Traumatisoin lapseni joulun

Uskokaa minua, otsikko ei ole lainkaan liioiteltu. Minä todellakin mokasin ja onnistuin traumatisoimaan lapseni joulun ainakin tänä vuonna.

Kirjoitin jo viime vuonna aihetta sivuten, vaan enpä oppinut en... Vaikka meillä ei puhuttaisi sanallakaan joulupukista ja tontuista, ne jutut kulkeutuvat kuitenkin niin telkkarista kuin päiväkodistakin. Kauhukseni Alisa oli pitkään höpötellyt joulupukista ja lahjoista, kunnes päätin piristää häntä kertomalla, että hän olisi menossa mummin kanssa joulutapahtumaan, jossa näkisi joulupukin. Ajattelin tämän olevan kiva asia, kunnes huuli väpättäen ja silmät kostuen Alisa sanoi, ettei saisi jouluna lahjoja, koska Tatu ja Patu rikkoivat joulupukin. En tiedä miten kolmevuotias olikin moisen jutun keksinyt, toki meillä on katsottu Tatu ja Patu Kanelia kainaloon -elokuvaa. Sydämeni särkyi paristi ja kerroin, että totta kai hän saa lahjoja, ei joulupukki niitä lahjoja tuo. Sanokaa mitä sanotte, pilasin lapseltani kenties osan jouluiloa, mutta uskokaa mua, se mitä seuraavaksi tapahtui, todisti sen kyllä ihan oikeaksi ratkaisuksi.

***

Öinen hiippari

Olen aikaisemmin puhunut, että meillä on käytössämme joulusukka, vähän kuin  joulukalenterina. Tämän joulupukkiepisodin jälkeen päätin ilahduttaa (??) Alisaa ja salamyhkäisesti kysyin, että mitäköhän se tonttu ensi yönä tuo joulusukkaan.. Ihanaa jouluntaikaa ajattelin minä! Hetkeä myöhemmin:

Alisa: Haluaisin tulla äidin ja isin sänkyyn nukkumaan.

Minä: ?? Miksi?

Alisa: En pidä siitä, että tonttu hiippailee täällä öisin.

Olen saanut katua tuota lipsahdustani niin monta kertaa. Yksi lipsahdus on vaatinut hurjasti vakuuttelua kumoutuakseen. Lopulta sain homman edes jotenkin kuosiin sillä, että kerroin tarkoittaneeni äiti- ja iskä-tonttua. Kuitenkin joulusukka sai siirtyä meidän makuuhuoneen ovenkahvaan ja lastenhuoneen ovi toivotaan suljettavan heti nukkumaan mennessä.

***

Kyllä, mulla on edelleen vähän paha mieli asiasta. Mä olin ajatellut olevani tosi varovainen koko joulujutun kanssa ja sitten mokaan näin. Mutta olihan tämä ihan hyvä opetus. Onko ihme, että nurkissa hiippailevat tontut saattaa vaikuttaa vähän pelottavilta, eikä lainkaan taianomaisilta. Onneksi tilanne on jo hieman rauhoittunut, mutta kaikenlaiset tonttujutut sekä kiltit ja tuhmat lapset jääköön meidän perheestä pois.

Onko teillä ikinä tonttujutut yms. aiheuttaneet enemmän pelkoa kuin iloa? 

Miten teillä on tilanne ratkaistu?

PS. Kuvat ei tällä kertaa ole tonttukuvia, vaan itsenäisyyspäivältä kun kävimme Turun linnassa katsomassa sinne järjestettyä valoshowta, jossa kyllä oli taianomainen tunnelma.