NÄISTÄ HUOMASIN OLEVANI RAPAKUNNOSSA - JA NÄIN YRITÄN KORJATA SEN

Mun blogissa näköjään painottuu tällä hetkellä hyvin vahvasti hyvinvointi. Just nyt se on vaan yksi niistä asioista, jotka mua tällä hetkellä inspiroi. Toivottavasti voin jakaa innostusta muille tavallisille tyypeille. En nimittäin ole se ketterin ja solakoin jumppapirkko vaan telttaa muistuttavassa T-paidassa hikoileva ja puuskuttava lenkkipolkujen tuke ja joogasalien kankein rautakanki.

Kaikki sai lopulta alkunsa siitä kun huomasin olevani rapakunnossa.

Ei sinällään, että se olisi tullut yllätyksenä.

Lomakuvat ärsytti, kun näytin isolta ja huonosti voivalta, enkä pelkästään näyttänyt vaan ihan oikeasti olin sitä. Pienetkin kävelyt ja jopa töissä rappusten kiipeäminen toisen kerroksen toimistolle aiheutti hengästymistä.

Jatkuvat niska-hartia-rintakehä kivut olivat sitten lopulta se kaikkein ratkaisevin juttu, hassua kyllä. Säikähdin, kun käteni eivät enää selän takana taipuneet normaalisti tai edes sitä vähää kuin ennen.

Kolmen vuoden istumatyö oli tehnyt tehtävänsä ja samalla menolla kroppa ei kestäisi kovin kauaa. Työllä on suuri merkitys, sillä normaalina työpäivänä istun lähes kahdeksan tuntia tietokoneella ja askeleita koko päivänä saattaa kertyä ehkä maksimissaan 2000. Siis koko päivänä, jos en tee mitään ihmeellistä töiden jälkeen. Vertasin työpäivääni Samuliin, joka liikkui vapaa-ajalla yhtä vähän kuin minä, mutta viettää työpäivän seisten ja askeleiltakin tavallisena työpäivänä tulee jopa se 10 000.

Onhan siinä ero. Tajusin, et mun täytyy tehdä vapaa-ajalla enemmän, jotta pysyn kunnossa.

Mulla on koko ajan ollut ajatuksena tehdä kokonaisvaltainen muutos elämässä: lepo, liikunta ja ruoka. En halunnut kaikkea lähteä kerralla muuttamaan vaan alkuun aloitin aika hitaasti. 

liikunta.

Viime kesän jälkeen aloin lisätä arkiliikuntaa ja kuljin joka viikko mahdollisuuksien mukaan bussilla töihin, jotta samalla saisin vähän enemmän liikuntaa ja askeleita. Samoin aloin viedä Alisan kävellen päiväkotiin niinä aamuina kun oli mun vientivuoro. 

Kuljen edelleen bussilla ja nykyään yritän mahdollisuuksien mukaan pidentää näitä arkikävelyitä ja kävellä esimerkiksi kauemmalle pysäkille tai kävelen viimeiset kilometrit töihin. Pienellä vaivalla ja lähes samalla ajankäytöllä huomaamatta on tullut käveltyä yllättävänkin pitkiä matkoja.

Nykyään mulla on myös askelmittari aktiivisessa käytössä ja tavoitteena on saada se 10 000 askelta päivässä täyteen.

Arkiliikunnan lisäksi olen sitten lisännyt joukkoon erilaisia liikuntajuttuja monipuolisesti. Ajattelin itse asiassa alkuviikosta tehdä teille kirjoituksen mun tämän viikon liikunnoista. Siitä näkee aika hyvin, miten pienellä vaivalla olen saanut liikuttua aika monipuolisesti.

Suht lyhyessä ajassa olen saavuttanut tosi hyviä tuloksia. Ei niinkään, että olisin jotenkin ulkomuodoltani muuttunut yhtäkkiä hoikaksi ja sporttiseksi, mutta olo on todella energinen ja esimerkiksi liikkuvuuteni on huomattavasti parantunut joogaamisen myötä. Olen ymmärtänyt, että kaikki liikunta ei ole mua varten, mutta parhaimmat tulokset saavutan kun teen mulle mieleistä liikuntaa ja siten saan pidettyä mun aktiivisuustasot korkealla. Toki, jos haluaa joskus saavuttaa jotain fyysisiä tuloksia, pitää poistua sieltä mukavuusalueelta. Kuten sanoin, mä etenen todella hitaasti, jotta muutos on pysyvä ja tällä hetkellä mun fokus on siinä, että harrastan liikuntaa ja olen aktiivisempi kuin ennen ja saan tästä kaikesta energiaa.

lepo.

Jännää miten lopulta unen ja levon sovittaminen oikeaksi, mahdollisti aktiivisemman arjen. Olen muuttanut uniaikaani tunnilla ja nykyään pyrin nukkumaan 22-06. Tunnin lisääminen aamuun on antanut paljon enemmän kuin ennen iltaisin television edessä vietetty tunti. Kotitöitä tuntuu olevan vähemmän, kun ehdin tehdä osan jo aamulla, ehdin myös joogaamaan ja syömään aamupalan.

Ruutuaikaa olen yrittänyt muutenkin vähentää ja huomasin nykyään katsovani todella vähän televisiota. Mulle on myös tullut tavaksi kerran viikossa viettää ilta itseni kanssa. Tuolloin menen aikaisin sänkyyn, yleensä siinä kahdeksan jälkeen ja luen kirjaa tai kuuntelen musiikkia, kännykkää en tuolloin enää selaa. Siitä on tullut hyvä rauhoittumiskeino viikkoon. Se on sellainen ilta kun annan itselleni luvan olla tekemättä yhtään mitään ja se tuntuu hyvältä.

ruoka.

Koska mun ensisijainen tarkoitus on elämäntaparemppa, en ole niinkään keskittynyt mihinkään herkkulakkoihin tai kalorien laskemiseen. Muutamana päivänä olen kirjannut ylös syömiseni, jotta voin tarkastella mitä oikeasti syön ja mitä mun ehkä pitäisi vielä viilata. Välillä siinä on tullut ihan hyviä ahaa-elämyksiä, kun olen ajatellut syöneeni terveellisesti ja loppujen lopuksi sisältö ei ehkä ole ollut ihan niin terveellistä kuin olin ajatellut.

En aio alkaa kieltämään itseltäni ruokia, vaan mennä ajatuksella kohtuudella kaikkea. Toki olen vähän vähentänyt herkkujen syömistä, mutta ennen herkuttelinkin ihan liikaa.

Muutamalla ihan perusjutulla olen syömisessä löytänyt hyvän tien. Ensinnäkin se, että lisäsin aamupalan mun ruokavalioon ja ylipäätään syön säännöllisemmin. Toki olen yrittänyt lisätä myös kasvisten ja hedelmien osuutta sekä ylipäätään yrittänyt opetella syömään mahdollisimman monipuolisesti.

Nyt olen todella paljon virkeämpi ja energisempi.  En ole ollut sairaana ollenkaan tänä vuonna, joka on aika iso ero viime vuoteen verrattuna.

Kaikissa näissä liikunnassa, ruoassa ja levossa olen yrittänyt löytää ne jutut ja keinot, joista mulle tulee hyvä olo. Olen myös hiljalleen tajunnut miten tärkeä juttu on pitää kaikki kolme asiaa balanssissa. Toivon, että tulevaisuudessa en enää ole rapakunnossa.


Aurinkoista sunnuntaita! Nauttikaa ulkoilusta, itsehän vietän päivän töissä! <3