Minun, sinun vai meidän rahat?

Maanantaina Marja Hintikka Livessä puhuttiin rahasta. Minun ja sinun rahat vai meidän rahat? Omat tilit vai yhteinen tili? Kuka maksaa ja mitä?

Tulin ohjelmaa katsoessani miettineeksi meidän perheen raha-asioita. Meillä on yhteisestä asuntolainasta huolimatta omat tilit, eikä käyttöoikeuksia toistemme tileille, erilliset rahastotilit ja luottokortit. Ainoa tili mihin meillä molemmilla on käyttöoikeus on Alisan tili. En osaa kuvitella meidän tilanteeseen sopivampaa ratkaisua.

Olemmeko sitten tietämättömiä toistemme rahoista tai täysin itsenäisiä rahankäyttäjiä? Ei.

Kyllä mulla on vapaa pääsy Samulin tileille, mikäli tarve ja olemme yleisesti aika hyvin tietoisia toistemme tilien saldoista. Tämä on meille sopiva ratkaisu koska tienaamme lähes yhtä paljon. Molemmat maksavat henkilökohtaiset laskunsa itse, kuten puhelinlaskut. Yhteiset laskut jaetaan tasan, vakuutukset, hoitopäivämaksut, laina, vastike... Ei sentilleen, mutta tasaisesti. Molemmille jää suurinpiirtein yhtä paljon rahaa käyttöön, josta minä ostan ruoat ja Samuli vastaa suurimmaksi osaksi bensakuluista.

Isoimmat hankinnat ostamme puoliksi ja toki isommista henkilökohtaisista ostoksista neuvottelemme yhdessä, jokaisesta lastenvaatteesta tai sisustusjutusta en kyllä pahemmin kysele, samoin kun Samuli ei sen suuremmin omista pienemmistä hankinnoista kysele lupia.

Tiedän olevani raha-asioissa hyvin itsenäinen, pidän tärkeänä, että voin itse rahoittaa omat menoni. Kuitenkin aikana jolloin meillä on ollut epätasaiset tulot, toinen on luonnollisesti kantanut suuremman vastuun taloutemme ylläpidosta. Kun minä olin kotihoidontuella, oli luonnollista, että Samuli maksoi suuren osan laskuistamme ja menoistamme. Olen joutunut nielemään ylpeyteni itsenäisyydestä muun muassa silloin kun puhelimeni kotiäitiaikoina hajosi, eikä minulla juuri siinä hetkessä olisi ollut rahaa uutta puhelinta ostaa, Samulille taas oli itsestään selvää, että hän auttaa puhelimen hankinnassa.

Meidän perheessä ei riidellä rahasta. Ehkä sekin kertoo omaa kieltänsä siitä, että ratkaisumme raha-asioiden suhteen on meille oikea. Kulutustottumuksemme ovat muovautuneet samaan suuntaan ja puhumme raha-asioista avoimesti. Kun pennejä ei tarvitse laskea tismalleen tasan ja käyttöön jää molemmille yhtä paljon, ei ole syytäkään riidellä. Olemme liian suurpiirteisiä laskujen, kuittien ja muiden menojen laskemiseen tismalleen tasan, excel-taulukko menoista ja tuloista aiheuttaisi enemmän harmia kuin hyötyä. Tuntuisi todella hassulta jos meillä olisi kokonaan omat rahat emmekä olisi tietoisia toistemme rahatilanteesta. Yhtälailla yhteinen tili ei ole meidän juttu, taidamme olla liian itsenäisiä siihenkin.

Lähtökohtaisesti kotitaloutemme rahat on yhteisiä, olisihan se epäreilua jos esimerkiksi toinen eläisi hulppeasti ja toinen venyttäisi senttejä, perheessä kun yleensä ollaan samassa veneessä. Minulle tärkeää on myös se, että molemmat katsovat raha-asioissa tulevaisuuteen ja siksi meillä molemmilla on samanlainen säästöjärjestelmä.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että raha on huono syy riidellä. Parisuhteessa itsekkyys on ylipäätään aika huono asia, näin myös yhteisen talouden raha-asioissa. Sinällään rahan määrällä ei ole merkitystä, pitää vaan löytää omaan perheeseen sopivat käytännöt sekä oikea tasapaino. Koska tilanteet elämän aikana muuttuvat välillä suuntaan ja toiseen, joustavuus raha-asioissa on tarpeen.

