ENSIMMÄINEN KERTA SUKSILLA AIKUISIÄLLÄ

Mulla on todella ristiriitainen suhde hiihtoon. Lapsena ja vielä ala-asteella taisin hiihtää ihan mielelläni. Muistan osallistuneeni hiihtokisoihin niin vapaalla kuin koulussakin. Taisin joskus käydä ihan hiihtokoulussakin, jos en väärin muista. Yläasteella alkoi hiihtoviha ja mun mielestä lukiossa ei enää pahemmin taidettu hiihtääkään. Sen jälkeen sukset eivät ole mun jalkoihini eksyneet.

En tiedä miksi olen hiihtoa niin paljon vihannut, kun se kuitenkin urheilulajina on mulle yksi rakkaimpia ja etenkin näin aikuisena ihan suosikkilaji. Olen seurannut hiihtokilpailuja televisiosta niin kauan kuin muistan. Vaikka olen penkkiurheiluhullu vähän joka lajissa niin hiihdon osalta se menee ihan eri sfääreihin kuin muissa lajeissa. Hengitän joka talvi ne onnistumiset ja pettymykset ja kun televisiosta tulee hiihtoa, mua ei kannata häiritä. Vähän aikaa sitten siirsin meidän perhepäivällistä ravintolassa tunnilla sen takia, että voin katsoa hiihtoa. Hih.

***

Pari viime vuotta mulla on kytenyt takaraivossa, että haluaisin käydä taas kokeilemassa hiihtoa. Ei se voi olla niin kamalaa kuin muistan. Halusin hiihtää ihan rauhassa omaan tahtiin, ilman pakkoa. Suurin ongelma tässä oli se, ettei mulla ole suksia.

Jälleen kerran vanhempieni muutto Turkuun siivitti mua eteenpäin tässäkin asiassa. Innokkaana kuntoilijana äitini bongasi netistä, että Turussa on mahdollista vuokrata suksia viikonloppuisin. Enää ei siis ollut mitään tekosyytä kieltäytyä hiihtolenkistä. Onneksi mun äiti on aina valmis lähtemään mukaan tällaisiin juttuihin.

Hiihtäminen tuli ajankohtaiseksi myös Alisan takia. Hiihtäminen on kuulunut mun lapsuuteen, joten mullakin oli tunne, että mun olisi annettava Alisalle mahdollisuus tutustua hiihtoon, ennen kuin se koulussa tulee "pakolliseksi". 

Viime vuonna meillä oli Alisalle vanhat kenkiin kiinnitettävät sukset, mutta niillä ei oikein pääse kunnolla hiihtämään, joten olimme päättäneet, että seuraavat sukset saisivat olla oikeat monosukset. Meidän päiväkodissa ei ole ollut hiihtoa, joten tuntuisi vähän turhalta ostaa uusia suksia, kun emme muutenkaan montaa kertaa ehdi hiihtämään ja kuitenkin sukset ovat sopivat ehkä 1-2 talvea. Heräsin myös vähän liian myöhään ja käytettynäkään ei sopivia suksia löytynyt. Onneksi huomasimme, että myös lasten suksia sai vuokrattua!

***

Eilen menimmekin Turun Impivaaraan, jossa suksivuokraamo sijaitsee. Olimme paikalla heti aamusta ja yllätyin miten paljon suksia siellä oli! Sukset olivat hyväkuntoisia ja oikein voideltuja, eli ihan täydellinen juttu tällaisille satunnaisille hiihtäjille. Vuokraus on kerrallaan kahdeksi tunniksi ja se oli meille oikein riittävä aika, vaikka kävimme välissä kioskilla ostamassa lämmintä mehua ja pullaakin. 

Aurinkoinen kaunis keli, hyväkuntoiset ladut ja hyvin luistavat sukset tekivät hiihtämisestä oikeasti todella mukavaa. En enää vihannutkaan sitä vaan nautin siitä. Vauhti ei päätä huimannut, eikä tyyli ollut kaikista taidokkain, mutta kuntoilusta se kuitenkin kävi. 

