Best nine 2017 ja vuosi pähkinänkuoressa

Pitäisi kai sanoa, että viimeisiä päiviä viedään tästä elämäni vuodesta. Toisaalta olen vähän helpottunut, että tämä vuosi on ohi. 

Ette ehkä ole voineet välttyä Instagramin Best nine 2017 -kuvilta? Oletko itse käynyt tekemässä jo omasi? Omat suosituimmat instakuvani kertovat paljon siitä, mikä tässä vuodessa on ollut ehdottomasti parasta:

Suurin yksittäinen asia oli tietenkin HÄÄT! Best nine 2017 kuviin hääkuvia on valikoitunut yli puolet! Ja en kyllä ihmettele, rakastan meidän hääkuvia! Rakastan meidän häitä!

Häitä suunniteltiin paljon ja itse päivä oli unelmien täyttymys. Olihan niissä työtä, mutta oli se sen arvoistakin. Edelleen meillä on suurinosa kiitoskorteista lähettämättä  (hups!) ja parin viikon päästä lähdetään häämatkalle, joten hääjuttuja on ollut elämässä vielä näin häiden jälkeenkin. 

Muutkin Best nine 2017 -kuvista liittyvät vahvasti perheeseen: päivä Muumimaailmassa, Juhannus mökillä, Alisan syntymäpäivät... Kivasti valikoitunut sellaiset kuvat teidän suosikeiksi, jotka on oikeasti ollut sellaisia ihania ja merkittäviä hetkiä, ei mitään pikaisesti napattuja aamukahvin kuvia..

***

Jos perheeseen liittyvät asiat ovat olleet tänä vuonna niitä parhaita asioita, niin minä itse olen sitten ollut  huono asia. Ihan liian usein onnistuin ajamaan itseni ihan selkä seinää vasten. Olen ollut liikaa sellainen "no mä voin tehdä jos kukaan muu ei tee" -tyyppi. Välillä työmäärä on ollut käsittämättömän suuri ja mitä olen niissä kohdissa tehnyt? Hankkinut vähän jotain lisää! Olen vaatinut itseltäni useimmiten ihan liikaa.

Kun aloin jatkuvasti olla sairaana, piti tehdä jotain. Nyt nämä vuoden viimeiset viikot olenkin käyttänyt pöydän putsaamiseen. Olen luopunut muutamista asioista, rakkaistakin asioista, mutta nyt on ollut pakko. Tiedän jo nyt, että en jaksa toista samanlaista vuotta kuin tämä kulunut. 

Näin vuoden loppuun tilanne näyttää aika hyvältä. Jos osaan olla haalimatta suunnattomasti lisähommia, ensi vuodesta tulee monilta osin helpompi. Monen asian osalta ollaan kuitenkin vähän risteyksessä enkä ole ihan varma mitä kaikkea ensi vuonna tulee tapahtumaan. Toivottavasti kaikkea kivaa! <3

Ihanasta joulusta tuli vähemmän ihana

Kaiken piti olla mallillaan: ruoat valmistettu etukäteen, lahjat kääreissä kauniin kuusen alla, minun perhe meillä koko joulun... Aatonaattona kun illalla makasimme olohuoneessa koko karonkka kuusen loisteessa televisiota katsellen, ajattelin ettei mikään voi mennä pieleen. Tästä tulee kaikkien aikojen joulu!

***

Aattoaamu alkoi perinteisesti riisipuurolla ja Joulupukin kuumalinjalla. Sen jälkeen valmistelimme jouluateriaa loppuun. Ruokaa oli paljon ja olin tyytyväinen lopputulokseen, olin panostanut jouluruokaan, jotta se maistuisi kaikille. Tässä vaiheessa alkoi ilmestyä ensimmäiset merkit, että kaikki ei ehkä menisi putkeen: jaksoin syödä noin puolet normaalista määrästä. Hieman harmittikin...

Ruoan jälkeen iltapäivällä Alisa jakoi lahjat ja kaikki vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä lahjoihinsa. Itsestäni oli ihanaa miten ajatuksella läheiseni olivat osanneet valikoida juuri minulle sopivia lahjoja!