Eli kyllä, meillä on minun, sinun ja meidän rahat ja se on meille paras ratkaisu. :)

Paketointia ja lahjatoiveita

Mitenkäs teillä on Itsenäisyyspäivän aamu lähtenyt käyntiin?

Meillä odotellaan mun vanhempia ja Alisaa saapuvaksi. Alisa oli vanhempieni luona eilisen päivää hoidossa kun meillä oli Samulin kanssa molemmilla työpäivä ja Alisan päiväkoti oli kiinni. Kiva ettei tarvinnut viedä Alisaa varahoitoon vaan pääsi mummilaan isovanhempien ja tätien hemmoteltavaksi. :)

Tämän päiväinen postausaihe on kuitenkin joululahjat. Onko teillä jo lahjat hankittuna? Meillä on lähes kaikki joululahjat ostettuna tai ainakin mietittynä ja tänä vuonna ostoksista on selvitty helpolla, koska tilasimme lähes kaiken verkkokaupoista. Aikaa on säästynyt ruhtinaallisesti, samoin hermot!

Ensimmäiset lahjat on jo paketoitukin. Tänä vuonna meidän paketit on yksinkertaisia ja niissä näkyy innostustukseni DIY-juttuihin. Pakettien juju on tänä vuonna soodataikinasta tehdyissä pakettikorteissa. Kauniit valkoiset koristeet näyttävät kivalta yksinkertaisen lahjapaperin kanssa.

Mitenkäs sitten joululahjatoiveet? Viime vuonna kokosin joululahjaideoita niin naisille, miehille kuin taaperollekin. Tänä vuonna en kuitenkaan tule tekemään erillisiä postauksia ideoista, mutta viime vuotisista postauksia löytyy kyllä hyviä ideoita täksikin vuodeksi. 

Mitä minä itse toivon joululahjaksi? Tänä vuonna on ollut aika vaikea keksiä mitään lahjatoiveita. Perheenjäsenille olen antanut vinkkejä niin kylpypyyhkeistä, lakanoista kuin Iittalan Tanssi-sarjan astioista, selkeää käyttötavaraa siis. Ehkä olen kasvanut sillä tavalla aikuiseksi, ettei joulussa todellakaan pääasia ole ne lahjat vaan vähän kaikki muu. Samuli ei yleensä tykkää ostaa minulle lahjoja, jos en ole antanut mitään vinkkiä siitä, mitä mahtaisin haluta. Siksi olinkin todella yllättynyt kun häneltä hieman tiedustelin onko hän keksinyt minulle joululahjaa ja sain hyvin mystisen vastauksen tähän. Jännityksellä odotan, mitä sieltä paketista kenties paljastuu...;)

Alisa toivoo Alisan puolesta olen toivonut muun muassa dubloja (myös isin toive), palapelejä, yöpukua ja keittiöleluja. Tällä hetkellä nuo ovat Alisan lempileikkejä ja yöpuvut taas alkavat olemaan pieniä.

Olen itsekin ostanut jo Alisalle muutaman lahjan, mutta yhden ajattelimme vielä hankkia yhdessä Samulin kanssa. Viime viikolla Lidlissä oli tarjouksessa puisia keittiöleluja, joista olin tosi innoissani ja lähtihän sieltä muutama paketti Alisalle jouluksi. Erityisesti puiset lelut ovat mieleeni niin kestävyyden kuin ulkonäönkin takia. Toivon kuitenkin, ettei Alisa saa monia kymmeniä paketteja koska tavaraa kuitenkin on nurkat täynnä. Meidän ensimmäinen ajatus Alisan lahjasta oli ostaa sähköauto, mutta päätimme kuitenkin jättää tämän toiveen tulevaisuuteen ja kevääseen, sillä sisällä ajaminen saattaa tuollaisen vauhtihirmun toimesta aiheuttaa aikamoista tuhoa... :D

Tsemppiä viimeisiin joululahjahankintoihin, jos niitä teillä vielä on. :)

