Taas on maanantai. Kuka laittoi pikakelauksen päälle joulukuuksi? Tuntuu, että juurihan kuu vasta vaihtui ja nyt on enää kaksi viikkoa jouluaattoon!
Kulunut viikonloppu oli tosiaan viimeinen työviikonloppu ennen joulua. Työviikonlopusta huolimatta päiviin mahtui paljon muutakin, pieniä hetkiä laidasta laitaan.
***
Onneksi lopulta ehdittiin viikonloppuna touhuilla montaa asiaa töistä huolimatta. Liikutuin yhtenä iltana kun Alisa ja Samuli tulivat hakemaan minua ja Alisa kertoi takapenkiltä ensimmäisenä kuinka kova ikävä oli ollut. Ja niin oli minunkin ollut.
Samalla kuuntelin mitä kaikkea he olivat päivän aikana puuhailleet. Ilahduin kun Alisa kertoi innoissaan, miten he olivat käyneet valitsemassa saman ikäiselle tytölle lahjan Joulupuu-keräystä varten. Paketoimme lahjan yhdessä huolella.
Olen tänä vuonna huomannut, miten joululahjat Alisan osalta nostavat merkitystään ja kauhulla kuunnellut sitä kilometrin pituista listaa toiveista. Haluaisin kuitenkin opettaa, etteivät lahjat ole aina itsestäänselvyys eivätkä tärkein asia.
Olemme käyneet paljon keskusteluita aiheesta ja nyt hänenkin lahjavouhotuksensa on hieman maltillisempi. Tiedän, että hän tulee taas saamaan kasan lahjoja, mutta haluaisin kasvattaa hänet ajattelemaan asiaa myös muilta kanteilta.
Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sen vaikeammaksi tuntuu vanhemmuus tulevan. Näissä lahjajutuissakin pitäisi luovia omien arvojen, lapsen toiveiden ja ympäristön paineen välillä. Tuntuu kuitenkin, että just nyt sain pienen erävoiton tässä lahja-asiassa.
Lauantaina joulusukasta tulleessa lippulapussa kehoitettiin valmistamaan herkkukaakaot ja niinhän me tehtiin! Kermavaahtoa ja vaahtokarkkeja sekaan. Aineeton kalenteri on ollut tosi kiva mun mielestä. Alisan ensimmäinen fiilis oli "siis tuleeko täältä joka aamu vaan paperia!?" Nyt kuitenkin ensimmäisen aamun hämmennys on vaihtunut iloiseen joulupuuhailuun.
Muitakin pieniä jouluisia hetkiä meillä oli. Huomasin Alisan osaavan monta joululaulua jo, niinpä päätin yrittää säestää häntä pianolla. Vaikka piano ja soittaja kaipaisivatkin hieman virittämistä, oli tuo musiikkihetki täynnä ihanaa joulufiilistä.
Vaikka olen päättänyt, että joulu tulee ilman erityistä joulusiivousta, lauantai-iltana mulle tuli hirveä tarve siivoilla keittiön laatikoita. Samulin kanssa järjestelimme muutamat laatikot ja oikeastaan siitä tuli ihan hyvä fiilis. Hyvä fiilis sen takia, että tavaroiden karsimisesta on ollut apua, kaapit eivät olleet enää niin leväällään ja pieni järjestely hoitui sukkelaan.
Lauantai oli sen verran täynnä touhua, että sunnuntai-iltana töiden jälkeen päätin pitää ihan oman lepohetken. Samuli lähti illalla vielä omiin juttuihinsa ja minä lämmitin itselleni saunan. Saunan jälkeen kello oli vasta yhdeksän, mutta päätin mennä ajoissa sänkyyn lukemaan. Nukahtaa taisin jo hyvissä ajoin ennen kymmentä ja tänä aamuna hyvien unien jälkeen heräsin virkeänä uuteen viikkoon.
