Sunnuntain kotoilua!

Jollain kummallisella tavalla sunnuntaista on tullut mulle viikon paras päivä. Ennen se merkkas haikeutta ja loppua, ihanat viikonloput loppuu sunnuntaihin ja alkaa uusi viikko. Just nyt mä kuitenkin olen nauttinut sunnuntaista ihan suunnattomasti. 

Lauantait usein täyttyvät kaikesta touhusta, kuten eilenkin. Eilen oli taas pitkä kisapäivä ja vaikka niistäkin paljon nautin, niin laiska ja rauhallinen sunnuntai touhukkaan lauantain perään on just parasta.

***

Parhaana sunnuntaina saa heräillä rauhassa, kuten tänäänkin. Sopivan aikaisin, mutta pirteänä ilman herätyskelloa. En halua nukkua liian pitkään, jotta saan nauttia rauhallisesta aamusta. Alisa tietysti herää yleensä jo aiemmin, mutta hän hiippailee omaan tahtiinsa vierashuoneeseen pötköttelemään ja katsomaan rauhassa lastenohjelmia.

Mulla on vapaapäivisin tapana laittaa pyykkikone pyörimään samalla kun harjaan hampaitani ja teen muut aamutoimet. Tänään hipsin hiljaiseen alakertaan villasukat jalassa, laitoin Alisalle puuron valmistumaan ja kahvipannun tulille. Vapaapäivisin tykkään nauttia hyvästä kahvista ja silloin yleensä valmistankin kahvin pienellä mutteripannullani. Tuon pikkupannun hankkimisen jälkeen meidän iso keitin on ollut todella vähällä käytöllä. 

Kahvin ja puuron valmistuessa tein valmiiksi tekeytymään takininan blinejä varten. Mulla on ollut jo pitkään tarkoituksena tehdä blinejä ja tällä viikolla sain vihdoin aikaiseksi hankkia blinipannun. Myöhemmin tänään meillä herkutellaan siis blineillä. Sunnuntai on paras päivä kokeilla uusia reseptejä tai jotain hieman työläämpiä ruokia, vaikka yleensä nautinkin eniten simppelistä ruoanlaitosta.

***

Just tällä hetkellä nautin vaan hiljaisuudesta ja kahvista... ...ja tietty kynttilöistä! Sen jälkeen kun meille tuli yläkertaan telkkari, mun ei ole ihan hirveästi tarvinnut olohuoneessa katsella lastenohjelmia viikonloppuisin. Yritän ihan tietoisesti pitääkin telkkarin täällä alakerrassa suljettuna, jotta fiilis olisi rauhallisempi.

Tänään meillä ei ole sen ihmeempiä suunnitelmia, ajattelimme mennä pienelle lenkille ja ehkä pelata lautapelejä. Iltapäivällä Alisalla on tanssitunti ja sillä välin itse ajattelin tehdä pienen pikasiivouksen täällä, jotta on kivempi startata uuteen viikkoon. Mun oli aluksi tarkoitus mennä tänään Kirjamessuille, mutta päätin kuitenkin jättää ne tällä kertaa välistä ja nauttia vain kotona olemisesta.

Touhu ja vilinä on kivaa, mutta joskus tarvitsen näitä rentoja sunnuntaipäiviä. Tänään aion ottaa siitä kaiken irti! Ihanaa sunnuntaita teille!

Neljävuotiaalleni

Tasan neljä vuotta sitten sinä teit minusta äidin. Tuona päivänä alkoi elämän pituinen matka, joka on ollut opettavaisin asia elämässäni. Silmänräpäyksessä sinusta tuli elämäni tärkein ihminen.

Kun hymyilet, sydämeni pakahtuu. Sinun onnellisuutesi tekee myös minut onnelliseksi. Jo pelkästään ajatus sinusta saa minut tuntemaan hirveää ylpeyttä, kiitollisuutta ja rakkautta. 

On parasta olla juuri sinun äiti.

***

Vaikka yritän, en aina ole täydellinen äiti. Joskus menetän malttini, olen liian väsynyt tai muuten "ei niin täydellinen" äiti. Kun kuitenkin sanot rakastavasi minua, tiedän tehneeni asioita oikein. 

Haluan, että tiedät minun rakastavan sinua jokaisessa hetkessä, vaikka joskus kiristäisitkin hermojani.