Nyt ruvetaan odottamaan illan juhlia ja pukuloistoa!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

DIY joulukoristeet

Aikaisemmin mä olen ollut tosi huono askartelemaan. Mulla ei ikinä ole riittänyt hermot mihinkään näpräämiseen. Koulussakaan en ollut kovin innokas askartelemaan. En tiedä onko se äitiys vai ikä kun saa ihmisen kiinnostumaan askartelusta. Tänä jouluna olen kuitenkin innostunut askartelemaan. En minä erityisen hyvä ole askartelemaan vieläkään, mutta yksinkertaisia diy -juttuja olen saanut tehtyä. Ei mun mitään kovin hankalaa kannata vieläkään ruveta kokeilemaan, mutta helpot ja yksinkertaiset on mukavaa ja rentouttavaa iltapuuhaa.

Mä olen näissä askarteluissa hyödyntänyt kotona olleita materiaaleja kuten lahjapaperia, tapettia, pillejä ja ihan tavallista kopiopaperia. 

Ihan ensimmäisenä hurahdin origamikuusiin. Ensimmäisenä iltana taistelin näiden kanssa ja helposta ohjeesta huolimatta en saanut näitä onnistumaan. Seuraavana iltana jatkoin harjoittelua ja voi sitä onnea kun sain ensimmäisen onnistumaan. Sen jälkeen opinkin ohjeen ulkoa ja yhteensä näitä on nyt tullut väsättyä kymmenkunta.  Helpoiten kuusi onnistuu ohuesta paperista, kuten lahjapaperista, myös ihan tavallisesta kopiopaperista saa kuusen väsättyä. Itse tykkäsin näistä ja sopivat kivasti meidän jouluun. Kuvallinen ohje löytyy Hallittu kaaos -blogista.

Meille on kertynyt paperisia pillejä kaappiin ja niitä ei tule kuitenkaan kovin usein käytettyä joten olin enemmän kuin iloinen kun näin ihanassa Lapsiparkki -blogissa ohjeen helppoon joulutähteen! Tekemisessä kesti viitisen minuuttia ja lopputulos on kivan yksinkertainen. Meillä tämä roikkuu tällä hetkellä olohuoneen ikkunassa.

Tänä vuonna olen monissa blogeissa törmännyt soodataikinasta tehtyihin koristeisiin ja pitihän minunkin päästä kokeilemaan. Ruususuu ja huvikumpu -blogin kastehelmi-kuvioidut koristeet toimivat innoittajana ja olen näitä tehnyt nyt yhden setin. En kuitenkaan ihan täysin ollut tyytyväinen lopputulokseen, joten näiden tekeminen uudelleen on vielä to do-listallani ennen joulua. Mulla on näille monta käyttötarkoitusta ja yhdestä tulettekin pian kuulemaan. :)

Pari joulua on tainnut jo olla IN kauniit paperitähtivalot. Meiltäkin yksi ostettu valo olohuoneesta löytyy, mutta halusin askarrella tällaisia tähtiä lisää. Tämä ensimmäinen versio on tehty lahjapaperista ja pikkasen jouduin soveltamaan, koska lahjapaperi ei ollut tarpeeksi paksua. Niimpä tästä tuli tällainen oveen kiinnitettävä litteä versio. Kokeilin tehdä tähden tapetista, mutta testitapetti ei ollut tarpeeksi jämäkkää. Tähden tekemiseen paras materiaalisi olisi siis jäykkä paperi tai tapetti.

Tällaisia pieniä diy-juttuja meillä on tehty. Onko teillä tehty diy-koristeita? Linkkailkaan hyviä ohjeita esimerkiksi blogeissanne! Haluaisin vielä kokeilla jotain juttuja ennen joulua. :)

Kannattaa myös itse kokeilla näitä DIY juttuja, mutta varoituksena, niihin voi hurahtaa varsinainen poropeukalokin...;)

Perjantain fiiliksiä.

Hyvää huomenta, mitäs teidän aamuun?

