NÄIN HUIJASIN ITSEÄNI!

Mä en vaan oo semmonen...

Kuinka moni on joskus uskotellut itselleen erilaisia asioita perustelemalla, että mä en vaan ole sellainen ja sellainen ihminen? Mä olen monessakin asiassa! En esimerkiksi ollut kiinnostunut opiskelemaan kieliä, koska eihän mulla ole kielipäätä! Vai oliko se oikeasti niin, että esimerkiksi matematiikka ja muut aineet kiinnosti enemmän? Ei se tainnut olla mikään ominaisuus vaikka mä niin itselleni asian selitin. Tietysti ihmisillä on taipumusta erilaisiin asioihin, toiset tuntuvat helpommilta kuin toiset, mutta kyllä niihin vaikeampiinkin asioihin voi opetella.

Aloin miettiä, että oikeasti mä olen huijannut itseäni aika monessa asiassa. Oikeastaan olen kehitellyt ihan emävalheita itselleni.

***

Mä uskottelin itselleni reilut 27 vuotta, että mä en ole aamuihminen. Toki ihmisellä on monesti taipumusta olla joko aamuihminen tai iltaihminen luonnostaan, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö siitä voisi opetella pois. Viime vuoden lopulla aloin ajatella, että olisiko musta kumminkin aamuihmiseksi, kun kuitenkin huomasin rakastavani aamuja. Oikeasti mä vihasin sitä väsymystä. Kukapa ei? Kun aamulla viivytti heräämistä ihan viimeiseen saakka ja sen jälkeen juoksi aamutoimet läpi ja kiireellä töihin, olin väsynyt koko työpäivän ajan.

Lomasta sain lopullisen boostin ja nyt olen ihan uudella asenteella liikkeellä ja nautin hitaammista aamuista nykyään joka aamu. Nyt kun herään aamuisin kuuden ja seitsemän välillä huomaan olevani virkeämpi. Muutamina aamuina kun olen nukkunut esimerkiksi kahdeksaan, huomaan olevani sittenkin jopa väsyneeni niinä päivinä!

Tähän liittyen huijasin itseäni, etten mä ole sellainen tyyppi joka tykkää laittautua töihin. No en kai kun en ennen ehtinyt! Nyt kun olen ehtinyt tehdä edes kevyen meikin ja jonkun muun kun ponnarin niin kas kun olokin on parempi ja itsevarmempi. On varmaan ihan totta, ettei se ulkonäkö ole mulle tärkein asia, mutta kummasti kaunis huulipuna piristää.

Omasta mielestäni en myöskään ennen tarvinnut aamupalaa, mutta nyt huomaan voivani paremmin kun syön sen aamupalan, joka aamu. Entinen inhokkini kaurapuuro on lähes poikkeuksetta mun lautasellani aamuisin. Jos joku olisi mulle vuosi sitten sanonut, että aloitan mun aamun joogalla ja kaurapuurolla niin olisin nauranut itseni kipeäksi. Nyt se tuntuu musta vaan ihan parhaalta tavalta aloittaa aamu.

Joogasta päästään liikuntaan ja siihen miten uskottelin ennen itselleni ja muille, että kiireisenä perheenäitinä mulla ei yksinkertaisesti ole aikaa harrastaa liikuntaa. En tiedä mitä tapahtui, mutta yhtenä iltana mulle tuli olo, että mitä jos hieman jumppaisin ihan vaan kotona. Ehkä se oli se, että joka paikkaan sattui päivittäin ja niska-hartiaseutu tuotti tuskaa... Kokeilin muutamia liikkeitä ja kohta huomasin etsiväni netistä ohjeita kotikuntoiluun. Huomasin, että ihan kehon painolla ja käsipainoilla pääsee aika pitkälle, eikä liikunta aina tarkoita tuntien huhkimista kuntosalilla. 

Lajien kirjo on tuosta jo monipuolistunut ja olen löytänyt lenkkeilyn ja joogan pariin. Lisäksi olen päättänyt säännöllisesti käydä kokeilemassa erilaisia lajeja joihin voin ottaa Alisan mukaan, nyt läpikäytynä on esimerkiksi hiihto ja uinti.

Oikeastaan lenkkeilykin lähti arkiliikunnasta kun päätin alkaa kävellä pidempiä matkoja töihin niinä päivinä kun kuljen muutenkin bussilla. Huomasin, että pitkä kävelylenkki ennen työpäivää ei ollutkaan vastemielistä vaan energiaruisku. Sen jälkeen olen käynyt ihan vapaa-ajallakin juoksemassa. Nyt haaveilen jopa siitä, että keväämmällä kokeilisin pyöräillä töihin. Työmatkani on 12 kilometriä, eli ei missään nimessä mahdoton. Suurin tavoitteeni liikunnan osalta on se, että liikun jatkossa säännöllisesti ja monipuolisesti. Olen nyt jo todistanut itselleni, että pystyn sovittamaan arkeen aikaa liikunnalle, kunhan vain nostan takaliston sohvalta.

***

Suurin valheeni itseäni kohtaan on ollut se, että olen uskotellut itselleni, ettei puhelin ja some ole mulle ongelma. Oikeasti se on kuitenkin ollut. Olen roikkunut nenä kiinni ruudussa myöhään illalla, nipistänyt yöuniani sen takia. Iltaisin olen jämähtänyt puhelin kädessä sohvalle moneksi tunniksi.

Viikon someloman jälkeen aloin tarkemmin tutkia mun puhelimen käyttöä ja huomasin miten paljon tuhlaan aikaa vain ruutuun tuijottamalla. Olenkin alkanut tietoisesti vähentää kännykän käyttöä ja samalla löytänyt sitä kaivattua aikaa niin liikunnalle kuin vaikka lukemisellekin.

Huh. Olempa ollut varsinainen huijari itseäni kohtaan. Jälkeenpäin ajateltuna, moni juttu on ollut ihan vaan tekosyy. Jatkossa tavoitteeni on valehdella itselleni vähemmän ja lopettaa kaikenlaisten tekosyiden keksimisen.

Huippua viikonloppua!