Islannin pahin pettymys

Voiko Islannissa pettyä johonkin? Edellisessä Islannin reissupostauksessa vihjailinkin jo yhdestä isommasta pettymyksestä Islannin reissulla ja tässä se nyt tulee...

Sateisen päivän päätteeksi lähdimme vielä ajamaan kohti Haifossin vesiputousta, josta olin kuullut niin paljon kehuja ja nähnyt upeita kuvia. Olin kuullut, että reitin viimeinen pätkä on vähän huonompaa tietä, mutta reitti olisi selvitettävissä ilman nelivetoa. Meillähän oli siis menopelinä alla näkyvä pieni Pösö, joka ei ollut nelivetoa nähnytkään.

Pääsimme ihan kivasti siihen saakka kunnes käännyttiin viimeiselle hiekkatielle. Navigaattorin näyttäessä seitsemää kilometriä, ajattelin että eihän tämä nyt niin paha ollut, mutta olin aika väärässä. Tie vaan paheni ja paheni: monttuja, kuoppia, kiviä... Etenimme noin 5km tunnissa tuntivauhtia ja tosiaan sen seitsemän kilometrin suorittamiseen meni yli tunti ja pelkäsin koko ajan että auto menee rikki... Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt kääntyä, tai no tie oli niin kapea, että peruuttaminen olisi ollut ainoa vaihtoehto. Ikävä kyllä, kaunis putous painoi takaraivossa ja jatkoimme matkaa. Muutamia autoja tuli välillä myös vastaan, joten vaikka tie tuntui olevan ihan keskellä ei mitään, uskoimme, että tämä kuitenkin on oikea tie.

Kun matkaa oli jäljellä enää joitain satoja metrejä ja tien varressa oli pieni levennys, päätin että nyt saa kivien ja kuoppien väistely riittää ja kävelemme loppumatkan. Päivän teemaanhan kuului vesisade ja luonnollisesti siinä kohtaa kun astuimme autosta ulos alkoi kunnon rankkasade. Sadeviitat niskaan ja putousta kohti.

Hieman siinä ihmettelin, minkä takia parkissa seisoo yksi auto ja pariskunta siellä sisällä. Hetken päästä sekin selvisi. Kävelimme paikkaan, missä oli kyltti putouksesta ja tähyilimme kallion toiselle puolelle, siis noin viidenkymmenen metrin päähän, siihen missä putouksen piti olla. Kovassa tuulessa pilvet ohenivat sen verran, että tosiaan ohikiitävän sekunnin ajan näimme jotakin putouksen tapaista. Siinä hetkessä ymmärsin, minkä olin jättänyt täysin huomioimatta. En ollut missään kohtaa tullut ajatelleeksi, että pilvet olisivat niin alhaalla ja niin tiheät ettei me mitään putousta nähtäisi. 

Tähän kohtaan voitte kuvitella tuhannen kirosanaa.......

Siinä mielentilassa ei paljoa kiinnostanut jäädä odottelemaan, josko ne pilvet siitä väistyisi. Minä haluasin vaan mahdollisimman pian pois sen putouksen luota. Mutta ihan yhtä kauan meni paluumatkaankin kuin tullessakin... Minä olin autossa kuin myrskynmerkki, harmitti ja nolotti että olin raahannut perheeni keskelle ei mitään, katsomaan näkymätöntä putousta! 

Samuli lohdutti ja nauroi koko paluumatkan, häntä ei kuulemma haitannut turha reissumme. Ei siitä reissusta ilman Samulia olisi selvittykään, sillä hänen hermonsa kestivät sen matelun ja kiemurelun, emmekä osuneet yhteenkään kiveen eikä vuokra-autoon tullut osuman osumaa. Uskokaa minua, tie oli pahin koskaan näkemäni, vaikka olenkin maalla kasvanut ja jos jonkinnäköistä hiekkatietä nähnyt. Välillä oli pakko pysähtyä heittämään isoimmat kivet pois tieltä.

Haifossin kauneus jäi meiltä kokematta, mutta kokemus se oli tämäkin. Jälkeepäin voin jo ehkä vähän naurahtaa reissulle ja onhan siitä jo kerrottu monesti eteenpäinkin. Kun joskus palaamme Islantiin, vuokraamme taatusti nelivedon ja ehkä tuolloin selkeämmällä kelillä piipahdamme Haifossilla uudelleen. 

Ja ei, tältä reissulta minulla ei ole kuvan kuvaa. :D

Mitä 4 vuotias harrastaa - syksyn harrastusvalinnat tehty

Vaikka kesähelteitä eletään ihan täysillä, hiljalleen on pakko kääntää ajatuksia myös syksyyn. Harrastuspaikat täyttyvät yleensä nopeasti ja jos mielii syksyllä harrastaa jotain, pitää paikka varata usein etukäteen.

Meidän kohta 4-vuotias on tähän mennessä harrastanut jumppaa ja uintia. Olemme yhdessä valikoineet aina jonkun harrastuksen kevääksi tai syksyksi. Tänä syksynä Alisa osallistuu ensimmäistä kertaa kahteen eri harrastukseen. Alisa käy kuitenkin päiväkodissa ja vietämme muuten aika aktiivista elämää, joten en halua täyttää iltoja vielä harrastuksista näin pienellä, vaikka ehdottomasti olen sitä mieltä, että harrastukset on hyvä juttu.