***

Lahjojen jälkeen katselimme elokuvia ja olimme vaan, taisi siinä yksi jos toinenkin torkahtaa ja silloin ensimmäistä kertaa minulle tuli todella kylmä. Siskoni toi minulle paksumpaa peittoa ja iltaa kohden makasin jo useamman peiton alla. Jossain kohtaa lämmitin myös saunan, jos se auttaisi paleluun. Eihän se auttanut...

...kuume vain nousi ja nousi. Koko illan makasin lopulta sohvalla kun en jaksanut lainkaan nousta ylös. Välillä jaksoin hieman lukea uusia kirjojani tai täytin ristikkoja.. Iltapalaksi varaamiani juustoja tarjoiltiin minulle suoraan sohvalle. Lääkkeillä kuume saatiin laskemaan ja nukkumaan mennessä olin ihan hiestä märkä..

***

Jouluaamuna herätessä olo oli jo parempi... ...hyvin pienen hetken... Joulupäivä meni myös hyvin pitkälle sohvalla maatessa ja nukkuessa. Jossain kohtaa Samuli lähti hakemaan minulle lisää lääkettä apteekista. Myös perheeni lähti joulupäivänä koteihinsa. Välillä velloin kyllä aika surullisissa fiiliksissä, mietin miksi juuri minun piti olla jouluna sairaana, miksei joku anti-jouluihminen?

Iltaa kohden kuume saatiin taas hieman laskemaan ja jaksoin syödä ja olla hetken jalkeillakin. Tapanina olo oli taas jo vähän parempi, mutta edelleen olo on tukkoinen enkä täysin terve ole nytkään. Jouluna tuli kyllä levättyä, toisaalta en tiedä jäinkö niin kovin paljoa mistään paitsi, ehkä olisin terveenäkin vain lepäillyt sohvalla. Mutta kyllähän se kuitenkin harmitti, olisin ehkä voinut nauttia joulusta enemmän jos olisin ollut terve. Yksi hyvä puoli tässä kuitenkin oli: ei ole ähky kun ei tullut ihan hirveästi syötyä! Oli se joulu sairastamisesta huolimatta ihana, toivottavasti teilläkin! <3

Perheblogien joulukalenteri luukku 21 - Saaristolaisleipä

Vaikka muuten olenkin pienellä joululomalla, halusin kuitenkin tästä ohjeesta tehdä erillisen postauksen Perheblogien joulukalenteria varten. Toivottavasti olette seuranneet meidän ihanaa kalenteria pitkin joulukuuta, se on ollut täynnä mahtavia luukkuja!

Mun luukussa on tällä kertaa herkullisen saaristolaisleivän ohje joulupöytään. Saaristolaisleipä kera kinkun tai lohen on niin herkullista! Leipä maistuu myös pelkän voin kera, sillä itse leipä on jo niin maukas.

Saaristolaisleipä on helppo tehdä vaikka vaatiikin hieman aikaa. Nyt on kuitenkin hyvä hetki laittaa leipä valmistumaan, sillä se on parhaimmillaan pari päivää valmistuksen jälkeen! Itse olen tehnyt tätä leipää jo vuosia, joten muistan ohjeen ulkoa!

Tarvitset:

 1 l appelsiinimehua

 75 g hiivaa (tuore)

 3 dl siirappia

 3 dl olutmaltaita

 3 dl vehnäleseitä

 3 dl ruisjauhoja

 1 rkl suolaa

 10 dl vehnäjauhoja

 öljyä vuokien voiteluun

Siirappivesi voiteluun

 1,5 dl vettä

 1/2 dl siirappia

Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva joukkoon ja sekoita kunnes hiiva on sekoittunut mehuun kunnolla. Lisää loput aineet eli siirappi, olutmaltaat, vehnäleseet, ruisjauhot, suola ja vehnäjauhot hyvin sekoittaen. Saaristolaisleipä on siitä helppo, että taikinaa ei kuitenkaan tarvitse vaivata.

Jaa taikina kolmeen voideltuun 1,5 litran foliovuokaan. Anna kohota liinan alla 1,5h. Paista tämän jälkeen leipiä 175 asteessa 2h. Noin 1,5h jälkeen voitele leivät siirappivesiseoksella ja paista loppuun. Saaristolaisleipä on juuri siirapin ansiosta ihanan makea maultaan.

Leivät ovat tosiaan parhaimmillaan parin päivän kuluttua ja niitä kannattaa säilyttää kylmässä.

