VIHDOINKIN AIKAA

Kuten tiedätte, reilu puolet vuodesta mun aikatauluun sisältyy paljon harrastamista ja kisoja. Huhtikuusta lokakuulle mulla ei kovin montaa autourheilutonta viikonloppua ole, joten nyt kun kausi on ohi, nautin täysillä siitä, että vihdoin mulla on aikaa tehdä kaikkea muuta!

Ei sillä, mä nautin kyllä harrastuksestani ja en vaihtaisi sitä pois. Joskus se vaan nielee ihan kaiken vapaana olevan ajan - ja vähän enemmänkin. Just nyt tuntuu kuitenkin ihanalta, että pystyn suunnittelemaan viikonlopuiksi paljon muuta ohjelmaa. Sellaista ohjelmaa, mitä meidän perheessä ei usein kisakaudella ehditä tekemään. Tämä viikonloppu oli juuri sellainen!

Viikonloppu oli ihanan sosiaalinen, sopivan extempore ja etenkin hauska! 

Perjantaina työpäivän jälkeen sain mun ihanan ystävän meille yökylään. Kerroinkin hänen muutostaan täällä ja nyt ei oltu nähty moneen viikkoon. Oli ihanaa viettää ilta jutellen ja kuulumisia vaihtaen. Ensin ajattelin, että katselisimme jotain leffaa, mutta lopulta juttua oli niin paljon, että ei mitään elokuvaa edes kannattanut katsoa. 

Lauantaiaamuna lähdimme aamupalan jälkeen ulos taloyhtiön syystalkoisiin. Muutama tunti haravointia ja paikkojen kunnostamista. Aamupäivän aikana saattelin myös ystäväni eteenpäin reissullaan. Parin tunnin ulkoilun jälkeen lähdimme mun vanhempien luo.

***

Siskoni oli tullut kummipoikani kanssa jo edellisenä päivänä ja siskoni mies oli myös saapunut Turkuun. Olimme etukäteen sopineet, että menemme pakohuoneeseen viettämään aikaa nelistään, siis minä ja Samuli sekä siskoni ja hänen miehensä. Vaikka näemmekin kaikki usein juuri kisareissuilla, olemme ehtineet valitettavan harvoin viettämään aikaa kaikki neljä keskenämme. Jätimmekin lapset äidilleni ja isälleni ja lähdimme kohti Kakolaa.

Turun pakohuonetarjonta on aika laaja, joten mulla meinasi viikolla iskeä valinnanvaikeus ja kyselinkin muilta vinkkejä mihin pakohuoneeseen kannattaisi suunnata ja lopulta eniten suosituksia sai Live Exit Games Kakolanmäki. Varasin meille eristyssellit vankimielisairaalasta.

Minä ja Sanni olemme olleet ennenkin pakohuoneessa, mutta miehille tämä oli ensimmäinen kerta. Huone oli hirvittävän hyvin toteutettu ja tehtävät sopivan kinkkisiä ja mielenkiintoisia. Tämä pakohuone vaati extrapaljon yhteistyötä, koska meidät jaettiin kahteen selliin, joista vapautuminen vaati kaikkien yhteistyötä. Lopulta pääsimme pois ja aikaakin jäi kymmenen minuuttia. Olimme kaikki ihan superinnoissamme ja löimme heti lukkoon, että seuraavalla kerralla kokeilemme Kakolanmäen toista pakohuonetta.

***

Pakohuoneen jälkeen suuntasimme vielä lasillisille Turun keskustaan ja sattumalta tulin harmitelleeksi etteivät siskoni perheineen ole pidempään Turussa, jotta olisimme ehtineet esimerkiksi syömään. Meillä kaikilla oli ollut kuitenkin niin kivaa, että pian olimmekin extempore sopineet, että siskoni perhe jäisi vielä toiseksi yöksi ja menisimme illalla vielä nelistään syömään.

Ennen syömistä menimme vielä vanhempieni luokse laittamaan lapset iltapuuhiin. Olemme onnekkaita kun vanhempani lupasivat heti ottaa molemmat lapsenlapset yöksi hoitoon, jotta me pääsisimme viettämään aikaa yhdessä. Alisakin jäi siis mummin ja vaarin hoiviin ja me suuntasimme takaisin keskustaan.

Ehdotin ruokapaikaksi Suomen ensimmäistä aplikaatioravintolaa Pincho Nationia. Konsepti oli mun mielestä todella kiinnostava! Pian olimme kaikki ladanneet Pincho Nation -sovellukset kännyköihin ja valkkasimme sitä kautta ruokia listalta. Ravintolassa ruoka on tapashenkisesti pieniä, muutaman euron maksavia annoksia, joista sai valita itselleen mieleisen maistelumenun. Ruokia ja juomia sai koska tahansa tilata lisää ja puhelimeen tuli ilmoitus kun juomat/ruoat oli noudettavissa tiskiltä.

Itse tykästyin esimerkiksi friteerattuun halloumiin, lankkupihviin, kanavartaisiin, Créme brûléeseen ja alkoholittomaan Mojitoon. Muu porukka suositteli esimerkiksi hampurilaisia ja kebabia. Sirkusteemainen ravintola oli kyllä ihan huippu ja ruoka oikeasti hyvää. Itse olin ajatellut paikan enemmän pikaruokatyyppiseksi, mutta ruoka oli oikeasti kunnon ravintolaruokaa ja herkullista. Juomatarjonnasta ja etenkin alkoholittomista drinkeistä plussaa! Lopuksi koko homma onnistui maksaa sovelluksen kautta ja tienattiin kaikki bonuksia tulevia vierailuja varten. Suosittelen! (saatte nauttia mun Instastory -kuvista, reissu oli tosiaan niin extempore, joten kamera oli kotona!) Siskoni blogissa myös postaus meidän illasta.

Vietettiin vielä muutama tunti illalla kaupungissa, samalla törmättiin Samulin siskoon sattumalta. Ehdimme siis myös viettämään iltaa hetken hänen kanssaan. Hyvissä ajoin puolilta öin palasimme jo kotiin nukkumaan. Aamulla heräsimmekin virkeinä ajoissa, kiitos kellojen siirron! Suuntasimme vanhempieni luo aamukahville ja Alisaa hakemaan. Hyvästelimme myös siskoni perheen ennen kuin lähdimme takaisin kotiin.

Samuli ja Alisa jäivät kotiin, mutta itse suuntasin äitini kanssa vielä Osaava nainen -messuille. Kiertelimme muutaman tunnin messutarjontaa tarkastellen ja esimerkiksi muotinäytöksestä nauttien. Tällä kertaa mukaan tarttui vain tattarinäkkileipää, ennen kuin lähdin kotiin.