Olimme hiihtämässä äitini ja Alisan kanssa. Alkuun Alisakin tuntui vihaavan hiihtämistä ja me kävimme äidin kanssa vuoronperään hiihtämässä lenkkiä samalla kun toinen hiihteli hieman hitaammin Alisan kanssa. Lopuksi Alisa innostui hiihtämisestä siinä määrin, että me olimme jo lopettelemassa niin hän vaati että hiihtäisimme vielä yhden kierroksen.

Harmi juttu, että heräsin tähän hiihtoasiaan näin myöhään, sillä tulevat viikonloput menevät töissä, joten seuraava vapaa viikonloppu on vasta kuukauden päästä, enkä oikein usko, että tuolloin enää on latuja. Saatan toki olla väärässä ja toivottavasti olenkin, sillä mielelläni menisin vielä toisenkin kerran tälle talvelle hiihtämään. Viimeistään kuitenkin sitten ensi vuonna!

Omat sukset tietysti vapauttaisivat hiihtelemään vaikka arki-iltaisin, mutta tällä hetkellä suksipaketin vuokraaminen on meille hyvä vaihtoehto, sillä vuokrauksen hinta aikuisten osalta on vitosen ja lasten osalta vain yhden euron. Hinta on mielestäni todella edullinen siihen nähden, että sukset ovat hyvin huollettuja, vaikkei ehkä uusinta mallia olleetkaan. Lisäksi sukset olivat oikein voideltuja ja niillä oli ilo hiihtää. Kiva, että sain vihdoin karistettua hiihtovihan olkapäiltä. Jatkossa mun tavoitteena on käydä sivakoimassa joka talvi!

Ootko sä innokas hiihtäjä vai onko sullakin traumoja kouluhiihdosta?

PS. Anteeksi kamalat kännykkäkuvat. xD

VIHDOINKIN AIKAA

Kuten tiedätte, reilu puolet vuodesta mun aikatauluun sisältyy paljon harrastamista ja kisoja. Huhtikuusta lokakuulle mulla ei kovin montaa autourheilutonta viikonloppua ole, joten nyt kun kausi on ohi, nautin täysillä siitä, että vihdoin mulla on aikaa tehdä kaikkea muuta!

Ei sillä, mä nautin kyllä harrastuksestani ja en vaihtaisi sitä pois. Joskus se vaan nielee ihan kaiken vapaana olevan ajan - ja vähän enemmänkin. Just nyt tuntuu kuitenkin ihanalta, että pystyn suunnittelemaan viikonlopuiksi paljon muuta ohjelmaa. Sellaista ohjelmaa, mitä meidän perheessä ei usein kisakaudella ehditä tekemään. Tämä viikonloppu oli juuri sellainen!

Viikonloppu oli ihanan sosiaalinen, sopivan extempore ja etenkin hauska! 

Perjantaina työpäivän jälkeen sain mun ihanan ystävän meille yökylään. Kerroinkin hänen muutostaan täällä ja nyt ei oltu nähty moneen viikkoon. Oli ihanaa viettää ilta jutellen ja kuulumisia vaihtaen. Ensin ajattelin, että katselisimme jotain leffaa, mutta lopulta juttua oli niin paljon, että ei mitään elokuvaa edes kannattanut katsoa. 

Lauantaiaamuna lähdimme aamupalan jälkeen ulos taloyhtiön syystalkoisiin. Muutama tunti haravointia ja paikkojen kunnostamista. Aamupäivän aikana saattelin myös ystäväni eteenpäin reissullaan. Parin tunnin ulkoilun jälkeen lähdimme mun vanhempien luo.

***

Siskoni oli tullut kummipoikani kanssa jo edellisenä päivänä ja siskoni mies oli myös saapunut Turkuun. Olimme etukäteen sopineet, että menemme pakohuoneeseen viettämään aikaa nelistään, siis minä ja Samuli sekä siskoni ja hänen miehensä. Vaikka näemmekin kaikki usein juuri kisareissuilla, olemme ehtineet valitettavan harvoin viettämään aikaa kaikki neljä keskenämme. Jätimmekin lapset äidilleni ja isälleni ja lähdimme kohti Kakolaa.

Turun pakohuonetarjonta on aika laaja, joten mulla meinasi viikolla iskeä valinnanvaikeus ja kyselinkin muilta vinkkejä mihin pakohuoneeseen kannattaisi suunnata ja lopulta eniten suosituksia sai Live Exit Games Kakolanmäki. Varasin meille eristyssellit vankimielisairaalasta.