Kun illalla laitan sinut nukkumaan, hetken päästä minulla on sinua jo ikävä ja haluaisin hakea sinut viereeni. 

***

Hämmästytät minua päivittäin asioilla, joita osaat. Tuntuu, että joka päivä opit jotain uutta. Samalla opetat myös minua. 

Vilpittömyytesi, iloisuutesi ja viisautesi on parasta. Tuot valoa ympärillesi ja aurinkoa minun jokaiseen päivään.

Onnea rakkaalle neljävuotiaalleni!

<3 <3 <3

Miksi rakastan syksyä?

Syksy jakaa mielipiteitä. Toiset masentuu syksystä ja toiset rakastaa syksyä. 

Kumpaan leiriin sinä kuulut?

***

Mulle syksy on useamman vuoden ollut tosi kiireistä aikaa, mutta samalla syksyssä on jotain tosi voimaannuttavaa. Syksyisin musta tuntuu, että pystyn ihan mihin vaan, olen täynnä touhua ja sitten loppusyksystä huomaan, että olen ihan piipussa. ;) Ehkä tänä syksynä on toisin.

Miksi minä sitten rakastan syksyä? Rakastan pimeneviä iltoja, vaikka valoisissa kesäilloissakin on sitä jotain. Rakastan kietoutua vilttiin sohvan nurkkaan ja uppoutua johonkin hyvään kirjaan.  Sytytän kynttilät ja sisustusvalot ja nautin niiden tunnelmasta. Rakastan keitellä iltateet rauhassa ja loppusyksystä nauttia myös glögistä. Osa tykkää nauttia glögiä ympäri vuoden, mutta mä haluan pitää sen siellä loppusyksyssä, koska glögistä tulee niiiiiiin jouluinen fiilis.

Syksy on myös sohvaperunoiden parasta aikaa, kun joka viikko tuntuu alkavan jokin uusi hyvä sarja. Itse tykkäänkin kotimaisista sarjoista ja juuri nyt niitä tuntuu tulevan vaikka joka päivä!

Syksy on muutenkin uuden alku. Meidän perheessä ainakin on aloitettu uusia harrastuksia ja innostuttu uusista taidoista. Vielä kun itse saisin itseäni niskasta kiinni niin homma olisi bueno!

Mä rakastan toisaalta myös sitä, että kaikesta uurastuksesta ja puuhailusta johtuen, olen iltaisin todella väsynyt. Siksi mä nukun nyt paremmin. Mulla on välillä ollut vaikeuksia nukahtamisen kanssa, en ole tuntenut väsymystä iltaisin ja unen saaminen on vienyt aikaa. Tuolloin olen kärsinyt väsymyksestä aamuisin ja päivisin. Nyt olen jälleen saanut käännettyä rytmin siten kuin sen tulisi ollakin ja aamuisin olen ollut pirteämpi, samoin työpäivän aikana.

Syksyssä rakastan myös kirpeitä aamuja ja lämpimiä vaatteita. Kesä ja lämmin on kiva, mutta jotenkin olen vaan niin paljon enemmän sinut paksujen neuleiden ja nilkkurien kanssa. Paras ilma ulkoilulle on ehdottomasti aurinkoinen syyspäivä. Toivottavasti ehditään tänä syksynä vielä retkelle jonain täydellisenä syyspäivänä.

Minä rakastan syksyä!

Pipsa Possu synttärit!

Meillä vietettiin eilen Pipsa Possu synttärit! Alisa täyttää neljä vuotta tällä viikolla ja synttärit järjestettiin hänen toiveiden mukaan. Jo hyvissä ajoin Alisa kertoi teematoiveekseen Pipsa Possu synttärit!

Pinterestistä löytyi mitä hienompia Pipsa Possu aiheisia kakkuja, keksejä, tikkareita ja vaikka mitä upeita tarjoiluja sekä rekvisiittaa. Meillä oli aika kiireinen viikko ja lauantainkin vietin itse kisoissa, joten järjestelyille ei jäänyt liiemmin aikaa. Päätimme siis mennä suht helpoilla järjestelyillä. Osan koristeluista ja leivonnaisista pystyin onneksi tekemään jo viikolla.

