Suomi100 piparkakkutalo

Mulla on joka vuosi ollut tapana tehdä piparkakkutalo näin joulun alla. Ei meillä sitä kukaan kyllä lopulta syö, mutta jotenkin se vain kuuluu niihin pakollisiin juttuihin joulussa. Nykyään näpertely ja leivonta on mulle rakas harrastus ja välillä tykkään uppoutua leivontapuuhiin.

***

Tänäkin vuonna piparkakkutalo syntyi Suomi100 teemalla, sinivalkoiseen henkeen.  Tein piparkakkutalon ihan valmiista taikinasta, mutta suunnittelin talon kaavat itse. Toki talon malli on hyvin perinteinen ilman mitään super pieniä yksityiskohtia. Yritin kuitenkin tänä vuonna hieman erilaisia juttuja, kuten erimuotoisia ikkunoita ja tein jopa liivatteesta ikkunalasit, niistä tuli aika kivat Tuo epämääräinen möykky piparkakkutalon pihalla esittää halkopinoa, vaikka siitä kohtuuttoman iso lopulta tulikin. 

Myös pikeerin valmistamista kokeilin tällä kertaa itse. Pikeerin tein munanvalkuaisista ja tomusokerista. Ensin se meinasi jäädä hieman liian löysäksi, mutta onneksi sain sen kuitenkin jollain muotoa pelastettua, vaikka kyllä se olisi saanut kaikkiaan olla vieläkin paksumpaa.

Täytyy sanoa, että vaikka rakennelmani monien teoksien edessä kalpeneekin, olen sentään vähän kehittynyt tässä viime vuosina. Aikaisemmista projekteista olen myös kirjoitellut tänne blogiin ja tuo ensimmäinen onkin yksi alkuaikojen luetuimpia postauksia ja no, onhan se nyt aika koominen ja ihan hirveät kännykkäkuvat..:D Aikaisemmat proggikset löytyy siis täältä:

Kun tavismutsi leipoo...

Piparkakkuiglu


***

Voin siis tällä kertaa olla tyytyväinen, että sain talon kasaan tällä kertaa ehjistä osista ja suuremmilta haavereilta säästyttiin. Talo on edelleen ehjä, joten projektia voitaneen pitää onnistuneena, vaikkei siitä mitään kaunotarta tullutkaan.

Oletteko tehneet jo piparkakkutalon tai onko teillä ajatuksissa tehdä? :)

Kuka jää kotiin kun lapsi sairastuu?

Huomaatte ehkä, että tämän päivän postaus tulee hieman totuttua myöhemmin. Myöhäisempi ajankohta johtuu siitä, että meillä sairastetaan. Viikonloppuna Alisan orastava flunssa äityi kuumeiluksi ja tänään oli parempi jäädä kotiin. Vaikka joka viikkoinen lelupäivä menikin sivu suun, harmitteli Alisa.

Minä jäin tänään kotiin Alisan kanssa kotiin ja tässä sohvan nurkassa jäinkin näitä sairaspoissaoloja ohimennen pohtimaan. Miksi minä jäin kotiin tällä kertaa? Miten muut järjestävät sairaspoissaolot? Jääkö teillä joka kerta toinen vanhemmista kotiin vai vuorotteletteko?

Meillä ei ole juurikaan kertynyt Alisan takia sairaspoissaoloja, niitä ei oikeastaan ole ollut juuri yhtään. Jos lapsia olisikin useampi tai sairaspäiviä muuten useammin, asettaisi se ehkä hieman haasteita sen suhteen kumpi milloinkin olisi pois töistä. Meillä kaikki isovanhemmatkin ovat vielä työelämässä, joten aina heistäkään ei olisi tässä asiassa apua.

Meidän perheessä ollaan siinä suhteessa tasavertaisia, että kummankin työ on yhtä tärkeässä asemassa. Tällä hetkellä kummankin työhön siis panostetaan yhtä paljon. Siksi sairauspoissaolotkin jaetaan yleensä tasan. Vähän siis sen mukaan, kumman on juuri sinä päivänä helpompi olla töistä pois. Siksi sovimmekin tällä kertaa, että minä olen tänään maanantaina pois töistä ja jos vielä huomennakin on tarve pitää Alisa kotona, on Samulin vuoro jäädä kotiin.

