NÄIN LIIKUIN VIIME VIIKOLLA

Lupasin paljastaa teille miten liikuin viime viikolla ja  keräsin kännykän syövereistä dataa mun viime viikon liikkumisesta. 

Miksi kirjoitan tästä? Halusin tuoda esille sen, että monipuolinen liikunta ei tarkoita tuntien päivittäistä huhkimista tai kalliita salikortteja. Kotona pääsee jo tosi hyvään alkuun ja arkiliikunnan lisääminen on yllättävän helppoa. Toivon, että tämä myös inspiroisi niitä, joille salille tai ryhmäliikuntaan lähteminen on kynnyskysymys tai se ei jostain muusta syystä ole mahdollinen. Julkinen urheileminen sitä paitsi nostaa kynnystä luovuttaa, älkää siis väheksykö toisten sali-selfieitä. ;D Kieltämättä tuntuu vähän kuumottavalta julkaista tämä kirjoitus, koska en todellakaan ole mikään superjumppapirkko, mutta toisaalta kiva, että olen kuitenkin saanut tsempattua itseni liikkeelle.

Haluan korostaa sitä, että ennen mun viikon liikuntasaldo oli pyöreä nolla. Siis ei yhtään mitään liikuntaa. Siihen nähden tuo viime viikon määrä oli jo todella hyvä. En kuitenkaan väitä, että tämä olisi sellainen treeniohjelma, että sillä saavutetaan huikeita fyysisiä tuloksia, mutta mulle just nyt tärkeintä on sen tuoma hyvä olo ja energia.

***

Maanantai:

Aamu: 20min jooga
Ilta: 5km juoksu/kävelylenkki 45min
15min HIIT -treeni (lihaskunto)
15min jooga

Tiistai:
Aamu: 15min jooga
Ilta: Alisan uimakoulu,  koitin itse uida mahdollisimman paljon samalla. Oltiin lisäksi paikalla jo vähän etukäteen, joten yhteensä altaassa tuli oltua noin 40min.
30min rauhallinen jinjooga

Keskiviikko:
Aamu: 15min jooga
Kävelyä noin 5km, piti mennä uimaan, mutta uimahalli oli kiinni. Lisäksi kävelin työmatkoilla kauemmille bussipysäkeille, yhteensä noin 4km.

Torstai:
Aamu: 6.30 uimaan 45min
Ilta: Jooga 20min

Perjantai:
Aamu: Uinti siskon ja lasten kanssa, josta varsinaista uintia ehkä 30min

Lauantai:
Rauhallinen kävelylenkki työmatkalla 20min

Sunnuntai:
Reipas kävelylenkki työmatkalla 20min

***

Huomasin itsekin, että loppuviikkoa kohden pakka alkoi hieman rakoilla ja työviikonlopusta johtuen en ihan hirveästi jaksanut kuntoilla. Huomasin myös, että valvominen ja vähäiset yöunet vaikuttivat viikonloppuna heti, olo tuntui kireältä ja väsyneeltä. Jouduinkin nyt alkuviikosta hieman kirimään univelkaa pienemmäksi ja nyt on taas hiljalleen palattu normaaliin hyvään rytmiin. 

Viime viikolla tuli kyllä uitua enemmän kuin normaalisti. Uimaan oli helppo lähteä kun olin arkena vapaalla. Keskiviikon pettymyksestä sisuunnuin ja kampesin itseni vapaapäivänä hereille kuudelta, jotta ehdin aamulla uimaan ennen kuin Samuli lähti töihin. 

Lihaskunto jäi tällä viikolla vain yhteen superlyhyeen treeniin, vaikka tarkoitus oli vielä loppuviikkoon ujuttaa toinen. Lihaskuntoharjoittelu on mulle itselle ehkä kaikista epämieluisinta ja siksi se jää moneti vähän vähemmälle. Olen kuitenkin huomannut, että HIIT-treeni sopii mulle ja lyhyelle pinnalle parhaiten. Toki välillä joogakin on enemmän fyysistä ja kehittää myös lihaskuntoa.

***

Rahaa näihin kului yhteensä 9,50€ (+ Alisan uimakoulu) ja se koostui kokonaisuudessaan uimahallin pääsylipuista. Pyrin hyödyntämään aamujen halvemmat hinnat ja lisäksi mulla on työsuhde-etuna sporttipassi. Mikäli uiminen tuntuu jatkossakin mielekkäältä, ajattelin hommata 10 kerran kortin, jolla saa lipun vielä vähän edullisemmin.

Jooga ja HIIT -treenit olen toteuttanut ihan netin ja kirjojen pohjalta. Youtube on tosi hyvä väline tähän. Joogassa voisi olla ihan paikallaan joskus käydä jollain ohjatulla tunnilla, että liikkeet tulisi varmasti tehtyä oikein. Tällaiseen kotikuntoiluun nuo videot kyllä käy oikein hyvin ja kynnys on tosi matala, kun kuntoilla voi ihan omassa olohuoneessa.

Jooga sopii tosi hyvin mun aamuihin. Laitan yleensä kaurapuuron ja kahvin hautumaan ja odotellessa joogaan 10-15 minuuttia. Niinä aamuina kun joogaan, musta tuntuu että olen virkeämpi ja kehokin vähemmän jumissa.

Koska olen tässä liikkumisessa suht aloittelija, kuulenkin mielelläni millaista liikuntaa viikkoihin voisi vielä helposti lisätä? Plussana tietysti, jos sitä pystyy harjoittamaan ihan kotona. Olisiko esimerkiksi kahvakuula hyvä hankinta? Nyt kaikki vinkit kehiin!

Kivaa päivää!

NÄISTÄ HUOMASIN OLEVANI RAPAKUNNOSSA - JA NÄIN YRITÄN KORJATA SEN

Mun blogissa näköjään painottuu tällä hetkellä hyvin vahvasti hyvinvointi. Just nyt se on vaan yksi niistä asioista, jotka mua tällä hetkellä inspiroi. Toivottavasti voin jakaa innostusta muille tavallisille tyypeille. En nimittäin ole se ketterin ja solakoin jumppapirkko vaan telttaa muistuttavassa T-paidassa hikoileva ja puuskuttava lenkkipolkujen tuke ja joogasalien kankein rautakanki.

Kaikki sai lopulta alkunsa siitä kun huomasin olevani rapakunnossa.

Ei sinällään, että se olisi tullut yllätyksenä.

Lomakuvat ärsytti, kun näytin isolta ja huonosti voivalta, enkä pelkästään näyttänyt vaan ihan oikeasti olin sitä. Pienetkin kävelyt ja jopa töissä rappusten kiipeäminen toisen kerroksen toimistolle aiheutti hengästymistä.

Jatkuvat niska-hartia-rintakehä kivut olivat sitten lopulta se kaikkein ratkaisevin juttu, hassua kyllä. Säikähdin, kun käteni eivät enää selän takana taipuneet normaalisti tai edes sitä vähää kuin ennen.

Kolmen vuoden istumatyö oli tehnyt tehtävänsä ja samalla menolla kroppa ei kestäisi kovin kauaa. Työllä on suuri merkitys, sillä normaalina työpäivänä istun lähes kahdeksan tuntia tietokoneella ja askeleita koko päivänä saattaa kertyä ehkä maksimissaan 2000. Siis koko päivänä, jos en tee mitään ihmeellistä töiden jälkeen. Vertasin työpäivääni Samuliin, joka liikkui vapaa-ajalla yhtä vähän kuin minä, mutta viettää työpäivän seisten ja askeleiltakin tavallisena työpäivänä tulee jopa se 10 000.

Onhan siinä ero. Tajusin, et mun täytyy tehdä vapaa-ajalla enemmän, jotta pysyn kunnossa.

Mulla on koko ajan ollut ajatuksena tehdä kokonaisvaltainen muutos elämässä: lepo, liikunta ja ruoka. En halunnut kaikkea lähteä kerralla muuttamaan vaan alkuun aloitin aika hitaasti. 

liikunta.

Viime kesän jälkeen aloin lisätä arkiliikuntaa ja kuljin joka viikko mahdollisuuksien mukaan bussilla töihin, jotta samalla saisin vähän enemmän liikuntaa ja askeleita. Samoin aloin viedä Alisan kävellen päiväkotiin niinä aamuina kun oli mun vientivuoro. 

Kuljen edelleen bussilla ja nykyään yritän mahdollisuuksien mukaan pidentää näitä arkikävelyitä ja kävellä esimerkiksi kauemmalle pysäkille tai kävelen viimeiset kilometrit töihin. Pienellä vaivalla ja lähes samalla ajankäytöllä huomaamatta on tullut käveltyä yllättävänkin pitkiä matkoja.