***

Pipsa Possu teema toistui kakussa, astioissa sekä hieman rekvisiitassa. Sinänsä teema oli helppo toteuttaa esimerkiksi pinkein ja vaaleanpunaisin ilmapalloin ja pompomein. Kaupasta löysimme Pipsa Possu lautasia ja teemaan sopivat lautasliinat ja mukit. Lopulta olin koristeluihin tyytyväinen ja lähes olemattomalla vaivalla saatiin ihan kivan näköistä jälkeä.

Kaikki leipomukseni eivät valitettavasti ulkonäöllisesti menneet ihan nappiin, suklaaputouskakku ei ihan näyttänyt siltä kun ohjekuvissa ja valkosuklaa-vadelmajuustokakku ei myöskään ollut kauneudella pilattu. Kakun koristeetkaan eivät ihan Pipsa Possulta ja Jyriltä näyttäneet, mutta onneksi juhlien sankari oli onnellinen juhlistaan. <3 Näiden lisäksi tarjolla oli lohitahnalla täytettyjä saaristolaisleipänappeja, hedelmävartaita, patonkia, suolakeksejä ja fetalevitettä sekä tuorejuustoa. Pöydässä oli myös "kakkakeksejä", niistä piti tulla suklaacookieseja, mutta jostain syystä keksit eivät levinneet yhtään kuten olin suunnitellut ja lopulta ne näyttivät ihan siltä itseltään.... Ulkonäöstä huolimatta kaikki tarjoilut olivat maullisesti oikein hyviä, siihen sentään olin tyytyväinen.

***

Juhlat sujuivat kivasti ja oli ihanaa kun sukulaiset olivat pitkästä aikaa kylässä. Oli myös hauska huomata, miten muutamassa vuodessa meidän lähipiiriin on syntynyt monta lasta ja synttäreilläkin oli oikein lastenjuhlien tunnelmaa. Alisa sai huisin mieleisiä lahjoja ja ilta menikin niitä testatessa. Illalla Alisa kysyi, voisiko huomennakin olla synttärit, kun oli niin kiva päivä!

Oli kyllä onnistuneet Pipsa Possu synttärit! Onneksi synttärit on kuitenkin vain kerran vuodessa, sillä illalla olin ihan väsynyt!

Hääpäivä Haikon kartanossa

Muutama viikko sitten vietimme Samulin kanssa ensimmäistä hääpäiväämme. Halusimme keksiä jotain spesiaalia tekemistä tuolle päivälle ja niinpä varasimme jo aikaa sitten hotelliyön. Vietimme ensimmäistä hääpäivää Haikon kartanossa Porvoossa.

***

Idea Haikosta lähti jo kesällä, kun vierailimme Porvoon vanhassa kaupungissa, johon rakastuin totaalisesti. Ihanaa vanhaa tunnelmaa henki myös Haikon kartanorakennus. Vastaan meidät otti elegantti ja tyylikäs Rolls Royce.

Me majotuimme kylpylähotellin puolella, joka ei ulkopuolelta ollut niin kaunis kuin itse kartano. Hotellihuoneemme oli kuitenkin oikein kiva. Kartanon tunnelmasta  saimme kuitenki nauttia niin illallisella kuin aamiaisellakin.

Huoneet kylpylähotellin puolella oli hiljattain remontoituja. Huone oli siisti ja kivalla kylpyhuoneella varustettu. Huoneen kruunasi merinäköala. Vaikka olisi ehkä kuitenkin ollut kiva majottautua kartanon puolella, kylpylähotellissa oli ehdottomasti etuna se, että aamulla pääsimme kipittämään kylpyläosastolle kylpytakeissa ja -tossuissa, ilman että meidän tarvitsi kiertää ulkokautta.

***

Olimme varanneet etukäteen illalliselle Haikon viiden ruokalajin illallisen ja tarjoilijan suosituksesta otimme vielä viinipaketin sen kylkeen. Valinta oli aivan nappi! Ruoka oli todella herkullista ja annokset olivat melko suuria, joten nälkä lähti. Edelleen kun muistelen illallista, vesi herahtaa kielelle. Mulla ei valitettavasti ole lainkaan kuvia ruoasta, koska halusimme keskittyä vain nauttimaan illallisesta, joten jätimme kännykät yms. huoneeseen.

Illan pimetessä kävelimme vielä kartanon isossa puutarhassa ja kävimme kartanon alakerrassa lasillisella. Sen jälkeen olikin kiva sujahtaa hotellin lakanoihin ja nukkua kunnon yöunet.