Itse yritän kannustaa Alisaa erilaisten harrastusten pariin. Aikoinaan aloitimme blogiyhteistyön merkeissä GoKidsGo -tunnit, missä kävimmekin sitten yhteistyön jälkeenkin. Nyt viime keväänä kävimme uimakoulussa, koska uimataito on mielestäni erittäin tärkeä juttu ja koin uimakoulun meille parhaaksi vaihtoehdoksi. Alisa kehittyi parissa kuukaudessa todella hyvin ja luulen, että kohta hän oppii uimaan jo ilman kellukeitakin, etenkin kun olemme päässeet tänä kesänä harjoittamaan taitoja (muuallakin kuin tuossa kuvan altaassa ;D). Tämän takia jatkamme syksyllä uimakoulua parin kuukauden ajan. Ensin suunnittelemani uintiryhmä ehti täyttyä, kun unohdin koko ilmottautumisen, mutta onneksi löysin toisen sopivan ryhmän.

***

Toista harrastusta mietimmekin sitten yhdessä. Alisan toiveena olisi ollut jalkapallo, mutta en löytänyt syksyllä alkavaa näin pienille tarkoitettua jalkapallokerhoa mistään. Yritin etsiä mitä tahansa pallokerhoa, mutta ilmeisesti ne alkavat vasta viisivuotiaasta ylöspäin. Jos sulla on parempaa tietoa Turun alueen jalkapalloilusta näin pienelle niin vinkkaa!

Alisa on aina tykännyt musiikista ja tanssista. Nyt kohdalle osui tanssikerho, missä tarkoituksena on liikkua tanssin keinoin, ei siis varsinaisesti mikään tanssikoulu. Alisa innostui siitä heti ja niin ilmoitin hänet myös tänne. Tanssikerhoon Alisa menee myös ilman aikuista, joten nyt tulee ensimmäistä kertaa opeteltua myös sellaista. Uskon kuitenkin, että Alisa pärjää hyvin ja vanhempien on toki suositeltavaa pysyä tunnin ajan salin ulkopuolella, jos se hätä vaikka pienellä iskee kesken tunnin.

Tällä hetkellä Alisan harrastukset ovat aika liikuntapainotteisia, mutta tanssissa toki mukana on myös musiikki. Olen itse soittanut pianoa monta vuotta ja saimme juuri meille kotiin minun vanhan pianon ja olen ajatellut, että voisin Alisan kiinnostuksen mukaan vähän opettaa hänelle soiton alkeita. Tosin Alisa tuntuu olevan pappansa ja setänsä jalanjäljissä enemmän kiinnostunut rumpujen soitosta kuin pianosta. Muita Alisan ehdottamia soittimia ovat tähän mennessä olleet triangeli ja nokkahuilu, jostain syystä en kuitenkaan ole vielä lämmennyt näille ideoille. ;)

***

Neljävuotias on tosiaan vielä aika pieni, eikä harrastukset ole pakollisia, päiväkotielämä on jo itsessään aika aktiivista. Siksi onkin hyvä, että nämä meidän harrastukset ovat sellaisia muutaman kuukauden juttuja, eivätkä kestä koko syksyä. Yritän tarjota Alisalle monipuolisesti erilaisia harrastuskokemuksia,  joista hän voi sitten joskus ehkä valita sen hänen juttunsa. En erityisesti toivo, että Alisa haluaisi aloittaa minkään tavoitteellisen harrastamisen, mutta toki jos hän joskus siihen päätyisi, niin tietysti se olisi ok.

Totta kai oman harrastuksen kautta olen miettinyt, kiinnostuuko Alisakin moottoriurheilusta. Tällä hetkellä vauhti ja autot ovat Alisaa kiehtovia ja toki meillä on Samulin kanssa käynyt mielessä, pitäisikö Alisaa kannustaa esimerkiksi kartingin pariin. Toistaiseksi emme ole tehneet asian eteen mitään, mutta mietintä sen osalta jatkuu.

Tässä kohtaa kokisin harrastukset enemmän sosiaalisina ja innostavina juttuina. Harrastushetket on ainakin meillä olleet sellaisia, että niitä odotetaan monta päivää etukäteen ja toivon, että sama meininki jatkuu tänäkin syksynä.

Harrastetaanko teillä jotain? :)

Vesibussilla Ruissaloon - lähimatkailua parhaimmillaan

Joskus on kiva hypätä vaan bussiin ja lähimatkailla. Ei sen aina tarvitse olla niin kovin kaukana kotoa, upeita paikkoja löytyy monesti ihan kulman takaa. Itse kun tulee usein vain hurautettua autolla paikasta toiseen, jää monta juttua näkemättä! Viime päivinä olen hieman miettinyt ja katsellut Turkua turistin silmin, koska äitini on uusi kaupungissa ja myös molemmat siskoni ovat käyneet täällä vierailulla. Turku - Suomen parhaita kesäkaupunkeja tarjoaa kyllä huiput puitteet kesäpäivän viettoon. Yksi kiva kesäpuuha on hypätä Turun keskustasta Martinsillan kupeesta vesibussiin ja seilailla rauhaksiin Ruissalon kansanpuistoon.

Tämä on toinen kesä kun vesibussilla pääsee Ruissaloon. Vesibussireitti kuuluu Turun joukkoliikenteeseen eli Föliin. Tavallinen bussikortti tai 3 euron kertalippu kelpaa siis vesillekin. Mun mielestä tuo 3 euron hinta on ihan älyttömän vähän siihen nähden, että sillä saa 45 minuutin risteilyn Aurajoelta Ruissaloon. Tämän on tajunnut kyllä moni muukin, sillä kun hyppäsimme vesibussiin se tuli aivan täyteen ja kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet kyytiin. Kannattaa siis olla todellakin ajoissa ja hypätä kyytiin heti Martinsillalta. Vesibusseja menee 45 minuutin välein, eli ei kovin usein!