Loppuviikko on taas täällä ja viimeiset rutistukset ennen autuasta viikonloppua. Ja tiedättekö mitä, sunnuntain jälkeen tulee uudestaan perjantai! Tiistai kun ainakin itselläni on vapaa. Olen taas niiiin väsynyt, että ylimääräinen lepopäivä tulee tarpeeseen. Tsemppihalit teille, jotka pidätte yhteiskuntaa pystyssä myös pyhinä. <3

Tällä hetkellä mulla iskee aina keskiviikkoisin väsymys, mutta onneksi perjantaina fiilis aina vähän paranee kun tietää viikonlopun alkavan. Mulla on ennen joulua paljon iltavuoroja, mikä on kyllä oikeastaan aika hyvä, itsekkäästi ajateltuna. Itsekkäästi siksi, että samalla kun minä saan nukkua pidempään, vaatii se Samulilta hieman enemmän järjestelyitä. Aikaisin töihin meneminen on vieläkin tosi vaikeaa välillä. On aamuja jolloin lykkään heräämistä viimeiseen saakka. Tää on yks niistä tasapainotteluista äitiyden ja työelämän välillä. Jaksan aamuisin herätä koska sillä saadaan pidettyä Alisan hoitopäivät lyhyempinä.

Aikaisin herääminenkään ei olis niin haastavaa jos saisi nukkua kunnolla. Tällä hetkellä Alisa tulee vielä muutamana yönä viikossa meidän väliin aamuyöllä ja nukkuu poikittain. Lisäksi hän herää välillä ennen mun kellon soittoa.. Yhtenä aamuna heräsin siihen, kun hän lauloi "äitiiii rakastaaa minuaaaaa..." Siis voi hellanlettas kuinka söpöä, mut ei saakeli aamuyöllä kun valmiiksi väsyttää..xD

Viime yön nukkumisen mokasin itse kun juuri kun olimme menneet Samulin kanssa nukkumaan, Alisa päätti kömpiä viereemme. Päätin kuitenkin ettei se nyt käy ja lähdin palauttamaan häntä omaan sänkyyn. Alisa kuitenkin kiukutteli ja laittoi hanttiin enkä jaksanut valmiiksi väsyneenä taistella vastaan vaan ajattelin hetkeksi jäädä hänen viereensä. Arvaatteko mistä heräsin tänä aamuna? No sieltä minisängystä kippurassa. Selkä ja niska kiittää.

Snapchat on muuten väsyneen äidin pelastus! Hassut kisun korvat päähän ja suuret silmät niin kukaan ei huomaa kuinka väsynyt oot..;)

Tuntuu, että meillä on duunissakin nyt niin paljon muutoksia, että henkinen kuormitus on todella raskas. Muutokset eivät välttämättä ole negatiivisia, mutta koska ne on tosi isoja ja niitä on useampia, tottuminen vie aikaa.

Onneksi viikonloppuna saa ottaa rennosti, eikä meillä ole pahemmin suunniteltua ohjelmaakaan, luksusta! Joulujututkin alkaa olemaan mallillaan, joten mitään ihan pakkopakko juttuja ole tehtävälistalla. Ehkä pientä siivousta ja lahjojen paketoimista sekä askartelua. Olen ihan hurahtanut tänä jouluna diy-juttuihin, niistä voisin teille viikonloppuna kirjoitellakin.

Tästä tuli nyt tällainen väsyneen äidin hötöntöttö-postaus, mutta viikonloppuna luvassa pirteämpiä postauksia. Vielä yksi iltavuoro jaksettava ja sitten!

Palataan, mukavaa perjantaita! <3

Helpot arkiruokareseptit

Näin keskellä arkiviikkoa ajattelin taas jakaa teille muutamia helppoja arkiruokia, joita meidän perheessä on viime aikoina syöty. Näiden postausten ideahan on näyttää mitä meidän perheessä arkisin syödään, ilman hienosteluja tai viimiseen saakka hiottuja ruokakuvia. Lisää helppoja arkiruokareseptejä löydät aikaisemmasta postauksestani.

