tiistai 14. marraskuuta 2017

Kun tein raskaustestin

Olen monesti puhunut täällä blogissa siitä, etten tiedä haluanko enempää kuin yhden lapsen. En ole Alisan syntymän jälkeen potenut vauvakuumetta vaan koko ajan on tuntunut kuin meidän kolmikko olisi kokonainen. Toki sisälläni on välillä käynyt myllerrys, enkö enää ikinä kokisi pikkuvauva-aikaa?




Tähän saakka vauva-asiassa on ollut ns. aikalisä. Olemme yhteisellä hiljaisella sopimuksella päättäneet, että asiaa voidaan miettiä muutaman vuoden päästä vielä uudelleen. Toki, lapsen saamista ei voi aina itse päättää, haave lapsesta voi jäädä ikuiseksi tai joskus siitä ei ole edes haaveillut lainkaan kun tikkuun piirtyy ne kaksi viivaa.


***


Vaikka asia oli sysätty johonkin syvälle mielen perukoille, yhtenä päivänä minua alkoi vaivaamaan tunne: olenkohan raskaana? Minulla ei varsinaisesti ollut mitään oireita, mutta minulla oli se selittämätön tunne.





Viikon verran kamppailin ajatusteni kanssa. Mietin hieman, miten asiaan suhtautuisin, kokosin ajatuksiani, mitäpä jos meitä olisikin neljä? En voi sanoa, että olisin kauhistunut asiasta, kyllähän toinen lapsi olisi tervetullut, vaikkei se päällimmäisenä ollut tähän saakka ollut mielissämme. 

Lopulta en voinut enää elää epävarmuudessa vaan marssin kauppaan. Pakatessani ostoksia, jotka sisälsivät muun muassa niin sen raskaustestin kuin esimerkiksi Aura-juustoa, havahduin siihen, että tosiaan, mikäli testi olisi positiivinen, Aura-juusto jäisi syömättä. Hiljalleen muistelin, mitä kaikkea taas pitikään ottaa huomioon, jos olisin raskaana...


***


Kotona en enää malttanut odottaa, olisihan asiaan saatava selvyys. Toisaalta tunsin itseni pettyneeksi, kun viivaan piirtyi vain se yksi viiva. Toisaalta taas olin helpottunut. Helpottunut siksi, ettei suurta muutosta tulisikaan nyt suunnittelematta. Helpottunut olin myös siksi, ettei ajatus toisesta lapsesta sittenkään ollut tuntunut niin katastrofaaliselta. Kuka tietää, joskus triomme saattaakin olla kvartetti. 

Itselleni jäi tästä vähän sellainen tunne, että kroppani ja mieleni hieman testasi minua. Testasi, miten tosissani olen tämän yhden lapsen ajatuksen kanssa. 

maanantai 13. marraskuuta 2017

Martinex & Muumit ARVONTA!

Muumifani täällä hei! Muutama viikko sitten vietettiin Perheblogien kehittämispäivää Megastar-laivalla ja kehittämispäiväämme varten Martinex oli lähettänyt meille ihanat tuotekassit täynnä muumitavaraa. <3

Minut tuntevat ihmiset tietävätkin miten suuri muumifani olen. Minä olen perinyt sen omalta äidiltäni ja vienyt sen taas eteenpäin Alisalle. Kunnon muumihöperöitä siis kaikki. Martinex oli jo entuudestaan itselleni tuttu merkki, sillä heidän tuotteitaan meiltä jo löytyykin.  Luulen, että aika moni teistä on törmännyt Martinex:in tuotteisiin, mutta tiesittekö, että se Martinex on kotimainen perheyritys? Suurin osa tuotteista on myös suunniteltu Suomessa. Muumien lisäksi valikoimissa on esimerkiksi Peppi Pitkätossua, Ti-Ti Nallea ja Pikku Kakkonen -tuotemerkkiä. Taidan piipahtaa itsekin verkkokaupassa myös hieman joululahjaostoksilla.


***


Martinex - tuotekassi sisälsi muun muassa muumipeikon ja palapelin, jotka tulivatkin heti kotiin saavuttuani käyttöön. Suloiset muumiperhe-piparimuotit piilotin joulukalenteria varten odottamaan leivontahetkeä.