Nykyään mulla on myös askelmittari aktiivisessa käytössä ja tavoitteena on saada se 10 000 askelta päivässä täyteen.

Arkiliikunnan lisäksi olen sitten lisännyt joukkoon erilaisia liikuntajuttuja monipuolisesti. Ajattelin itse asiassa alkuviikosta tehdä teille kirjoituksen mun tämän viikon liikunnoista. Siitä näkee aika hyvin, miten pienellä vaivalla olen saanut liikuttua aika monipuolisesti.

Suht lyhyessä ajassa olen saavuttanut tosi hyviä tuloksia. Ei niinkään, että olisin jotenkin ulkomuodoltani muuttunut yhtäkkiä hoikaksi ja sporttiseksi, mutta olo on todella energinen ja esimerkiksi liikkuvuuteni on huomattavasti parantunut joogaamisen myötä. Olen ymmärtänyt, että kaikki liikunta ei ole mua varten, mutta parhaimmat tulokset saavutan kun teen mulle mieleistä liikuntaa ja siten saan pidettyä mun aktiivisuustasot korkealla. Toki, jos haluaa joskus saavuttaa jotain fyysisiä tuloksia, pitää poistua sieltä mukavuusalueelta. Kuten sanoin, mä etenen todella hitaasti, jotta muutos on pysyvä ja tällä hetkellä mun fokus on siinä, että harrastan liikuntaa ja olen aktiivisempi kuin ennen ja saan tästä kaikesta energiaa.

lepo.

Jännää miten lopulta unen ja levon sovittaminen oikeaksi, mahdollisti aktiivisemman arjen. Olen muuttanut uniaikaani tunnilla ja nykyään pyrin nukkumaan 22-06. Tunnin lisääminen aamuun on antanut paljon enemmän kuin ennen iltaisin television edessä vietetty tunti. Kotitöitä tuntuu olevan vähemmän, kun ehdin tehdä osan jo aamulla, ehdin myös joogaamaan ja syömään aamupalan.

Ruutuaikaa olen yrittänyt muutenkin vähentää ja huomasin nykyään katsovani todella vähän televisiota. Mulle on myös tullut tavaksi kerran viikossa viettää ilta itseni kanssa. Tuolloin menen aikaisin sänkyyn, yleensä siinä kahdeksan jälkeen ja luen kirjaa tai kuuntelen musiikkia, kännykkää en tuolloin enää selaa. Siitä on tullut hyvä rauhoittumiskeino viikkoon. Se on sellainen ilta kun annan itselleni luvan olla tekemättä yhtään mitään ja se tuntuu hyvältä.

ruoka.

Koska mun ensisijainen tarkoitus on elämäntaparemppa, en ole niinkään keskittynyt mihinkään herkkulakkoihin tai kalorien laskemiseen. Muutamana päivänä olen kirjannut ylös syömiseni, jotta voin tarkastella mitä oikeasti syön ja mitä mun ehkä pitäisi vielä viilata. Välillä siinä on tullut ihan hyviä ahaa-elämyksiä, kun olen ajatellut syöneeni terveellisesti ja loppujen lopuksi sisältö ei ehkä ole ollut ihan niin terveellistä kuin olin ajatellut.

En aio alkaa kieltämään itseltäni ruokia, vaan mennä ajatuksella kohtuudella kaikkea. Toki olen vähän vähentänyt herkkujen syömistä, mutta ennen herkuttelinkin ihan liikaa.

Muutamalla ihan perusjutulla olen syömisessä löytänyt hyvän tien. Ensinnäkin se, että lisäsin aamupalan mun ruokavalioon ja ylipäätään syön säännöllisemmin. Toki olen yrittänyt lisätä myös kasvisten ja hedelmien osuutta sekä ylipäätään yrittänyt opetella syömään mahdollisimman monipuolisesti.

Nyt olen todella paljon virkeämpi ja energisempi.  En ole ollut sairaana ollenkaan tänä vuonna, joka on aika iso ero viime vuoteen verrattuna.

Kaikissa näissä liikunnassa, ruoassa ja levossa olen yrittänyt löytää ne jutut ja keinot, joista mulle tulee hyvä olo. Olen myös hiljalleen tajunnut miten tärkeä juttu on pitää kaikki kolme asiaa balanssissa. Toivon, että tulevaisuudessa en enää ole rapakunnossa.


Aurinkoista sunnuntaita! Nauttikaa ulkoilusta, itsehän vietän päivän töissä! <3

NÄIN HUIJASIN ITSEÄNI!

Mä en vaan oo semmonen...

Kuinka moni on joskus uskotellut itselleen erilaisia asioita perustelemalla, että mä en vaan ole sellainen ja sellainen ihminen? Mä olen monessakin asiassa! En esimerkiksi ollut kiinnostunut opiskelemaan kieliä, koska eihän mulla ole kielipäätä! Vai oliko se oikeasti niin, että esimerkiksi matematiikka ja muut aineet kiinnosti enemmän? Ei se tainnut olla mikään ominaisuus vaikka mä niin itselleni asian selitin. Tietysti ihmisillä on taipumusta erilaisiin asioihin, toiset tuntuvat helpommilta kuin toiset, mutta kyllä niihin vaikeampiinkin asioihin voi opetella.

Aloin miettiä, että oikeasti mä olen huijannut itseäni aika monessa asiassa. Oikeastaan olen kehitellyt ihan emävalheita itselleni.

***

Mä uskottelin itselleni reilut 27 vuotta, että mä en ole aamuihminen. Toki ihmisellä on monesti taipumusta olla joko aamuihminen tai iltaihminen luonnostaan, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö siitä voisi opetella pois. Viime vuoden lopulla aloin ajatella, että olisiko musta kumminkin aamuihmiseksi, kun kuitenkin huomasin rakastavani aamuja. Oikeasti mä vihasin sitä väsymystä. Kukapa ei? Kun aamulla viivytti heräämistä ihan viimeiseen saakka ja sen jälkeen juoksi aamutoimet läpi ja kiireellä töihin, olin väsynyt koko työpäivän ajan.

Lomasta sain lopullisen boostin ja nyt olen ihan uudella asenteella liikkeellä ja nautin hitaammista aamuista nykyään joka aamu. Nyt kun herään aamuisin kuuden ja seitsemän välillä huomaan olevani virkeämpi. Muutamina aamuina kun olen nukkunut esimerkiksi kahdeksaan, huomaan olevani sittenkin jopa väsyneeni niinä päivinä!

Tähän liittyen huijasin itseäni, etten mä ole sellainen tyyppi joka tykkää laittautua töihin. No en kai kun en ennen ehtinyt! Nyt kun olen ehtinyt tehdä edes kevyen meikin ja jonkun muun kun ponnarin niin kas kun olokin on parempi ja itsevarmempi. On varmaan ihan totta, ettei se ulkonäkö ole mulle tärkein asia, mutta kummasti kaunis huulipuna piristää.

Omasta mielestäni en myöskään ennen tarvinnut aamupalaa, mutta nyt huomaan voivani paremmin kun syön sen aamupalan, joka aamu. Entinen inhokkini kaurapuuro on lähes poikkeuksetta mun lautasellani aamuisin. Jos joku olisi mulle vuosi sitten sanonut, että aloitan mun aamun joogalla ja kaurapuurolla niin olisin nauranut itseni kipeäksi. Nyt se tuntuu musta vaan ihan parhaalta tavalta aloittaa aamu.

Joogasta päästään liikuntaan ja siihen miten uskottelin ennen itselleni ja muille, että kiireisenä perheenäitinä mulla ei yksinkertaisesti ole aikaa harrastaa liikuntaa. En tiedä mitä tapahtui, mutta yhtenä iltana mulle tuli olo, että mitä jos hieman jumppaisin ihan vaan kotona. Ehkä se oli se, että joka paikkaan sattui päivittäin ja niska-hartiaseutu tuotti tuskaa... Kokeilin muutamia liikkeitä ja kohta huomasin etsiväni netistä ohjeita kotikuntoiluun. Huomasin, että ihan kehon painolla ja käsipainoilla pääsee aika pitkälle, eikä liikunta aina tarkoita tuntien huhkimista kuntosalilla. 

Lajien kirjo on tuosta jo monipuolistunut ja olen löytänyt lenkkeilyn ja joogan pariin. Lisäksi olen päättänyt säännöllisesti käydä kokeilemassa erilaisia lajeja joihin voin ottaa Alisan mukaan, nyt läpikäytynä on esimerkiksi hiihto ja uinti.