Saaristolaisleipä kuuluu ehdottomasti meidän joulupöytään, toivottavasti se maistuu myös teille. <3

Joululoma blogista

Niin pyörähti jouluviikko käyntiin ja viikonloppuna päätin, että se tarkoittaa myös pientä blogilomaa. Joulukuu on ollut aika tiiviisti täynnä blogijuttuja, ei niinkään oman blogin osalta, mutta meidän Perheblogit -yhteisön tiimoilta. Jotta innostus bloggaamiseen säilyisi myös jatkossa, täytyy vetää hetki hieman henkeä.

Jouluviikko tarjoaa hyvän mahdollisuuden hengähdykseen, sillä teilläkin on varmasti muuta tekemistä. Tekemistä toki on minullakin, vaikka viikonloppuna tehtiinkin jo pieni joulusiivous. Tällä viikolla pääpaino onkin jouluruokien valmistamisessa. Osan jouluruoista ostin jo viime viikolla, mutta loput täytyy toki hankkia.

Tänä vuonna joulua vietetään täällä meillä ja perheeni on myös tulossa meille. Itsestäni joulu on parasta viettää kotona, kokoonpano meillä vähän vaihtelee vuosittain. Joskus joulu on mennyt ajellessa edestakaisin, mutta enää Alisan syntymän jälkeen emme ole siihen ryhtyneet.  

Päävastuu ruokapuolesta on minulla ja tänä vuonna olenkin ajatellut pöydästämme löytyvän itse graavattua lohta, savusiikaa, sillejä, saaristolaisleipää, täytettyjä kananmunan puolikkaita, mätiä, smetanaa ja sipulia, sienisalaattia, katkarapusalaattia, rosollia, perunasalaattia sekä italiansalaattia. Totta kai myös kinkkua ja laatikoita sekä puikulaperunoita ja lihapullia. Äitini auttaa laatikoiden kanssa sekä tekemällä rosollin. Lisäksi työpaikkamme ravintolasta olen tilannut sillikaviaaria, kotikaljaa, viikunahilloa ja karpaloglögiä. Luulisi näillä yhden joulun pärjäävän. :D Jälkiruoka on hieman avoinna vielä, mutta pieni ajatus on siitäkin. Ruoanvalmistus on omasta mielestäni ihanaa, joten en koe stressaavana, vaikka päävastuu ruoasta onkin mulla.

***

Joululahjatkin on hankittu ja paketoitu. Oikeastaan kaikki on varsin mallillaan, en usko että mitään suurta stressiä jaksan joulujutuista ottaa. Joulufiilis on ollut tänä vuonna jostain syystä hieman laimeampi kuin muina vuosina, mutta aionkin tämän viikon käyttää siihen joulufiiliksen hankkimiseen. Yksi merkittävä joulufiiliksen tuoja on kyllä puhdas koti. Ei mitään kaappien siivouksia tai muuta, mutta hieman perusteellisempi kuuraus on itselleni se juttu, joka tuo joulun. Ensin ajattelin, etten jaksa edes tehdä mitään joulusiivousta, mutta onneksi tehtiin!

Meillä "hiljennytään" nyt jouluvalmisteluihin ja joulun viettoon. Loppuviikolla tulee ulos kuitenkin vielä yksi postaus, sillä se on osa Perheblogien joulukalenteria. Muuten palaan takaisin joulun jälkeen joulukuulumisten ja ainakin jonkinlaisen vuosikatsauksen merkeissä.

Nyt haluan kuitenkin toivottaa teille kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa joulua! <3

Traumatisoin lapseni joulun

Uskokaa minua, otsikko ei ole lainkaan liioiteltu. Minä todellakin mokasin ja onnistuin traumatisoimaan lapseni joulun ainakin tänä vuonna.