Minä ja Sanni olemme olleet ennenkin pakohuoneessa, mutta miehille tämä oli ensimmäinen kerta. Huone oli hirvittävän hyvin toteutettu ja tehtävät sopivan kinkkisiä ja mielenkiintoisia. Tämä pakohuone vaati extrapaljon yhteistyötä, koska meidät jaettiin kahteen selliin, joista vapautuminen vaati kaikkien yhteistyötä. Lopulta pääsimme pois ja aikaakin jäi kymmenen minuuttia. Olimme kaikki ihan superinnoissamme ja löimme heti lukkoon, että seuraavalla kerralla kokeilemme Kakolanmäen toista pakohuonetta.

***

Pakohuoneen jälkeen suuntasimme vielä lasillisille Turun keskustaan ja sattumalta tulin harmitelleeksi etteivät siskoni perheineen ole pidempään Turussa, jotta olisimme ehtineet esimerkiksi syömään. Meillä kaikilla oli ollut kuitenkin niin kivaa, että pian olimmekin extempore sopineet, että siskoni perhe jäisi vielä toiseksi yöksi ja menisimme illalla vielä nelistään syömään.

Ennen syömistä menimme vielä vanhempieni luokse laittamaan lapset iltapuuhiin. Olemme onnekkaita kun vanhempani lupasivat heti ottaa molemmat lapsenlapset yöksi hoitoon, jotta me pääsisimme viettämään aikaa yhdessä. Alisakin jäi siis mummin ja vaarin hoiviin ja me suuntasimme takaisin keskustaan.

Ehdotin ruokapaikaksi Suomen ensimmäistä aplikaatioravintolaa Pincho Nationia. Konsepti oli mun mielestä todella kiinnostava! Pian olimme kaikki ladanneet Pincho Nation -sovellukset kännyköihin ja valkkasimme sitä kautta ruokia listalta. Ravintolassa ruoka on tapashenkisesti pieniä, muutaman euron maksavia annoksia, joista sai valita itselleen mieleisen maistelumenun. Ruokia ja juomia sai koska tahansa tilata lisää ja puhelimeen tuli ilmoitus kun juomat/ruoat oli noudettavissa tiskiltä.

Itse tykästyin esimerkiksi friteerattuun halloumiin, lankkupihviin, kanavartaisiin, Créme brûléeseen ja alkoholittomaan Mojitoon. Muu porukka suositteli esimerkiksi hampurilaisia ja kebabia. Sirkusteemainen ravintola oli kyllä ihan huippu ja ruoka oikeasti hyvää. Itse olin ajatellut paikan enemmän pikaruokatyyppiseksi, mutta ruoka oli oikeasti kunnon ravintolaruokaa ja herkullista. Juomatarjonnasta ja etenkin alkoholittomista drinkeistä plussaa! Lopuksi koko homma onnistui maksaa sovelluksen kautta ja tienattiin kaikki bonuksia tulevia vierailuja varten. Suosittelen! (saatte nauttia mun Instastory -kuvista, reissu oli tosiaan niin extempore, joten kamera oli kotona!) Siskoni blogissa myös postaus meidän illasta.

Vietettiin vielä muutama tunti illalla kaupungissa, samalla törmättiin Samulin siskoon sattumalta. Ehdimme siis myös viettämään iltaa hetken hänen kanssaan. Hyvissä ajoin puolilta öin palasimme jo kotiin nukkumaan. Aamulla heräsimmekin virkeinä ajoissa, kiitos kellojen siirron! Suuntasimme vanhempieni luo aamukahville ja Alisaa hakemaan. Hyvästelimme myös siskoni perheen ennen kuin lähdimme takaisin kotiin.

Samuli ja Alisa jäivät kotiin, mutta itse suuntasin äitini kanssa vielä Osaava nainen -messuille. Kiertelimme muutaman tunnin messutarjontaa tarkastellen ja esimerkiksi muotinäytöksestä nauttien. Tällä kertaa mukaan tarttui vain tattarinäkkileipää, ennen kuin lähdin kotiin.