Sunnuntai-ilta olikin sitten pyhitetty lepäilylle: verkkarit ja villasukat jalkaan, vähän ruokaa, lehtiä ja syksyn ekat joulutortut. Saunan ja sohvan kautta nukkumaan. Aivan huippu viikonloppu! Ihanaa, että nyt on aikaa nähdä perhettä ja ystäviä kunnolla ja tehdä heidän kanssaan muutakin kuin kisajuttuja. 

***

Joillekin niin tavallista viikonlopun ohjelmaa, meille aika harvinaista ja siksi se ansaitsi näin pitkän postauksen. En vaan voi liikaa toistaa sitä, miten ihanaa kun on vihdoinkin aikaa tähän kaikkeen! :) 

Energistä viikkoa just sulle! <3

NÄISTÄ HAAVEILEN JUST NYT!

Jokainen meistä haaveilee erilaisista jutuista. Ehkä jokainen haaveilee lottovoitosta, kuten minäkin vaikken koskaan edes lottoa! Lisäksi mä haaveilen monista pienistä asioista, olen esimerkiksi jakanut täällä mun sisustushaaveita tai vaatekaappihaaveita. Nyt ajattelin mennä piirun verran syvemmälle ja jakaa sellaisia vähän isompia haaveita, jotka haluaisin joskus toteuttaa. 

Näiden kaikkien haaveiden toteutuminen ei ole lainkaan varmaa, sillä ne vaativat esimerkiksi aikaa tai rahaa siten, että tällä hetkellä niiden toteuttaminen tuntuu erittäin hankalalta tai epätodennäköiseltä. Osa kuitenkin on sellaisia, että ehkäpä ne oikeasti joskus toteutuvat.



NÄISTÄ HAAVEILEN JUST NYT:

Vaellus erämaassa

Haluaisin lähteä vaeltamaan esimerkiksi Lapin erämaahan pidemmäksi aikaa. Pidemmällä ajalla tarkoitan esimerkiksi viikkoa tai kahta... En tiedä olisiko musta sellaiseen pari viikkoiseen teltassa, mutta toisaalta, olenhan mä ollut partiossakin. Partiolaisena kävin kerran Kuusamossa vaeltamassa, nyt aikuisena tuntuu, etten silloin osannut arvostaa ja nauttia siitä yhtä paljon kuin nyt. Haluaisin vaan viedä sen vaeltamisen vähän vielä pidemmälle. Olen tähän saakka aikuisiällä tehnyt vain päiväretkiä, ehkä voisin tämän unelman toteuttamista jatkaa esimerkiksi viikonloppuvaelluksella.

Suurin yksittäinen rajoittava tekijä on tässä aika. Musta tuntuu, ettei mulla ole koskaan aikaa toteuttaa tällaista pidempää vaellusta. Kiinnostavimmalta tuntuisi just nyt syysvaellus Lapin ruskassa ja yöpyminen autiotuvissa.

Kuuntelen välillä kateellisena kun mun työkaveri kertoo hänen erämaavaelluksista. Olen nähnyt näiltä reissuilta upeita kuvia. Just jotain sellaista mäkin haluaisin joskus! Ehkä mun on kuitenkin hyvä ensin vähän harjoitella...

Muutto Lappiin yhdeksi talveksi

Lappi-teemalla jatketaan... Lappi ei tässä kohtaa tarkoita Oulua tai Rovaniemeä vaan ennemmin Kilpisjärveä tai Utsjokea. Haaveilen muuttavani oikein pohjoiseen Lappiin vuodeksi tai edes yhdeksi talveksi. Tämä haave syntyi viime vuonna siihen pahimpaan kiire- ja väsymyspiikkiin, halusin vain päästä johonkin tosi kauas missä on hiljaista ja rauhallista.

Voi olla, että mun kuvitelmat Lapissa asumisesta on liian ruusuiset, omissa haaveissani meidän perhe eläisi siellä tosi yksinkertaisesti rauhassa hankien ja tunturien keskellä. :D Todellisuus voisi olla toinen tietysti... Ehkä olisin viikon jälkeen valmis tekemään paluun Etelä-Suomeen.

Tämän unelman tiellä on asuntolaina, en todellakaan haluaisi myydä meidän kotia täällä ja ajatus vuokraamisesta vieraalle tuntuu vähän epämukavalta. Jostain pitäisi kuitenkin repiä rahat asuntolainaan ja Lapissa asumiseen. Niin ja mun haaveissahan me emme kävisi tuolloin kodin ulkopuolella töissä. Ymmärrettävästi tämän unelman tiellä on monta mutkaa, mutta ehkä vielä joskus. Viimeistään eläkkeellä.

Autolla Amerikan halki

Tää on ehkä vähän sellasta basic-kamaa. Sillä kukapa ei haaveilisi road tripistä Amerikassa? Niin ja siis mun unelmissa ajan vanhaa rämisevää jenkkiavoautoa stetsoni päässä ja flanellipaita päällä. :D 

En kyllä varmaan uskaltaisi pysähtyä yhdelläkään bensiksellä keskellä ei mitään, olen liikaa katsonut amerikkalaisia kauhuelokuvia ja takapenkillä vaanivia murhaajia.

Lasitettu terassi

Tää on sellainen unelma, mitä mietin pitkään laitanko edes tähän, sillä mä vakaasti uskon, että me toteutetaan tää lähiaikoina. Haluaisin meidän terassille lasituksen. Oikeastaan lasiseinä riittäisi, sillä kattona mun ajatuksissani toimii meidän yläkerran parveke.

Haaveilen tästä lasihuoneesta meidän terassille, laittaisin sinne sohvanurkkauksen ja kasveja, villeimmissä haaveissa haluaisin ulkoporealtaan terassin nurkkaan.

Mun kuvitelmissa elementit vaan napsautetaan paikoilleen suit sait ja lasiseinä on valmis! Mut kuitenkin pudotettiin maan pinnalle ja kerrottiin, että homma vaatinee myös jotain pohjatöitä.

***

Mun mielestä on kiva unelmoida erilaisista asioista, isoista ja pienistä. Unelmia ja haaveita pitää joskus myös toteuttaa, vaikka se vaatisi aikaa, työtä ja panostusta. Ehkä just siksi valitsin juuri nämä neljä haavetta: ne vaativat työtä ja aikaa, mutta ne eivät ole mahdottomia. Ehkä jonain päivänä olen toteuttanut näistä jokaisen. Tai sitten niiden tilalle on tullut uusia. Unelmien vaihtuminen ei ole epäonnistumista, se on elämää. :)

Ihanaa viikonloppua!

Mistä sinä haaveilet?

LAIMINLÖIN LAPSENI HAMMASHOIDON

Nyt seuraa nolo paljastus ja Vuoden äiti -palkinto kiertää minut jatkossakin kaukaa! Laiminlöin nimittäin lapseni hammashoidon...