Kirjoitin jo viime vuonna aihetta sivuten, vaan enpä oppinut en... Vaikka meillä ei puhuttaisi sanallakaan joulupukista ja tontuista, ne jutut kulkeutuvat kuitenkin niin telkkarista kuin päiväkodistakin. Kauhukseni Alisa oli pitkään höpötellyt joulupukista ja lahjoista, kunnes päätin piristää häntä kertomalla, että hän olisi menossa mummin kanssa joulutapahtumaan, jossa näkisi joulupukin. Ajattelin tämän olevan kiva asia, kunnes huuli väpättäen ja silmät kostuen Alisa sanoi, ettei saisi jouluna lahjoja, koska Tatu ja Patu rikkoivat joulupukin. En tiedä miten kolmevuotias olikin moisen jutun keksinyt, toki meillä on katsottu Tatu ja Patu Kanelia kainaloon -elokuvaa. Sydämeni särkyi paristi ja kerroin, että totta kai hän saa lahjoja, ei joulupukki niitä lahjoja tuo. Sanokaa mitä sanotte, pilasin lapseltani kenties osan jouluiloa, mutta uskokaa mua, se mitä seuraavaksi tapahtui, todisti sen kyllä ihan oikeaksi ratkaisuksi.

***

Öinen hiippari

Olen aikaisemmin puhunut, että meillä on käytössämme joulusukka, vähän kuin  joulukalenterina. Tämän joulupukkiepisodin jälkeen päätin ilahduttaa (??) Alisaa ja salamyhkäisesti kysyin, että mitäköhän se tonttu ensi yönä tuo joulusukkaan.. Ihanaa jouluntaikaa ajattelin minä! Hetkeä myöhemmin:

Alisa: Haluaisin tulla äidin ja isin sänkyyn nukkumaan.

Minä: ?? Miksi?

Alisa: En pidä siitä, että tonttu hiippailee täällä öisin.

Olen saanut katua tuota lipsahdustani niin monta kertaa. Yksi lipsahdus on vaatinut hurjasti vakuuttelua kumoutuakseen. Lopulta sain homman edes jotenkin kuosiin sillä, että kerroin tarkoittaneeni äiti- ja iskä-tonttua. Kuitenkin joulusukka sai siirtyä meidän makuuhuoneen ovenkahvaan ja lastenhuoneen ovi toivotaan suljettavan heti nukkumaan mennessä.

***

Kyllä, mulla on edelleen vähän paha mieli asiasta. Mä olin ajatellut olevani tosi varovainen koko joulujutun kanssa ja sitten mokaan näin. Mutta olihan tämä ihan hyvä opetus. Onko ihme, että nurkissa hiippailevat tontut saattaa vaikuttaa vähän pelottavilta, eikä lainkaan taianomaisilta. Onneksi tilanne on jo hieman rauhoittunut, mutta kaikenlaiset tonttujutut sekä kiltit ja tuhmat lapset jääköön meidän perheestä pois.

Onko teillä ikinä tonttujutut yms. aiheuttaneet enemmän pelkoa kuin iloa? 

Miten teillä on tilanne ratkaistu?

PS. Kuvat ei tällä kertaa ole tonttukuvia, vaan itsenäisyyspäivältä kun kävimme Turun linnassa katsomassa sinne järjestettyä valoshowta, jossa kyllä oli taianomainen tunnelma.

Suomi100 piparkakkutalo

Mulla on joka vuosi ollut tapana tehdä piparkakkutalo näin joulun alla. Ei meillä sitä kukaan kyllä lopulta syö, mutta jotenkin se vain kuuluu niihin pakollisiin juttuihin joulussa. Nykyään näpertely ja leivonta on mulle rakas harrastus ja välillä tykkään uppoutua leivontapuuhiin.

***

Tänäkin vuonna piparkakkutalo syntyi Suomi100 teemalla, sinivalkoiseen henkeen.  Tein piparkakkutalon ihan valmiista taikinasta, mutta suunnittelin talon kaavat itse. Toki talon malli on hyvin perinteinen ilman mitään super pieniä yksityiskohtia. Yritin kuitenkin tänä vuonna hieman erilaisia juttuja, kuten erimuotoisia ikkunoita ja tein jopa liivatteesta ikkunalasit, niistä tuli aika kivat Tuo epämääräinen möykky piparkakkutalon pihalla esittää halkopinoa, vaikka siitä kohtuuttoman iso lopulta tulikin. 

Myös pikeerin valmistamista kokeilin tällä kertaa itse. Pikeerin tein munanvalkuaisista ja tomusokerista. Ensin se meinasi jäädä hieman liian löysäksi, mutta onneksi sain sen kuitenkin jollain muotoa pelastettua, vaikka kyllä se olisi saanut kaikkiaan olla vieläkin paksumpaa.