Oikeastaan lenkkeilykin lähti arkiliikunnasta kun päätin alkaa kävellä pidempiä matkoja töihin niinä päivinä kun kuljen muutenkin bussilla. Huomasin, että pitkä kävelylenkki ennen työpäivää ei ollutkaan vastemielistä vaan energiaruisku. Sen jälkeen olen käynyt ihan vapaa-ajallakin juoksemassa. Nyt haaveilen jopa siitä, että keväämmällä kokeilisin pyöräillä töihin. Työmatkani on 12 kilometriä, eli ei missään nimessä mahdoton. Suurin tavoitteeni liikunnan osalta on se, että liikun jatkossa säännöllisesti ja monipuolisesti. Olen nyt jo todistanut itselleni, että pystyn sovittamaan arkeen aikaa liikunnalle, kunhan vain nostan takaliston sohvalta.

***

Suurin valheeni itseäni kohtaan on ollut se, että olen uskotellut itselleni, ettei puhelin ja some ole mulle ongelma. Oikeasti se on kuitenkin ollut. Olen roikkunut nenä kiinni ruudussa myöhään illalla, nipistänyt yöuniani sen takia. Iltaisin olen jämähtänyt puhelin kädessä sohvalle moneksi tunniksi.

Viikon someloman jälkeen aloin tarkemmin tutkia mun puhelimen käyttöä ja huomasin miten paljon tuhlaan aikaa vain ruutuun tuijottamalla. Olenkin alkanut tietoisesti vähentää kännykän käyttöä ja samalla löytänyt sitä kaivattua aikaa niin liikunnalle kuin vaikka lukemisellekin.

Huh. Olempa ollut varsinainen huijari itseäni kohtaan. Jälkeenpäin ajateltuna, moni juttu on ollut ihan vaan tekosyy. Jatkossa tavoitteeni on valehdella itselleni vähemmän ja lopettaa kaikenlaisten tekosyiden keksimisen.

Huippua viikonloppua!

MINULLAKO REFLUKSI?

Pitkin syksyä olen rampannut lääkärissä. Kaikki alkoi siitä kun menin lääkäriin pitkittyneen flunssan ja ääniongelmien takia. Jatkuva sairastelu alkoi olla puuduttavaa. Mä en ole koskaan aiemmin sairastellut pahemmin ja mulle tuli vähän yllätyksenä nopeasti mua alettiin tutkimaan ja miten tosissaan kaikki lääkärit olivat. Olin ajatellut, et vastaanotto on tyyliin "syö enemmän vitamiineja.."

Syksyn aikana mulle on tehty erilaisia testejä ja kokeita. On ollut verikokeita, puhalluskokeita... Olen käynyt lääkärissä lähes viikottain. Olen kokeillut erilaisia lääkkeitä ja toivonut, että joku niistä auttaisi. Oireiden syyksi on epäilty mm. sisäilmaongelmia, astmaa ja nyt viimeisimpänä refluksia.

Etenkin refluksi tuli mulle ihan puskista. Se on minulle enemmän tutumpi vauvojen oireena, vaikka kuulemma se on aikuisten versionakin yleinen. En aiemmin ollut ajatellut, että mua närästäisi, mutta ilmeisesti jotkut oireistani kuitenkin selittyvät sillä. Mulla on ollut rintalasta kipeä koko syksyn ja olin ajatellut, että mulla on rintalihakset jumissa, mutta nyt lääkityksen jälkeen huomaan tuonkin oireen lieventyneen. Oliko siis jumiutuneet rintalihakset sittenkin närästystä? :D Vielä kun aamuinen tukkoisuus helpottaisi.

Perjantaina sain lääkkeet refluksiin ja listan vältettävistä ruoka-aineista. Muut rajoitteista vielä menee, mutta kahvi vähän kirpaisee. Onneksi on edelleen okei juoda muutama kuppi joskus. Lista on muuten aika perus: ei rasvaista ruokaa, ei sipulia, ei suklaata (sniiiiif), ei sitrushedelmiä jne. Tärkeintä olisi syödä terveellisesti ja vähän kerrallaan rauhassa. 

Lääkettä testataan nyt muutaman viikon ajan ja sen jälkeen katsotaan mikä on vaikutus. Tässä vaiheessa juuri epätietoisuus on pahinta ja siksi toivoisin että syy vaivoihin selviäisi mahdollisimman pian. Jos syy ei ole refluksi, ainakin tulee nyt keskityttyä elämäntapoihin, eli ei huono asia sekään.

ILTAVIRKKU PYRKII AAMUVIRKUKSI

Monestiko olen täällä manannut miten aamu-uninen olen? Torkutus on mun pahe! Tai oikeastaan en torkuta, vaan laitan herätyskellon soimaan kolmesti, viiden minuutin välein, heräten lopulta vartti viimeisen kellon soiton jälkeen. Aikaa töihin lähtöön oli enimmillään kymmenisen minuuttia. Hullua, tiedän! Onneksi Samuli hoitaa Alisan viennin päiväkotiin, joten minun on pitänyt laittaa vain itseni kuntoon kiireessä. Aamupala kulki kassissa töihin ja pitkään ripsarikin kulki laukussani, en vain ehtinyt kotona laittautua valmiiksi kun olin aina niin kiireellä lähdössä. Pari minuuttia myöhässä optimaalisesta lähtöajasta ja ruuhka työmatka varrella oli huomattavasti pahempi. Eli käytännössä olin joka aamu vähän myöhässä optimiaikataulusta ja siksi jumitin ruuhkassa.

***

Pikku hiljaa mun mielessä alkoi vilahdella, miten kivaa olisi oikeasti olla aamuihminen. Mun salaisissa haaveissa herään aamuisin virkeänä viideltä ja keitän kaffet ja nautin rauhasta, lukisin varmaan lehteä, jos meille sellaisia tulisi. Tykkään hirveästi aamuista, mutta olen toivottoman huono heräämään aamuisin. Kiireiset aamut sitä paitsi kuormittivat mun stressitasoa ja tuntui, että aamut alkoi aina huonosti ja töissäkin olin väsynyt.

Maanantaina heräsin vahingossa vähän kuuden jälkeen. Lieneekö syynä ollut hyvin levätty sunnuntai ja runsas ulkoilu, mutta yllättäen mua ei väsyttänytkään. Hetken mietin kääntäiskö kylkeä ja jatkais unia, Päädyin kuitenkin nousemaan ylös ja kenties ekaa kertaa ikinä söin aamupalan kotona ennen aamuvuoroa, keitin kahvia ja laittauduin rauhassa ilman kiirettä. Ehdin tyhjentää tiskikoneen ja jutella Alisan kanssa ennen lähtöä. Ennenkuulumatonta!

Hämmästynyt oli myös lapseni, sillä hän kysyi "Syötkö sä aamupalan kotona? Mitä sä sitten töissä syöt aamupalaksi?" Itsekin hehkutin aamuista heräämistä eri somekanavissa niin paljon, että työkaveritkin olivat sen pistäneet merkille.

Maanantaiaamu oli yksi parhaista maanantaiaamuista ikinä. Ja nyt en liioittele! Koko päivä meni jotenkin paremmilla fiiliksillä ja oli pakko testata, onko kyse todella aikaisemmasta aamuherätyksestä vai oliko kyseessä sattuma.

Päätin jatkaa testausta seuraavana päivänä ja laitoin kellon soimaan puolituntia normaalia aiemmin (eli siis tuntia aiemmin kun yleensä olen noussut ylös.) Kun tiistaiaamuna kello soitti, tunnustelin varovasti miltä minusta tuntuu. Väsytti, mutta edellisaamuisista fiiliksistä innostuneena päätin jälleen nousta ylös ja maanantaiaamun kaltainen hidas aamu toistui. Ja KYLLÄ, tiistaikin oli päivänä parempi ja virkeämpi! Illalla huomasin, että aloin väsymään hieman normaalia aiemmin, hyvä että jaksoin kirjoittaa tämän postauksen loppuun ennen kuin siirryin sänkyyn lukemaan kirjaa.

***

Väsymyksen tunne on äärimmäisen tervetullut, sillä kuten jo aiemmin kirjoittelin tänne, mulla on ollut vaiheita jolloin en ole väsymystä iltaisin tuntenut ja siten nukahtaminen on ollut vaikeaa. Aiemmin mun nukahtaminen venyi jopa puolilleöin, mutta nyt toivon jatkossa olevani unessa jo ennen yhtätoista.