Vannon, ettei se ollut tahallista, niin vain tapahtui...

Elin sellaisessa kuvitelmassa, että meille tulee jälleen kutsu hammaslääkäriin kun sen aika on. En siis juurikaan uhrannut ajatusta koko hammaslääkärille, kun neuvolastakin vakuuteltiin kutsun tulevan aikanaan.

Alisa kävi toisella paikkakunnalla asuessamme hammashoitajalla 1,5-vuotiaana ja olin mielessäni ajatellut, että kutsu tulee 3- tai 4 -vuotiaana. Kun neljännet synttärit ohitettiin, aloin miettiä millonkahan se kutsu hammaslääkäriin oikein tulee?

Menin kaupungin sivuille ja kauhukseni huomasin, että hammastarkastus olisi ollut kolmevuotiaana!!!

MIKSI MEILLE EI TULLUT KUTSUA?

Samalla sivulla oli tieto (aika huomaamattomasti), että mikäli asuinpaikka on muuttunut, tiedot eivät heille päivity automaattisesti ja ensimmäinen hammastarkistusaika tulee varata itse.

Tosiaan, olemme muuttaneet Alisan ollessa alle 2-vuotias ja minun olisi pitänyt tässä kohtaa osata se aika varata itse! Tuli todella nolo fiilis, enhän minä jatkuvasti käy hammashoidon verkkosivuilla, joten miten olisin voinut moisen tajuta...?

Ei todellakaan tullut mieleen, että osoitetiedot ei päivity automaattisesti julkiseen terveydenhuoltoon väestörekisteristä. Etenkin kun neuvolassa olemme jo useamman kerran käyneet nykyisessä kaupungissa.

Nyt on aika varattu hammastarkastukseen, enkä ainakaan puhelimitse hirveää satikutia saanut, mutta vähän jännittää saanko haukut käynnillä. En usko, että meillä Alisan hampaiden kanssa ongelmia on, mutta hyvä käydä tarkistamassa kuitenkin.

***

Tarinan opetus on siis se, että tarkistakaa koska niitä käyntejä pitäisi olla, etenkin jos olette muuttaneet! :)

ARJEN SANKARIT -HAASTE

Sain siskoltani Sannilta Äiti on vähän väsynyt-blogista Arjen sankarit haasteen. Tässä siis mun arkiset vastaukset! <3

Keitä perheeseesi kuuluu?

Meidän perheeseen kuuluu itseni lisäksi aviomieheni Samuli ja juuri neljä vuotta täyttänyt Alisa. Itse käsitän perheeseemme myös vanhempamme, sekä sisarukset, joiden kanssa olemme tiiviisti tekemisissä.

Miten kuvailisit arkeasi juuri nyt?

Arki on välillä valitettavan kiireistä. Työ- ja päiväkotielämä on hektistä ja välillä uuvuttavaa. Olemme kuitenkin onnistuneet rakentamaan hyvin toimivan arjen, jotta jokaiselle löytyy tarpeeksi myös lepohetkiä ja esimerkiksi lyhempiä päiväkotipäiviä. Nautin meidän arjesta, niin perhe-elämästä kuin työstänikin. Meidän perusarjessa toistuu samat rutiinit, joita on kuitenkin välillä ihana rikkoa!

Parhaat vinkit kiireen taltuttamiseen?

Teen paljon asioita etukäteen: 

• Suunnittelen kerralla kuukauden ruokalistan ja käyn viikonloppuisin kaupassa, näin mun ei tarvitse ruokaostoksia miettiä kiireessä ja jääkaapin sisältökin on monipuolisempi. 
• Laitan aina aamuksi vaatteet valmiiksi ja joskus jopa aamupalan. 

Yritän pitää kodin helppohoitoisena ja järjestyksessä, siten ettei siihen mene arjessa ylimääräistä aikaa. Nykyään yritän myös herätä aiemmin, jotta saisin aamuihin enemmän aikaa ja vähemmän kiirettä.

Mulla toimii myös se, että kirjoitan to do -listoja ja yliviivaan aina kun hommat on tehty, se helpottaa asioiden jäsentelyä ja lieventää kiirettä. Joskus on kuitenkin vaan tärkeää unohtaa kiire ja ottaa pieni lepohetki!

3 perheen arkiruokasuosikkia?

Mulla on tällä hetkellä menossa sellainen vaihe, että keräilen uusia reseptejä ja yritän kokeilla mahdollisimman paljon uusia ruokia. Tietysti siellä joukossa on vanhoja lemppareita kuten makaronilaatikko ja laatikkoruoat ylipäätään, ne on helppoja ja riittoisia. 

Lisäksi teen usein keittoja kuten jauheliha- ja lohikeitto. Meillä syödään yleensä samaa ruokaa useampi päivä, joten teen kerralla isompia satseja ruokaa, säästän aikaa, vaivaa ja rahaa.  

Voiko parisuhde kukoistaa myös lapsiperhearjessa?

Ehdottomasti! Meillä kukoistuksen tekee varmasti se, että molemmat osallistuvat tasapuolisesti arjen pyörittämiseen. Arki ei ole vain toisen vastuulla ja siksi varmasti jaksetaan arkea paremmin, eikä tule riideltyä ylimääräisiä.

Meille on tärkeää viettää välillä aikaa myös kahden, välillä se tarkoittaa yhteistä aikaa illalla television ääressä ja välillä kylpyläviikonloppua. Yhteisen ajan lisäksi pidetään balanssissa myös jokaisen oma aika ja perheen yhteinen aika, osittain varmasti tästä syystä myös parisuhde voi niin hyvin.

Olen onnellinen, että mun rinnalla kulkee tuollainen mies, joka on ihan huippu isä ja huomioiva aviomies. <3

Mistä saat energiaa arkeen?

Perheestä ja yhteisestä ajasta, viikonlopuista ja ulkoilusta sekä omasta ajasta. Pienetkin omat hetket antavat energiaa, mulle riittää sekin, että illalla saan katsoa rauhassa lemppari tv-ohjelmaa tai lukea kirjaa kera teen.

Saan energiaa myös harrastuksista, niin autourheilusta, yhteisistä uimakouluhetkistä kuin bloggaamisestakin. Vaikka ne kaikki välillä tuntuvat myös energiaa vieviltä, antavat ne kaikki kuitenkin enemmän kuin ottavat.

Rakastan meidän kotia, joten saan myös siitä energiaa. Tämä on ensimmäinen koti, joka on niin mieleinen, että se aiheuttaa enemmän iloa kuin harmaita hiuksia. Ei koti tietysti täydellinen ole ja siksi sitä on ihanaa hiljalleen rakentaa enemmän ja enemmän mieleiseksi. Mulla on kuitenkin ajatuksena, että tämä olisi meille koti vuosiksi, vaikka ihan vanhuuteen asti.