Itselleni sairaspoissaolot aiheuttaa aina hieman huonoa omatuntoa, vaikka harvemmin sitä voi itse vaikuttaa omaan sairasteluun, saati jos kyse on lapsen sairastumisesta. Ei meillä tosin ole koskaan töistäkään syyllistetty, jos on joutunut olemaan oman tai lapsen sairastumisen takia pois, että ihan suotta siitä huonoa omatuntoa koen, mutta minkäs teet. :)

***

Omasta mielestäni meidän perheessä on viety ylipäätään tasavertainen vanhemmus aika pitkälle, koska se sopii parhaiten meidän perheen tilanteeseen. Tilanteita kun on yhtä monta kuin perheitäkin. Omalta osaltani ajattelen kuitenkin, että työelämän ja muun ollessa aika vaativaa, onnistuu työn ja perheen yhdistäminen meillä parhaiten juuri näin. Jos toinen meistä olisi yrittäjä tai vaikka reissutöissä, tilanne voisi olla vähän erilainen ja vaatia erilaisia ratkaisuja.

Tämä päivä onkin siten mennyt hyvin pitkälle tässä sohvalla, jotta Alisakin malttaisi olla rauhassa ja lepäillä parantuakseen. Lasten elokuvat ja muistipeli on ollut tänään kovassa suosiossa. Onneksi pieni potilas alkaa hiljalleen olemaan jo terveempi.

Toivottavasti teillä on pysytty terveenä! :)

Perheblogit joulukalenteri luukku 9: DIY pyyherengas puuhelmistä

Perheblogien joulukalenteri on hyvässä vauhdissa ja tänään on minun luukkuni vuoro! Tässä on kiva lahjaidea tai sisustusjuttu omaan kotiin!

Musta on kiva aina yrittää jotain pientä tehdä itse joululahjaksi ja tänä vuonna selailin Pinterestiä ja iskin silmäni puuhelmistä tehtyyn pyyherenkaaseen! Siltä istumalta päätin toteuttaa tämän idean joululahjoiksi ja tilasin 100 kpl puuhelmiä!

***

Yhteen pyyherenkaaseen tarvitset 14kpl puuhelmiä, itse käytin 25mm helmiä. Lisäksi sopivan jäykkää rautalankaa, nauhaa ripustamiseen sekä pihdit.

Puuhelmet pujotetaan rautalankaan ja sitten paketti tulisi saada tarpeeksi kireälle, tähän suosittelen pihtejä. Lopuksi kieputin rautalangan päät pitkin rengasta ja pujotin vielä muutaman puuhelmen alle. Sitten enää kaunis nauha ripustamista varten!

Pyyherengas on helppo toteuttaa ja itse ainakin tykkään sen pelkistetystä tyylistä. Taidan napata sellaisen ihan omaankin käyttöön. Enää kauniit keittiöpyyhkeet pakettiin mukaan niin joululahja on valmis annettavaksi.

Olen nähnyt samalla tyylillä toteutettuja pannunalusia ja periaatteessahan tämä käy kyllä sellaiseksikin, silloin vaan pitää poistaa tuo ripustusnauha, ellei sitten kehittele sitä jostain palamattomasta materiaalista.

Jos pukinkontissa on vielä tilaa, niin tässäpä yksi kiva ja helppo diy-lahja! :)

Ps. Jos et vielä seuraa meidän joulukalenteria niin kannattaa laittaa Perheblogien facebook ja instagram seurantaan, joka päivä uusi luukku! :) 

Uuden ajan virastotalo - Suomi.fi

Tämän viikon yhtenä teemana on itseoikeutetusti Suomi, siksi onkin mahtavaa päästä kertomaan teille täysin uudesta palvelusta, jonka lanseerauksessa Perheblogit on mukana viemässä tietoa etenkin lapsiperheisiin. Suomi.fi -verkkopalvelu on uuden ajan virastotalo. Saman katon alta löytyvät esimerkiksi Kela, Verohallinto, kaupungit, sosiaalipalvelut, Trafi... Nimensä mukaisesti se on vähän kuin Suomi pienoiskoossa.