Nyt kun olen muutamia päiviä testannut tätä, olen ainakin tällä hetkellä sitä mieltä, että ehdottomasti aion yrittää jatkaa rytmini kääntämistä enemmän aamuvirkuksi. Sen yhden tunnin uhraaminen illasta ja siirtäminen aamuun vaikuttaisi sopivan mulle paremmin kuin olisin uskonutkaan. Vai onkohan musta tulossa vanha?

Oletko sä enemmän aamu- vai iltavirkku?

Sairastelun pieniä iloja...

Nyt kun tässä on useampi päivä maattu sohvalla sairaana, aloin miettiä onko tässä sairastelussa mitään hyvää... Luin joskus, että positiivinen ajattelu edesauttaa parantumista, joten ajattelin kokeilla sitäkin. Parantua mä nimittäin haluaisin just nyt kaikista eniten. Ajattelin listata niitä juttuja, mitkä mua tällä hetkellä edes vähän piristää...

***

Nukkuminen

Yöunet ovat välillä olleet katkonaisia yskän takia, mutta joka tapauksessa olen nukkunut ja paljon. Yli 10 tunnin yöunia, päiväunia, iltapäiväunia...

Kahvin ja teen nautiskelu

Tätä mä kyllä tekisin varmaan ilman sairasteluakin, sillä vihdoin ostin tuon pannun Ikeasta ja ehkä parhaiten käytetty 7€ ikinä. Etenkin kahvi on niiiin erilaisen makuista kun normikeittimellä tehty. Mauritiuksella tarjoiltiin aamupalalla kahvi tuollaisella ja se oli niin huikean makuista, että siitä jäi kipinä kokeilla samaa myös kotona. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään kahvihifistelijänä, mutta hiljalleen musta on tulossa jotain etäisesti siihen suuntaan. Toistaiseksi olen tyytynyt ihan markettikahviin, mutta työkaverilta sain vinkin käydä tutustumassa Turun kahvipaahtimon valikoimiin ja näin aion tehdä kun sairasvuoteelta tokenen.

Ison lapsen äitinä oleminen

Kun itse on toipilaana, sitä nauttii paljon enemmän siitä, että lapsi on jo niin "iso". Eihän vajaa 4 vuotias nyt mikään iso lapsi ole, mutta melkein kaikki sujuu jo omatoimisesti, eikä minua tarvita ihan joka juttuun. Alisa myös leikkii itsenäisesti tosi sujuvasti tai välillä myös askartelee. Uusin villitys on kellon opettelu, noin vartin välein hän kyselee mitä kello on ja yritää opetella kellonaikoja. Leikkimisen ja muun ohella hän on oiva apuri, välillä heiluu pölyrätti ja välillä imuri, tiskikonekin tyhjenee mukavasti, joten mikäs tässä on sairastaessa...


Suunnittelu
Vaikka blogihommat ei ole ihan hirveästi edennyt, olen tehnyt muita suunnitteluasioita, kuten millaiset joulukortit tänä vuonna voisi toteuttaa tai millaisia joululahjoja teen tänä vuonna. xD Vaikka on vasta elokuu ja en todellakaan ihan vielä halua aloittaa jouluhössötystä, Pinterestin selaaminen on kuitenkin iisiä näin sohvanperukoilta.


Tv-sarjat ja elokuvat
Oon ennenkin kehunut meidän Elisa viihdettä, sillä siellä on mulle paras tarjonta sarjoja ja elokuvia. Tykkään eniten katsella kotimaisia sarjoja ja elokuvia ja niitä olenkin nyt viime päivinä katsonut oikein urakalla. Sairastelu on antanut siis syyn hyvällä omalla tunnolla katsoa televisiota tuntitolkulla.

***

Vaikka pieniä positiivisia pilkahduksia tässä onkin ollut, toivoisin että parantuisin mahdollisimman pian. Toivottavasti jo viikonlopun aikana pääsen liikkeelle kodin ulkopuolelle ja ensi viikolla töihinkin. Alkaisi kenties nämä blogijututkin sujua. :)

Parempaa viikonloppua teille! <3

Koko ajan kipee...

Blogi piti pientä taukoa kun kirjoittaja on taas kerran sairastellut. Edellisestä sairastelusta jäänyt köhiminen ja kurkkukipu yltyivät jälleen. Alkuviikosta vielä sinnittelin töissä, mutta kun yhtenä iltapäivänä töiden jälkeen jouduin tosissani miettimään, että onko nyt kevät vai syksy, päätin että on aika jäädä kotiin lepäämään. Oon ollut ihan superväsynyt, mutta jospa se tästä.

Mä vihaan sitä, jos joudun olemaan töistä pois. Tunnen siinä kohtaa itseni ihan epäonnistuneeksi vaikka tässäkin kohtaa mun kurkku on tulessa ja mun työssä kuitenkin pitäisi puhua paljon. Yhtälö on siis aika mahdoton. 

Kurkkukivun lisäksi on flunssaa ja tukkoisuutta, huomasin vähän aikaa sitten että mun oireet pahenee töissä. Viikonloppuisin mulla ei kotona ole ollut juuri mitään flunssan oireita, mutta heti alkuviikosta töissä ne pahenee. Meillä tehdään toimistolla remonttia tällä hetkellä ja epäilen remonttipölyn aiheuttavan mulle tätä tukkoisuutta. Myös lääkärissä epäilivät myös pölyn ärsyttävän limakalvoja ja siksi mulla on nyt näitä jatkuvia oireita. Toivottavasti remppa ja pöly laantuu ja oma tilanteeni normalisoituu.

***

Osansa on kyllä varmasti myös sillä, että Alisa palasi päiväkotiin ja sielläkin pöpöt jyllää. Jotenkin meidän perheessä ne taudit osuu aina juuri muuhun. Ehkä mulla on vaan heikoin vastustuskyky. Kaivoin taas vitamiinipurkit kaapista, siellä ne ovat pölyttyneet kesän ajan.

Pää on ihan jumissa, joten kirjoittaminen ei tällä hetkellä oikein ota sujuakseen. Tämänkin tekstin luonnosteluun meni tovi jos toinenkin. Nyt taidan taas keittää kupin teetä ja hautautua peiton alle. Ehkä huomenna on jo parempi päivä.

Olinko sairastua uupumukseen?

Mun ei koskaan pitänyt väsyä. Mähän osasin tehdä arjesta helpompaa. Sitähän olen hokenut täällä blogissakin, etten ymmärrä miksi jonkun pitää olla kaikessa mukana ja väkisin ajaa itsensä uupuneeksi. Sitten yhtenä hetkenä huomaan olleeni kuukausia väsynyt, en jaksanut ylläpitää sosiaalisia suhteita, vatsaan sattui jatkuvasti ja kurkkua kuristi. Lähes koko syksyn sairastelin jatkuvasti, pinna oli kireällä...

En kuunnellut kun Samuli ensimmäistä kertaa kysyi olisinko ehkä uupunut kaikkeen. 

Enhän minä väsy...

Sitten jouluna tuli stoppi...

Tiesin, että nyt on pakko rauhottaa tai kohta en jaksaisi aamuisin nousta sängystä. En koe, että olisin varsinaisesti kokenut burn outin, mutta uskon käyneeni todella lähellä sitä. Ensimmäistä kertaa todella säikähdin omaa tilannettani. Edelleenkään en kuitenkaan ymmärtänyt täysin, miten olin joutunut tähän tilanteeseen.

***

Näin jälkeenpäin olen paljon miettinyt asioita ja pohtinut miten tulevaisuudessa välttää samaan tilanteeseen ajautuminen. Yksi syy tähän kaikkeen on varmasti se, että innostun helposti asioista, innostun ja alan touhuta täysillä. Jos otetaan huomioon vielä se, että saatan innostua monista asioista kerralla ja samaan aikaan olen todella huono sanomaan ei, niin onko se sitten ihme, ettei lopulta ihan kaikkea jaksakkaan?

Olen ollut itseäni kohtaan hyvinkin sokea. Olen usein ajatellut, että olen vaan laiska, että kaikki muut tekee niin paljon enemmän kuin minä. Mulla oli koko ajan tunne, että mun on pakko tehdä enemmän ja enemmän, jotta olisin yhtä paljon kuin muut. Nyt kaiken jälkeen olen jutellut useamman ihmisen kanssa, jotka ovat sanoneet ihmetelleen jo pidempään, miten voin jaksaa moisella tahdilla. 

