HampaatON... vielä...

Aulassa nenässä tuntuu etäisesti tuttu haju vuosien takaa. Olen helpottunut, mutta jännittää. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt aikaa...

Istun hetken, kunnes hoitaja kutsuu nimeltä ja pääsen keskustelemaan lääkärin kanssa. Istun penkkiin ja avaan suuni. Hammaslääkäri tutkii hampaitani samalla sanellen hoitajalle asioita, joista en ymmärrä mitään. Omassa mielessäni se kuulostaa tältä: "1, 2, 3, 4 kaikki revittävä juurineen pois. 5, 6, 7 nämä myös."

Mielikuvitus laukkaa ja pelkään pahinta. Ystävällinen hammaslääkäri kertoo, että jatkotyötä hampaani vaativat. No se ei tullut yllätyksenä, olihan viisaudenhampaani mennyt palasiksi ja tiesin sen vaativan poistamista.

Odotan saarnaa ja haukkuja. Olenhan viime aikoina laiminlyönyt hammastarkastuksia. Hävettää. Lääkäri on kuitenkin ystävällinen, ei moiti, kertoo että hoitaa kyllä hampaani kuntoon.

Lähden kotiin helpottuneena, mutta hieman ahdistuneena. Pelkään, että hampaat kuitenkin tippuvat suustani. Samuli lohduttaa, ettei niin tulisi käymään. Vielä ei ole myöhäistä hoidattaa hampaita kuntoon. Tirautan salaa pari kyyneltä, ehkä helpotuksesta, sillä nyt vihdoin sain aikaiseksi aloittaa hampaiden hoidattamisen. Hampaat ON... ...vielä.

Kyse ei ole niinkään pelosta, lähinnä saamattomuudesta ja vähän tyhmyydestä. Mitä kauemmin hammaslääkärille menoa lykkäsin, sitä enemmän se alkoi jännittämään. "Onneksi" yksi hampaistani hajosi niin oli pakko mennä hammaslääkäriin. Onneksi olen myös hoitanut hampaitani kotona, enkä tupakoi, silloin hampaani voisivat olla moniverroin pahemmassa kunnossa. Eivät ne nytkään paraatikunnossa ole, mutta nyt ne ainakin laitetaan kuntoon.

Lupaan ja vannon, että tästä eteenpäin hoidatan hampaitani hyvin. Muistutuksena myös teille:

ÄLKÄÄ OLKO YHTÄ TYHMIÄ KUIN MINÄ VAAN MENKÄÄ SINNE HAMMASLÄÄKÄRIIN SÄÄNNÖLLISESTI.