Suomessa ensisynnyttäjät ovat keskimäärin 29-vuotiaita, kertoo Tilastokeskus. Keskimäärin minulla ei pitäisi siis olla vielä lasta, täytinhän vasta 27 vuotta. Alisan syntyessä olin 23-vuotias, selvästi keskimääräistä nuorempi siis. En kuuna päivänä olisi ennen raskautta voinut kuvitella miten paljon se näkyisi äitiydessäni. En koskaan ennen ajatellut olevani varsinaisesti nuori äiti. Ainakaan niin nuori, että se aiheuttaisi kummallisia tilanteita.
Mulla oli raskausaikana todella monta terveydehoitajaa neuvolassa, kenestäkään ei tullut mulle sitä omaa neuvolantätiä. Yksi kerta on kuitenkin jäänyt mieleen, koin tuolla käynnillä hirveää ahdistusta siitä, miten minua ei kohdeltu aikuisena vaan ihan teininä. Olin ottanut etukäteen selvää, että seuraavalla kerralla isän olisi hyvä olla mukana ja kysyinkin tästä erikseen. Vastaukseksi sain, että isä voi olla mukana JOS hän on mukana kuvioissa. Puna nousi poskilleni, olin todella hämmentynyt. Kyllähän sieltä papereista olisi pitänyt käydä ilmi, että se isä asuu samassa osoitteessa kuin minäkin. Jokseenkin käsittämätön aivopieru hoitajalta korostaa sanaa JOS... Ihan kun se nyt olisi tavallisinta, että äiti ja isä eivät asu samassa osoitteessa?
Kaikenlaisissa kerhoissa olin poikkeuksetta aina nuorin. Pari kertaa sain kuulla kuinka nuori olen ja kuinka joku ei olisi voinut kuvitella hankkivansa lapsia samassa iässä. Yritin aina ajatella, ettei kyseessä ollut omien valintojeni kritisointi, mutta kieltämättä se joskus hieman harmitti.
Nuori perhe = köyhä perhe?
Kerran yhdessä kerhossa sain kassillisen vaatteita kommentilla "teillä on näille varmaan tarvetta.." Ei siinä, ne olivat kerhon "saa ottaa ilmaiseksi" laatikosta jämät, jotka eivät siis olleet kelvanneet kellekkään, mutta meillehän ne varmasti kelpaa koska olemme nuori (=köyhä) perhe. Hassua sinänsä, että minulle on aina ollut tärkeää, että Alisa on hyvin ja kauniisti puettu, en voi siis parhaalla tahdollanikaan kuvitella, että ainakaan lapseni vaatteista olisi voinut saada sen käsityksen, että meillä olisi ollut näille vaatteille tarvetta. Ymmärrän, että se oli kaunis ajatus, mutta miksi niitä tarjottiin meille? Eipä ole tullut muuta syytä mieleen kuin se, että olin nuorin äiti ja huomattavasti nuorempi kuin muut.
Rahasta puheenollen, usein sanotaan, että lapset halutaan vasta kun on taloudellisesti turvallinen tilanne. Itse valmistuin juuri Alisan synnyttyä ja Samuli vähän sen jälkeen. En kuitenkaan koe, että taloutemme olisi ollut huonolla tolalla tuolloinkaan, olimmehan molemmat olleet useamman vuoden töissä. Toki nykyisellään molempien ollessa vakituisesessa kokoaikaisessa työsuhteessa tilanne on jokseenkin eri kuin silloin. Mutta ei meillä superniukasti eletty, vähän katsottiin mihin törsäillään, mutta koskaan Alisalta ei ole mitään puuttunut.
Itse irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta äitiyslomalla, koska tuntui, etten halua enää ravintolahommiin palata. Kotona ehdinkin pyörittelemään ajatuksia ja miettiä mitä haluan. Lopulta tein alanvaihdoksen ja sain nykyisen työpaikkani, minne menin suoraan kotona vietetyn parin vuoden jälkeen innosta puhkuen. Ilman vanhempainvapaata saattaisin olla ihan eri kuvioissa kuin nykyään, enkä todellakaan tarkoita, että olisin tuolloin edempänä urallani, päinvastoin. Mulle vanhempainvapaa antoi hyvän tauon miettiä rauhassa tulevaisuutta ja lopulta kaikki meni parhainpäin. En siis todellakaan koe, että Alisa olisi syntynyt väärään aikaan, vaan todellakin juuri oikeaan aikaan.
Aina nuorin
Niissä kerhoissa olin aina nuorin. Vanhempainilloissa olemme yleensä aina nuorimmat. Hassua sinänsä, mutta Alisan päiväkodissa en ole koskaan kokenut vähättelyä ikämme suhteen, mutta meillä onkin aivan huippu päiväkoti ylipäätään. Joskus vanhempainilloissa tai harrastuksissa tuntuu, etten pääse välttämättä muiden juttuihin mukaan, mutta se voi johtua myös itsestäni ja siitä, että kuvittelen muiden pitävän minua niin nuorena. Se on tyhmää, mutta olen niin monta kertaa törmännyt niihin stereotypioihin ikäni suhteen, että yritän vältellä uusia tilanteita. Joskus pelkään, ettei minua oteta tosissaan koska olen niin nuori. On jännää miten kaikki tämä on tullut kuvioihin vasta sen jälkeen kun tulin raskaaksi, ennen sitä en todellakaan ollut ajatellut, että minua pidetään tavattoman nuorena äitinä.
Toisaalta taas muistan omasta lapsuudestani, miten siistiä oli kun omat vanhempani olivat aina nuorimmasta päästä kun olin kouluiässä. Alisalla on verrattaen aika nuoret isovanhemmat ja sen koen hyvänä asiana. Toivon, että tulevaisuudessa Alisa ainakin kokee meidän nuoren iän enemmän positiivisena kuin negatiivisena asiana.
Itse en enää niin paljoa stressaa ikääni, vuosien varrella olen saanut itsevarmuutta sen suhteen, että tiedän olevani hyvä äiti. Olen ylpeä lapsestani ja siitä miten minä ja Samuli olemme onnistuneet hänen kasvatuksessaan, Alisa on huipputyyppi! En kadu päivääkään että minusta tuli äiti 23 vuotiaana. Kaikista ei varmasti olisikaan ollut äidiksi samassa iässä, onneksi voin itse kuitenkin seistä omissa kengissäni. Just nyt 27-vuotiaana elämä on huippua, niin äitinä, vaimona kuin ihmisenäkin.
Keskimääräistä nuorempana äitinä olen joutunut jonkin verran todistelemaan sitä, että olen hyvä äiti. Kun olen huomannut ikääni koskevaa arvostelua, olen halunnut entistä kovemmin todistaa, että minä olen hyvä äiti. Tämä on opettanut itselleni myös sen, etten arvostele toisia äitejä iän, statuksen tai minkään muun perusteella. Tiedän, ettei hyvä äitiys ole mistään yhdestä tekijästä riippuvainen, eikä todellakaan iästä riippuvainen.
Luulen, että moni teistä on kokenut samanlaista vähättelyä, jos olet keskimääräistä nuorempi tai vanhempi, aiheuttaa se kummeksuntaa. Kuulen mielelläni teidän kokemuksia! <3