Musta tuo vesibussireitti on tosi huikea juttu! Samalla näkee Turkua vähän eri perspektiivistä, kuin mihin ainakaan itse olen tottunut. Vesibusseilu sopii myös näihin hellepäiviin, sillä vesillä kävi sopiva tuulenvire.

Ruissalon rannoilla oli näin hellepäivänä runsaasti porukkaa ja mekin hetken vilvoittelimme rantavedessä kahlaten. Joku kerta olisi kiva ottaa eväät mukaan ja viettää oikein kunnon rantsupäivää.

Paluu kaupunkiin onnistuu joko tavallisella bussilla tai sitten sillä vesibussilla jos se osuu kohdalle oikeaan aikaan. Tavallisessakin bussissa on muuten näillä keleillä kiva matkustaa, koska ilmastointi on <3

Käykää ihmeessä testaamassa niin turkulaiset kuin turistitkin! Samalla haastan teidät kaikki loppukesän aikana tekemään ainakin yhden lähimatkan johonkin kivaan paikkaan! :)

Islanti road trip: Golden Circle eli Kultainen kierros

Toinen varsinainen matkapäivä starttasi harmaana ja sateisena. Road tripin ensimmäinen päivä oltiin siis tosiaan saatu nauttia ihan poikkeuksellisen ihanasta säästä. Pakkasimme taas heti aamusta kaikki laukut autoon, koska seuraava yö oli tarkoitus viettää maaseudulla. Päivän ohjelmassa meillä oli Islannin kuuluisin turistikierros Golden Circle eli Kultainen kierros.

Olimme lisänneet kolmen päänähtävyyden lisäksi muutaman oman nähtävyyden lisää. Koska Kultainen kierros mainittiin kaikissa oppaissa ja kirjoituksissa turistikierroksena ja siksi se ei ehkä kuulostanut alunperinkään reissun kiinnostavimmalta osuudelta. Kultainen kierros on kuitenkin tosi näppärä päiväretki Reykjavikista ja sieltä löytyy monta ihan näkemisen arvoista juttua. Kurjan sään ja muutaman vastoinkäymisen takia tämä päivä ei ollut mielestäni siis reissun parasta antia.

Aloitimme oman kierroksemme ajelemalla Þingvellirin kansallispuiston ohi. vaikka Þingvellir onkin Islannin historian kannalta varsin merkittävä paikka, sillä se on toiminut aikanaan viikinkien parlamenttipaikkana. Lisäksi alue on geologisesti mielenkiintoinen, koska siellä voi kävellä Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen välissä. Skippasimme kuitenkin kohteeseen tarkemmin tutustumisen, koska satoi kaatamalla ja olin lukenut, että etenkään sadekelillä se ei ole kovin vaikuttava kokemus. 

Seuraavaksi suuntasimme päänähtävyyksien ulkopuolelle jäävälle Kerið -kraaterijärvelle. Punertava hiekka ja syvän turkoosi vesi oli sateellakin varsin kaunis näky. Harmi, että sade oli vain yltynyt entuudestaan ja käynti jäi tästä syystä varsin lyhyehköksi. Samoin valokuvat ovat ihan surkeita. Tänne oli muutaman euron sisäänpääsymaksu, mikä oli sinänsä varsin poikkeuksellista, sillä lähes kaikki Islannin nähtävyydet olivat ilmaisia.

Kraaterijärveltä tarkoituksemme oli ajella katsomaan Bruarfoss -vesiputousta ja pääsimmekin kartan mukaan varsin lähelle määränpäätä, mutta alueelle oli tehty jonkinlainen mökkikylä ja tiet olivat ihan eri paikoissa kuin googlamapsissa ja koskaan emme löytäneet perille! Jälkeenpäin luin, että monilla muillakin oli ollut hankaluuksia löytää perille. Reissulla näki niin paljon vesiputouksia, että luovutimme Bruarfossin kohdalla ja lähdimme etenemään kohti Haukadalurin aluetta.

Haukadalur on geoterminen alue, jossa myös Geysir sijaitsee. Geysir on alunperin ollut Islannin kuuluisimman kuuman lähteen nimi, mutta nykyään geysir taitaa olla yleisnimitys näille purkautuville kuumille lähteille. Varsinainen alkuperäinen Geysir ei enää ole aktiivinen, eli se ei enää purkaudu vettä suihkuten. Se varsinainen nähtävyys tällä alueella onkin nimeltään Stokkur, joka purkautuu noin 5-7 minuutin välein ja on oikeasti todella kiva nähtävyys.

Haukadalur on ylipäätään varsin jännittävä näky, sillä sateisenakin päivänä sen kauniit värit tulivat upeasti esille. Maasta nouseva höyry, syvä vihreä ja kauniit kukat olivat todella kaunista katsottavaa. Alue on täynnä eri kokoisia kuumia lähteitä ja siellä haisee jännältä. Tämä oli meidän mielestä päivän kiinnostavin paikka ja vietimmekin siellä eniten aikaa. Seurasimme jännittyneenä Stokkurin purkautumista ja nautimme ulkoilusta, sillä hetkellä kun ei onneksi enää satanut kaatamalla. Alueelta löytyy myös ravintoloita ja muita palveluita, mutta niitä emme vessaa lukuunottamatta käyttäneet.