Itselleni ainakin tuottaa välillä ongelmia keksiä uusia arkiruokia, siis sellaisia joita meillä ei syötäisi jatkuvasti. Arkiruoalle on usein myös tietyt kriteerit:

*Helppo ja nopea valmistaa.*

*Riittoisuus, ainakin kahdeksi päiväksi.*

*Edullisuus.*

*Monipuolisuus.*

Myös kasvisten saannin varmistaminen tuottaa itselleni välillä harmaita hiuksia. Itse syön lounaaksi lähinnä salaattia, joten eniten huolestuttaa kahden muun perheenjäsenen kasvisten saanti. Jokaisella aterialla yritän kuitenkin tarjota kasviksia.

Mitä meillä sitten on viime aikoina syöty?

Muun muassa lihamureketta ja perunaviipaleita. Lihamureke on meillä enemmän suosiossa kuin lihapullat. Mureke on nimittäin monin verroin nopeampi tehdä kuin lihapullat, aineet sekaisin ja muotoilu suoraan vuokaan. Itse tykkään laittaa murekkeen joukkoon esimerkiksi fetajuustoa tai aurajuustoa hieman, niistä saa vaihtelua perusmurekkeeseen.

Toinen meillä viime aikoina syöty ruoka on tonnikala-riisilaatikko. Tämäkään ei vaikeudella päätä huimaa, nimittäin resepti kuuluu yksinkertaisuudessaan näin: 3dl riisiä, purkki tonnikalaa sekä herne-maissi-paprikaa uunivuokaan, lisäksi vettä ja purkki ruokakermaa, paisto n. 30-45min 200 asteessa, kunnes riisit on kypsiä.

Keitot on tosi hyviä arkiruokia ja meillä kyllä syödään jotain keittoa lähes joka viikko. Keitot on riittoisia ja helppo lämmittää uudelleen, lisäksi niihin saa hyvin upotettua kasviksia, joko tuoreita ja/tai pakasteesta. Yksi mun tämän syksyn lempikeitoista oli kyllä kurpitsakeitto. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Itse laitoin keittoon 700g kurpitsaa, 2 porkkanaa, 2 sipulia, vettä, kasvisliemikuution, 1dl appelsiinimehua ja mausteeksi ihan vaan suolaa ja pippuria. Mä paistoin kasviksia hetken valkosipulivoissa, jota oli jäänyt kaappiin ja se toi ihanaa makua keittoon. Kasvisten kypsyttyä hurautin keiton soseeksi ja lisäsin joukkoon purkin kermaa. NAM!

Kanakeittoa meillä syödään aika usein ja se on helppoutensa takia kiva arkiruoka. Käytän keittoon yleensä 1-2 pussia pakastekasviksia (tähän käy melkein minkälainen sekoitus vaan), 400g kanansuikaleita jotka paistan kypsäksi. Lisäksi laitan keittoon usein myös pastaa, joka kypsyy samalla kasvisten kanssa. Tähänkin keittoon lisään yleensä lorauksen ihan kermaa, ruokakermaa tai kookosmaitoa, siihen sopii oikeastaan mikä vaan. Tykkään myös maustaa liemen currylla ja sillä saakin nätin keltaisen värin keitolle. Kermainen kanakeitto sopii mun mielestä juuri syksyyn ja talveen pehmeytensä takia. Pastaa ei muuten kannata keittää heti ylikypsäksi, jos aikoo syödä keittoa useampana päivänä, ettei se uudelleen lämmityksen jälkeen ole ihan löllöä.

Kokeilin hetki sitten ihan täysin uutta reseptiä lohilaatikon suhteen ja tämä lohi-pinaattilaatikko oli H-Y-V-Ä-Ä!!! Täähän laitoin 800g perunoita pestynä ja viipaloituna (jätin kuoret, koska oli aika ohut), 700g lohta, 1 punasipuli, reilusti pinaattia (pakaste tai tuore) ja purkki kermaa. Itse lisäsin vielä hieman tilliä lohen päälle kun sitä sattui sopivasti olemaan. Raaka-aineet ihan vaan ladotaan vuorotellen vuokaan ja kaadetaan kerma päälle. Mausteeksi laitoin suolaa, pippuria ja hieman valkosipulia ja yrttejä. Lohi-pinaattilaatikko kypsyy noin 45 minuttia 200 asteessa. 