Martinex

Martinex




**ARVONTA!**

Arvon teille yhteistyössä Martinex: in kanssa yhden kappaleen Muumipeikon kalaretki -lautapeliä. Peli on valittu 2016 vuoden peliksi ja sopii monen ikäiselle pelaajalle. Alisa sai samanlaisen pelin vuosi sitten lahjaksi ja olemme hurjasti tykänneet siitä. 

Arvontaan voit osallistua klikkaamalla itsesi tästä Martinex :in verkkokauppaan ja kertomalla alhaalla kommenteissa, mikä on sun suosikkisi muumituotteista!

Voittajan arvon sunnuntaina 19.11. jolloin blogi muuten täyttää 2 vuotta

HUIKEAA!


Martinex


*Postaus toteutettu yhteistyössä Perheblogien ja Martinex :in kanssa.*

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Extempore kuulumisia + arvontamuistutukset

Ihanaa isänpäiväsunnuntaita! Extempore päätin tulla kirjoittelemaan teille hieman viikonlopun kuulumisia. Pitkään olen pitänyt viikonloput lähes kokonaan vapaata blogijulkaisuista, mutta nyt tuli fiilis, että voisin jakaa hieman kuulumisia. 




***


Fiiliksen lisäksi nyt oli myös aikaa. Olen oikeastaan koko sunnuntain istunut läppärin kanssa tai heilunut kameran kanssa.Viime postauksesta huolimatta, tänä viikonloppuna olen onnistunut valokuvaamaan sen verran, että tulevan viikon postauksiin on nyt kuvat. 

Nyt syksyn edetessä kun viikonloput ovat hellittäneet kiireestä, on ollut ihana uppoutua yhtenä päivänä useammaksi tunniksi bloggaamiseen. Olen onnistunut etukäteen tekemään useita postauksia, eikä mun viikolla tarvitse enää stressata, missä välissä ehdin tai jaksan teille kirjoittaa. Iltaisin voi huoletta jättää läppärin avaamatta, jos ei huvita. Ihanaa vapautta ja todellisuudessa postauksia syntyy helpommin ja fiilis bloggaamiseen on huomattavasti parempi.


***


Bloggailun lisäksi tänä viikonloppuna ehdin käymään Samulin kanssa elokuvissa katsomassa Tuntemattoman sotilaan, suosittelen ehdottomasti kaikille! Lisäksi kävimme hieman tutustumassa Turun historiaan, kirjoitan siitä teille ensi viikolla tarkemmin. Lisäksi olemme kunnostautuneet askartelun saralla ja pari DIY juttuakin on tulossa viikolla. 

Totta kai tänään olemme myös juhlineet isänpäivää. Aamulla valmistimme Alisan kanssa Samulille aamupalaa. Sen jälkeen olemme kiireisen isin toiveesta viettäneet lepäilypäivää. Leikkiä, pelejä, sohvalla makoilua, televisio ja ruokaa, leppoisa sunnuntai siis ollut.





***


Oletko muuten muistanut osallistua instagramissa ja täällä blogissa käynnissä olevaan ARVONTAAN? Tulevalla viikolla on luvassa toinenkin arvonta, joten kannattaa pysyä kuulolla!


Miten teidän viikonloppu on sujunut?

perjantai 10. marraskuuta 2017

Totaalinen ähky - kasvukipuilua



Olen visuaalisesti vaativa ja kauniita asioita rakastava nainen. 
Tykkään kuvata blogiini ja instagramiin kauniita asioita elämästäni.


Hahaa, näin mä HALUAISIN itseäni kuvailla.


***


Karkeasti sanottuna blogimaailmassa olisi helpompi pärjätä visuaalisena ihmisenä ja kauniiden kuvien avulla. Kadehdin välillä niitä bloggaajia ja instagrammaajia, jotka saavat kahvitunnilla napatun kitkerän automaattikahvinkin näyttämään upealta ja kauniilta superjuomalta. Totta kai, poikkeuksiakin on, eli niitä, jotka menestyvät puhtaasti kirjoittamalla, mutta kauniit ja hyvälaatuiset kuvatkin pelastavat monesti paljon.

Instagram on täynnä toinen toistaan upeampia vaaleita, valoisia ja kauniita kuvia, viimeisteltyjä ja tarkoin harkittuja otoksia. Pistä siinä sitten niitä omia hämärässä, keinovalossa otettuja kellertäviä kuvia. Paitsi hei! Ainahan ne voi muuttaa mustavalkoisiksi!