Tämä viikko on vielä aika hulinaa: on iltavuoroja, elokuvia, illanviettoa ja syntymäpäiviä. Muutama joululahja puuttuu ja ne aion hankkia tällä viikolla, jotta ensi viikolla voin rauhassa aloittaa jouluvalmistelut kotona, ilman ylimääräistä kaupoissa juoksemista.
Samalla kuuntelin mitä kaikkea he olivat päivän aikana puuhailleet. Ilahduin kun Alisa kertoi innoissaan, miten he olivat käyneet valitsemassa saman ikäiselle tytölle lahjan Joulupuu-keräystä varten. Paketoimme lahjan yhdessä huolella.
Olen tänä vuonna huomannut, miten joululahjat Alisan osalta nostavat merkitystään ja kauhulla kuunnellut sitä kilometrin pituista listaa toiveista. Haluaisin kuitenkin opettaa, etteivät lahjat ole aina itsestäänselvyys eivätkä tärkein asia.
Olemme käyneet paljon keskusteluita aiheesta ja nyt hänenkin lahjavouhotuksensa on hieman maltillisempi. Tiedän, että hän tulee taas saamaan kasan lahjoja, mutta haluaisin kasvattaa hänet ajattelemaan asiaa myös muilta kanteilta.
Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sen vaikeammaksi tuntuu vanhemmuus tulevan. Näissä lahjajutuissakin pitäisi luovia omien arvojen, lapsen toiveiden ja ympäristön paineen välillä. Tuntuu kuitenkin, että just nyt sain pienen erävoiton tässä lahja-asiassa.
***
Lauantaina joulusukasta tulleessa lippulapussa kehoitettiin valmistamaan herkkukaakaot ja niinhän me tehtiin! Kermavaahtoa ja vaahtokarkkeja sekaan. Aineeton kalenteri on ollut tosi kiva mun mielestä. Alisan ensimmäinen fiilis oli "siis tuleeko täältä joka aamu vaan paperia!?" Nyt kuitenkin ensimmäisen aamun hämmennys on vaihtunut iloiseen joulupuuhailuun.
Muitakin pieniä jouluisia hetkiä meillä oli. Huomasin Alisan osaavan monta joululaulua jo, niinpä päätin yrittää säestää häntä pianolla. Vaikka piano ja soittaja kaipaisivatkin hieman virittämistä, oli tuo musiikkihetki täynnä ihanaa joulufiilistä.
Vaikka olen päättänyt, että joulu tulee ilman erityistä joulusiivousta, lauantai-iltana mulle tuli hirveä tarve siivoilla keittiön laatikoita. Samulin kanssa järjestelimme muutamat laatikot ja oikeastaan siitä tuli ihan hyvä fiilis. Hyvä fiilis sen takia, että tavaroiden karsimisesta on ollut apua, kaapit eivät olleet enää niin leväällään ja pieni järjestely hoitui sukkelaan.
Lauantai oli sen verran täynnä touhua, että sunnuntai-iltana töiden jälkeen päätin pitää ihan oman lepohetken. Samuli lähti illalla vielä omiin juttuihinsa ja minä lämmitin itselleni saunan. Saunan jälkeen kello oli vasta yhdeksän, mutta päätin mennä ajoissa sänkyyn lukemaan. Nukahtaa taisin jo hyvissä ajoin ennen kymmentä ja tänä aamuna hyvien unien jälkeen heräsin virkeänä uuteen viikkoon.
Tämä viikko on vielä aika hulinaa: on iltavuoroja, elokuvia, illanviettoa ja syntymäpäiviä. Muutama joululahja puuttuu ja ne aion hankkia tällä viikolla, jotta ensi viikolla voin rauhassa aloittaa jouluvalmistelut kotona, ilman ylimääräistä kaupoissa juoksemista.
Hyvää alkanutta viikkoa! Yritän muistaa tälläkin viikolla nauttia niistä pienistä hetkistä!