Oma leipätyöni on vahvasti digitalisoituvassa suuressa firmassa, jossa erilaiset digitaaliset palvelut ja sähköiset asioinnit ovat hyvin pitkälle vietyjä. Olen todellakin suuri digitaalisten palveluiden kannattaja. Suurin syy tähän on se, että mulla ei yksinkertaisesti olisi aikaa juosta erilaisissa virastoissa hakemassa uutta verokorttia, täyttämässä kaavakkeita tai vaikka rekisteröimässä uutta autoa omiin nimiini. Itse arvostan sähköisten palveluiden kehittymistä ja etenkin työni takia asia on lähellä sydäntäni. Digitalisoituminen on hyvä asia, on hyvä että kaikille löytyy vaihtoehtoja, jotka parhaiten sopivat omaan elämäntilanteeseen. Luulen, etten ole ainoa kiireinen ihminen nykymaailmassa. Uskon, että aika moni muukin mieluiten hoitaa asiat kotisohvalta käsin.

Nyt pystyn hoitamaan lähes minkä tahansa asian kotisohvalla, työmatkalla tai vaikka kahvitauolla. Yhdellä kirjautumisella pääsen sujuvasti katsomaan omia tietojani Suomi.fi-verkkopalvelussa ja siirtymään eri viranomaisen asiointipalvelusta toiseen, eikä muuten tarvitse kuluttaa monia niitä ah niin arvokkaita verkkopankkitunnuksia. Kirjautumaan pääsee myös mobiilivarmenteella ja kansalaisvarmenteella.

Yhdellä kertaa oikea vastaus elämäntilanteiden muutoksiin

Miten haetaan äitiysrahaa? 

Miten päivähoitopaikkaa haetaan? 

Mihin tukiin olen oikeutettu? 
Kuinka paljon opiskelija voi tienata?

Esimerkiksi tällaisilla hakusanoilla olen itse hakenut tietoa aikoinaan Googlesta. Kun tulin raskaaksi, kaveripiirissäni ei ollut kovin montaa äitiä tai isää, joten minulla ei ollut kovin montaa henkilöä joilta kysyä neuvoa asioissa. Jouduin siis usein turvautumaan juuri Googleen. Tietojen poiminta eri lähteistä on aika hankalaa ja aikaa vievää. Jouduin pohtimaan mikä on luotettavaa tietoa ja mikä taas ei? Itse tykkäsin Suomi.fi -verkkopalvelusta siksikin, että sieltä löytyy kootusti selkeä vastaus moniin eri elämäntilanteisiin: lapsen saaminen, neuvolapalvelut, päivähoidon aloittaminen, eskari, koulumaailma, yrityksen perustaminen, läheisen kuolema ja moni muu. Ja tärkeintä on toki se, että voin luottaa tiedon olevan täyttä faktaa.

On helpompaa löytää tarvittava ja relevantti tieto, kun se on koottu yhdelle sivustolle, mistä muutamalla klikkauksella löytää tiedon mitä oli etsimässä. 

Itseäni alkoi heti kiinnostaa tuo yrityksen perustaminen, sillä olen harkinnut sitä aina välillä näiden blogijuttujen ja muiden sivuduunien taki. Se on kuitenkin tuntunut todella hankalalta, enkä ole jaksanut etsiä siitä kummemmin tietoa. Jatkossa tieto on saatavilla yhdeltä sivustolta helposti, erikseen luodun Yrityksen perustamispolun avulla. Virallisesti yrittäjille ja yrityksille suunnattu osio avataan Suomi.fi-verkkopalvelussa 9.1.2018, mutta jo nyt monia yrittäjyyttä koskevia tietoja on julkaistu verkkopalvelussa beta-versiona.

Mikä olisi paras yritysmuoto? Kannattaako yrityksen perustaminen, vai olisiko jokin muu vaihtoehto parempi minulle? Miten yritys ylipäätään perustetaan? Esimerkiksi näihin kysymyksiin itse löysin vastauksen helposti ja ymmärrettävästi - ei siis kapulakieltä tai jargoniaa. Minäkin ymmärsin! Koko Suomi.fi -verkkopalvelusta onkin juuri haluttu karsia kaikki kapulakieliset lakitekstit pois, jotta ihan tavallinen suomalainen ymmärtää helposti eri asiat. Nyt ajattelen taas hieman selkeämmin siitä, kannataako yritys perustaa vai ei!

Tiedot eivät lopu pelkästään yrityksen perustamiseen, sillä sivuilta löytyy ihan oma osionsa yrittäjille. Sieltä löytyy apua esimerkiksi työntekijän palkkaamiseen, velvollisuuksista ja liikennetoiminnan kehittämiseen. Voisin siis luottaa, että yrityksen perustamisen jälkeenkin saisin tietoa luotettavasti ja helposti. Varsinkin aloittelevalle ja kokemattomalle yrittäjälle Suomi.fi olisi hyvä tietopankki, mutta miksi ei myös konkarillekin.