Mikä on haastavinta lapsiperhearjessa?

Omasta jaksamisesta huolehtiminen. Usein huolehdin vain siitä, että Alisalla on kaikkea ja että hän voi hyvin: liikkuu, syö monipuolisesti ja nukkuu riittävästi. Liian usein unohdan ne kuitenkin omalta osaltani ja se korostaa väsymystä ja kiireen tunnetta arjessa. Väsyneenä taas on vaikeampi hallita hermoja ja pysyä hyvällä tuulella.

Vaikka aina hoetaan, että pitää olla armollinen itselle, joskus se tuntuu kuitenkin hankalalta noudattaa. Kuitenkin haluan, että Alisalla on paras mahdollinen lapsuus ja siksi mun on huolehdittava myös itsestäni, jotta jaksan olla paras mahdollinen äiti Alisalle.

3 tavaraa, joita ilman et selviäisi arjesta?

Kännykkä, varsi-imuri ja pesukone. 

Kännykkä on välillä mun ainoa linkki sosiaaliseen elämään, pidän sillä yhteyttä ystäviin ja Samuliin. Nykyään kännykässä on niin paljon elämää helpottavia appeja. 

Varsi-imuri on paras väline kodin siisteyden ylläpitämiseen, koska se on meillä aina helposti saatavilla ja käytänkin sitä lähes päivittäin.

Ja pesukone tietysti siksi, että nyrkkipyykki olisi vähän turhan työlästä.

Mitä teet, jos arki tuntuu kaatuvan päälle?

Soitan äidille tai valitan Samulin kainalossa. Hömppähuumori auttaa myös ja siksi meillä on tapana katsoa jotain hauskaa sarjaa tai elokuvaa. Lisäksi menen aikaisin nukkumaan, yhdet kunnon yöunet yleensä helpottavat vähän.

Paras kasvatusvinkkisi?

Kukin kasvattaa kuten parhaaksi näkee, mutta itse liputan sen puolesta, että ollaan oikeasti läsnä. Tehdään ja touhutaan yhdessä ja annetaan huomiota, sillä pääsee jo tosi pitkälle.

Parasta arjessa just nyt?

Perhe ja lähestyvä joulu. Syksy on mun lempi vuodenaika ja rakastan siinä myös sitä lähestyvää jouluhössötystä ja salaa jo suunnittelenkin kaikkia joulujuttuja! <3

Kenet haluat haastaa Arjen sankarit -blogihaasteeseen?

Sinut! Tee postaus blogiin, Facebookiin tai vaikka Instagramiin. Linkkaa tai tägää mut postaukseen, haluan lukea teidän tarinoita! :)

ULKOILEEKO LAPSENI TARPEEKSI?

Muut perheet ulkoilee päivittäin tuntikausia, miten ne ehtii ja jaksaa!?

Tuolta musta usein tuntuu, miten kaikki muut jaksaa ja ehtii ulkoilla kun itsestäni tuntuu etten aina ehdi nenää näyttää ulkona pientä työmatkakävelyä lukuunottamatta (siis parkkipaikalta töihin...)

Mä en oikeastaan koskaan ole ollut sellainen hiekkalaatikolla kykkijä, Samuli on siinä huomattavasti parempi. Totta kai mäkin joskus käyn Alisan kanssa hiekkalaatikolla, etenkin silloin kun olin vielä kotiäiti, mutta nykyään vähemmän. Eikä se enää ole pelkästä halusta kiinni, musta tuntuu ettei ehditä!

Miten ihmeessä te ehditte ulkoilla arkisin kaiken työelämän keskellä?

Meidän arkipäivä menee yleensä siten, että haen Alisan päiväkodista ja kotona olemme noin puoli viisi, sen jälkeen joko teen ruokaa tai ainakin syömme edellisen päivän ruokaa. Äkkiä kello on ehkä puoli kuusi ja illan ainoa potentiaalinen ulkoiluhetki käsillä, toisaalta se on myös hetki jolloin Alisa voi rauhassa leikkiä leluillaan tai voimme pelata yhdessä tai vaikka askarrella. Sitten onkin jo aika mennä iltapalalle ja -pesulle ennen Alisan nukkumaanmenoa. Alisa menee yleensä nukkumaan noin klo. 20.

En toki ole siinä mielessä huolissani, sillä tiedän Alisan ulkoilevan päiväkodissa yleensä useamman kerran päivässä. Minä kuitenkin haluaisin säännöllisesti ulkoilla lapseni kanssa.

On meillä toki viikonloput, jolloin ulkoilua tulee yleensä reippaasti. Kisareissuilla saa olla ulkona koko päivän ja muutenkin meillä on tapana ulkoilla viikonloppuisin. Viikonloppuisinkin mulle ominaisempaa on pienet lenkit ja retkeily, kuin hiekkalaatikolla istuminen.

Olen oikeastaan tyytyväinen siitä, että retkeilystä on tullut meille säännöllisempi tapa, koska se tuntuu olevan koko perheelle sopivin ulkoilu- ja liikuntamuoto. Nyt toki saatiin äitini myötä yksi innokas retkeilijä lisää.

Termari ja pienet eväät mukaan ja täydellinen retki on valmis!

Joskus harmittelen tätä elämän ja arjen hektisyyttä, kun tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä. Kuten muutkin, mäkin haluaisin olla hyvä äiti ja jotenkin mun ajatuksissa hyvät äidit ulkoilee lasten kanssa paljon. Yritän paikkailla asiaa viikonloppuisin, mutta riittääkö se?

Joten siis, mistä revitte aikaa ulkoiluun? Saisinko pari lisätuntia tänne, kiitos! <3

MINULLAKO REFLUKSI?

Pitkin syksyä olen rampannut lääkärissä. Kaikki alkoi siitä kun menin lääkäriin pitkittyneen flunssan ja ääniongelmien takia. Jatkuva sairastelu alkoi olla puuduttavaa. Mä en ole koskaan aiemmin sairastellut pahemmin ja mulle tuli vähän yllätyksenä nopeasti mua alettiin tutkimaan ja miten tosissaan kaikki lääkärit olivat. Olin ajatellut, et vastaanotto on tyyliin "syö enemmän vitamiineja.."

Syksyn aikana mulle on tehty erilaisia testejä ja kokeita. On ollut verikokeita, puhalluskokeita... Olen käynyt lääkärissä lähes viikottain. Olen kokeillut erilaisia lääkkeitä ja toivonut, että joku niistä auttaisi. Oireiden syyksi on epäilty mm. sisäilmaongelmia, astmaa ja nyt viimeisimpänä refluksia.