Aamiainen tarjoiltiin kartanon puolella ja oli ihanan runsas ja herkullinen. Me myös osuimme tosi kivaan väliin sekä illallisella, että aamiaisella, sillä tunnelma oli mukavan rauhallinen huolimatta täyteen varatusta hotellista.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme kylpyläosastolle, joka oli aikuiseen makuun sopivan pieni ja rauhallinen. Kuumavesiallas, vesisuihkut ja erilaiset saunat olivat ihanan rentouttavia.

***

Meille sattui aivan huippu keli reissulle, sillä aurinko paistoi ja lämpöä oli yli parikymmentä. Käyskentelimmekin paljon kartanon puutarhassa joka oli suuri ja vehreä. Kävimme kävelemässä myös meren rannassa. Haikko on suosittu hääpaikka ja meidänkin viikonlopulle osui hääjuhla. Hääpaikka on kuitenkin erillään muusta kartanosta, joten häät eivät varmastikaan häiriinny hotellin muista vieraista.

***

Haikko oli kyllä ihan nappivalinta hääpäivän viettoon. Varmasti otetaan loma sinne joskus uudelleen! Tulimme myös siihen tulokseen, että hääpäivä on hyvä syy ottaa kahdenkeskistä aikaa ja otamme sen ehdottomasti tavaksi! Pientä luksusta arkeen!

Isovanhemmat mukana arjessa

Hetki takana "uutta" arkea. Kohta kaksi kuukautta siitä kun mun vanhemmat muutti Turkuun. Täysin uusi tilanne meille kaikille.

Kuten tiedätte, ollaan saatu alusta asti molempien vanhemmilta superisti apua. Aina kun on tarvittu, ja joskus vaikkei oltais tarvittu, siis silleen hyvällä tavalla. Ennen mun vanhemmat asui reilun sadan kilometrin päässä ja nähtiin noin viikon-kahden välein, tosi usein siis välimatkaan nähden. Nyt sitten nähdään yleensä useamman kerran viikossa.

***

Kun mun vanhemmat sitten päätti hypätä tuntemattomaan ja muuttaa pysyvästi Turkuun, mua jännitti todella paljon. Tunsin hirveästi paineita siitä, että mun täytyy tehdä kaikkeni että mun vanhemmat viihtyy täällä, koska tietysti meidän perhe on osasyyllisiä heidän muuttoonsa.

Isälläni toki oli työ täällä jo ennestään ja tiesin että äitinikin työllistyy täällä kyllä. Mua jännitti kuitenkin se, miten nämä kaksi, koko ikänsä pienellä paikkakunnalla asuneet ihmiset, sopeutuvat isompaan kaupunkiin. Olen vakoillut äitini instastorya ja pistänyt merkille miten paljon kaikkea hän koko ajan touhuaa! Kivi tippui sydämeltäni kun kysyin äidiltäni yhtenä päivänä onko hän viihtynyt täällä ja hän vilpittömästi vastasi myöntävästi. Olen onnellinen siitä, kuinka he nauttivat tästä uudesta elämästä ja samalla onnellinen siitä että saatiin heidät tänne.

Samaan syssyyn vanhempieni muuton kanssa Samuli vaihtoi työpaikkaa ja kuluneen reilun kuukauden aikana ollaan jouduttu turvautumaan joka viikko vanhempieni apuun, ennen kun saadaan hitsattua meidän työajat paremmin päiväkotielämään sopivaksi. Vaikka tiedän, että se on heille ok, joskus mua hävettää kysyä, että voisiko jompikumpi hakea Alisan silloin ja silloin.. Onneksi mun iskä työskentelee aika lähellä meitä ja hän menee niin aikaisin töihin että ehtii kyllä hakea Alisan aina kun tarve. Siitä on ollut niin paljon apua. Puhumattakaan siitä, kun Alisa pari viikkoa sitten sairastui ja me olimme jo varanneet hotelliyön hääpäiväksi, hetken mietin joudummeko perumaan koko reissun. Onneksi äidilleni ei tullut moinen mieleenkään vaan hän piti itsestään selvänä, että Alisa voi mennä heille vaikka hieman sairaana olikin. Itsehän toki luotan äitiini ja tiesin, että he pärjäävät.