Varaudu ennen kuin on myöhäistä

Tässä yhteydessä en voi olla kirjoittamatta tästä, sillä seuraava juttu koskettaa itseäni lähes joka päivä omassa työssäni: sinä et elä ikuisesti, puoliso ei elä ikuisesti, vanhemmat ei elä ikuisesti. Nuorikin ihminen voi sairastua niin että omien asioiden hoito hankaloituu, siinä kohtaa asioiden hoitamista helpottaa yksi asia: valtuutus! En voi tarpeeksi korostaa sitä miten tärkeää on, että jokaisella ihmisellä on yksi henkilö joka voi tarvittaessa hoitaa asioitasi, jos et siihen itse kykene. Ennen kuin on liian myöhäistä: valtuuta! Tulevaisuudessa Suomi.fi -verkkopalvelun kautta voikin valtuuttaa näppärästi toisen hoitamaan omia asioitani sähköisissä kanavissa. Voit itse valita, mihin asiaan haluat toisen valtuuttaa ja mille ajanjaksolle moneen paikkaan kerralla, iso peukku! Ensi vuonna mukaan on tulossa myös mahdollisuus valtuuttaa toinen asioimaan palvelutiskillä, kuten apteekissa.

***

Ylipäätään Suomi.fi verkkopalvelu on vasta alkumatkallaan, sillä se kehittyy koko ajan. Verkostoon tulee uusia tahoja ja entistä useamman tahon asiointi onnistuu sitä kautta.  Olen mielelläni mukana tuomassa tätä palvelua teille julki, sillä se tuo helpotusta itselleni sekä varmasti monelle teistä.

Mikä sinun mielestäsi oli Suomi.fi hyödyllisintä antia?

Käytätkö sähköisiä palveluita?


Yhteistyössä Perheblogit.fi ja Suomi.fi:n kanssa

Diy korkkiporo

En tiedä teistä, mutta meille on vuosien aikana kertynyt kuohuviinipullojen korkkeja. Olen kerännyt niitä ajatuksella, että näistä saa askarreltua jotain tosi kivaa joskus. En ole vaan koskaan keksinyt oikein, että mitä. Tähän saakka ne ovat lojuneet keittiössä lasipurkissa koristeena.

Tänä vuonnahan mulla on ollut mentaliteettina olla hankkimatta yhtään uutta joulukoristetta kaupasta. Panostan siis itse tehtyihin ja käytän vanhoja koristeita hyödyksi. Olenkin selannut paljon Instagramia ja Pinterestiä näiden ajatusten pohjalta ja Muotoilija Minna Haapakosken Instagramissa törmäsin ihanaan korkkiporoon ja siitähän se ajatus sitten lähti.

Tarvitset:

Korkkeja

Grillitikkuja

Tussin

Oksat sarviksi

(rautalankaa)

Korkkiporo on helppo ja nopea toteuttaa. Aloitin värittämällä grillitikun mustaksi tussilla ja sen jälkeen leikkasin siitä viisi yhtä pitkää tikkua: neljä jalkaa ja kaula. Tikkujen pituus on makuasia, kannattaa vähän testailla mikä näyttää hyvältä. Huomasin jälkeen päin, ettei yksikään kuvistani ole kovin havainnollistava tuon kaulan osalta, mutta siis korkit on yhdistetty toisiinsa yhden tikun avulla, joka on ns. kaula. Itse alustin reiät rautalangalla, mutta mikä tahansa terävä käy. Silmät piirsin ihan vaan tussilla. 

Söpö poro pääsi ilahduttamaan meidän tonttumaailmaa. Meillä on olohuoneessa yhden ikkunan välissä Muumien taikatalvi ja toisen ikkunan välissä tonttumaailma. Täytyy ehkä askarrella porolle vielä kavereitakin, onhan tuo korkkiporo nyt aika suloinen.

Lihansyöjämieskin suosittelee: Kasvisravintola Kuori

Sattuipa niin, että mummi ilmoitti ottavansa lapsemme hellään huomaansa viikonlopuksi ihan muuten vaan. Ja mikäpäs siinä, vapaa viikonloppu aikuisten ehdoilla ilman suunnitelmia kuulostikin vaihteeksi ihan kivalta.

