Joskus joku ihminen kävelee elämään siten, ettei ikinä uskoisi että hän jää siihen pidemmäksi aikaa tai ehkä koko elämän ajaksi. Olen miettinyt, mistä se johtuu että toisista tulee ystäviä ja toisista taas ei. Joku klikki siinä on. Toisten kanssa vaan klikkaa heti.
Viitisen vuotta sitten ystävystyin ihmisen kanssa, kenestä en etukäteen osannut ajatella, että myöhemmin meistä tulisi todelliset sydänystävät. Suuresta ikäerosta ja eri elämäntilanteista huolimatta, meillä on aina ollut yhteinen sävel.
Kun olin äitiyslomalla, ystäväni kävi kylässä usein ja se helpotti elämää silloin kun olin "yksin" uudessa kaupungissa uudessa elämäntilanteessa. Kun aloitin työt ja Alisa päiväkodissa, ystäväni kävi hoitamassa Alisaa ja silloin siitä oli niin suuri apu. Myöhemminkin molemmat ovat auttaneet puolin ja toisin, mutta ei meillä lasketa palvelusten määrää, ne jakautuvat luonnostaan tasaisesti.
Meillä oli usein tapana iltaisin keitellä kahvia tai teetä ja jutella. Emme ehkä olleet päivittäin jutuissa, mutta toisen kanssa oli helppo päästä heti kärryille siitä mihin viimeksi jäätiin.
On kuunneltu huolet ja murheet, iloittu ja oltu onnellisia toisen puolesta.
***
Tänä viikonloppuna ilmassa on haikeutta. Rakas ystäväni muuttaa toiselle paikkakunnalle ja jatkossa välissä on enemmän kilometrejä kuin koskaan aiemmin ystävyytemme aikana. Tiedän, ettei ystävyytemme lopu tähän, ehkä jatkossa keitämme edelleen iltakahvit ja juttelemme Skypessä samoista asioista kuin tähänkin saakka. Autot ja junat kulkee ja harrastukset yhdistää meitä edelleen. Olen itsekkäästi surullinen siitä, että ystäväni muuttaa kauas, toisaalta taas olen vilpittömästi onnellinen hänen onnestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki kommenttia! :)