Etenkin refluksi tuli mulle ihan puskista. Se on minulle enemmän tutumpi vauvojen oireena, vaikka kuulemma se on aikuisten versionakin yleinen. En aiemmin ollut ajatellut, että mua närästäisi, mutta ilmeisesti jotkut oireistani kuitenkin selittyvät sillä. Mulla on ollut rintalasta kipeä koko syksyn ja olin ajatellut, että mulla on rintalihakset jumissa, mutta nyt lääkityksen jälkeen huomaan tuonkin oireen lieventyneen. Oliko siis jumiutuneet rintalihakset sittenkin närästystä? :D Vielä kun aamuinen tukkoisuus helpottaisi.

Perjantaina sain lääkkeet refluksiin ja listan vältettävistä ruoka-aineista. Muut rajoitteista vielä menee, mutta kahvi vähän kirpaisee. Onneksi on edelleen okei juoda muutama kuppi joskus. Lista on muuten aika perus: ei rasvaista ruokaa, ei sipulia, ei suklaata (sniiiiif), ei sitrushedelmiä jne. Tärkeintä olisi syödä terveellisesti ja vähän kerrallaan rauhassa. 

Lääkettä testataan nyt muutaman viikon ajan ja sen jälkeen katsotaan mikä on vaikutus. Tässä vaiheessa juuri epätietoisuus on pahinta ja siksi toivoisin että syy vaivoihin selviäisi mahdollisimman pian. Jos syy ei ole refluksi, ainakin tulee nyt keskityttyä elämäntapoihin, eli ei huono asia sekään.

EXTEMPOREREISSU: VALOKARNEVAALI LINNANMÄELLÄ

Joskus on kiva tehdä reissuja vähän extempore: ei liikaa suunnittelua tai miettimistä.  Aikaisempina vuosina olen ihastellut Linnanmäen Valokarnevaaleilta kuvia, mutta tänä vuonna me hieman yllättäen päätettiin lähteä itsekin paikalle.

Lauantaina iltapäivällä lähdimme ajelemaan kohti Helsinkiä ja Linnanmäkeä. Aika moni muukin oli samoilla aikeilla: parkkipaikkaa ei nimittäin meinannut löytyä sitten alkuunkaan! Lopulta meillä kävi hyvä tuuri ja löysimme ilmaisen parkin aika läheltä Lintsiä.

Linnanmäen Valokarnevaali on suosittu tapahtuma ja lauantai oli varmasti yksi suosituimpia päiviä, ihmisiä oli ihan hirveästi! Me ei ostettu rannekkeita, vaan ajateltiin jälleen hyödyntää niitä ilmaisia laitteita, kuten aika moni muukin...

 ...niihin sai jonottaa nimittäin todella kauan! Lopulta Alisa kävi vain yhdessä karusellissa.

Kesällä kävimme kuitenkin tivoleissa ja huvipuistoissa, joten keksittiin Lintsillä paljon muutakin tekemistä kuin laitteet. Käveltiin ympäriinsä ja ihailtiin upeita valoja ja taideteoksia, kuunneltiin livemusiikkia ja valojen loisteessa syötiin hodarit. Alisa sai narunvedosta valomiekan ja sillä olikin kiva leikkiä pimeässä. Oli kiva huomata, että Alisa nautti reissusta ilman sitä laitteissa juoksemistakin. Hän jaksoi innostua sellaisistakin jutuista, mihin ei olla yleensä kiinnitetty ollenkaan huomiota, kun olemme olleet huvittelemassa Lintsillä.

***

Meillä kului hujauksessa pari tuntia ja ajaessamme kotiin pieni takapenkkiläinen olikin untenmailla.

Extempore reissut ei usein onnistu lapsiperheessä, mutta nyt kun Alisa on jo näin iso, nautin siitä miten paljon vapaampaa reissaaminen on. Pitäisi oikeastaan useamminkin vain ottaa ja lähteä, eikä aina miettiä ja suunnitella, sillä liikaa suunnitellessa saattaa moni hauska juttu mennä ohi.

Meillä oli hauska ilta, vaikkei varsinaisia huvilaitteita kierretykään. 

Suosittelenkin poikkeamaan Lintsillä esimerkiksi iltakävelyllä, valot on siellä todella kauniit!

SYKSYINEN KOTI

Miltä näyttää meidän syksyinen koti? Meidän koti elää aina hieman vuodenaikojen mukaan. En käytä kausiverhoja tai uusi koko sisustusta, mutta pienillä jutuilla vaihdan kodin ilmettä vuodenaikojen mukaan. Sisustuksemme on muuten melko ajaton, joten sitä on helppo piristää pienin yksityiskohdin.

Meidän syksyinen koti täyttyy tänä vuonna luonnonmateriaaleilla. Kotiimme on eksynyt aikaisempaa enemmän puuta ja muita luonnonmateriaaleja. Luonnonmateriaalit on ajattomia ja ne myös vähän pehmentävät meidän mustavalkoista sisustusta. Taljat ja viltit ovat löytäneet paikoilleen, samoin kynttilät. Tuo ruskea lasipurkki on mun mummun vanha ja ihastuin sen väriin ja selkeyteen, tällä hetkellä säilytän siellä esimerkiksi objektiivia, laturinjohtoja, muistitikkuja ja muuta pikkutavaraa.

Tykkään erilaisista julisteista ja taulusta. Tänä syksynä sainkin oikean taideteoksen kun yhtenä päivänä Alisa toi, kuten niin monena muunakin päivänä, maalauksen päiväkodista. Tuossa vesiväriteoksessa oli musta jotain superhienoa ja päätinkin pistää sen ihan oikeisiin kehyksiin ja niin siitä tuli ihan oikea taulu meidän pianon päälle! Monet vieraatkin ovat sitä kehuneet ja musta se sopii värien puolesta ihan mahtavasti syksyyn!

***

Viime aikoina minulle on tullut tarve hamstrata erilaisia lasipurkkeja, niitä löytyy pitkin asuntoa eri kokoisina eri tarkoituksiin. Löytyypä yksi purkki keittiön katostakin. ;)

Syksyn kunniaksi keltainen löysi tiensä olohuoneeseemme piristykseksi ennen kuin kaivan esille ne ainoat ns. kausitekstiilit eli joulunpunaiset tyynyt ja tekstiilit. Olohuonetta aiemmin värittänyt vaaleanpunainen siirtyi rauhoittamaan makuuhuonettamme. Makuuhuoneeseen värimaailma on tällä hetkellä mielestäni aika talvinen, sillä vaaleanpunaisen lisäksi siellä on hyvin paljon valkoista ja hopeaa. Olen pitänyt meidän makuuhuoneen askeettisesta ulkonäöstä, mutta nyt talven lähestyessä kaipaisin sinne enemmän pehmeyttä. Ehkä jos saisimme vihdoin ripustettua verhot paikoilleen pehmentämään fiilistä. Lisäksi olen alkanut kaivata esimerkiksi jotain viherkasvia elävöittämään huonetta. Onko ideoita mikä helppo hoitoinen kasvi sopisi meille? Vaikka periaatteessa tykkään siitä, ettei tasoilla ole ylimääräistä tavaraa tai sisustusesineitä, olen silti alkanut kaivat jotain pientä somistetta makuuhuoneeseenkin. Ihailen niitä huolella sommiteltuja asetelmia, joita itse en osaa todellakaan toteuttaa.