On satoja vinkkipostauksia kauniiden kuvien ottamiseen ja joo, kyllä mäkin niitä luen ja yritän oppia. Toisaalta mä kyllä vähän inhoon myös sellaisia vinkkipostauksia, missä kerrotaan, miten vaikka pitäisi blogata. Niitä lukiessa mietin aina, että mä postaan ihan väärin, väärään aikaan, väärällä tyylillä ja liian sekalaisesti. Sitten mä yleensä mietin, että havuja perkele! Minä hiihdän ihan omia latuja! Yleensä vastatuuleen ja ylämäkeen...


***




Mulla vaan tuntuu olevan nyt ähky kaikkeen kauniiseen. On siis ihana tavallaan katsella toisten kauniita koteja ja kauniita kuvia, mutta musta tuntuu etten jaksa nyt yhtään innostua uusista lastenvaatteista, kauniista astioista tai sisustusjutuistakaan, en oikeastaan yhtään mistään kauniista. Oikeesti mun melkein tekis mieli kuvata likasia sukkia pölyisellä lattialla. :D Siis oikeesti kaikkea rumaa ja arkista, sellaista arkirealismia.

Mutta totta puhuen, kuka ihme jaksais katsella mun arkirumuutta, jokainen varmasti jossainmäärin kokee sitä ihan omassa arjessaankin. Tai no jos teidän kaikkien kodit aina näyttää siltä kuin niissä instakuvissa niin ihana teille, olen kade. En mä yhtään ihmettele miksi ne kauniit kuvat on niin suosittuja.

Eikä siinä paljon oteta itsestäkään kauniita kuvia kun aamulla on sutaistu ripsiväri vasemmalla kädellä ja tukka on pikaponnarilla pörrössä. Mut kun hei, mä vaan oon tällainen luonnonlapsi harmaahapsi.

Hahaa!


***


Ehkä se on vaan tää synkkä ja pimeä vuodenaika, joka on vähän vienyt multa innostusta valokuvaamisesta. En ole tarpeeksi taitava saadakseni hyviä tai edes käyttökelpoisia kuvia hämärässä ja siksi tyydyn vain katselemaan teidän kauniita kuvia. Lisäksi mulla on menossa joku minimaalisempi vaihe kun kaikenlaiset ylimääräiset tavarat saavat mut ähkyyn! Yh!

Ehkä nämä on myös kasvukipuja. Blogi täyttää ensi viikolla 2 vuotta. Kaksi kokonaista vuotta. Tuo aika on blogimaailmassa minimaalinen, kun osa huitelee jo pitkälle kaksinumeroisissa luvuissa. Mulle se kuitenkin on paljon. Mä olen innostuja. Mä innostun asioista, mutta yleensä ne katkeavat kuin kananlento. Sen takia mä olen ylpeä, että edelleen mä kirjoitan. Mä kirjoitan ja kuvaan mun omalla tyylillä. Se ei ole kaunein, se ei ole visuaalisin, se ei ole kiinnostavin, mutta tämä kaikki on sitä mitä minä olen. Ihan vaan tavismutsi on mun näköinen blogi. En kyllä todellakaan tiedä, miten ihmeessä sain nämä kaikki asiat mahtumaan tähän postaukseen, mutta ehkä tää on just hyvä sillisalaatti kuvaamaan mun blogia.


Ja kai tätä joskus joku lukeekin.


Nyt niitä havuja perkele.


***


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Parempaa vointia loppuvuoteen sis. Arvonnan!

*purutabletit saatu.

Olen kirjoittanut aikaisemminkin täällä omasta hyvinvoinnistani tai miten en ole voinut hyvin. On ollut väsymystä, vatsan kanssa ongelmia, flunssia... Jokin on ollut pielessä, mutta en ole tiennyt, että mikä. Tämä syksy olisi voinut olla monilta osin pahempi, olisin voinut sairastua flunssaan pahemmin kuin nyt ja vatsakin on ollut parempi kuin aikoihin. Yhden pienen flunssan kärsin äskettäin, mutta sekin onneksi meni nukkumalla ohi, eikä pitkittynyt. 


***


Alkusyksystä sain yhteydenoton liittyen Fuko Tabs -maitohappobakteereihin, jotka sisältävät myös d-vitamiinia. Meidän perheessä Alisa syö säännöllisesti d-vitamiinilisää, mutta aikuisten ruokavaliosta se vielä kokonaan puuttui. Ensimmäinen ajatus purutableteista oli, että ne voisi olla hyvä ottaa meidän Mauritiuksen reissua varten. Sain kuitenkin kattavan tietopaketin tuotteesta ja tutustuttuani paremmin tuotteeseen, totesin niiden olevan hyvä lisä myös ihan normaaliin arkeen.