Seuraavana listallamme oli viimeinen kierroksen päänähtävyyksistä eli suuri ja vaikuttava Gullfoss. Näimme Islannin reissulla kymmeniä vesiputouksia ja Gullfoss oli toki suuri ja vaikuttava, mutta se on samalla myös Islannin suosituin vesiputous ja vesisateesta huolimatta ihmismäärä oli hurja. Ihmisiä vieri vieressä kamerat tanassa ja selfiekepit ilmassa ehkä hieman latisti omia fiiliksiäni paikasta. Alisa alkoi tässä kohtaa olla myös hieman väsynyt joten en lähtenyt kiertämään putousta pidemmälle, toisin kuin Samuli. Jälkikäteen tätä hieman harmittelin, kun katselin Samulin ottamia kännykkäkuvia, ne nimittäin olivat paljon hienompia kuin omat kuvani kamerassa. Joten suosittelen tänne matkaavia menemään ihan putouksen lähelle, eikä jäämään alueen alkupäähän kuten minä tyhmänä tein.

Gullfossin jälkeen olimme tehneet kierroksen, mutta koska huonon kelin takia olimme aika paljon aikataulua edellä, meille jäi aikaa miettiä ylimääräisiä nähtävyyksiä. Yhdeksi vaihtoehdoksi olin edellisenä iltana pikaisesti löytänyt Hrunalaug nimisen paikan, josta löytyisi yksi kuuma uintipaikka. Kyseisestä paikasta löytyi kuitenkin aika vähän tietoa ja sekin vähä oli hyvin ristiriitaista, joten päätimme jättää sen väliin. Lisäksi sade oli jälleen yltynyt.

Toisena vaihtoehtona oli hieman kauempana sijaitseva Haifoss -vesiputous, josta olin nähnyt todella upeita kuvia. Päätimme siis lähteä sinne. Harmi vaan, että homma meni niin pahasti persiilleen, että siitä mun täytyy kertoa ihan omassa postauksessa ja jätän teidät jännittyneenä odottamaan sitä.

***

Lopulta päädyimme lähtemään kohti seuraavan yön majapaikkaa, joka oli kaikeksi onneksi erittäin ihana paikka. Idyllinen majatalo keskellä ei mitään, oli juuri sitä mitä siinä hetkessä tarvitsin, koska totta puhuakseni päivä oli muuten ollut hieman pettymys. Totta kai olimme nähneet taas monta siistiä paikkaa, mutta kohdanneet myös vastoinkäymisiä ja kurjaa säätä, joten fiilis ei ollut edellisen päivän kaltainen. Oli ehkä pieni virhe lähteä sinne Snæfellsnesin niemimaalle heti ensimmäisenä päivänä, sillä se oli niin upea paikka.

Kyllä Kultainen kierros kannattaa jo ihan Haukadalurin alueen takia kiertää, etenkin jos ei ole aikaa koko saarta kiertää. Upeinta Islantia kierros ei ole, mutta monta kivaa nähtävyyttä reitille mahtuu. Vaikka olimme henkisesti varautuneet huonoon säähän ja meillä oli ok varusteet, rankkasade kuitenkin latisti tunnelmaa. Sateeseen kannattaa siis oikeasti varautua ja varata vaihtovaatteita. Meillä onneksi oli vaihtovaatteita hyvin mukana sekä sadeviitat. Lisäksi meidän kaikkien takit olivat sellaiset, että ne kuivuivat autossa nopeasti eli märissä vaatteissa emme onneksi joutuneet olemaan.

Majatalomme sijaitsi lähellä Selfoss nimistä kylää ja iltaa kohden fiilikseni päivästä alkoi kyllä parantua. Kirkkaalla säällä huoneemme ikkunasta olisi voinut nähdä Hekla tulivuoren, mutta tällä kertaa katselin vain sadetta ja upeaa vihreyttä. Täällä olisin voinut olla pidempäänkin!

Lapsivapaa viikko - miten käytettiin se?

Kuten ehkä muistatte, palattiin juuri Samulin kanssa molemmat töihin kesäloman jälkeen. Alisalla loma kuitenkin vielä jatkuu ja viime viikolla Alisa viettikin meidän työviikon äitini kanssa. Koska vanhempani muuttivat viikonloppuna tänne, oli viime viikolla paljon pakkaus- ja muuttopuuhia, joten päätimme, että Alisa on vanhempieni luona koko arkiviikon.

Ollaan tosi onnekkaita, että Alisa on niin läheinen isovanhempien kanssa, että tällaiset kyläilyt onnistuu. Tämä olikin ehkä viimeinen pitkä yökyläily hetkeen, koska vanhempani muuttivat nyt vain kymmenen minuutin ajomatkan päähän. Alisa kävi äitini kanssa puolivälissä viikkoa meillä kotona, joten ihan koko viikkoa ei vietetty erossa. Ikävä kuitenkin ehti tulla kaikille moneen kertaan. Onneksi kaikki meni kuitenkin kivasti ja niin Alisalla kuin meilläkin oli tosi kiva viikko.

***

Vietimme oikeastaan koko kesäloman yhdessä perheenä, joten nyt meille tarjoutui mahdollisuus viettää lapsivapaita iltoja ja tehdä juttuja joita ei  ehkä niin usein lapsiperhearjessa ehdi touhuta. Vaikka meillä oli ihana yhteinen loma perheen kesken, oli kiva viettää välillä aikaa myös aikuisten kesken. Vaikka Alisa on tärkein asia maailmassa ja rakastan meidän perhearkea, valehtelisin jos sanoisin etten koskaan kaipaa aikaa aikuisten kesken. Mun mielestä se on kuitenkin normaalia, eikä siitä pitäisi tuntea huonoa omatuntoa.