***

Kuluneiden viikkojen aikana olen järjestellyt asioita, nukkunut aamuisin pitkään aina kun mahdollista, lukenut, rentoillut, olen panostanut omaan hyvinvointiini ja viettänyt aikaa perheen kanssa. Olen laittanut monta asiaa järjestykseen omassa elämässäni, jotta meno olisi mahdollisimman stressitöntä. Olen myös miettinyt mitkä on niitä asioita, mihin haluan elämässä panostaa ja mitkä on oikeasti niitä tavoittelemisen arvoisia asioita. Vihdoin kaikki näyttää valoisammalta!

Olen ollut helvetin tyhmä kuvitellessani olevani korvaamaton tai väsymätön. Nykyään on niin helppo verrata itseään muihin, on some, blogit, vlogit ja kaikki, todellisuudessa niiden kautta voi nähdä toisen elämästä vain osan. Minunhan se pitäisi tietää, ettehän tekään näe minusta kaikkea. Silti se oli helppo unohtaa. Ei enää edes hävetä sanoa tätä kaikkea ääneen, jospa vaikka toimin jollekkin varoittavana esimerkkinä.

Onni oli kuitenkin matkassa ja nyt jo kaikki paljon paremmin! <3

Parempaa vointia loppuvuoteen sis. Arvonnan!

*purutabletit saatu.

Olen kirjoittanut aikaisemminkin täällä omasta hyvinvoinnistani tai miten en ole voinut hyvin. On ollut väsymystä, vatsan kanssa ongelmia, flunssia... Jokin on ollut pielessä, mutta en ole tiennyt, että mikä. Tämä syksy olisi voinut olla monilta osin pahempi, olisin voinut sairastua flunssaan pahemmin kuin nyt ja vatsakin on ollut parempi kuin aikoihin. Yhden pienen flunssan kärsin äskettäin, mutta sekin onneksi meni nukkumalla ohi, eikä pitkittynyt. 

***

Alkusyksystä sain yhteydenoton liittyen Fuko Tabs -maitohappobakteereihin, jotka sisältävät myös d-vitamiinia. Meidän perheessä Alisa syö säännöllisesti d-vitamiinilisää, mutta aikuisten ruokavaliosta se vielä kokonaan puuttui. Ensimmäinen ajatus purutableteista oli, että ne voisi olla hyvä ottaa meidän Mauritiuksen reissua varten. Sain kuitenkin kattavan tietopaketin tuotteesta ja tutustuttuani paremmin tuotteeseen, totesin niiden olevan hyvä lisä myös ihan normaaliin arkeen.

Sain testiin aikuisille suunnatun All-in-one mansikanmakuisia purutabletteja sekä lapsille tarkoitettuja banaaninmakuisia Teddy Bear purutabletteja. Molemmat valmisteet sisältävät kahta maailman tutkituinta probioottia, Lactobacillus rhamnosus GG- ja Bifidobacterium lactis -bakteerikantoja.

Näitä olemmekin Alisan kanssa testailleet. Molemmat valmisteet maistuvat hyviltä ja tuloksiakin olemme huomanneet näin syksyn mittaan. Pahimmilta flunssa-aalloilta olemme taineet välttyä ja ainakin oma vatsani on parempi kuin aikoihin. Uskoisin, että juuri maitohappobakteereilla on ollut siihen vaikutusta, koska muita muutoksia en ole ruokavaliossa ainakaan tietoisesti tehnyt.  Vähemmän kipuja ja vähemmän turvotusta. Varmasti purkki lähtee myös häämatkallemme mukaan, sillä sitä myös suositellaan otettavaksi juuri matkoillakin!

***

Haluaisin nyt tuoda kahdelle ihmiselle myös parempaa oloa, joten laitankin arvottavaksi kaksi tuotepakettia, toisen tänne blogiin ja toisen instagramiin.

Arvon täällä blogissa siis tuotesetin, joka sisältää paketin kumpiakin purutabletteja. 

Osallistua voit kommentoimalla tätä postausta.

Muista jättää sähköpostiosoite, mikäli kommentoit anonyymina!

Arvonta päättyy keskiviikkona 15.11.2017 klo. 23.00.

Onnea arvontaan ja muista kurkata myös instagramini!

Epätoivon hetkellä

Elämä muistuttaa joskus yhtä suurta mustaa aukkoa. Jokainen valittu polku tuntuu päättyvän umpikujaan ja tekisi mieli luovuttaa. Elämällä ei ehkä ole suuntaa ja ahdistaa.

Mullakin on elämässä ollut sellainen vaihe. Vaihe, missä oli jatkuvasti paha olla. Hetken todella tuntui, että olen niin pahasti umpikujassa, etten koskaan pääse pois. Nyt kun mietin tuota aikaa, en edes pysty kunnolla muistamaan kaikkea, niin tehokkaasti mieli on kätkenyt ikävät asiat syövereihinsä. Ihan kuin olisin ennen elänyt täysin sumussa.

Nyt kun tänään mietin mun elämää, olen saanut paljon niitä asioita, joista ennen vain haaveilin. Tai oikeastaan en edes uskaltanut haaveilla näin paljosta.

Istun lastenhuoneen lattialla ja nauran katketakseni isän ja tyttären leikeille. He hassuttelevat ja pölhöilevät omia juttujaan, kuten niin usein muulloinkin. Nauran onnesta, upea lapseni ja ihana mieheni, miten olenkaan ansainnut kaiken. Entinen on vain tumma läikkä menneisyydessä.

Jos sinulla on just nyt synkkä vaihe elämässä ja jokainen tie tuntuu umpikujalta. Haluan vain sanoa, älä lakkaa uskomasta parempaan huomiseen. Vaikken ole uskovainen, haluaisin uskoa, että meille jokaiselle annetaan juuri sen verran kuin jaksamme kantaa. Se on oikeastaan aika lohduttava ajatus, vaikka sillä mustimmalla hetkellä ei ehkä pysty käsittämään taakan suuruutta ja se tuntuu kohtuuttomalta.

Älä pelkää tehdä isojakin ratkaisuja, jos sitä kautta on mahdollista päästä pois umpikujasta.

Mä tein aikoinaan todella isoja ratkaisuja elämässä, käytännössä käänsin ihan kaiken ylösalaisin, aloitin tyhjästä ja pohjalta. Tänään mä voin sanoa, että ne isot ja pelottavat muutokset oli tämän kaiken arvoisia.

En ole rikas, en menestynyt, en mitenkään erityinen. Oikeastaan todella tavallinen ja elän todella tavallista elämää, mutta kaiken sen synkkyyden ja ikävien asioiden jälkeen se tavallinen elämä tuntuu pirun hyvältä. Mun onnellinen ja tavallinen elämä.

Koska olen käynyt siellä pohjalla, en todellakaan peittele onneani, nyt kun sen olen saanut. Ei onnea mun mielestä pidäkään peitellä, kyllä tässä maailmassa ihan tarpeeksi on sitä kurjuutta.

Jos juuri nyt on huono vaihe elämässä, haluan vain sanoa, että siitä voi selvitä. Yhtenä päivänä hymyilet jälleen, olet onnellinen. <3

Päivä jolloin inhosin itseäni

Mä olen lihonut. Mä tiedän sen ja mä näen sen. Kymmenen liikakiloa hiipi varkain. En antanut sen niinkään haitata, farkut vaihtui legginseihin. Olin itselleni armollinen, enhän minä ennenkään ollut välittänyt pahemmin miltä näytän.

Tuli jälleen kevät ja lämmin olisi tehnyt mieli pukeutua vähän kevyemmin, ei kaapuihin. Milläs pukeudut kun koko vaatekaapin sisältö oli vaihtunut varkain muistuttamaan munkkiluostarin kaapuvarastoa.

Vaikka olen äiti ja pyöreä nii kyllä minä haluaisin näyttää naiselta. Vaikka Samuli ei koskaan ole pienimmälläkään sanalla tai eleellä viitannut painooni, haluan minä hänen silmissään kuitenkin näyttää edes joskus nätiltä. Siis omasta mielestäni nätiltä.

Tuli päivä kun seisoin vaatekaapin edessä alusvaatteissa ja yritin etsiä jotain puettavaa. Siitä ei vain tullut mitään, koska inhosin niin suuresti itseäni ja sitä kautta ihan kaikkea sitä mitä puin päälleni.

Päätin jälleen kerran, että nyt on aika laihduttaa. Ja joo, varmasti se olisikin hyvä, jo ihan terveydenkin takia. Mutta totuuden nimissä, juuri sillä hetkellä siitä ei ollut mitää apua, minuutissa kun ei voi laihtua.