Lohi-pinaattilaatikko oli kivaa vaihtelua perinteiselle lohilaatikolle. Tämän voisi tehdä myös esimerkiksi peruna-sipulisekoituksesta, mutta mielestäni kokonaisista perunoista tehty laatikko on parempaa maultaan, eikä sen valmistaminen loppujen lopuksi vie hirvittäväsi enempää aikaa.

Löysin tänä syksynä uudelleen myös ruusukaalin. En jotenkin ole ikinä onnistunut saamaan siitä hyvää keittämällä, mutta näin instagramissa kuvan paahdetuista ruusukaaleista ja päätin kokeilla niitä välillä. Otin päällimmäiset lehdet päältä pois ja halkaisin ruusukaalit kahtia. Laitoin ne uunivuokaan ja lorautin päälle oliiviöljyä ja hieman mausteita. Ruusukaalit saavat paahtua uunissa 200 asteessa vartin verran. Lykkään kaalit usein ruoan kanssa loppuajaksi uuniin niin ne kypsyvät samalla. Kiva saada lisää vaihtoehtoja perinteisten kurkun, tomaattien ja porkkanan lisäksi. :)

Toivottavasti tästä löytyi teille ideoita loppuvuodelle, keräilen taas lisää arkiruokia ideoiksi teille! :)

Maukasta loppuviikkoa! <3

Minkä ikäinen pitää vierottaa vanhemmista?

Minkä ikäisenä lapsi tulisi vierottaa vanhemmista? Milloin pitäisi pärjätä elämässä ihan vain itse?

Ei, en puhu Alisasta. Puhun itsestäni.

Soitan äidilleni vähintään joka toinen päivä. Soitan vaikka ei olisi asiaa. Soittelen myös isäni kanssa useamman kerran viikossa. Teen vaikka tikusta asiaa tai sitten sanon vain puhelun aloitukseksi "ei mulla mitään asiaa ollut, mutta..."

En osaa olla soittamattakaan. Nolottaa myöntää näin 25-vuotiaana, mutta kyllä, minä ikävöin välillä vanhempiani. Ikävöin, vaikka välimatkasta huolimatta näemme lähes viikottain. Usein toivon, että äiti ja isä asuisivat meidän lähellä, että voisi iltasella vain poiketa...

Monissa isoissa hankinnoissa juttelen vanhempieni kanssa, haluan heiltä hyväksynnän, vaikka lopullinen päätös tehdään itse. Kun olimme ostamassa asuntoa, halusin ehdottomasti vanhempani mukaan asuntonäyttöön, jotta saisin myös heidän mielipiteen.

Välillä mietin, että pitäisikö minun irtautua enemmän vanhemmistani? Toisaalta, miksi ihmeessä? Haluan olla läheinen vanhempieni kanssa, en halua sellaista, että vierailemme heidän luonaan kerran vuodessa, koska "pakko". En halua etääntyä heistä liian kauaksi, fyysisellä etäisyydellä ei sinänsä ole merkitystä, jos henkisellä tasolla on lähellä.

En halua pakkoaikuistua...

...jos se tarkoittaa vanhemmista etääntymistä.

Olen kyllä itsenäinen ja taloudellisesti riippumaton vanhemmistani, mutta monissa asioissa kaipaan heiltä edelleen neuvoja ja vinkkejä. Ehkä tässä meidän tilanteessa auttaa myös se, että vanhempani eivät ole hanakasti puuttumassa elämäämme negatiivisessa merkityksessä. On helppo pitää heidät lähellä, koska he eivät yritä ohjata tai määrätä elämäämme vaan antavat rauhan itsenäisyydelle ja tarvittaessa antavat tukensa. Tämä saattaisi aiheuttaa ongelmia myös parisuhteessa, jos Samulin ja minun välit omiin vanhempiimme olisi kovin erilaiset. Onneksi kuitenkin Samuli on läheinen myös omien vanhempiensa kanssa niin meillä ei ole koskaan ollut mitään ristiriitoja sen suhteen. Alisan syntymän jälkeen olemme lähentyneet ehkä vieläkin enemmän molempien vanhempien kanssa. 

