Monestiko olen täällä manannut miten aamu-uninen olen? Torkutus on mun pahe! Tai oikeastaan en torkuta, vaan laitan herätyskellon soimaan kolmesti, viiden minuutin välein, heräten lopulta vartti viimeisen kellon soiton jälkeen. Aikaa töihin lähtöön oli enimmillään kymmenisen minuuttia. Hullua, tiedän! Onneksi Samuli hoitaa Alisan viennin päiväkotiin, joten minun on pitänyt laittaa vain itseni kuntoon kiireessä. Aamupala kulki kassissa töihin ja pitkään ripsarikin kulki laukussani, en vain ehtinyt kotona laittautua valmiiksi kun olin aina niin kiireellä lähdössä. Pari minuuttia myöhässä optimaalisesta lähtöajasta ja ruuhka työmatka varrella oli huomattavasti pahempi. Eli käytännössä olin joka aamu vähän myöhässä optimiaikataulusta ja siksi jumitin ruuhkassa.
***
Pikku hiljaa mun mielessä alkoi vilahdella, miten kivaa olisi oikeasti olla aamuihminen. Mun salaisissa haaveissa herään aamuisin virkeänä viideltä ja keitän kaffet ja nautin rauhasta, lukisin varmaan lehteä, jos meille sellaisia tulisi. Tykkään hirveästi aamuista, mutta olen toivottoman huono heräämään aamuisin. Kiireiset aamut sitä paitsi kuormittivat mun stressitasoa ja tuntui, että aamut alkoi aina huonosti ja töissäkin olin väsynyt.
Maanantaina heräsin vahingossa vähän kuuden jälkeen. Lieneekö syynä ollut hyvin levätty sunnuntai ja runsas ulkoilu, mutta yllättäen mua ei väsyttänytkään. Hetken mietin kääntäiskö kylkeä ja jatkais unia, Päädyin kuitenkin nousemaan ylös ja kenties ekaa kertaa ikinä söin aamupalan kotona ennen aamuvuoroa, keitin kahvia ja laittauduin rauhassa ilman kiirettä. Ehdin tyhjentää tiskikoneen ja jutella Alisan kanssa ennen lähtöä. Ennenkuulumatonta!
Hämmästynyt oli myös lapseni, sillä hän kysyi "Syötkö sä aamupalan kotona? Mitä sä sitten töissä syöt aamupalaksi?" Itsekin hehkutin aamuista heräämistä eri somekanavissa niin paljon, että työkaveritkin olivat sen pistäneet merkille.
Maanantaiaamu oli yksi parhaista maanantaiaamuista ikinä. Ja nyt en liioittele! Koko päivä meni jotenkin paremmilla fiiliksillä ja oli pakko testata, onko kyse todella aikaisemmasta aamuherätyksestä vai oliko kyseessä sattuma.
Päätin jatkaa testausta seuraavana päivänä ja laitoin kellon soimaan puolituntia normaalia aiemmin (eli siis tuntia aiemmin kun yleensä olen noussut ylös.) Kun tiistaiaamuna kello soitti, tunnustelin varovasti miltä minusta tuntuu. Väsytti, mutta edellisaamuisista fiiliksistä innostuneena päätin jälleen nousta ylös ja maanantaiaamun kaltainen hidas aamu toistui. Ja KYLLÄ, tiistaikin oli päivänä parempi ja virkeämpi! Illalla huomasin, että aloin väsymään hieman normaalia aiemmin, hyvä että jaksoin kirjoittaa tämän postauksen loppuun ennen kuin siirryin sänkyyn lukemaan kirjaa.
***
Väsymyksen tunne on äärimmäisen tervetullut, sillä kuten jo aiemmin kirjoittelin tänne, mulla on ollut vaiheita jolloin en ole väsymystä iltaisin tuntenut ja siten nukahtaminen on ollut vaikeaa. Aiemmin mun nukahtaminen venyi jopa puolilleöin, mutta nyt toivon jatkossa olevani unessa jo ennen yhtätoista.
Nyt kun olen muutamia päiviä testannut tätä, olen ainakin tällä hetkellä sitä mieltä, että ehdottomasti aion yrittää jatkaa rytmini kääntämistä enemmän aamuvirkuksi. Sen yhden tunnin uhraaminen illasta ja siirtäminen aamuun vaikuttaisi sopivan mulle paremmin kuin olisin uskonutkaan. Vai onkohan musta tulossa vanha?
Oletko sä enemmän aamu- vai iltavirkku?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki kommenttia! :)