Omassa kodissa parasta on se, että pienillä jutuilla sen fiilistä voi muuttaa. Mä en kaipaa jatkuvasti uusia huonekaluja tai sisustusjuttuja. Tykkään kierrättää paljon sisustusjuttuja meidän kodin sisällä huoneesta toiseen. Vaikka pidän modernista ja selkeästä sisustuksesta, rakastan myös vanhoja esineitä ja sen takia meidän kodissa on myös ripaus vanhaa fiilistä.

Viikonloppu häämöttää jo ihan nurkalla.

Hyvää viikonloppua!

ILTAVIRKKU PYRKII AAMUVIRKUKSI

Monestiko olen täällä manannut miten aamu-uninen olen? Torkutus on mun pahe! Tai oikeastaan en torkuta, vaan laitan herätyskellon soimaan kolmesti, viiden minuutin välein, heräten lopulta vartti viimeisen kellon soiton jälkeen. Aikaa töihin lähtöön oli enimmillään kymmenisen minuuttia. Hullua, tiedän! Onneksi Samuli hoitaa Alisan viennin päiväkotiin, joten minun on pitänyt laittaa vain itseni kuntoon kiireessä. Aamupala kulki kassissa töihin ja pitkään ripsarikin kulki laukussani, en vain ehtinyt kotona laittautua valmiiksi kun olin aina niin kiireellä lähdössä. Pari minuuttia myöhässä optimaalisesta lähtöajasta ja ruuhka työmatka varrella oli huomattavasti pahempi. Eli käytännössä olin joka aamu vähän myöhässä optimiaikataulusta ja siksi jumitin ruuhkassa.

***

Pikku hiljaa mun mielessä alkoi vilahdella, miten kivaa olisi oikeasti olla aamuihminen. Mun salaisissa haaveissa herään aamuisin virkeänä viideltä ja keitän kaffet ja nautin rauhasta, lukisin varmaan lehteä, jos meille sellaisia tulisi. Tykkään hirveästi aamuista, mutta olen toivottoman huono heräämään aamuisin. Kiireiset aamut sitä paitsi kuormittivat mun stressitasoa ja tuntui, että aamut alkoi aina huonosti ja töissäkin olin väsynyt.

Maanantaina heräsin vahingossa vähän kuuden jälkeen. Lieneekö syynä ollut hyvin levätty sunnuntai ja runsas ulkoilu, mutta yllättäen mua ei väsyttänytkään. Hetken mietin kääntäiskö kylkeä ja jatkais unia, Päädyin kuitenkin nousemaan ylös ja kenties ekaa kertaa ikinä söin aamupalan kotona ennen aamuvuoroa, keitin kahvia ja laittauduin rauhassa ilman kiirettä. Ehdin tyhjentää tiskikoneen ja jutella Alisan kanssa ennen lähtöä. Ennenkuulumatonta!

Hämmästynyt oli myös lapseni, sillä hän kysyi "Syötkö sä aamupalan kotona? Mitä sä sitten töissä syöt aamupalaksi?" Itsekin hehkutin aamuista heräämistä eri somekanavissa niin paljon, että työkaveritkin olivat sen pistäneet merkille.

Maanantaiaamu oli yksi parhaista maanantaiaamuista ikinä. Ja nyt en liioittele! Koko päivä meni jotenkin paremmilla fiiliksillä ja oli pakko testata, onko kyse todella aikaisemmasta aamuherätyksestä vai oliko kyseessä sattuma.

Päätin jatkaa testausta seuraavana päivänä ja laitoin kellon soimaan puolituntia normaalia aiemmin (eli siis tuntia aiemmin kun yleensä olen noussut ylös.) Kun tiistaiaamuna kello soitti, tunnustelin varovasti miltä minusta tuntuu. Väsytti, mutta edellisaamuisista fiiliksistä innostuneena päätin jälleen nousta ylös ja maanantaiaamun kaltainen hidas aamu toistui. Ja KYLLÄ, tiistaikin oli päivänä parempi ja virkeämpi! Illalla huomasin, että aloin väsymään hieman normaalia aiemmin, hyvä että jaksoin kirjoittaa tämän postauksen loppuun ennen kuin siirryin sänkyyn lukemaan kirjaa.

***

Väsymyksen tunne on äärimmäisen tervetullut, sillä kuten jo aiemmin kirjoittelin tänne, mulla on ollut vaiheita jolloin en ole väsymystä iltaisin tuntenut ja siten nukahtaminen on ollut vaikeaa. Aiemmin mun nukahtaminen venyi jopa puolilleöin, mutta nyt toivon jatkossa olevani unessa jo ennen yhtätoista.

Nyt kun olen muutamia päiviä testannut tätä, olen ainakin tällä hetkellä sitä mieltä, että ehdottomasti aion yrittää jatkaa rytmini kääntämistä enemmän aamuvirkuksi. Sen yhden tunnin uhraaminen illasta ja siirtäminen aamuun vaikuttaisi sopivan mulle paremmin kuin olisin uskonutkaan. Vai onkohan musta tulossa vanha?

Oletko sä enemmän aamu- vai iltavirkku?

Lapsellista ruokaa

Meillä on aina asunut lapsi, joka syö hyvin sitä mitä tarjotaan. Ei ole ollut montaa ruokaa, mikä hänelle ei maistuisi. Myös päiväkodista olen saanut samanlaista palautetta. Olen vauvasta asti tarjonnut Alisalle välillä vähän erilaistakin ruokaa. Sen jälkeen kun Alisa täytti yksi, meillä ei ole tehty erikseen aikuisten ja lasten ruokaa vaan Alisa on syönyt sitä mitä aikuisetkin. 

En tarkalleen muista, koska tilanne meidän ruokailussa muuttui, ehkä jotain kuukausia sitten? Äskettäin heräsin siihen, että meidän ennen niin hyvin syönyt lapsi oli muuttunut yök, pahaa, en syö -lapseksi. 

Lähes joka ruoassa tuntui olevan jotain, mistä hän ei pidä: sipulia, tomaatin paloja tai muuten vain outoja juttuja. Ainoa toiveruoka tuntui olevan makaronilaatikko. Aloin jo miettiä, teenkö todella niin pahaa ruokaa, kun päiväkodista hoitajat kertoivat Alisan syövän kaikkea ja olevan ryhmän parhaita syöjiä erikoisempienkin ruokien osalta. Homma sakkasi siis vain kotona, kun ei ole muuta ryhmää seurana.