Itse halusin siis ottaa vapaasta irti mahdollisimman paljon ja viikolla tulikin käytyä esimerkiksi uimassa myöhään iltaisin. En ole moneen vuoteen uskaltautunut uimaan Suomessa, mutta helteet saivat minutkin pulahtamaan ja nyt olemme käyneet jo useamman kerran uimassa. Kävimme iltaisin uimassa ihan kahdestaan sekä kavereiden kanssa. Löydettiin meidän läheltä kiva uimapaikka, jossa on todella lämmintä vettä ja ollaan nyt ehditty Alisankin kanssa käymään siellä. Uinti tekee olon ihanan raikkaaksi ja myös uni maistui sen jälkeen paremmin. Itse en tykkää makoilla rannalla tuntikausia, joten pieni iltauinti sopii itselleni parhaiten.

Helteiset päivät oli toisaalta kiva viettää töissä, siellä nimittäin on niin hyvä ilmastointi, että välillä myös pitkähihainen oli tarpeen. Iltaisin kun lämpötila laski, oli kiva lähteä vielä lenkille yksin. Myöhään illalla kaupunki oli hiljainen ja kesäilta sopivan lämmin. Hyvä musiikki kuulokkeista ja tuntui kun olisin melkein voinut tanssia yksinäni, oli niin hyvä fiilis!

Yhtenä iltana sain Samulin suostuteltua kanssani teatteriin ja kävimme katsomassa Linnateatterin Linnanneidot ja nauroimme melkein koko esityksen ajan! Oli kiva ilta ja onneksi onnistuimme valitsemaan molempia miellyttävän esityksen, ehkä saan Samulin toistekin kanssani teatteriin.

Vanhempieni muuttopuuhat ovat aiheuttaneet sen, että olen jonkin verran hamstrannut heiltä yli jäävää tavaraa meille. Heiltä tuli myös muutamia uusia huonekaluja meille ja niille piti tietysti tehdä tilaa. Yhden illan käytimmekin tavaroiden siirtelyyn ja Alisankin huone sai hieman uutta ilmettä. Äidilläni on ollut aina paljon kirjoja ja osa lastenkirjoista siirtyi meille, joten päädyimme hakemaan Alisalle Ikeasta uuden kirjahyllyn. Uuteen hyllyyn mahtui kivasti kaikki kirjat ja lisäksi sen laatikot piilottavat kasan leluja. Tavaroiden uudelleenjärjestely lisäsi myös lastenhuoneen tilan tuntua. Pienet onnistuneet muutokset kotona on huippuja, sillä sen jälkeen koti tuntuu taas entistä mieleisemmältä.

***

Viikonlopuksi saimmekin Alisan takaisin kotiin ja olemme auttaneet vanhempiani muuttopuuhissa, käyneet uimassa ja puuhailleet ulkona. Kahdenkeskisen arkiviikon jälkeen perheviikonloppu tuntui hyvältä. Vietimme aikaa vanhempieni uudessa kodissa ja hassua miten sitä nauttii sellaisestakin, että voin juoda iltateen heillä ja sen jälkeen vain kipaista kotiin. Kaikkiaan olen tosi onnellinen heidän muutostaan tänne. Tällä viikolla meillä on ihan uudenlainen tilanne, sillä Alisa lomailee tälläkin viikolla isovanhempien kanssa, mutta siten että vien hänet aamulla vanhemmilleni ja haen iltapäivällä töiden jälkeen, tuntuu niin oudolta! 

Kaikki on just nyt niin bueno. Olen elänyt täysillä joka päivä, niin täysillä, että tää blogi siitä vähän kärsii. :D Mutta, ehkäpä tekin nautitte näistä superhelteistä ja ihanasta kesästä, ettette ehdi kaivata mun höpötyksiä, ainakin toivon niin. <3 Kohta palataan normirytmiin.

Kiitos loma, olit upea!

Niin vaan neljä viikkoa meni ja tänään on aika palata takaisin töihin. Loma tuntui ihanan pitkältä ja rentouttavalta. Olen täysin unohtanut kaikki työjutut ja ensimmäinen viikko meneekin varmasti palautellessa asioita mieleen.

Mitä lomalla tehtiinkään?

Meidän lomajuttuja olettekin päässeet jo vähän kurkistamaan, mutta tässä pieni tiivistelmä. Loma starttasi Islannin reissulla ja sieltä jäi monta upeaa muistoa, jotka hiljalleen tipauttelen tänne blogiinkin.

Islanti oli sykähdyttävä ja mieleenpainuva, reissua tulee edelleen muisteltua paljon ja vähän jopa haikailtua takaisin. Tiedän, että tulemme sinne vielä palaamaan, näin tuntuu käyvän aika monelle Islannissa vierailevalle. Siinä maassa on vain jotain joka vetää puoleensa.

Kotimaassakin on matkailtu niin Porissa, Porvoossa, Lappeenrannassa, Turun saaristossa kuin Lapissakin. Aika monta Suomen kaupunkia käytiin läpi ja täytyy todeta, että kyllä täältä kotimaastakin löytyy niin paljon kauniita paikkoja. On istuttu paljon autossa, mutta siihen meidän perhe on tottunut jo ennestään. Toki, kyllä takapenkiltä välillä kuuluu se "koska ollaan perillä?" -narina, mutta kaikenkaikkiaan reissut meni todella hyvin ja myös niistä ajomatkoista tuli nautittua.