Sunnuntai-ilta olikin sitten pyhitetty lepäilylle: verkkarit ja villasukat jalkaan, vähän ruokaa, lehtiä ja syksyn ekat joulutortut. Saunan ja sohvan kautta nukkumaan. Aivan huippu viikonloppu! Ihanaa, että nyt on aikaa nähdä perhettä ja ystäviä kunnolla ja tehdä heidän kanssaan muutakin kuin kisajuttuja. 

***

Joillekin niin tavallista viikonlopun ohjelmaa, meille aika harvinaista ja siksi se ansaitsi näin pitkän postauksen. En vaan voi liikaa toistaa sitä, miten ihanaa kun on vihdoinkin aikaa tähän kaikkeen! :) 

Energistä viikkoa just sulle! <3

Vesibussilla Ruissaloon - lähimatkailua parhaimmillaan

Joskus on kiva hypätä vaan bussiin ja lähimatkailla. Ei sen aina tarvitse olla niin kovin kaukana kotoa, upeita paikkoja löytyy monesti ihan kulman takaa. Itse kun tulee usein vain hurautettua autolla paikasta toiseen, jää monta juttua näkemättä! Viime päivinä olen hieman miettinyt ja katsellut Turkua turistin silmin, koska äitini on uusi kaupungissa ja myös molemmat siskoni ovat käyneet täällä vierailulla. Turku - Suomen parhaita kesäkaupunkeja tarjoaa kyllä huiput puitteet kesäpäivän viettoon. Yksi kiva kesäpuuha on hypätä Turun keskustasta Martinsillan kupeesta vesibussiin ja seilailla rauhaksiin Ruissalon kansanpuistoon.

Tämä on toinen kesä kun vesibussilla pääsee Ruissaloon. Vesibussireitti kuuluu Turun joukkoliikenteeseen eli Föliin. Tavallinen bussikortti tai 3 euron kertalippu kelpaa siis vesillekin. Mun mielestä tuo 3 euron hinta on ihan älyttömän vähän siihen nähden, että sillä saa 45 minuutin risteilyn Aurajoelta Ruissaloon. Tämän on tajunnut kyllä moni muukin, sillä kun hyppäsimme vesibussiin se tuli aivan täyteen ja kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet kyytiin. Kannattaa siis olla todellakin ajoissa ja hypätä kyytiin heti Martinsillalta. Vesibusseja menee 45 minuutin välein, eli ei kovin usein!

Musta tuo vesibussireitti on tosi huikea juttu! Samalla näkee Turkua vähän eri perspektiivistä, kuin mihin ainakaan itse olen tottunut. Vesibusseilu sopii myös näihin hellepäiviin, sillä vesillä kävi sopiva tuulenvire.

Ruissalon rannoilla oli näin hellepäivänä runsaasti porukkaa ja mekin hetken vilvoittelimme rantavedessä kahlaten. Joku kerta olisi kiva ottaa eväät mukaan ja viettää oikein kunnon rantsupäivää.

Paluu kaupunkiin onnistuu joko tavallisella bussilla tai sitten sillä vesibussilla jos se osuu kohdalle oikeaan aikaan. Tavallisessakin bussissa on muuten näillä keleillä kiva matkustaa, koska ilmastointi on <3

Käykää ihmeessä testaamassa niin turkulaiset kuin turistitkin! Samalla haastan teidät kaikki loppukesän aikana tekemään ainakin yhden lähimatkan johonkin kivaan paikkaan! :)

Kesäpäivä saaristossa ja parhaat reissueväät

Mä rakastan kaikkia pieniäkin reissuja ja aina niiden ei tarvitse olla kovin kaukana tai kalliita. Joskus jopa uuteen leikkipuistoon tutustuminen on riittävä.

Yhtenä päivänä me päädyimme autoilemaan Turun saaristoon. Meillä on ollut ajatuksissa kiertää koko Saariston rengastie monena kesänä, mutta vielä tuolle ei ole löytynyt sopivaa hetkeä. Nyt kuitenkin päätimme viettää päivän saaristossa ilman sen kummempia suunnitelmia. Kohokohtana tietysti lauttamatkat.