Pahimmalta tuntui seistä siinä itseään inhoten kun oma lapsi seisoo vieressä. Oli pakko työntää se kaikki oma paha olo pois, tyttärelleni en halua sitä oman kehon inhoamista tartuttaa. En halua hänen oppivan sellaista. Hän on kaunis, täydellinen.

Sitten päätin, nyt riittää. Puin vaatteet, meikkasin ja laitoin hiukset. Tänään en voi olla laihempi, kauniimpi, kiinteämpi... Tulevaisuudessa voin vaikka olla, jos teen töitä sen eteen, mutta en aio käyttää siihen kuluvaa aikaa itseni inhoamiseen. Haluan pitää itsestäni myös tällaisena kuin olen nyt.

Sinä päivänä viihdyin kameran edessä paremmin kuin aikoihin. Ja sen näkee myös tämän postauksen kuvista, näin montaa kuvaa en ole julkaissut itsestäni piiiiiiiitkään aikaan. 

Siitä päivästä tuli päivä jolloin päätin taas rakastaa itseäni.

Ruokaremontti - mistä aloittaa?

Voidakseni paremmin, mun oli pakko aloittaa ruokaremontti. Mulla oli pahoja puutteita mun ruokailussa ja niitä olen nyt pyrkinyt petraamaan. Eli jos edessä on ruokaremontti - mistä aloittaa?

Mikä sitten oli ennen pielessä mun ruokailussa?

- Epäsäännöllisyys ja siitä johtuva herkutteluun sortuminen

- Ylensyönti - kohtuullisuudesta ei tietoakaan

- Vähän kasviksia

- Liian vähän vettä

Ensin lähdin korjaamaan mun ruokarytmiä, pyrin syömään viisi ateriaa päivässä. Normaalina työpäivänä tämä onnistuu jo tosi hyvin, mutta välillä mulla on jäänyt esimerkiksi päivällinen välistä ja se tarkoittaa helposti tuhdimpaa iltapalaa.

Pizzaa, heseä, roskaruokaa, viisi lautasellista buffet ruokaa, herkkuja... Mun syöminen meni usein ihan överiksi aikasemmin. Nykyäänkään en kiellä itseltäni herkuttelua kokonaan, mutta pyrin valitsemaan yhä useammin hieman terveellisemmän vaihtoehdon. Paitsi jos kyse on suklaakakusta, josta näittekin kuvaa eilen...;) Kun en kiellä itseltäni herkuttelua, ei ole myöskään tullut repsahdettua syöpöttelyyn niin herkästi.

Kasviksia söin ennenkin esimerkiksi työpaikan lounaalla, jolloin syön salaatin sekä kasviskeiton lähes poikkeuksetta. Muutenkin ruokailujen yhteydessä pyrin täyttämään lautasta kasviksilla ja salaatilla. Iltapalaksi saatan monesti syödä esimerkiksi porkkanaa, kurkkua, kukkakaalia...

Aamu alkaa nykyään isolla vesilasilla ja työpäivän aikana yritän juoda vähintään kerran kahden litran vesipullon. Yritän lisätä vettä hieman joka väliin, jotta se parantaisi aineenvaihduntaa. Olen myös alkanut juomaan vihreää teetä, jotta sekin auttaisi aineenvaihduntaani.

Muita pieniä tekoja:

Salaatinkastikkeilla läträämisen lopettaminen.

Töissä jälkiruoan korvaaminen hedelmillä. Paitsi jos on rahkaa.

Limsojen, energiajuomien, mehun yms juomisen lopettaminen.
Huomion kiinnittäminen myös ruoan laatuun.

Tässä siis muutamia pieniä esimerkkejä...

Missä vielä mättää? 

Olen kevyesti laskeskellut kaloreita erään ohjelman avulla, ottamatta kuitenkaan näistä stressiä. Kalorimäärää enemmän tarkkailenkin ravintoaineita. Huolestuttavasti oma raudan ja kalsiumin saanti tuppaa olemaan vähäistä. Olen yrittänyt lisätä esimerkiksi papuja ja maitotuotteita ruokavalioon, mutta onko teillä muita vinkkejä?

Tässä vielä kurkkaus mun tavallisen päivän syöminkeihin:

07.45 Aamupala: 

Puolukkarahkaa ja runsaskuituinen ohrarieska, vihreää teetä.

11.00 Lounas: 

Palsternakkakeittoa, salaattisekoitus, 100g porsaanfilettä, kikherneitä, papumix, herkkusieniä, omenaa ja kahvia maidolla.

14.00 Välipala:

Banaani.

17.00 Päivällinen: 

Punajuuri - vuohenjuustokeitto, raejuustoa, ruisleipää, juustoa, maitoa.

20.00 Iltapala: 

2kpl kananmunia, 2 porkkanaa, kukkakaalia, hapankorppu ja kaksi palaa raakasuklaata.

En ole mikään ammattilainen näissä ruoka-asioissa, joten en väitä että mun syöminen olisi todellakaan mitenkään esimerkillistä. Ammattilaiset löytävät ruokapäiväkirjastani monta kohtaa joita viilata. Mun tarkoitus ei ole tavoitella maksimaalista painonpudotusta ennätysajassa vaan oppia syömään terveellisesti ja sitä kautta kenties pudottaa muutama kilo. Vaikka prioriteettilistan kärjessä ei olekaan painon pudottaminen, tuntuu silti mukavalta kun haihtuneiden nesteiden jälkeen olo ei ole yhtä turvonnut kuin ennen. Ennen vaatteet kiristivät ja puristivat enemmän kuin nyt.

Näillä askelilla kohti terveempää elämää ja paremmin voivaa minua. Vinkkejä, ideoita tai muita huomioita? Sana on vapaa! :)

Kun aloitat aktiivisuuden nollasta

Jos olet jo aktiivinen liikkuja sai supertreenaaja, ei postauksestani välttämättä ole sinulle juurikaan hyötyä. Jos taas olet sohvaperuna ja päivittäinen arkiliikunta on vähissä, kannattaa kurkata mun kokemukset viime kuukausilta, ehkä saat jotain vinkkiä oman aktiivisuustason nostamiseen!

Kuten jo aikaisemmin kerroin, olen nyt alkuvuonna yrittänyt parantaa elämäntapojani. En siksi, että olisin luvannut aloittaa uuden vuoden kunniaksi uuden elämän vaan siksi, että huomasin voivani todella huonosti.

Sen jälkeen kun palasin työelämään, aktiivisuustasoni lähti laskuun. Kotiäitinä tuli sentään tehtyä lähes päivittäin kävelylenkkejä vaunujen kanssa ja muutenkin ulkoiltua. Hetki sitten mun aktiivisuustaso oli lähes nollissa: istumatyö ja vapaa-ajan liikunta epäsäännöllistä.

Ensimmäinen teko kohti aktiivisempaa arkea olikin aktiivisuutta mittaavan sovelluksen lataaminen puhelimeen ja käyttöön ottaminen. Tavoitteenani on saavuttaa mahdollisimman monena päivänä viikossa askeltavoite, sekä 60 minuuttia aktiivisia minuutteja. Sovelluksesta on ollut ainakin mulle apua, olen aktiivisuuden lisäksi saanut mitattua sillä myös muita hyödyllisiä asioita.

Päivittäisiä askeleita lisätäkseni olen jättänyt auton aamuisin hieman kauemmaksi, jotta töihin kävellessä tulisi pieni lenkki. Jos satun olemaan töissä iltaan asti ja Samuli hakee Alisan, saatan kiertää vielä vähän pidempää reittiä autolle. Kesäksi haaveilen pystyväni pyöräilemään työmatkan edes kerran viikossa.

Olen nyt asettanut tavoitteeksi yhden juoksulenkin viikossa. Lenkin ei tarvitse olla edes kovin pitkä, alkuun minulle on riittänyt ihan 30 minuuttia kerrallaan. Tarkoituksena on, että lenkistä tulisi tapa ja sitä kautta pystyisin hieman parantamaan kuntoa. Lisäksi aiomme käydä koko perheen kera vähintään kerran viikossa kävelylenkillä, joka on sitten hieman pidempi kestoltaan. Nyt kevään myötä olemme jaksaneet lähteä monena arki-iltanakin kävelylle.

Toistaiseksi en ota stressiä kuntosalille ehtimisestä, mutta olen aloittanut lihaskuntoharjoittelun ihan vaan kotona. Painot, rappuset ja Alisa tuovat ihan tarpeeksi lisävastusta treenailuun. Pyrin treenailemaan muutamana iltana viikossa, jotta kroppa pysyisi edes vähän käynnissä. Lihaksien kasvattaminen ei ole mulle tässä kohtaa oleellista.