Joskus havaitsen, että olen vanhemmissani kiinni enemmän kuin monet muut ja silloin tulen yleensä miettineeksi, olenko kenties lapsellinen? Enkö ehkä olekaan niin aikuinen kuin tulisi olla? Mutta kuka sen lopulta määrittää, millainen on oikea aikuinen? Mä olen tällainen aikuinen ja joku toinen on toisenlainen.

Ehkä mä jatkossakin soitan vaikka ei olisi mitään asiaa, joskus kun kuitenkin tulee sekin päivä ettei voi soittaa vaikka haluaisi. Tosin mä luulen et meikämutsi soittelee teräsäitilleen vanhainkodista raihnaisena vanhuksena kun teräsäitini painelee paremmassa kunnossa omassa kotonaan reilu satavuotiaana.

Missä iässä niistä vanhemmista tulisi irrottautua vai tarviiko kokonaan ikinä? ;)

Piparkakkuiglu

Kuka muistaa mun viimevuotisen piparkakkukaupungin? Katastrofin jossa aika moni juttu meni pieleen. Jos et ole aikaisemmin lukenut, käy ihmeessä nauramassa kun tavismutsi leipoo... Sitä aikaisempana vuonna tein piparireen, joka sekään ei sujunut ongelmitta. SILTI halusin väkisin tänäkin vuonna tehdä jonkin piparirakennelman.

Syksyn pimeinä iltoina mieleeni piirtyi idea piparkakkuiglusta. Pohdin iglun toteuttamista pyöreän kulhon kanssa ja pienellä googlettelulla löysin muutamia esimerkkejä, missä oli käytetty juuri kyseistä tekniikkaa. Ajattelin iglun olevan yksinkertainen ja helppo tehdä, joten se sopisi täydellisesti mun stressittömään jouluun.

Vastoin viimevuotisia neuvojani päädyin jälleen käyttämään kaupan valmista taikinaa. Tällä kertaa käytin Lidlin piparitaikinaa. Muita tarvittavia välineitä oli murokulho ja snapsilasi. Tärkeintä on varmistaa, että astiat kestävät uunissa paistamista. 

Ja eikun hommiin! Tarpeeksi suuri ympyrä  kulhon päälle sekä iglun oviaukko snapsilasin päälle. Älä liimaa osia tiukasti astioiden pintaan, jotta ne irtoavat paiston jälkeen. Näiden lisäksi muotoilin taikinasta pohjan rakennelmalle sekä joulukuusen osat. Tadaa, sitten vain osat kulhoineen uuniin ja paisto kypsäksi.

Paiston jälkeen osien kannattaa anataa hieman jäähtyä, jotta ne saa irrotettua astioiden päältä. Tämä olikin sitten hankalin osuus koko iglussa, en nimittäin meinannut saada osia irti astioiden päältä. Ehkä yritin liian kuumana tehdä sitä tai sitten taikina oli liimautunut liian tiukasti kiinni. Varsinainen iglurakennus pysyi suurinpiirtein kasassa, siihen tuli vain yksi halkeama. Oviaukon kanssa kävi sen sijaan "vähän" huonommin... Oviaukko mureni täysin, eikä taikinaakaan ollut enää jäljellä, sillä olimme tehneet tavallisia pipareita lopputaikinasta...

Hetken pähkäiltyäni päätin kasailla oviaukon hajonneista osista, koska hei, iglu on jokatapauksessa koottu jääpaloista niin sehän vaan sopii teemaan, Ja tadaa:

Mä sain sen rakennelman kasaan! Wuhuu! Sitten vielä koristelu ja iglu on valmis!

Ei tästäkään projektista ilman haavereita selvitty, mutta oli tää jo paaaaaljon parempi suoritus kun edellisinä vuosina. Siihen toki ei paljoa vaadita, joten täydellisen piparkakkurakennelman metsästys jatkukoon taas tulevina vuosina. Tänä vuonna keskityn vain varjelemaan iglua piparinhimoiselta taaperolta, joka ei vielä ole ymmärtänyt ettei iglua ole tarkoitus vielä syödä...

Joko teillä on piparkakkutouhut tehty? :)

Ihanaa ensimmäistä adventtia, nyt se joulunaika virallisesti alkaa! <3