***

Vaikka mun on vaikea kuvitella, että meidän kummankaan vanhemmat kieltäytyisivät ottamasta Alisaa hoitoon, pitää kuitenkin aina muistaa, että heillä on omakin elämä ja sitä pitää kunnioittaa. Yritän aina muistaa kertoa hoidon tarpeesta mahdollisimman ajoissa ja tietysti varmistaa, ettei isovanhemmilla ole omia menoja tuolloin.  Olemme tietysti onnellisessa asemassa kun isovanhempia on kaksin kappalein, yleensä aina saamme Alisalle hoitajan, jos tarve iskee.

Joskus tunnen piston sydämessäni, kun Alisa viettää välillä paljon aikaa isovanhempien kanssa. Toisaalta taas hän ikävöi isovanhempia jo muutaman päivän erossa olon jälkeen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että isovanhemmat on rikkaus, eikä heidän kanssaan vietetty aika ole meiltä vanhempina pois. Vierastan ajatusta "lapset pitää itse hoitaa, kun on itse hankittukin." Uskon, että esimerkiksi meidän on helpompi jaksaa arkea, kun saadaan siihen apua. Hyvin jaksavat vanhemmat ovat mielestäni myös lapsen etu. En siis tarkoita, että isovanhempien pitäisi jatkuvasti hoitaa lastani, että minä saisin omaa aikaa, mutta olen kiitollinen kaikesta siitä avusta, mitä saamme. Tiedän ja ymmärrän, ettei kaikilla ole samaa mahdollisuutta. Alisan kannalta näen tämän edelleen vain positiivisena asiana. Monta rakastavaa aikuista ei voi olla huono asia.

***

En siis pistä pahakseni, että vanhempani muuttivat tänne. Alisan lisäksi myös minä itse saan viettää enemmän aikaa vanhempieni kanssa ja sekin on erityisen kivaa. Viimeksi viikonloppuna kävin äitini kanssa elokuvissa ja muutenkin voimme tehdä enemmän asioita yhdessä kuin ennen. Onneksi isovanhemmat ovat mukana meidän arjessa! <3

Haikeutta ilmassa

Joskus joku ihminen kävelee elämään siten, ettei ikinä uskoisi että hän jää siihen pidemmäksi aikaa tai ehkä koko elämän ajaksi. Olen miettinyt, mistä se johtuu että toisista tulee ystäviä ja toisista taas ei. Joku klikki siinä on. Toisten kanssa vaan klikkaa heti.

Viitisen vuotta sitten ystävystyin ihmisen kanssa, kenestä en etukäteen osannut ajatella, että myöhemmin meistä tulisi todelliset sydänystävät. Suuresta ikäerosta ja eri elämäntilanteista huolimatta, meillä on aina ollut yhteinen sävel.

Kun olin äitiyslomalla, ystäväni kävi kylässä usein ja se helpotti elämää silloin kun olin "yksin" uudessa kaupungissa uudessa elämäntilanteessa. Kun aloitin työt ja Alisa päiväkodissa, ystäväni kävi hoitamassa Alisaa ja silloin siitä oli niin suuri apu. Myöhemminkin molemmat ovat auttaneet puolin ja toisin, mutta ei meillä lasketa palvelusten määrää, ne jakautuvat luonnostaan tasaisesti.

Meillä oli usein tapana iltaisin keitellä kahvia tai teetä ja jutella. Emme ehkä olleet päivittäin jutuissa, mutta toisen kanssa oli helppo päästä heti kärryille siitä mihin viimeksi jäätiin.

On kuunneltu huolet ja murheet, iloittu ja oltu onnellisia toisen puolesta.

***

Tänä viikonloppuna ilmassa on haikeutta. Rakas ystäväni muuttaa toiselle paikkakunnalle ja jatkossa välissä on enemmän kilometrejä kuin koskaan aiemmin ystävyytemme aikana. Tiedän, ettei ystävyytemme lopu tähän, ehkä jatkossa keitämme edelleen iltakahvit ja juttelemme Skypessä samoista asioista kuin tähänkin saakka. Autot ja junat kulkee ja harrastukset yhdistää meitä edelleen. Olen itsekkäästi surullinen siitä, että ystäväni muuttaa kauas, toisaalta taas olen vilpittömästi onnellinen hänen onnestaan.