Jotain spesiaalia piti siten keksiä synkkään perjantai-iltaan ja päädyimme varaamaan pöydän Turun suht tuoreesta ravintolahelmestä nimeltä Kuori. Vuoden verran tuo ravintola on ollut paikoillaan Hämeenkatu kahdeksassa, mutta syntyperäinen hämäläinen kun olen niin eksyimme paikkaan vasta nyt.

***

Avecina tällä kertaa tietenkin rakas aviomieheni, vaikka aika epäilevästi hän alkuun ajatukseen suhtautuikin. Samuli on selkeästi suuri lihan ystävä, mutta suostui kuitenkin mukaani, koska vakuutin kuulleeni paikasta pelkästään kehuja. Kuoren ruokalista siis koostuu kasvisruoasta ja listalla suuri osa annoksista on myös vegaanisia.

Pieni ja tunnelmallinen Kuori oli lähes täynnä kun astuimme ovesta sisään. Meidät otettiin rennosti, mutta lämpimästi vastaan ja istutettiin paikoillemme ikkunan viereen.

Maistelumenun sijaan tilasimme jaettaviksi viisi erilaista annosta. Lautasilta löytyi seuraavaa:

Foccacciaa ja fritattua pitaleipää, jugurttikastiketta ja minttu-mantelidippiä

Uunibriejuustoa ja viikunaa

Sikurisalaattia, päärynää, Peltolan blue-juustoa ja pähkinää

Seitan-makkaraa ja juuriselleripyrettä

Uppopaistettuja riisipyöryköitä

Huuuh, tulee nälkä uudelleen kun mietin näitä makuja. Vaikea valita suosikkia kun kaikki oli niin herkullista ja olisi tehnyt mieli nuolla lautaselta ihan kaikki. Jopa paatunut lihansyöjämme kehui ruokaa vuolaasti, luvaten jopa että tänne pitää tulla uudelleen, joten viimeistään tämä todistaa, että ruoka oli kerrassaan loistavaa ja ihan jokaisen kehun arvoista.

Koko illan ajan saimme todella asiantuntevaa ja mahtavaa asiakaspalvelua. Meitä palvellut nuori mies teki ravintolaillastamme erittäin onnistuneen. Täytynee myös kehua hänen suosittelemaansa viiniä, se oli myöskin erittäin hyvää.

Tarjoilijan suosituksesta otimme vielä jälkiruoaksi ravintolan koko jälkiruokalistan:

Toisen nimi oli hauskasti Run Forest run ja se sisälsi vispipuuroa,  kinuskia ja marenkia. Toinen annos oli paneroitua palsternakkaa, palsternakka-kardemumma jäätelöä, rosmariinia ja omenaa. Molemmat olivat äärettömän herkullisia ja rakastuin tuohon vispipuuron ja kinuskin yhdistelmään, sitä on pakko kokeilla kotonakin. Myös tuo palsternakka pääsi yllättämään, se todellakin toimi jälkiruoassa.

Itseäni ilahdutti ravintolan tarjonnassa myös se, että monet ravintolan tuotteista tulevat lähialueelta tai ovat lähituottajien tuotteita. Heillä oli myös kiinnostava drinkkilista, jota testaan ehdottomasti ensi kerralla. 

Seuraava on suora lainaus heidän sivuiltaan ja ihan täysin voin samaistua siihen:

"Kuoressa jokainen asiakas on vieras, joka otetaan lämpimästi vastaan. Palvelu on rentoa mutta asiantuntevaa, liika pönötys jätetään muille. Tervetuloa nauttimaan herkullisesta ruoasta, tarkoin valikoiduista viineistä ja hyvistä fiiliksistä.  Ne tarjoillaan rennosti, kuten kotona on tapana."

Enpä äkkiseltään muista milloin viimeksi olisin ollut näin tyytyväinen ravintolailtaan. Tämä ei ole maksettu mainos vaan absoluuttisesti tyytyväisenä ja kylläisenä ravintolasta poistuneen asiakkaan hurraahuuto.

Suorittajasta menestyjäksi?

Myönnetään, minä olen sellainen suorittaja-tyyppi. Yksi elämänajatuksistani on menestyä. Ei välttämättä rahallisesti, en haaveile tulevani miljonääriksi tai yritysjohtajaksi. Haluaisin menestyä niin, että mielestäni saavuttaisin elämässä lopulta ne asiat mitkä halusinkin. Mä olen kuitenkin äärettömän huono tässä tasapainottelussa. Mulla on tapana suorittaa, suorittaa ja suorittaa niin kauan, että ei vaan jaksa.

