TOISENLAINEN TARINA PÄIVÄKODISTA

Olen huolissani.

Olen huolissani siksi, että jatkuvasti joudun lukemaan huonoista kokemuksista päiväkoteihin liittyen. Mua surettaa, että varhaiskasvatuksessakin halutaan säästää ja ryhmäkokoja kasvattaa. Samalla pelkään, että tämä kaikki tulee vielä kalliimmaksi tulevaisuudessa.

Meillä on Suomessa hyvä ja suhteessa todella edullinen varhaiskasvatus, mutta mielestäni sen suunta on huolestuttava. Tiedän, miten etuoikeutettuja suomalaiset ovat varhaiskasvatuksen kanssa, mutta se ei poista ongelmia, jotka tuntuvat jatkuvasti olevan esillä.

Silti halusin kirjoittaa toisenlaisen tarinan päiväkodista. En kehuskellakseni, vaan kertoakseni miten päivähoito voi parhaimmillaan toimia ja mikä merkitys sillä on arjessa. En ole kasvastusalan ammattilainen, olen vain tavallinen äiti ja tämän postauksen kirjoitan tavallisen äidin näkökulmasta. Asioilla on varmasti monta puolta. Hyvin ja huonosti toimivia yksiköitä on varmasti erilaisia ja eri kokoisia, eikä näihin ongelmiin varmasti ole yhtä yksittäistä ratkaisua.

***

Meidän päiväkodissa on 13 lasta ja 3 aikuista. Suurin osa lapsista on Alisan ikäisiä, eli 4 vuotiaita, mutta pidän siitä että ryhmässä oppii toimimaan eri-ikäisten lasten kanssa. Arvostan meidän päiväkodissa eniten juuri pientä kokoa. Totta kai on olemassa isojakin päiväkoteja, joissa homma toimii erinomaisesti ja lapset viihtyvät, eikä päiväkotiarki kuormita liikaa.

En kuitenkaan äkkiä keksi yhtään asiaa, joka lasten hyvinvoinnin näkökulmasta puhuisi suurien ryhmäkokojen puolesta. Mielestäni suurien ryhmien puolesta puhuu ainoastaan raha ja tehokkuus. Mutta mikä on hintalappu lasten hyvinvoinnille?

En väitä, että kaikki lapset erityisesti kärsisivät suurista ryhmistä. Todennäköisesti oma lapseni pärjäisi isommassakin ryhmässä erinomaisesti. Kaikkien kohdalla näin ei kuitenkaan ole ja luulen että isossa ryhmässä tottelevainen ja kiltti lapseni jäisi todennäköisesti pienemmälle huomiolle, koska hän on ns. pärjääjä, vaikka osaa kyllä pitää puolensa. Mitä hyötyä hänelle olisi isosta ryhmästä? En usko, että mitään.

Pienessä ryhmässä esimerkiksi melutaso on hurjasti matalampi kuin suurissa ryhmissä. En myöskään koe, että päiväkotiarki meillä kuormittaisi Alisaa hurjasti ja siitä olen todella iloinen. Kodinomainen, rauhallinen päiväkoti on onnenpotku. Meidän vanhempien ei tarvitse kantaa huolta päivän sujuvuudesta, sillä luottamus meidän päiväkotiin on sata. Koskaan Alisa ei ole jäänyt itkemään hoitoon ja aina hän on mielellään menossa hoitoon, jopa lomalla. Työpäivän aikana voin keskittyä täysillä työhöni, ilman murehtimista päiväkotiin liittyen.

En väheksy varhaiskasvattajia, en todellakaan. Suurin osa varhaiskasvattajista on huippuja ja lasten parasta ajattelevia. Ongelmat ovat jossain päiväkotien henkilökunnan yläpuolella. Resurssit, joita heille nykyään tarjotaan, tai siis niiden olemattomuus saa mut näkemään punaista. En ihmettele yhtään, että varhaiskasvattajat ovat väsyneitä työhönsä ja moni palaa loppuun tai jopa vaihtaa alaa. Varhaiskasvatusta vaivaa samat ongelmat kuin hoiva-alaa ylipäätään.

***

Samat ongelmat seuraavat ja heijastuvat mielestäni myös kouluun. Tässä mielestäni alkaa näkyä se hintalappu, mikä kaikella tehostamisella ja pienten yksiköiden alas ajolla on.

Totta kai kaikki on kiinni myös lapsesta, mutta kyllä mä näen lapsestani miten hyvin hän voi päiväkodissa ja sitä pidän yhtenä tärkeimpänä asiana. Koen myös, että meidän päiväkodissa aidosti välitetään lapsista ja pystytään antamaan huomiota jokaiselle lapselle päivän aikana riittävästi.

Olen iloinen ja helpottunut, että me saadaan nauttia näin mahtavasta tilanteesta ja mun ei tarvitse päivähoidosta stressata. Tunnen huolta siitä, että tiedän meidän päiväkodin olevan liipasimella. Se aiotaan todennäköisesti jossain kohtaa tulevaisuudessa ajaa alas. Huolimatta siitä, että mun empiirisen kokemuksen perusteella jokainen lapsi kyseisessä päiväkodissa on erityisen hyvinvoiva ja vanhemmat tyytyväisiä. Päiväkodissa on ollut ongelmatilanteita erityisen vähäisesti koko aikana, enkä keksi pahaa sanottavaa tai huonoa asiaa meidän päiväkodista. Tänä päivänä se tuntuu olevan erittäin poikkeuksellista. Olen tuntenut huolta siitä, että vaikka Alisa todennäköisesti ehtii käydä päiväkodin loppuun kyseisessä päiväkodissa, niin mahdollisesti joskus ehkä tulevat sisarukset tuskin eivät. Todennäköisesti iso päiväkoti on tuolloin ainoa vaihtoehto.

Tähän liittyen olen sanonut monesti, että voisin maksaa vielä enemmän, jos sillä voisin saada pienemmät ryhmäkoot myös tulevaisuudessa. Mutta jos rahalla saa parempaa varhaiskasvatusta niin se tietenkin lisää eriarvoistumista eikä poista ongelmaa tai ole ratkaisu sinällään.

Miksi kaikki pienet yksiköt halutaan ajaa alas? 

Miksi raha ratkaisee meidän lasten hyvinvoinnissa niin paljon? Toimiva, hyvinvoiva ja lapsen etua ajava varhaiskasvatus toimisi yhtenä kannustimena myös työelämään palaamiseen. 

Ikävät otsikot päivähoidosta ja huonosti voivista lapsista eivät ainakaan houkuttele synnytystalkoisiin.