei vaan jaksa.

Sitten kun ei enää jaksa, tuntuu ettei huvita nousta sängystä tai ei huvita kirjoittaa tai ottaa valokuvia. Aikamoisella aaltomeiningillä siis mennään. Millonkohan mä alan toimimaan sen ajatuksen mukaan, että saavuttaisin tuloksia paremmin, jos etenisin koko ajan tasaisesti?

"Menestyjä lepää silloin, kun suorittaja stressaa"

Sattuipa tällä viikolla silmiini Pippa Laukan artikkeli Helsingin Sanomien sivuilla. Mä samaistun tuohon artikkeliin vahvasti, pelottavan vahvasti. Tunnustan, että joskus tuo ajatus täydellisyydestä stressaa ja ahdistaa. 

Olen kunnianhimoinen, töissä haluan tehdä työni hyvin, kehittyä ja olla asiantuntija. kahdeksan tuntia työtä, viitenä päivässä viikossa. Työpäivän jälkeen, kun tulen kotiin: ah ihana lepohetki! Eiku... 

Työpäivän päälle olen vielä äiti, vaimo, bloggaaja... Bloggaan vain ja ainoastaan harrastuksena, se ei ole mulle työ, mutta joskus mä sanon sen olevan työtä, nimittäin tällaisella harrastelijallakin bloggaamiseen menisi helposti se toinen työpäivä vielä varsinaisen työn lisäksi. Harmi vaan, ettei se useinkaan tarkoita kaksinkertaista tilipussia! :)

On joskus vaikea hyväksyä sitä, että itsellä saattaa olla vähemmän aikaa käyttää bloggaamiseen kuin toisilla, mutta sekin on valintakysymys usein. En usko olevani koskaan valmis luopumaan varsinaisesta työstäni bloggaamisen takia, vaikka se joskus tulisikin mahdolliseksi. En usko sen sopivan mun luonteelleni, luulen että siinä kohtaa ajattelisin 24/7 blogijuttuja somea ja stressaisin vieläkin enemmän. Niin, jos joku vielä kuvittelee, että ammatikseen tai edes harrastuksekseen bloggaavat liihottavat vain erilaisissa pressitilaisuuksissa ja nappaavat sieltä pari valokuvaa, jotka julkaisevat instassa ja raha kilahtaa tilille, niin harvemmin se näin menee.

Työn ja blogin ohella haluan ensisijaisesti olla hyvä äiti ja vaimo, ne menevät sen uralla menestymisen edelle. Kuitenkaan ura ja perhe eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta niiden välillä täytyy käydä aikamoista tasapainottelua, jotta molemmissa onnistuu. 

"Tulevaisuudessa pärjäävät parhaiten ne, jotka osaavat levätä ja antaa itselleen armoa."

Tässä postauksessa kuvatut asiat on mulle arkipäivää, minun elämää. Luulen, että aika moni voi samaistua tekstiin, sillä nykyään työ- ja perhe-elämä vaatii ehkä erilaisia asioita kuin ennen. Eikä se toki ole pelkästään huono asia.

Kuitenkin tuo Pippa Laukan artikkeli antoi mulle ajattelemisen aihetta sen suhteen, miten hallita tätä pakettia, tasapainottelua kaiken lomassa ilman, että olisin hermoraunio. Jos mä muistaisin levätä myös silloin kun ei niin paljon väsytä ja voimia tuntuu olevan vaikka muille jakaa, en ehkä kärsisi ajoittain niin totaalisista romahduksista. Jyrkkien nousujen ja laskujen sijaan elämä olisi kenties tasaista nousua?

Stressi näkyy itselläni unettomuutena ja siitä johtuen väsymyksenä ja kärttyisyytenä, eikä se kyllä kuulosta siltä menestyjältä, joka haluaisin olla. Haluan olla energinen, innokas ja lempeä menestyjä, vaikka se tarkottaisikin joskus sitä, että yksi blogipostaus siirtyy seuraavaan päivään kun menen ennemmin nukkumaan. ;)

Ps. Lainatut kohdat on just sieltä Laukan artikkelista poimittuja, käykää oikeasti lukemassa ajatuksella!