Runsaasta reissailusta huolimatta ollaan ehditty viettää aikaa myös kotona oman perheen kesken, sekä molempien meidän perheiden kanssa. Oli ihanaa välillä ihan vaan olla tekemättä mitään sen suurempaa. Loma oli sopivassa suhteessa aktiviteetteja ja rentoilua, hyvä niin.

Kyllä, loma kiristi välillä myös hermoja. Joskus jos olisi halunnut hetkeksi istahtaa ja vaikka juoda kahvia, saattoi Alisalla tulla pakottava tarve leikkiä juuri sillä hetkellä juuri minun kanssani. Välillä hetken toivoin salaa, että alkaisipa päiväkoti pian, tuttua? ;D 

Itsestäni ainakin tuntuu ihan kivalta tänään mennä töihin ja toivon ettei mitään lomalta paluu -masennusta tulekaan. Alisakin odottaa jo päiväkotiin paluuta, vaikka mielellään hän viettää nämä viimeiset lomaviikot vielä isovanhempien kanssa. On oikeastaan ihan hyväkin, ettei normaali arki ala heti kerralla vaan totuttelemme arkeen ensin meidän töihinpaluun myötä ja vasta sen jälkeen päiväkotielämä jatkuu hiljalleen. 

Vielä ei ole aika kuitenkaan kääntää ajatuksia syksyyn, vaikka syksyn harrastusaikataulut juuri kolahtivatkin sähköpostiini. Kesä on kuitenkin vasta puolivälissä ja kesä jatkuu näin loman jälkeenkin. Yritän kääntää omaa ajatusmaailmaani myös siihen suuntaan, että nauttisin edelleen kesästä, vaikka työt jatkuu samalla.

Loma on palauttanut monta juttua taas raiteilleen. Loman jälkeen olen pirteämpi, levänneempi ja energisempi kuin aikoihin, vaikka olen eilenkin istunut kellon ympäri autossa ja ollut kotona vasta yöllä. Pari(kymmentä) kertaa takapenkiltäkin kuului se tuttu "koska ollaan perillä?" Raskaasta Lapin reissusta huolimatta hymyilen tänään. Kiitos loma, olit upea!

Kannattaako Poriin matkustaa?

Mikä hitto niitä porilaisia vaivaa?

Tätä asiaa lähdimme yhtenä päivänä selvittämään.

Tosiasiassa Pori päätyi päiväreissumme kohteeksi, kun paras ystäväni sai sieltä kesäksi töitä ja halusin mennä häntä sinne tapaamaan. Päätimme samalla yhdistää meille vähän tuntemattomampaan kaupunkiin tutustumisen.

Kummallista, että olemme molemmat kasvaneet noin 150 kilometrin päässä Porista, mutta emme siltikään ole juuri kaupunkiin tutustuneet koskaan sen paremmin. Meillä ei oikeastaan ollut juuri odotuksia Poriin liittyen, sillä meillä ei ollut mikäänlaista mielikuvaa kaupungista. Pikaisella Googlen vilkaisulla ja ystäväni vinkellä löysimme muutamia kiinnostavia vierailukohteita reissulle. Kannattaako Poriin siis matkustaa ja missä siellä ehkä kannattaisi käydä?

Yyteri

No joo, Yyteri on varmasi jokaiselle suomalaiselle ainakin nimenä tuttu. Itse muistelen joskus ala-asteella ohimennen käyneeni kyseisellä rannalla, mutta sen suurempia mielikuvia itsellänikään ei ollut.

Jätimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään rannalle. Päivä oli suht aurinkoinen, mutta lämmintä oli vain noin parikymmentä astetta. Olin varautunut uimakamppeilla Alisaa ajatellen, mutta lopulta emme uskaltautuneet veteen, vaikka siellä muutamia rohkeita uiskentelikin.

Olihan ranta ja sen hiekkadyynit upeat näin Suomen mittakaavalla. Rannalla oli mukava kävellä ja nauttia meri-ilmasta. Rannalla on myös kiva leikkipaikka lapsille. Rannalla olisi ollut kahviloita ja muita, mutta meillä oli omat kahvit matkassa ja kyllähän nekin hyvältä maistuivat rannalla.

Takaisin päin kävelimme dyynien välissä ja siellä oli jopa ihan kuuma, kun ei tuullut yhtään! Eli tuulisenakin päivänä Yyteriin kannattaa lähteä, mutta tuolloin suosittelen leiriytymistä dyynien väliin tuulensuojaan!

Kirjurinluoto

Ystäväni suosituksesta suuntasimme Kirjurinluodolle, siellä olisi kuulemma ihan hyvät leikkialueet lapsille ja näin tosiaan oli! Täältä löytyi todella monipuolisesti leikkialueita lapsille ja kohteena se oli myös todella suosittu. Vaikka paikalla oli paljon lapsiperheitä, pääsimme sujuvasti kaikkiin mihin halusimmekin.

Pelle Hermannin -puistossa on perinteisten liukumäkien ja keinujen lisäksi muun muassa eläimiä, nukketeatteria ja aivan mahtava liikennepuisto. Liikennepuisto on todella suosittu ja sinne kannattaa käydä varaamassa vuoro heti kun saapuu puistoon. Liikennepuistoon voi varata puolentunnin vuoron kerrallaan. Liikennepuistossa on kahden kokoisia kulkupelejä ja niistäkin pystyy penkkiä siirtämään. Meidän vähän vajaa 4-vuotias noin metrin mittainen ipana ylettyi hyvin polkemaan pienempää kulkupeliä.

