Hups! Minä täällä moi!
Olisin voinut varoittaa, enkä tehdä suoraa katoamistemppua!
***
Fakta on siis se, että viime viikonloppuna oli mun (ja meidän perheen) syksyn isoin ponnistus ja ensin mulla oli vaan niin kiire ja sen jälkeen niin tolkuton väsymys. Viime viikonloppuna oli meidän seuran järjestämät autokilpailut ja niissä on riittänyt jo muutaman kuukauden ajan. Pari viimeistä viikkoa mentiin aika haipakkaa ja kisaviikolla puhelin pirisi koko ajan ja muistettavia asioita oli niin paljon, että mun pää oli aivan täynnä! Mun oli kirjoitettava jokainen asia paperille tai mä olisin unohtanut ne.
Kisa-aamuna kello oli soittamassa 5.15, mutta heräsin reilusti ennen sitä. Unet jäi aika vähiin, kun edellisenä iltana ei uni meinannut tulla millään! Näin jälkikäteen olen huomannut, että ennen kilpailua sain tosi huonosti unta, ehkä kisa-asiat pyöri niin paljon päässä.
Kisapäivä tuli ja meni! Ja hyvin menikin! Olin nyt toista vuotta mukana järjestämässä kisaa ja ehdottomasti tämä toinen oli edeltäjäänsä helpompi, sillä nyt mulla oli käsitys siitä mitä kaikkea pitää tehdä ja ottaa huomioon. Aina on tietenkin parannettavaa, joten ensi vuonna uudestaan!
Kisan järjestäminen on mulle uusin puoli harrastusta ja vaikka se vaatii aika paljon, se on silti tosi kivaa useimmiten. Huomaan olevani aika tunnollinen ja ottavani tällaiset jutut hyvin tosissani, mikä tietysti tavallaan on tosi hyvä juttu, mutta samalla mä stressaan niitä tosi paljon. Siksi mun oli pakko pitää täältä vähän lomaa, en olisi pysynyt edes näin järjissäni, jos olisin stressannut sekä kisa-asioita, että blogin ja somen päivittämistä.
***
En todellakaan tajua, miten olen viime vuonna viikon välein onnistunut järjestämään häät ja kisat. Aikamoinen ponnistus tuolloinkin. Olen kuitenkin aina saanut läheisiltä ihan hirveästi apua. Nytkin kisatouhussa oli mukana mun koko perhe ja vielä anoppikin ja näille kaikille olen ihan superkiitollinen. Puhumattakaan Samulista ja Alisasta... Molemmat auttoivat niin ennen kisaa kuin kisapäivänä ihan hirveästi. Ennen kisaa Alisa sai esimerkiksi auttaa paperihommissa ja kisapaikalla hän sai toimittaa pieniä tehtäviä ja askareita. Onneksi tää on meidän perheen juttu ja ollaan kaikki tässä täysillä mukana! <3
Ehkä olen jotain kuitenkin oppinut, kun tajusin tuon viikonlopun jälkeen vähän himmailla. Lauantai-iltana simahdin jo ysin jälkeen ja unta kertyi kymmenisen tuntia heti kättelyssä. Koko tämän viikon olen muutenkin nukkunut pitkiä yöunia ja keräillyt voimia. Nyt tuntuu taas siltä, että elossa ollaan ja voin ottaa askeleita kohti uusia projekteja. Samoin voin varmasti palata hiljalleen normi rytmiin täällä bloginkin puolella!
Ihan ensin mä aion kuitenkin nauttia vapaasta viikonlopusta! Hyvää viikonloppua myös teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki kommenttia! :)