Sitten kun ei enää jaksa, tuntuu ettei huvita nousta sängystä tai ei huvita kirjoittaa tai ottaa valokuvia. Aikamoisella aaltomeiningillä siis mennään. Millonkohan mä alan toimimaan sen ajatuksen mukaan, että saavuttaisin tuloksia paremmin, jos etenisin koko ajan tasaisesti?

"Menestyjä lepää silloin, kun suorittaja stressaa"

Sattuipa tällä viikolla silmiini Pippa Laukan artikkeli Helsingin Sanomien sivuilla. Mä samaistun tuohon artikkeliin vahvasti, pelottavan vahvasti. Tunnustan, että joskus tuo ajatus täydellisyydestä stressaa ja ahdistaa. 

Olen kunnianhimoinen, töissä haluan tehdä työni hyvin, kehittyä ja olla asiantuntija. kahdeksan tuntia työtä, viitenä päivässä viikossa. Työpäivän jälkeen, kun tulen kotiin: ah ihana lepohetki! Eiku... 

Työpäivän päälle olen vielä äiti, vaimo, bloggaaja... Bloggaan vain ja ainoastaan harrastuksena, se ei ole mulle työ, mutta joskus mä sanon sen olevan työtä, nimittäin tällaisella harrastelijallakin bloggaamiseen menisi helposti se toinen työpäivä vielä varsinaisen työn lisäksi. Harmi vaan, ettei se useinkaan tarkoita kaksinkertaista tilipussia! :)

On joskus vaikea hyväksyä sitä, että itsellä saattaa olla vähemmän aikaa käyttää bloggaamiseen kuin toisilla, mutta sekin on valintakysymys usein. En usko olevani koskaan valmis luopumaan varsinaisesta työstäni bloggaamisen takia, vaikka se joskus tulisikin mahdolliseksi. En usko sen sopivan mun luonteelleni, luulen että siinä kohtaa ajattelisin 24/7 blogijuttuja somea ja stressaisin vieläkin enemmän. Niin, jos joku vielä kuvittelee, että ammatikseen tai edes harrastuksekseen bloggaavat liihottavat vain erilaisissa pressitilaisuuksissa ja nappaavat sieltä pari valokuvaa, jotka julkaisevat instassa ja raha kilahtaa tilille, niin harvemmin se näin menee.

Työn ja blogin ohella haluan ensisijaisesti olla hyvä äiti ja vaimo, ne menevät sen uralla menestymisen edelle. Kuitenkaan ura ja perhe eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta niiden välillä täytyy käydä aikamoista tasapainottelua, jotta molemmissa onnistuu. 

"Tulevaisuudessa pärjäävät parhaiten ne, jotka osaavat levätä ja antaa itselleen armoa."

Tässä postauksessa kuvatut asiat on mulle arkipäivää, minun elämää. Luulen, että aika moni voi samaistua tekstiin, sillä nykyään työ- ja perhe-elämä vaatii ehkä erilaisia asioita kuin ennen. Eikä se toki ole pelkästään huono asia.

Kuitenkin tuo Pippa Laukan artikkeli antoi mulle ajattelemisen aihetta sen suhteen, miten hallita tätä pakettia, tasapainottelua kaiken lomassa ilman, että olisin hermoraunio. Jos mä muistaisin levätä myös silloin kun ei niin paljon väsytä ja voimia tuntuu olevan vaikka muille jakaa, en ehkä kärsisi ajoittain niin totaalisista romahduksista. Jyrkkien nousujen ja laskujen sijaan elämä olisi kenties tasaista nousua?

Stressi näkyy itselläni unettomuutena ja siitä johtuen väsymyksenä ja kärttyisyytenä, eikä se kyllä kuulosta siltä menestyjältä, joka haluaisin olla. Haluan olla energinen, innokas ja lempeä menestyjä, vaikka se tarkottaisikin joskus sitä, että yksi blogipostaus siirtyy seuraavaan päivään kun menen ennemmin nukkumaan. ;)

Ps. Lainatut kohdat on just sieltä Laukan artikkelista poimittuja, käykää oikeasti lukemassa ajatuksella!