Sain testiin aikuisille suunnatun All-in-one mansikanmakuisia purutabletteja sekä lapsille tarkoitettuja banaaninmakuisia Teddy Bear purutabletteja. Molemmat valmisteet sisältävät kahta maailman tutkituinta probioottia, Lactobacillus rhamnosus GG- ja Bifidobacterium lactis -bakteerikantoja.

Näitä olemmekin Alisan kanssa testailleet. Molemmat valmisteet maistuvat hyviltä ja tuloksiakin olemme huomanneet näin syksyn mittaan. Pahimmilta flunssa-aalloilta olemme taineet välttyä ja ainakin oma vatsani on parempi kuin aikoihin. Uskoisin, että juuri maitohappobakteereilla on ollut siihen vaikutusta, koska muita muutoksia en ole ruokavaliossa ainakaan tietoisesti tehnyt.  Vähemmän kipuja ja vähemmän turvotusta. Varmasti purkki lähtee myös häämatkallemme mukaan, sillä sitä myös suositellaan otettavaksi juuri matkoillakin!


***





Haluaisin nyt tuoda kahdelle ihmiselle myös parempaa oloa, joten laitankin arvottavaksi kaksi tuotepakettia, toisen tänne blogiin ja toisen instagramiin.

Arvon täällä blogissa siis tuotesetin, joka sisältää paketin kumpiakin purutabletteja. 

Osallistua voit kommentoimalla tätä postausta.

Muista jättää sähköpostiosoite, mikäli kommentoit anonyymina!

Arvonta päättyy keskiviikkona 15.11.2017 klo. 23.00.

Onnea arvontaan ja muista kurkata myös instagramini!

tiistai 7. marraskuuta 2017

DIY joululahja: Sytykesipsit



Vuoden ensimmäinen joulupostaus! Tänä jouluna aion tehdä muutamiakin erilaisia DIY joululahjoja ja tässä niistä ensimmäinen. Näin eräässä askarteluryhmässä näiden sytykesipsien ohjeen ja kiinnostuin niistä heti. Myöhemmin sain kuulla, että siskonikin oli tehnyt näitä viime vuonna ja anoppikin harkinnut valmistavansa näitä pukinkonttiin. Tänä jouluna etenkin nämä ovat tuntuneet nousseen hitiksi!

Mulla on ollut tapana tehdä joka joulu osa lahjoista itse. Ajattelin tämän olevan helppo toteuttaa sekä tulevan käyttöön niille, kenellä on takka tai vaikka puusauna.


***

Tarvitset:

vanulappuja
servettejä
vanhoja kynttilöitä


Yksittäisiä servettejä jää aina, niitä meillä oli vino pino kaapissa ja itse valitsinkin aika värikkäitä servettejä, jotta sipsit olisivat mahdollisimman iloisia. Pyöreitä vanulappuja löytyi myös kaapista, samoin häistä jäi kasa kynttilöitä. 


***


1. Sulatin kynttilän vesihauteessa peltipurkissa.

2. Leikkasin vanulapun kokoisia ympyröitä serveteistä. Huom! Käytä vain ylin ns. kuva kerros, eli mitä ohuempi paperi on, sitä parempi.

3. Laitoin servetin ja vanulapun yhteen ja kastoin pinsettien avulla sulaan steariiniin.

4. Nostin sipsit leivinpaperin päälle kuivumaan.


***

Itse ajattelin kääräistä sipsit vain sellofaaniin, sillä ne ovat sen verran kivan näköisiä, etteivät välttämättä tarvitse mitään erillistä pakettia.


Ainakin tällaisia diy-juttuja löytyy tänä vuonna meidän paketeista! :)



maanantai 6. marraskuuta 2017

7 arkivinkkiä

Oletko koskaan miettinyt, miten niissä toisissa perheissä jaksetaan? Miten he jaksavat päivästä toiseen arkea? Mä luulen, että jokaisella meillä on omat keinot helpottaa arkea ja ajattelinkin nyt jakaa 7 mulle tärkeintä arkivinkkiä. Näiden vinkkiä avulla itse selviän arjesta edes jotenkin kunnialla. Mikä on sun paras arkivinkki?