Täytyy sanoa, että vaikka rakennelmani monien teoksien edessä kalpeneekin, olen sentään vähän kehittynyt tässä viime vuosina. Aikaisemmista projekteista olen myös kirjoitellut tänne blogiin ja tuo ensimmäinen onkin yksi alkuaikojen luetuimpia postauksia ja no, onhan se nyt aika koominen ja ihan hirveät kännykkäkuvat..:D Aikaisemmat proggikset löytyy siis täältä:

Kun tavismutsi leipoo...

Piparkakkuiglu


***

Voin siis tällä kertaa olla tyytyväinen, että sain talon kasaan tällä kertaa ehjistä osista ja suuremmilta haavereilta säästyttiin. Talo on edelleen ehjä, joten projektia voitaneen pitää onnistuneena, vaikkei siitä mitään kaunotarta tullutkaan.

Oletteko tehneet jo piparkakkutalon tai onko teillä ajatuksissa tehdä? :)

Kuka jää kotiin kun lapsi sairastuu?

Huomaatte ehkä, että tämän päivän postaus tulee hieman totuttua myöhemmin. Myöhäisempi ajankohta johtuu siitä, että meillä sairastetaan. Viikonloppuna Alisan orastava flunssa äityi kuumeiluksi ja tänään oli parempi jäädä kotiin. Vaikka joka viikkoinen lelupäivä menikin sivu suun, harmitteli Alisa.

Minä jäin tänään kotiin Alisan kanssa kotiin ja tässä sohvan nurkassa jäinkin näitä sairaspoissaoloja ohimennen pohtimaan. Miksi minä jäin kotiin tällä kertaa? Miten muut järjestävät sairaspoissaolot? Jääkö teillä joka kerta toinen vanhemmista kotiin vai vuorotteletteko?

Meillä ei ole juurikaan kertynyt Alisan takia sairaspoissaoloja, niitä ei oikeastaan ole ollut juuri yhtään. Jos lapsia olisikin useampi tai sairaspäiviä muuten useammin, asettaisi se ehkä hieman haasteita sen suhteen kumpi milloinkin olisi pois töistä. Meillä kaikki isovanhemmatkin ovat vielä työelämässä, joten aina heistäkään ei olisi tässä asiassa apua.

Meidän perheessä ollaan siinä suhteessa tasavertaisia, että kummankin työ on yhtä tärkeässä asemassa. Tällä hetkellä kummankin työhön siis panostetaan yhtä paljon. Siksi sairauspoissaolotkin jaetaan yleensä tasan. Vähän siis sen mukaan, kumman on juuri sinä päivänä helpompi olla töistä pois. Siksi sovimmekin tällä kertaa, että minä olen tänään maanantaina pois töistä ja jos vielä huomennakin on tarve pitää Alisa kotona, on Samulin vuoro jäädä kotiin.

Itselleni sairaspoissaolot aiheuttaa aina hieman huonoa omatuntoa, vaikka harvemmin sitä voi itse vaikuttaa omaan sairasteluun, saati jos kyse on lapsen sairastumisesta. Ei meillä tosin ole koskaan töistäkään syyllistetty, jos on joutunut olemaan oman tai lapsen sairastumisen takia pois, että ihan suotta siitä huonoa omatuntoa koen, mutta minkäs teet. :)

***

Omasta mielestäni meidän perheessä on viety ylipäätään tasavertainen vanhemmus aika pitkälle, koska se sopii parhaiten meidän perheen tilanteeseen. Tilanteita kun on yhtä monta kuin perheitäkin. Omalta osaltani ajattelen kuitenkin, että työelämän ja muun ollessa aika vaativaa, onnistuu työn ja perheen yhdistäminen meillä parhaiten juuri näin. Jos toinen meistä olisi yrittäjä tai vaikka reissutöissä, tilanne voisi olla vähän erilainen ja vaatia erilaisia ratkaisuja.

Tämä päivä onkin siten mennyt hyvin pitkälle tässä sohvalla, jotta Alisakin malttaisi olla rauhassa ja lepäillä parantuakseen. Lasten elokuvat ja muistipeli on ollut tänään kovassa suosiossa. Onneksi pieni potilas alkaa hiljalleen olemaan jo terveempi.

Toivottavasti teillä on pysytty terveenä! :)