Ajoimme ensin Paraisille lauttarantaan, josta nousimme Nauvoon menevään lauttaan, joita menee vartin välein. Lauttamatka on ilmainen ja emme joutuneet pahemmin edes odottelemaan. Tämä oli kaikille meille uusi kokemus ja olihan se vähän jännää.

Ajoimme Nauvon saaren läpi mutkittelevaa tietä ja päätimme edetä vielä yhden lauttamatkan verran Korppooseen. Myös tällä välillä lautta kulki vartin välein ja oli maksuton. Ajelimme myös Korppoon läpi etsien hyvää pysähdyspaikkaa.

Saarilta olisi toki löytynyt hyviä ruokapaikkoja, mutta tällä reissulla yksi juttu oli juuri omat eväät. Joskus on kiva käydä ravintoloissa syömässä reissuilla, mutta totuuden nimissä, meidän perhe tekee tänä kesänä niin monta pientä reissua, että joka reissulle ei kyllä riitä budjettia ulkona syömiseen. Onneksi Alisakin on sitä mieltä, että omat eväät on paras juttu.

Parhaat kesäeväät

Kylmälaukku on ollut kovassa käytössä koko kesän ja mukana on aina ollut hedelmiä, eväsleipiä, mehua ja vettä. Myös erilaiset piirakat on helppoja kesäeväitä, kuten myös vihannestikut.

Joka reissulle olen myös valmistanut jonkun ruokaisamman jutun lounaaksi. Helppo vaihtoehto on erilaiset salaatit kuten pastasalaatti tai saaristoreissulle tekemäni mansikka-halloum -salaatti. Jos olemme useamman päivän reissussa, teen yleensä jonkinlaisen kaapintyhjennys salaatin, jolloin käytän hyödyksi niitä aineita, joita kaapista löytyy. Toinen kiva vaihtoehto on erilaiset wrapit. Ne on helppo tehdä illalla valmiiksi ja pakata rasioihin. Kannattaa kokeilla täytteeksi esimerkiksi jauhelihaa, kanaa tai tonnikalaa. Näistä saa kivoja ja helppoja lounaita reissuun.

Kahvi meillä kulkee mukana termarissa ja vaikka mua välillä vähän naurattaa meidän eväsjutut niin on se oikeasti kiva kun voi pysähtyä just sinne mihin halua maisemia katsomaan ja kahvia nauttimaan, ei tarvitse odottaa huoltoasemaa. Esimerkiksi saaristoreissulla pysähdyttiin kauniissa venesatamassa syömään eväitä ja kyllä se kahvikin merenrannalla laiturilla maistuu parhaimmalta.

Reissumme saaristoon oli kiva ja edullinen vaihtoehto. Rahaa meni oikeastaan vain hieman eväisiin, sekä toki bensaan. Yhdeltä kioskilta ostimme kyllä myös jäätelöt. Isompien lasten kanssa samankaltaisen reissun voi toteuttaa myös polkupyörillä. Suosittelen ehdottomasti saaristoreissua Turun seudulla!

Kulkeeko teillä eväät mukana reissulla? Mikä on teidän perheen suosikkieväs? Meillä on pari reissua vielä edessä, joten ideoita kaivataan! :)

Piipahdus tropiikissa

Tänään kun ympäri Suomen saadaan "nauttia" sankasta lumipyrystä, yritän pitää kevätfiilistäni yllä palaamalla viikon takaisiin hetkiin kun piipahdimme tropiikissa eli Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Minulle ja Alisalle piipahdus oli ensimmäinen ikinä ja mielenkiintoista nähtävää löytyi paljon.

Alisasta oli kiinnostavaa bongata esimerkiksi sitruunoita, greippejä, limejä ja muita tuttuja juttuja.

Puutarha on jaettuu useampaan erilaiseen kasvihuoneeseen. Suurin niistä on niin sanottu uuden maailman tropiikki. Tuossa tropiikissa vietimme ylivoimaisesti eniten aikaa. Tämä johtui siitä, että kasvihuoneen keskellä oli suuri lampi. Lammessa kasvoi jättilumpeita ja ne todella olivat ISOJA! Toiselta puolelta lampea bongailimme söpöjä pikkukaloja. Siirtyessämme toiselle puolelle oli lähellä etten itse tipahtanut säikähdyksestä lampeen. Siellä oli nimittäin älyttömän suuria ja rumia koikarppeja. Alisakin säikähti niitä, mutta järkytyksestä toivuttuaan seurasimme niiden uiskentelua tovin jos toisenkin. Kalojen lisäksi puutarhassa voi bongailla kauniin värisiä lintuja.