Tilanne kärjistyi viikonloppuna kun sunnuntaina meillä oli päivällisellä blinejä. Tiedostin kyllä etukäteen, että ehkä se ei ole kaikista lapsia miellyttävintä ruokaa, mutta päätin kuitenkin tarjoilla sitä koko perheelle. Mulla on aina ollut periaate, että lapsen on hyvä maistaa joskus ihan erilaisiakin ruokalajeja ja makuja.

Ei, ei kelvannut. Alisa ei suostunut edes maistamaan.

Yök. Pahaa. Äiti tekee pahaa ruokaa.

Meillä ei pakoteta syömään, mutta maistaa pitäisi ja ruokaa ei saa haukkua. Päätin, että nyt meillä otetaan tämä ruoka-asia tarkempaan syyniin ja homma täytyy saada raiteilleen. Aloin miettiä, miten tilannetta voisi lähteä parantamaan ilman, että minun tarvitsee joka päivä tehdä makaronilaatikkoa.

Maanantain ruokalistalla meillä oli Alisalle uusi tuttavuus: kanaviillokki. Kouluajoilta tuttua, mutta sen jälkeen ei monestikaan omalle ruokalistalle ole päätynyt. Ajattelin jo mielessäni että tuo outo keltainen kanakastike tuskin uppoaisi pieneen nirsoilijaamme. 

Olen aina ollut sen puolesta puhuja, että lapsi kannattaa ottaa mukaan ruoanlaittoon, mutta autuaasti itse unohtanut sen! Ainakin arkikokkailussa, viikonloppuisin kun on ollut enemmän aikaa, olen ottanut Alisaa enemmän mukaan ruoanlaittoon, mutta tällä kertaa ajattelin ottaa hänet mukaan myös näin arkenakin. Niimpä valmistimme yhdessä rakkaudella currykastikkeen, josta muuten tulikin erittäin herkullista. Ylpeys paistoi Alisan kasvoilta kun söimme hänen valmistamaa ruokaa.

Lautanen tyhjä. Nam. Hyvää!

Niimpä niin, vanha kikka toimi taas. Samalla kivi putosi sydämeltäni, ehkei hän olekaan muuttunut nirsoksi, eikä minun ruoassani sittenkään tainnut olla vikaa. Ehkä tämä on taas joku kuuluisa vaihe, jolloin kaikkeen uuteen suhtaudutaan ennakkoluuloisesti. Tästä eteenpäin yritän olla vähemmän kiireinen ja ottaa Alisan mukaan kokkailuun entistä useammin, etenkin uusien ruokien kohdalla. Lisäksi päätin olla paremmin läsnä ruokailutilanteessa, en ole tainnut olla siinäkään erityisen esimerkillinen. 

Kohti kivempia ruokailuhetkiä!

(ehkä ensi kerralla ne blinit maistuvat myös Alisalle)

33 KYSYMYSTÄ

Viime viikkoina blogeissa on paljon kiertänyt tämä Pupulandia -blogista lähtöisin oleva 33 kysymystä ja vastausta postaus ja tässä mun versio siitä!

***

Avioliittoja: 1
Meidän häitä on puitu täällä blogissakin paljon. Hääpäivästä tuli äskettäin ensimmäinen vuosi täyteen. Edelleen herään aamuisin mielelläni Samulin vierestä ja saman hepun viereen menen mieluiten illalla nukkumaankin.

Kihloissa: Kerran
Yksi varsinainen kerta riitti, Tulin purkaneeksi sen myöhemmin ja toista kertaa en enää halunnut mennä. Me emme siis varsinaisesti kihlautuneet Samulin kanssa sormuksia vaihtamalla, päätimme ainoastaan mennä naimisiin.


Lapsia: 1
Yksi riittää tällä hetkellä. Kuka tietää, ehkä joskus enemmänkin tai sitten ei.

Lemmikkejä tällä hetkellä: 0
Alisa on eläinihminen, minä ja Samuli varsinaisesti ei olla. Ehkä joskus voisin ottaa koiran, mutta en juuri nyt.

Leikkauksia: 0
Olen ollut onnekas ja säästynyt näiltä.

Tatuointeja: 0
En erityisemmin pidä tatuoinneista. Mua mietityttää se niiden lopullisuus tai miltä ne näyttää joskus vuosien päästä. Mulla ei ole oikeastaan koskaan ollut hinkua ottaa tatuointia, joskus satunnaisesti olen miettinyt jonkun pienen kuvan ottamista, mutta oikeastaan ei ehkä tunnu ihan mun jutulta. Joillekn tatuoinnit sopii, mutta mulle en usko sopivan.

Lävistyksiä: 0/1
Vain korvikset. Vähän sama kuin tatuointien kanssa, en koe ihan omaksi jutukseni. Teininä olisin halunnut kaikenmaailman lävistyksiä navasta silmäkulmaan, onneksi äiti kielsi!

Muuttoja: 10
Lapsena Viialan sisällä pari kertaa, sitten Hämeenlinna, Viiala, Tampere ja sieltä Turun suunnalle, missä ollaan nyt asuttu viitisen vuotta ja täälläkin asutaan jo kolmannessa asunnossa. Muutama vuosi sitten tuntui siltä, että muutan jatkuvasti, onneksi nyt on hieman rauhoittunut. Nykyisen kodin toivon olevan pitkäaikainen, ehkä asutaan tässä vielä eläkkeellä. Meidän koti on niin kiva ja juuri sopiva meille.

Ampunut aseella: kyllä
Mummun veli opetti mut ja serkkuni ampumaan ilmakiväärillä. Se oli joskus melkein parikymmentä vuotta sitten, sen jälkeen en ole kokeillut.

Ottanut lopputilin: muutamia kertoja
Ehkä jotain viis kertaa? Olen pari kertaa vaihtanut työpaikkaa ja kerran otin lopputilin koska muutin toiseen kaupunkiin. Nuorena otin lopputilin puhelinmyyjän pestistä, se oli ainoa kerta kun irtisanouduin siksi, etten pitänyt työstä. Muuten olen ollut onnellinen ja saanut työskennellä kivoissa työpaikoissa kivojen ihmisten kanssa, kuitenkaan nämä eivät ole olleet mitään loppuelämän työpaikkoja. Nykyisessä työssä olen ollut kohta kolme vuotta ja just nyt tuntuu, ettei ole kiirettä vaihtaa firmaa ja hyvä niin.