Ihan pelkkää hupia en halua kuntoilun olevan. Haluan, että treenin jälkeen oikeasti tuntuukin jossain, koska silloin tietää tehneensä jotain. Minulla tähän kuitenkin riittää vielä ihan kotikutoinen harjoittelu.

Kannattaa muuten yrittää saada koko perhe mukaan kuntoiluun. Meillä Alisa ja Samuli ovat kiitettävästi tsemppaamassa ja lähdössä lenkille. Kuntoilemme välillä koko perhe yhdessä, Alisakin kovin yrittää kyykätä ja punnertaa.

Kun aktiivisuustasoa lähdetään nostamaan lähes nollasta, ei ehkä kannata lähteä vielä tavoittelemaan kuuta taivaalta. Maltillisesti etenemällä itsekin olen saanut tasoa jo vähän nostettua kun into ei lopahtanut heti parin viikon jälkeen.

On hyvä myös yrittää vaatia itseltään realistisia asioita. Ei kannata masentua jos ei jonain päivänä jaksakaan lähteä lenkille. Toki liian usein ei kannata antaa periksi. Itselläni oli aikaisemmin tapana luovuttaa ja antaa periksi liian helpolla. Nyt uusien pienempien tavotteiden kautta olen pystynyt pitämään niistä paljon paremmin kiinni ja loppujen lopuksi saavuttanut paljon enemmän kuin aikaisimpina kertoina.

Sain myös töistä hyviä vinkkejä aktiivisuuden nostamiseen, miten olisi tauolla portaiden kävely? Voisi olla ihan hyvä idea kunnon kohottamiseen!

Minä olen ainakin ollut iloisesti yllättynyt siitä miten pienillä asioilla aktiivisuutta on saanut lisättyä. Aktiivisuuden lisääminen ei ole ollut kovinkaan raskasta tai mahdotonta, mutta pienillä askelilla on ollut suuri merkitys.

Mikä on sun paras vinkki aktiivisuustason nostamiseksi? :)

Mä hengitän

Pitkästä aikaa taas tosi henkilökohtaista tekstiä luvassa.. 

Puhutaan välillä siitä, mitä täällä taustalla on oikeasti tapahtunut viime aikoina. Blogissa tämä kaikki ei ole niinkään näkynyt, eihän sitä ole nähneet edes kovin monet ihmiset ympärilläni. Mulla on tapana viimeiseen saakka peittää ikävät fiilikset ja näyttää ulospäin iloiselta ja jaksavalta.

Loppuvuosi ja tämä alkuvuosi ovat olleet todella raskasta aikaa. Oma osansa on ainaisella pimeydellä ja synkkyydellä. Kun päivät on töissä, aamulla on pimeää lähtiessä ja iltapäivällä kun pääsee kotiin, on jo ollut pimeää. Totta kai sekin on väsyttävää.

Olen ollut uupunut ja väsynyt, kuten kenties monet äidit on. On kuitenkin raskasta olla aina väsynyt. Niin väsynyt, ettei se mene edes nukkumalla ohi. On ollut kuitenkin pakko jaksaa. Pakko jaksaa työt ja kotityöt, pakko jaksaa olla äiti. Toki on ollut "pakko" myös blogata. Jälkeenpäin ajateltuna on ollut hyvä, että on ollut "pakko" tehdä kaikkea, se on pitänyt minut edes jotenkuten raiteillaan. Asiat ovat tulleet hoidetuksi, olen vain ollut itse ihan rikki.

Sisälläni on ollut tyhjää. Jos joku on kokenut sen tyhjyyden niin tietää miten ahdistavaa se on. Olisi tavallaan helpompi sanoa, että joku asia esimerkiksi parisuhteessa, työssä. taloustilanteessa tai jossain muussa painaa ja ahdistaa, mutta jos kaikki tuntuu olevan hyvin ja silti tuntee tyhjää, se on kamalaa.

Aikansa sivusta seurattuaan ja puolestani murehtien Samuli alkoi patistaa minua lääkäriin. Olisihan tälle kaikelle löydettävä jokin syy. Jokin syy, miksi toinen on koko ajan kuin varjo itsestään.  

Pääsinkin hyvin nopeasti verikokeisiin. Mitään suurta mullistusta sieltä ei onneksi löytynyt. Muutama arvo oli ohi viitearvojen ja niitä seurataan nyt kevään mittaan. Sekin, että asiaa tutkittiin ja pääsin puhumaan jonkun kanssa auttoi, sain lääkäriltä hyviä neuvoja kuinka edetä ja käskyn varata aika heti jos uupumus jatkuu.

Viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt syödä terveellisemmin kuin aikaisemmin ja sillä on ollut merkittäviä vaikutuksia, samoin runsaalla veden juonnilla. Olen kirjannut syömisiäni ylös ja huomannut, etten esimerkiksi saa rautaa tarpeeksi. Lääkärikin epäili tätä yhdeksi syyksi uupumukseen. Se on kuitenkin onneksi helppo korjata.

Nyt kun keväinen aurinko alkaa pilkistelemään ja illallakin on jo valoisampaa, olen kuin herännyt uudestaan henkiin. Tyhjyys sisälläni on poissa ja mun on parempi olla. Tajusin, että välinpitämättömyys itseäni kohtaan sekä huonot elintavat aiheuttivat mulle suuren osan siitä pahasta olosta. Nyt alkaa hiljalleen matka kohti parempaa. Hiljalleen siksi, että haluan muutosten olevan pysyviä. Liikuntaakin me on koitettu lisätä, kuten pieniä kävelylenkkejä silloin tällöin kauniissa säässä. 

Viimeinen viikko on ollut mulle tärkeä levon kannalta, sillä viikonloppuna äitini ja isäni olivat meillä koko viikonlopun muuten vaan. Saimme Samulin kanssa käydä elokuvissa ja aamulla nukkua pidempään. Nukuin paremmin kuin aikoihin ja aamulla nautin kahvista sohvalla kun äitini oli jo touhunnut vaikka mitä. Tällä viikolla Samuli ja Alisa ovat kotona viettämässä talvilomaa, joka tarkoittaa minullekin helpompaa viikkoa. Menen tällä viikolla hieman myöhemmin töihin, koska päiväkotiin ei ole iltapäivällä kiire ja päävastuu kodin hoitamisesta on Samulilla. Ihanaa!

Vaikka syksy ja talvi ottivatkin tänä vuonna kovemmalle kuin aiemmin ja pakotti tarkastelemaan omia elintapojaan, on mahtavaa nyt kuitenkin todeta:

mä hengitän.

HampaatON... vielä...

Aulassa nenässä tuntuu etäisesti tuttu haju vuosien takaa. Olen helpottunut, mutta jännittää. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt aikaa...

Istun hetken, kunnes hoitaja kutsuu nimeltä ja pääsen keskustelemaan lääkärin kanssa. Istun penkkiin ja avaan suuni. Hammaslääkäri tutkii hampaitani samalla sanellen hoitajalle asioita, joista en ymmärrä mitään. Omassa mielessäni se kuulostaa tältä: "1, 2, 3, 4 kaikki revittävä juurineen pois. 5, 6, 7 nämä myös."

Mielikuvitus laukkaa ja pelkään pahinta. Ystävällinen hammaslääkäri kertoo, että jatkotyötä hampaani vaativat. No se ei tullut yllätyksenä, olihan viisaudenhampaani mennyt palasiksi ja tiesin sen vaativan poistamista.

Odotan saarnaa ja haukkuja. Olenhan viime aikoina laiminlyönyt hammastarkastuksia. Hävettää. Lääkäri on kuitenkin ystävällinen, ei moiti, kertoo että hoitaa kyllä hampaani kuntoon.

Lähden kotiin helpottuneena, mutta hieman ahdistuneena. Pelkään, että hampaat kuitenkin tippuvat suustani. Samuli lohduttaa, ettei niin tulisi käymään. Vielä ei ole myöhäistä hoidattaa hampaita kuntoon. Tirautan salaa pari kyyneltä, ehkä helpotuksesta, sillä nyt vihdoin sain aikaiseksi aloittaa hampaiden hoidattamisen. Hampaat ON... ...vielä.

Kyse ei ole niinkään pelosta, lähinnä saamattomuudesta ja vähän tyhmyydestä. Mitä kauemmin hammaslääkärille menoa lykkäsin, sitä enemmän se alkoi jännittämään. "Onneksi" yksi hampaistani hajosi niin oli pakko mennä hammaslääkäriin. Onneksi olen myös hoitanut hampaitani kotona, enkä tupakoi, silloin hampaani voisivat olla moniverroin pahemmassa kunnossa. Eivät ne nytkään paraatikunnossa ole, mutta nyt ne ainakin laitetaan kuntoon.