Kasvitieteellisestä puutarhasta löytyi kiinnostavaa katseltavaa niin aikuisille kuin lapsillekin. Positiivista on myös se, että aina ei tarvitse edes lähteä kovin kauaksi löytääkseen mielenkiintoisia retkikohteita. Kesällä ajattelimme piipahtaa puutarhalla uudestaan ja tutustua myös ulkopuutarhaan.

Toivotaan, että tämän päiväisen lumimyräkän jälkeen saadaan se kevät ihan kokonaan tänne. Jos olette tänään liikenteessä autolla niin ajelkaahan varovasti! :)

Vanhanajan pääsiäinen - retkivinkki: Kuralan Kylämäki!

Tietyllä tapaa olen perinneihminen ja hieman marttahenkinen. En välttämättä toteuta kaikkia perinteitä, mutta olen niistä kiinnostunut. Pitkin blogihistoriaa olette saaneet lukea meidän museokäynneistä ja muista.  Viikonloppuna kävimme tutustumassa vanhanajan pääsiäiseen Laitetaan pääsiäistä! -tapahtumassa Turun Kuralan Kylämäessä.

Viimeksi kesällä vinkkasin teille ilmaisesta retkikohteesta Kuralan Kylämäessä. Tällä kertaa meillä oli mummi mukana, sillä arvelin äitinikin olevan kiinnostunut vanhanajan pääsiäisvalmisteluista, enkä ollut väärässä!

Iso-Kohmon talossa pääsimme tutustumaan esimerkiksi munien värjäämiseen sipulinkuorilla sekä mämmin valmistamiseen. Itse en ole yhtään mämmi-ihmisiä, mutta jotenkin itsellekin tuli fiilis, että pitäisi melkein mielenkiinnosta kokeilla mämmin valmistusta itse. Erityisen vaikealta se ei vaikuttanut, lähinnä aikaavievältä.

Iso-Kohmon talo on sisustettu kokonaisuudessaan 50-luvun henkeen ja nyt pääsiäiseksi se oli koristeltu perinteisin pääsiäiskoristein ja liinoin. Etenkin äidissäni paikan henki herätti paljon muistoja, vaikkei hänkään ole vielä 50-luvulla elänyt. Itse fiilistelen aina kaikkia vanhoja juttuja tavaroita ja Alisan suosikkeja oli tälläkin kertaa vanhat lelut, jotka on ihan tarkoitettu leikittäviksi. Parasta museossa on juuri se, että esineisiin saa koskea ja kokeilla.

***

Erityisen mielenkiintoiseksi paikan tekee se, ettei se ole ihan perinteinen museo vaan kuten sen verkkosivuilla todetaankin, Kylämäki on elävän historian museo. Talossa siis esimerkiksi tapaa emännän, joka kertoo perinteistä, askareista ja talon asukkaista. Henkilökunta ja vapaaehtoiset ovat myös ikään kuin osa tarinaa ja sen henkilöitä, jotka samalla esittelevät paikkoja. 

Näin talviaikaan Kuralan Kylämäen ulkoalueet ovat aina auki, mutta useimmat museorakennukset ovat avoinna ainoastaan tapahtumien aikaan. Kesäisin kaikki rakennukset ovat avoinna ja lisäksi pihalla on eläimiä.

Vaikka olimme kesällä alueella kiertäneet, meillä oli jäänyt ainakin yksi rakennus välistä ja tällä kertaa pääsimmekin vierailemaan vanhassa luokkahuoneessa ja lisäksi askartelimme itsekin pääsiäiskoristeita. Museon pääsiäiskoristeissa mua itseäni kiehtoivat etenkin nuo maalatut munat, ne oli kerrassaan upeita. Osaisinkohan itsekin? Ehkä pitää testata!