***


Ennakointi
Iltaisin katson vaatteet valmiiksi, niin itselleni kuin Alisallekin. Alisalle saatan laittaa myös ulkovaatteet valmiiksi, ettei Samulin tarvitse aamulla pähkäillä niiden suhteen. Valmistelen myös ruokia etukäteen, siitä olenkin kirjoittanut aiemmin. On vaan helpompaa kun voi pakastimesta kaataa pilkotut kasvikset suoraan keittoon tai muuta. Ennakointi säästää aikaa etenkin aamuisin, sillä itse olen kävelevä zombie, joka ei jaksa ajatella yhtään. Usein mulla on myös aamupala valmiina kaapissa, mistä nappaan sen laukkuun ja syön töissä.





Kaaoksen välttäminen
Viikkosiivous ei ole mun juttu. Saatan ehkä kerran kuukaudessa pitää sellaisen päivän, että siivoan perusteellisemmin, mutta muuten viikon siivoilut suoritan eri päivinä vähän kerrallaan. En halua raataa niska limassa, mutta haluan nauttia siististä kodista. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla tiptop, tämä on kuitenkin koti. Koska siivoan vähän joka päivä, meille ei pääse syntymään hirvittävää kaaosta. Yritän myös pitää kodin tavaramäärän kohtuullisena, jotta siisteyden ylläpitäminen olisi helpompaa. Mun mielestä kotona kannattaa säilyttää sellainen siisteystaso, ettei kotiin ärsytä tulla.


Lempimusiikki
Mikä on sun voimabiisi? Kuunteletko työmatkalla vai yksin kotona? Mä kuuntelen työmatkoilla autossa, siivotessa ja joskus illalla ennen nukahtamista. Hyvä musiikki tuo hyvän fiiliksen!


***



Pieni hetki omaa rauhaa
Edes hetki ihan omaa rauhaa. Oli se sitten työmatkalla, töissä kahvitauolla tai illalla lasten mentyä nukkumaan. Yleensä iltaisin mulla on aikaa makoilla sohvalla viltin alla ja katsoa vaikka telkkaria.






Pieni apuri
Myönnetään, pyydän helposti Alisaa hoitamaan jonkun pienen homman tai auttamaan minua jossain kotityössä. En tietenkään pakota, mutta monista kotitöistä on tullut meidän yhteisiä arkihetkiä. Kotityöt ei tunnu niin raskailta kun niitä tekee yhdessä. Eikä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa kun kotitöiden lomassa voi antaa huomiota lapsellekin. Ripustamme yhdessä pyykkiä tai tyhjennämme astianpesukonetta. Nykyään Alisa myös auttaa ruoanlaitossa mielellään. Kyllä Alisasta monesti on ihan apua, toki joskus on tilanteita, että pääsisin helpommalla jos tekisin vain itse, mutta toisaalta taas haluan kannustaa Alisaa auttamaan ja opettelemaan uusia taitoja. Myös omien lelujen kerääminen kuuluu Alisan tehtäviin ja yleensä se ihan hienosti onnistuukin.


***



Arjesta vähän kivempaa lapsellekin 
Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Tehdään vaikka ruokaa yhdessä, tämä onnistuu taaperonkin kanssa. Tai pidetään peli-ilta. Joskus riittää ihan se, että iltapuuro syödään kynttilänvalossa. Usein arki tuntuu meistä aikuisista raskaalta, ainakin meidän perheessä aikuisten arki on hitusen raskaampaa, jotta Alisan arki olisi kevyempää. Ei arki kuitenkaan aina ole lapsellekaan kevyttä, vaikka tekisi parhaansa, siksi siitä kannattaa tehdä joskus vähän kivempaa.






Pieni arkiluksus
Kuohuvaa ja vaahtokarkkeja vaahtokylvyssäkö? Ei minun elämässäni, mutta entä sitten ihan vaan kuuma suihku rauhassa, salassa syöty suklaa, uusi huulipuna tai jokin muu pieni mukavuus. Itse ostin laivareissulta viimeksi uuden voiteen, jonka tuoksu on huumaava, jo sen levittäminen suihkun jälkeen puhtaalle iholle tuntuu luksukselta.


***

Näillä vinkeillä minä itse lähden uuteen arkiviikkoon!
Ihanaa arkea myös teille! <3