Perinteiset lähtöaamuna pommiin nukkumiset ja vanhaksi mennyt passi tuntuisivat nyt lastenleikiltä siihen verrattuna, millainen tikittävä aikapommi meillä tällä hetkellä kytee..
***
Kun matkaan oli vajaa viikko jäljellä, luin Instagramista, että kummipoikamme oli mahataudissa. Vatsassani muljahti ikävästi, sillä olimme viettäneet aikaa yhdessä viikonloppuna. Töissä vitsailin mahataudista ja mielessäni hermoilin, että ei kai vaan...
Kaikki vaikutti ihan hyvältä kunnes tiistai-iltana Samuli sai sen mahataudin.
PANIIKKI! SOS! HELP! APUAAAAA!
Eristin Samulin meidän makuuhuoneeseen ja itse nukuin vierashuoneessa. Toki tiesin, että todennäköisesti me olimme Alisan kanssa altistuneet jo taudille, jos niikseen oli. Onneksi tauti helpotti vähän yhden yön jälkeen.
Keskiviikon Samuli oli kotona ja itse panikoin jokaista vatsan muljahdusta ja vähänkin poikkeavaa tuntemusta. Työpäivän jälkeen ravasin apteekkiin hakemaan sopivia kapseleita tautia vastaan ja kaupasta raijasin kaikenlaisia vatsaa rauhoittavia jogurtteja ja tehoshotteja. En todellakaan tiedä, onko niistä apua, mutta olen valmis vaikka poppakonsteihin.
Kotona hinkkasin vielä vessat ja pyykkäsin pyyhkeet ja lakanat. Olen yrittänyt kaikkeni, että minä ja Alisa vältettäisiin tauti.
Yritän uskotella itselleni, että kyllä se olisi jo tullut jos olisi tullakseen, mutta silti mä olen ihan varma että viimeistään lentokoneessa se iskee. Miettikää jos jompi kumpi meistä sairastaa monta tuntia siellä pienessä purkissa. HUH. HYI. YÖK.
Tämä on niin mun pahin painajainen, että matka joko peruuntuu taudin takia tai iskee lennolla. Totta kai meillä on matkavakuutukset kunnossa, että sinänsä en stressaa matkan peruuntumista, mutta kyllä se tuntuisi hirveältä kaiken odotuksen jälkeen.
Tällä hetkellä näyttää vielä ihan hyvältä ja terveeltä, mutta kyllä takaraivossa silti jyskyttää, että mitä jos....
En voi lakata ajattelemasta sitä, että ylipäätään juuri tämä reissu on hieman vastustanut. Osa varmaan muistaa miten meidän alkuperäiset suunnitelmat kariutuivat kun maanjäristys tuhosi lomakohteemme. Olkaa kilttejä ja pitäkää peukkuja, että me oikeasti päästään reissulle. Laitan tähän loppuun vielä pari kuvaa vuoden takaiselta reissulta Mauritiukselle ja haluan edelleen uskotella, että pian olen jälleen tropiikissa, ilman vatsatautia. Tulen vielä huomenna kertoilemaan viime hetken tunnelmat, ellen halaile vessanpönttöä!
Toivottavasti ette nyt saa tätä tautia!😭
VastaaPoista