***

Äidin kanssa puhuimmekin, ettei meillä olla erityisesti pääsiäisihmisiä, mutta oli ehdottomasti mielenkiintoista tutustua vanhanajan pääsiäisvalmisteluihin. Kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, niin yleensä meillä ei ole ollut esillä pääsiäiskoristeita tai muita. Tänä vuonna olemme kuitenkin jo kunnostautuneet ja tehneet neljä helppoa pääsiäisaskartelua. 

Paikkanahan Kylämäki on vaan todella upea, enkä lakkaa hehkuttamasta sitä, että se on täysin ilmainen, joitain työpajoja lukuunottamatta. Kylämäki on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja äidin kanssa sovittiin, että esitellään hänelle Kylämäki taas kesällä kun siellä on uudet jutut.

Lihansyöjämieskin suosittelee: Kasvisravintola Kuori

Sattuipa niin, että mummi ilmoitti ottavansa lapsemme hellään huomaansa viikonlopuksi ihan muuten vaan. Ja mikäpäs siinä, vapaa viikonloppu aikuisten ehdoilla ilman suunnitelmia kuulostikin vaihteeksi ihan kivalta.

Jotain spesiaalia piti siten keksiä synkkään perjantai-iltaan ja päädyimme varaamaan pöydän Turun suht tuoreesta ravintolahelmestä nimeltä Kuori. Vuoden verran tuo ravintola on ollut paikoillaan Hämeenkatu kahdeksassa, mutta syntyperäinen hämäläinen kun olen niin eksyimme paikkaan vasta nyt.

***

Avecina tällä kertaa tietenkin rakas aviomieheni, vaikka aika epäilevästi hän alkuun ajatukseen suhtautuikin. Samuli on selkeästi suuri lihan ystävä, mutta suostui kuitenkin mukaani, koska vakuutin kuulleeni paikasta pelkästään kehuja. Kuoren ruokalista siis koostuu kasvisruoasta ja listalla suuri osa annoksista on myös vegaanisia.

Pieni ja tunnelmallinen Kuori oli lähes täynnä kun astuimme ovesta sisään. Meidät otettiin rennosti, mutta lämpimästi vastaan ja istutettiin paikoillemme ikkunan viereen.

Maistelumenun sijaan tilasimme jaettaviksi viisi erilaista annosta. Lautasilta löytyi seuraavaa:

Foccacciaa ja fritattua pitaleipää, jugurttikastiketta ja minttu-mantelidippiä

Uunibriejuustoa ja viikunaa

Sikurisalaattia, päärynää, Peltolan blue-juustoa ja pähkinää

Seitan-makkaraa ja juuriselleripyrettä

Uppopaistettuja riisipyöryköitä

Huuuh, tulee nälkä uudelleen kun mietin näitä makuja. Vaikea valita suosikkia kun kaikki oli niin herkullista ja olisi tehnyt mieli nuolla lautaselta ihan kaikki. Jopa paatunut lihansyöjämme kehui ruokaa vuolaasti, luvaten jopa että tänne pitää tulla uudelleen, joten viimeistään tämä todistaa, että ruoka oli kerrassaan loistavaa ja ihan jokaisen kehun arvoista.

Koko illan ajan saimme todella asiantuntevaa ja mahtavaa asiakaspalvelua. Meitä palvellut nuori mies teki ravintolaillastamme erittäin onnistuneen. Täytynee myös kehua hänen suosittelemaansa viiniä, se oli myöskin erittäin hyvää.

Tarjoilijan suosituksesta otimme vielä jälkiruoaksi ravintolan koko jälkiruokalistan:

Toisen nimi oli hauskasti Run Forest run ja se sisälsi vispipuuroa,  kinuskia ja marenkia. Toinen annos oli paneroitua palsternakkaa, palsternakka-kardemumma jäätelöä, rosmariinia ja omenaa. Molemmat olivat äärettömän herkullisia ja rakastuin tuohon vispipuuron ja kinuskin yhdistelmään, sitä on pakko kokeilla kotonakin. Myös tuo palsternakka pääsi yllättämään, se todellakin toimi jälkiruoassa.

Itseäni ilahdutti ravintolan tarjonnassa myös se, että monet ravintolan tuotteista tulevat lähialueelta tai ovat lähituottajien tuotteita. Heillä oli myös kiinnostava drinkkilista, jota testaan ehdottomasti ensi kerralla. 