Alisa tykkäsi ihan hirveästi liikennepuistosta ja meidän aikuisten opastuksella homma sujuikin ihan hyvin. Puistossa on myös isompia ja hieman vauhdikkaampia lapsia, joten heitä piti välillä vähän varoa, mutta muuten kaikki sujui todella kivasti. 

Kirjurinluoto oli todella kaunis paikka ja todellakin hyvät puitteet leikkimiseen, täällä viihtyisi vaikka koko päivän. Suosittelen ehdottomasti lapsiperheille Pelle Hermannin -puistoa, joka kaiken lisäksi on ilmainen.

Söimme Kirjurinluodolla myös lounaseväämme, ennen kuin lähdimme kohti keskustaa odottelemaan jokirantaan, että ystäväni pääsi töistä. Olin todella yllättynyt, miten kaunis kaupunki Pori on puutaloineen ja kaupungin läpi virtaavine jokineen. Jotenkin mulle tuli mieleen sellainen Turun ja Tampereen risteytys!

Reposaari

Lähdimme ajelemaan kohti Reposaarta, joka osoittautui hauskaksi pieneksi saareksi Porin edustalla. Hassu pikkusaari oli hetkessä ajettu läpi ja päätimme pysähtyä jäätelölle, sekä tutkimaan satamaa. 

Reposaari on suloinen puutaloineen ja satamineen. Saarella vallitsee hyvin rauhallinen ja idyllinen fiilis kantakaupunkiin verrattuna. Olisi kiva omistaa Reposaaresta kesähuvila ja viettää siellä kauniita kesäpäiviä.

Reposaaresta suuntasimme vielä Kallon saarelle, missä meidän piti katsastaa Kallon majakka, mutta se sattui juuri tällä hetkellä olemaan remontissa. Ihailimme siis hetken kauniita kallioita ja hiljalleen laskevaa aurinkoa. Kallossa olisi ollut myös söpö kesäkahvila, jossa kannattaa poiketa kahvilla ja tänne eksyy.

***

Loppukaneettina todettakoon, että Pori pääsi yllättämään positiivisesti ja sopii oikein hyvin lapsiperheen matkakohteeksi kotimaassa. Etenkin nyt kun Porissa on myös asuntomessut, kannattaa kaupungissa ehdottomasti piipahtaa. Vastoin odotuksia, myös porilaiset osottautuivat oikein hyviksi tyypeiksi! ;)

Just nää päivät!

Viimeisissä postauksissa olen paljon hehkuttanut meidän kesäreissuja, mutta nyt ajattelin kirjoittaa vähän niistä toisenlaisista päivistä, jotka ovat aivan yhtä ihania. Ei onnistunut kesä vaadi pelkkää reissaamista, vaikka blogista onkin sen kuvan viime aikoina voinut saada. Nämä ihan tavalliset lomapäivät jäävät välillä vähän varjoon. Tavallisista lomapäivistä tulee harvemmin kirjoitettua, vaikka yhtälailla ihania kesämuistoja kertyy näistäkin päivistä.

***

Reissujen välillä on kiva viettää ihan tavallisia päiviä. Tavallisena lomapäivänä pyöräillään yhdessä kauppaan, ihmetellään tienvierustan kukkia ja tuoksutellaan miltä kesä tuoksuu. Nautitaan aamukahvista ja ehkä pulahdetaan terassilla uima-altaaseen. Tavallisena lomapäivänä voidaan nukkua päiväunet sohvalla kun väsyttää tai lukea terassilla lepotuolissa kirjaa. Joskus voidaan myös keksiä jotain hauskaa tekemistä, kuten kivien maalamista (hitti lapsiperheessä!)

Kotityötkin kuuluu tavallisiin lomapäiviin ja etenkin pyykinpesu. Lomalla pyykkääminen reissujen takia vähän kasaantuu ja yhtenä päivänä kone voikin pyöriä useamman kerran. Aurinkoisella säällä pyykinpesukin on kivaa kun pyykit saa ulos narulle kuivumaan ja ihan hetkessä pyykit ovat kuivia. Meidän kylpyhuoneeseen ei pesutornia mahdu, joten joskus lakanoita pestessä kuivattaminen on haasteellista, onneksi näin kesällä sitä ongelmaa ei ole! Ainakaan tänä kesänä, kun nautittu ihanista keleistä!

Pääasia tavallisina lomapäivinä on, ettei mihinkään ole kiire. Ollaan vaan ja nautitaan kesäpäivästä ja elämästä. Rakastan reissupäiviä, mutta niin rakastan myös niitä kiireettömiä ihan tavallisia lomapäiviä ja näitä päiviä ja hetkiä jään kaipaamaan kun ensi viikolla palaan töihin.