Lupaan ja vannon, että tästä eteenpäin hoidatan hampaitani hyvin. Muistutuksena myös teille:

ÄLKÄÄ OLKO YHTÄ TYHMIÄ KUIN MINÄ VAAN MENKÄÄ SINNE HAMMASLÄÄKÄRIIN SÄÄNNÖLLISESTI.

Sporttimutsi

Nyt on kulkaa maailmankirjat sekaisin!  Tässä teille tämän blogin sporttivartti.

Viime viikolla sain puhelinsoiton, että olen voittanut viikon ilmaisen kuntosalikokeilun turkulaiseen kuntoilumaailmaan. Ensin mua vähän huvitti, mutta vähän innostuin ja päätin kokeilla, koska miksipäs ei! Kaikki ilmainen pitää käyttää hyväksi.

Päätin ottaa sporttailun heti tähän vikalle kesälomaviikolle, koska Alisakin olisi muutamana päivänä aamupäivän totuttelemassa uuteen päivähoitopaikkaansa. Niinpä sitten suunnistin pelipaikalle ja jostain syystä mua nauratti ihan hirveesti. En edes tiedä miksi, mutta mielestäni koko homma oli varsin koominen.

Sain opastuksen tiloihin ja kulkukortin, päätin alottaa sporttailun lämmittelemällä 10min. Crossailin siinä sitten kevyesti ja mietin vaan, että kuinka mä voin olla niin huonossa kunnossa. Olenhan mä ennen harrastanut lentopalloa aktiivisesti 10 vuotta ja ollut tuolloin hyvässä kunnossa fyysisesti...

...jaa niin juu, tästä taitaakin olla aikaa likemmäs kymmenen vuotta jo.

Siirryn sulavasti (kuin valas) suorittamaan superpumppailujani ja ahdistun hieman kun en oikein tiedä mitä kaikissa laitteissa tehdään. Olis pitänyt mennä sinne toiselle, rauhallisemmalle puolelle, mutta enhän mä enää kehtaa. Teen siinä sitten muutamia tuttuja juttuja ja teen kuolemaa samalla.

Äkkiä tunnen kuinka verensokerini laskee järisyttävästi, tuttu tunne, en kuule mitään enkä oikein ymmärräkkään. Ryntään pukukoppiin, sillä painajaiseni olisi pyörtyä bodypenttien ja jumppapirkkojen eteen.

Kokoilen itseäni pukukopissa ja pohdin, että olisikohan pitänyt syödä aamupalaa ennen salille lähtöä? Niin, olisikohan kannattanut...

Päädyn ratkaisuun lähteä kotiin. Suunnistan autolle ja syön banaanin, olo helpottaa. 

Nolottaa.

Tekstaan Samulille, etten aio enää ikinä mennä salille.

Pääsen kotiin ja iltapäivällä olo on erilainen kuin ennen. Jotenkin hyvä.  Mietin jos sittenkin menisin vielä kokeilemaan sporttailua. Seuraavana aamuna valmistan kunnollisen aamupalan ja Samuli naurahtaa "päätit sitten kumminkin mennä uudestaan".

Vien Alisan päiväkotiin ja kävelen hieman epävarmoin askelin salille, voisko vaan lähteä kotiin sittenkin? Mut sitten mietin et salin henkilökunta varmasti katsoo kuinka monta kertaa mä tällä ilmaisviikolla olen käynyt ja olishan se noloa jos siellä olisi vain se yksi kerta..

Vaihdan treenivaatteet, ja menen salin rauhallisemmalle puolelle. Teen tuttuja liikkeitä, salaa vilkuilen muilta vähän mallia. Hikoilen, hengästyn, mutta en kuole, en edes pyörry. Salaa olen vähän ylpeä, että tulin uudestaan vaikka edellinen kerta oli fiasko.

Olo on pitkästä aikaa hyvä. Mietin jopa josko viikon jälkeen ottaisin 10 kerran kortin, saattaisinhan mä kerran viikossa ehtiä salille. Mistään fitfit-jutuista en edes haaveile, mutta jos omaksi iloksi ja ei se kai pahitteeksi olisi jos maallinen elopainoni pienenisi hieman. Toisaalta, ei ne ulkonäölliset seikat, niistä mä en oo ikinä välittänyt, mutta jos olo olisi parempi kuin ennen? Salin markkinointikikka siis toimi, ilman ilmaisviikkoa en todellakaan olisi salille eksynyt, meidän sohva olis kulunut entisestään.

No joo, ehkä mä annan sporttailulle vielä mahdollisuuden! ;)

Äidin omaa aikaa

Jokainen kaipaa välillä omaa aikaa. Etenkin jokainen vanhempi tarvitsee välillä omaa aikaa. Usein sitä aikaa on helpoin järjestää illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan.

Tällä hetkellä meillä on kotona melkoista hulinaa, vaikka olen kesälomalla. Meillä on taaperon kanssa menossa kuivaksi harjoittelua ja se tietää välillä hieman ylimääräistä pyykkäystä ja siivoamista. Lisäksi ihana uhmaikä nostaa päätään aina välillä. Kiltti ja rauhallinen lapseni muuttuu aikamoiseksi riiviöksi ja äiti on helisemässä.

Totta kai olisi mukavaa ottaa omaa aikaa iltaisin esimerkiksi harrastamalla, mutta tällä hetkellä säännöllinen harrastaminen ei taida olla mahdollista ja lisäksi vanhat harrastukset vievät riittävästi aikaa. Koska läheskään joka kerta ei ole mahdollista poistua kotoa viettämään omaa aikaa, yritänkin välillä rentoutua ihan kotioloissa.

Uusi koti tarjoaa uusia ulottuvuuksia, sillä pitkästä aikaa meiltä löytyy ikioma sauna. Pidän saunomisesta, mutta jokainen vanhempi ehkä tietää, ettei parivuotiaan taaperon kanssa ole kovin rentouttavaa käydä saunassa. Saunominen on siis oikeastaan vain suoriutumista. Taaperon nukahdettua on ihana vääntää sauna päälle ja nauttia yksin hiljaisuudesta ja lempeistä löylyistä. Saunomme toki Samulinkin kanssa yhdessä, mutta välillä on mukavaa olla ihan vain yksinään.

Edellisessä asunnossamme oli kylpyamme ja usein rentouduin kylvyn merkeissä. Nyt kylvyn tilalle on tullut sauna ja rentouttavaa on sekin. Itse en nauti kovin kuumista löylyistä, ennemminkin lempeän lämpöisistä.

Joskus on kiva tehdä myös erilaisia hoitoja iholle ja hiuksille. Itse en omista juuri mitään valmiita hius- tai kasvonaamioita, joten valmista tällaisia usein itse. Hiuksille yksi suosikkini on oliiviöljy+sokeri. Hoitoa ei kannata tehdä jos on seuraavana aamuna aikainen herätys, sillä joskus hiukset saattavat jäädä hoidon jäljiltä öljyisiksi ja vaativat uudelleen pesun. Huolellinen pesu tarpeeksi lämpöisellä vedellä kuitenkin usein riittää. Öljysokeri-hoidon jälkeen etenki hiuspohja voi paremmin. Itselläni on todella paksut hiukset ja siksi hiuspohja kuivuu helposti. Kotitekoinen hoito auttaa.

Ihon kuorintaan löytyy useita eri vaihtoehtoja ruokakaapista, tällä kertaa päädyin kahvinporoihin. Kyse on siis käytetyistä poroista. Porot ovat tarpeeksi karkeita kuorintaan ja jättävät ihon ihanan pehmeäksi. Monet öljyä sisältävät kuorinnat jättävät ihon herkästi hieman rasvaiseksi, mistä en itse niinkään pidä. Kahvi ei jätä ihoa rasvaiseksi, vaan kosteutta voi hakea sitten ihan kosteusvoiteesta kuorinnan päätteeksi. En erityisesti yritä välttää kemikaaleja, mutta koska näin helposti ja vaivattomasti saan hoitotuotteita ruokakaapista, en koe tarvetta vaihtaa teollisiin tuotteisiin. Edullisuus ja ekologisuus ei myöskään ole pahasta.

Saunan ja pienen hemmotteluhetken jälkeen onkin kiva sujahtaa lakanoihin kun iho on lämmin ja pehmeä. Sauna auttaa ainakin itselläni yöuniin, ja niitähän tarvitsee jokainen äiti. :)