Seuraava on suora lainaus heidän sivuiltaan ja ihan täysin voin samaistua siihen:

"Kuoressa jokainen asiakas on vieras, joka otetaan lämpimästi vastaan. Palvelu on rentoa mutta asiantuntevaa, liika pönötys jätetään muille. Tervetuloa nauttimaan herkullisesta ruoasta, tarkoin valikoiduista viineistä ja hyvistä fiiliksistä.  Ne tarjoillaan rennosti, kuten kotona on tapana."

Enpä äkkiseltään muista milloin viimeksi olisin ollut näin tyytyväinen ravintolailtaan. Tämä ei ole maksettu mainos vaan absoluuttisesti tyytyväisenä ja kylläisenä ravintolasta poistuneen asiakkaan hurraahuuto.

Tonttuja tapaamassa - Turun linna

Viikonloppuna päätimme jälleen ottaa palan Turkua haltuun. Lähdimme tutustumaan Turun historiaan, kohteenamme Turun linna. Linna on tuttu luokkaretkiajoilta,  mutta aikuisena en siellä ole tullut käyneeksi. Kun Alisa kiinnostui linnasta, sain potkun viedä hänet tutustumaan tähän historialliseen kohteeseen.

Meillä kävi tuuri, sillä juuri viime viikonloppuna kun äitini oli tulossa meille, Turun linnassa vietettiin tonttupäivää. Meille tuli siis tutuksi Turun linna tonttuineen ja haltijametsineen.

Emme osallistuneet varsinaisesti opastetulle kierrokselle, koska halusimme omaan tahtiin tutustua linnaan. Kuljimme kuitenkin hieman lomittain opastetun ryhmän kanssa ja pääsimme välillä kuulemaan ihan asiantuntijan kertomuksia linnasta.

Koska linnassa oli juuri tuolloin tonttupäivä, törmäsimme kierroksella mm. saunatonttuun, kotitonttuun sekä pelimannitonttuihin. Lisäksi etsimme tontun jättämiä kullattuja esineitä sekä kuljimme satumaisen haltijametsän läpi.

Vaikka luokkaretki aikaan linnojen kiertely ei ollut mieluisinta puuhaa,  näin aikuisiällä historia kiinnostaa ihan uudella tavalla. Linnahan on hyvin laaja ja iso, täynnä kapeita kivisiä käytäviä ja portaita. Itselläni heräsi kysymys, miten siellä on kukaan aikanaan pystynyt liikkumaan eksymättä? 

Alisa viihtyi linnassa pääsääntöisesti hyvin, huolimatta siitä, että askeleita kertyi hurjasti. Alisan suosikkeja oli ehdottomasti pienoismallit, sekä pukeutumisleikit. Kukapa nyt ei haluaisi pukeutua kunigatareksi, ritariksi tai linnanneidoksi? Olisipa haltijametsässä saanut pukeutua myös tontuksi!

Pienoismallit linnasta kiinnostivat myös itseäni. Suosikkini oli huone, missä oli kymmenkunta pienoismallia, jotka kuvasivat linnan rakentumista aikojen saatossa. Alunperin linna onkin ollut aika erilainen kuin nykyään.

Myös erilaiset vankityrmät olivat kiinnostavia ja niistä muistan kiinnostuneeni myös koululaisena. Linnassa oli etenkin tyrmissä suht hämärää, joten välillä Alisa ehkä hieman pelkäsi, olihan linna aika jännittävä paikka, etenkin pienen lapsen silmin.

Turun linna sopii ihan kaikenikäisille vierailijoille ja vaikka olisit siellä koululaisena käynyt luokkaretkellä, suosittelen käyntiä myös aikuisiällä. Saattaa olla, että linnasta saa aikuisena hieman erilaisia asioita irti. Aikaa kannattaa kyllä varata reilusti, sillä me olimme linnassa vajaa kolme tuntia ja tutkimista jäi ensi kerrallekin!

Aikaisemmat museovierailumme:

Muumimuseo

Brinkhallin kartano

Helsingin kaupunginmuseo

Kuralan kylämäki

Aboa Vetus & Ars Nova