Ollut saaressa: monesti
Kaikenlaisia saaria on tullut koluttua. Joskus haaveilen omistavani jonkun pienen torpan kesämökkinä saaresta. Toisaalta, en erityisemmin pidä veneilystä, että ehkä tämä olisi vähän huono yhdistelmä.

Autosi: Opel Astra
Vuosi sitten vaihdettiin mun pieni Hondani isoon farmariin, vaikka aina sanoin etten halua farkkua! Vuoden jälkeen olen vaihtanut mielipidettä, enkä enää halua vaihtaa pois farmarista. Ooppeli on meidän ykkösauto ja kilometrejä sillä tuleekin aika paljon. Olen vähän haaveillut uudesta autosta, vaikka nykyisestä tykkäänkin paljon. Meillä yleensä autonvaihtoprosessi kestää aika kauan, kiitos rakkaan autoinsinööri aviomieheni, hän ei yleensä kelpuuta ehdottamiani vaihtoehtoja.

Ollut lentokoneessa: useasti
Kotimaassa en matkusta ikinä lentäen, mutta ulkomaille olen lentänyt useasti. Tykkään olla lentokoneessa! 

Onko joku itkenyt vuoksesi: todennäköisesti.
Ilosta, surusta ja varmaan vihastakin.

Ollut rakastunut: kyllä
Monesti sitä on luullut olevansa rakastunut. Nyt kuitenkin luulen että olen oikeasti ollut rakastunut tasan kerran. Siis Samuliin tietysti!

Ollut ambulanssissa: kyllä
Miten pitkään, että vastaus tähän on ei, mutta päätin sitten vastata kyllä. Mun harrastuksessa pitää käydä ambulanssissa tarkistuksessa kisapaikalla, jos kaataa kilpa-auton katolleen. Mulle on näin käynyt joskus kymmenen vuotta sitten kaksi kertaa ja tuolloin olen käynyt tarkistuksessa. Kummallakaan kerralla vauriot olivat vain henkisiä ja koskaan en ole ambulanssilla mennyt sairalaan tms.

Luistellut: kyllä
Lapsena ihan sikana. Melkein asuin luistinradalla. Nykyään mulla ei ole enää luistimiakaan. Viime talvena Alisa aloitti luistelemaan, ehkä mäkin hänen myötä innostun uudelleen. Luulen, että äitini kätköistä saattaisi löytyä vielä luistimetkin, pysyisinköhän enää pystyssä?

Surffannut: en
Vaikuttaa ihan liian hankalalta. Tai no, olen mä netissä surffannut...;)

Ollut risteilyllä: kyllä
...ja paljon. Lapsena käytiin usein risteilyllä ja kyllä mä nyt aikuisenakin olen muutaman kerran vuodessa käynyt. Eniten Ruotsissa, mutta välillä myös Tallinnassa. Parin viikon päästä mennään taas! Mä tykkään käydä laivalla, tällä hetkellä mun suosikki on Viking Grace.

Ajanut moottoripyörällä: en
Jossei mun punaista moposkootteria lasketa niin en ole itse ajanut. Joskus olen ollut kyydissä kyllä. Samuli hinkuaa välillä moottoripyörää, mutta mä olen kieltänyt moiset hullutukset. Ihan liian vaarallista.

Ratsastanut hevosella: kyllä
Joskus lapsena harrastin hetken ratsastusta, mutta ei ollut mun juttu. Blogiyhteistyön merkeissä pääsin kuitenkin keväällä kokeilemaan ratsastusta aikuisiällä. Fiilis tuosta oli tosi positiivinen ja voisin kyllä mennä uudelleenkin. Voisin käydä vaan ratsastamassa, jos joku muu laittais hepan kuntoon ja tunnin jälkeen purkais varusteet pois. Pelkään hieman hevosiakin, joten ahtautuminen sellaisen kanssa pieneen karsinaan ei houkuttele.

Lähes kuollut: en 
Tässäkin suhteessa olen ollut onnekas ja mitään kovin läheltä piti tilanteita ei ole koskaan käynyt ja hyvä niin.

Ollut sairaalassa: kyllä
En onneksi kovin montaa kertaa. Pisimpään tietysti silloin kun Alisa syntyi. Niin ja joskus ihan pienenä olen ollut jonkin aikaa.

Suosikkihedelmä: banaani
Kuuluu mun aamuun melkein joka päivä.

Aamu vai ilta: ilta
Haluaisin olla aamuihminen ja olen yrittänyt ryhtyä sellaiseksi. Mä olen vaan toivottoman huono heräämään. Musta olis joskus ihana herätä vaikka kuudelta ja nauttia hiljaisuudesta ja aamusta. Työaamuisin nukun niin pitkään kuin suinkin on mahdollista ja eihän se erityisen nautinnollista ole. (Tänä aamuna heräsin jostain syystä hyvissä ajoin, join kahvia ja söin aamupalaa rauhassa, näitä aamuja lisää!!!)

Lempiväri: valkoinen ja musta
Mä olen aina ollut tosi huono sanomaan mikä mun lempiväri on. Ei mulla oikeastaan ole sellaista. Valkoista tykkään käyttää esim. sisustuksessa, mutta ei liikaa ja sitten taas musta on mulla vaatteissa lemppari.

Viimeisin puhelu: Äiti
Puhun eniten puhelimessa äitini kanssa. Useinkaan meillä ei ole mitään asiaa, ainakaan minulla, mutta tykkään muuten vaan jutella äitin kanssa. Muuten olen tosi huono puhumaan puhelimessa muuten kuin töissä, en oikeastaan koskaan vastaa tuntemattomiin numeroihin.

Viimeisin viesti: seurajuttuja
Kuulun meidän autourheiluseuran hallitukseen ja niitä juttuja tulee usein hoidettua viestein. Viestejä tulee päivän aikana yleensä aika paljon ylipäätään, on kaikenlaisia ryhmiä jne. joista viestimäärät on joskus suuria.

Nähnyt jonkun kuolevan: en
Ei ole osunut kohdalleni.

Kahvi vai tee: kahvi
Ennen en juonut kumpaakaan, nykyään pidän molemmista. Kyllä mä silti kuitenkin valitsen hyvän kahvin.

Paras piirakka: omena tai tomaatti-vuohenjuusto
Omena on perus, mutta niiiiin hyvää. En pidä kauheasti suolaisista piirakoista, mutta tomaatti-vuohenjuusto on poikkeus!

Kissa vai koira: koira
Sinänsä molemmat ok, mutta koirista pidän enemmän. Nyt kun vanhemmillani ei enää ole koiraa (Kami<3), suosikkikoirani on siskoni koira Helmi, vaikka sen haukunta saakin mut välillä hulluksi. ;)

Paras vuodenaika: kevät tai syksy
Oikeastaan pidän kaikista vuodenajoista, mutta kevät ja syksy on suosikit ja etenkin nyt syksy!