***

Nyt ollaan kuitenkin taas tien päällä, matkalla pohjoiseen. Loppuloma menee Lapissa kisareissulla. Tämä on vähän tällainen tyttöjen reissu kun Samulin lähteminen estyi työjuttujen takia eilen. Napattiin Alisan kanssa mummi matkaamme ja otettiin keula kohden Pelloa. Tarkoitus olisi kisojen lisäksi tehdä myös jotain muuta reissulla. Hieman harmitti, kun Samuli ei lainkaan päässyt mukaamme, mutta ehkä reissusta kuitenkin tulee hyvä. Vähän kyllä jännittää, koska en moneen vuoteen ole ajanut ilman, että Samuli on mukana. Luulen kyllä, että Samulia jännittää kotona enemmän mun kisat, kuin minua itseäni. :D

Islanti road trip: Snæfellsnes

Lähden nyt purkamaan tätä Islannin road trippia reissua ihan kronologisesti ensimmäisestä päivästä alkaen. Tai no totta puhuen toisesta. Ensimmäisenä päivänähän saavuimme alkuillasta Keflavikin kentälle, josta haimme myös vuokra-auton ja suuntasimme kohti hotelliamme Reykjavikiin. Hirveästi enempää emme ensimmäisenä iltana tehneet, vaan suuntasimme ajoissa nukkumaan ajoissa, sillä ensimmäisenä kokonaisena päivänä oli luvassa aika paljon ajamista.

Snafellsnesin niemimaa on hieman Reykjavikista pohjoiseen ja valikoitui meidän reissulle viimeisenä kohteena. Alunperin meidän oli tarkoitus kiertää ensimmäinen päivä Reykjavikissa, mutta onneksi onneksi onneksi lähdimme kohti Snaefellsnesia, sillä lopulta se oli ehkä reissun hienoin päivä!

Aikaerosta johtuen Alisa herätti meidän noin 05.30. Pääsimme siis lähtemään päivän reissulle aiemmin kun olimme suunnitelleet, heti seitsemän jälkeen kun olimme käyneet aamupalalla. Lähdimme ajamaan kohti pohjoista ja ihastelimme Reykjavikia reunustavia vuoria ja välillä pysähdyimme ihailemaan maisemia ja niitähän tällä reissulla riitti!

Alitimme Hvalfjörður -lahden noin kuusi kilometriä pitkän tunnelin kautta. Huom. tunneli maksaa muutaman euron, mutta oikaisee ja säästää ajassa. Lue kuitenkin postaus loppuun, sillä illalla kiersimme lahden ja se kannatti ehdottomasti!

Borgarnesissa kävimme hieman kaupassa ja jatkoimme kohden ensimmäistä varsinaista pysähdyspaikkaamme. Arvoimme pitkään pysähdymmekö mennessä vai tullessa täällä, mutta onneksi tehtiin se heti aamulla, sillä illalla palatessamme Alisa oli syvässä unessa.

Landbrotalaug

 

Haluaisitko kylpeä näissä maisemissa?

Olin lukenut erilaisista oppaista näistä huikeissa maisemissa olevista kuumista lähteistä. Lähteet sijaitsevat ihan Snaefellsnesin niemimaan alussa, tien 54 varrella. Isommalta tieltä pitää poiketa hiekkatielle, jotta kohteen löytää. Paikka löytyy kyllä Google mapsista, joten sen perusteella navigointi kyllä onnistuu. 

Me uimme isommassa altaassa, johon johdettiin rautaputkella vettä läheisestä kuumasta lähteestä. Tullessamme uimaan, paikalta oli juuri lähdössä suomalainen kaksikko ja sitten meidän lähtiessä paikalle saapui toinen kaksikko. Uida saimme kuitenkin ihan kaikessa rauhassa. Lähellä oli myös ihana kahden hengen lähde, mutta Alisan kanssa päädyimme nyt tähän isompaan. 

Lämpöasteita ilmassa oli noin 15 ja altaan vesi tuntui ihanan kuumalta. Tunsin kädellä miten maan sisältä pulppusi kuumaa vettä, se oli niiiiin huikeaa! Uiskentelu kuumassa lähteessä aamulla oli hyvä idea, sillä oli hämmästyttävästi virkistävä vaikutus ja kun jatkoimme ajamista, tunsin oloni rennon hyväksi. Meillä oli muuten Alisalle mukana kylpytakki, mikä oli tosi hyvä juttu juuri näitä luonnonvaraisia kylpyjä ajatellen!

Lähteiltä lähdimme ajamaan niemimaan poikki tietä 56 ja matkalla oli kyllä upeita maisemia. Suosittelen ehdottomasti ajamaan tätä kautta niemimaan pohjoispuolelle.

Kirkjufell

Ajoimme suloisten pikkukylien ja vuorien läpi ja päädyimme ihailemaan Kirkufellin vuorta ja viereisiä vesiputouksia. Kirkjufell on tunnettu kuulemma myös Game of Thronesista, mutta itse en ole kyseistä ohjelmaa katsonut. Kirkjufell kuitenkin sijaitsee ihan tien vieressä, joten se löytyy helposti. 

Vietimme tovin maisemia ja putouksia ihaillen, kuten moni muukin turisti. Tietyillä turistipaikoilla, kuten täällä, oli paljon ihmisiä Islannin mittakaavalla, mutta ei toki vielä ryysikseksi asti.

Snaefellsnesillä näkee paljon jo ihan ajamalla niemimaata pitkin, sillä yksi päivän parhaista antimista oli juuri maisemat. Kirkjufellilta lähdimme edelleen kohti ihan niemen kärkeä ja kiersimme Snaefellsnesjökull -tulivuoren. Tulivuori oli lumihuippuineen todella upea ja näkyy pitkälle. Tämä vuori tunnetaan puolestaan Jules Vernen Matka maan keskipisteeseen -kirjasta, jossa juuri tämän vuoren kraaterista matka alkaa.

Dritvik Djúpalónssandur

Seuraavana edessämme oli Dritvik Djúpalónssandur. Huikean kauniit kalliot ja musta kiviranta ihan niemimaan kärjessä. Mystiset kalliot sekä ranta täynnä ihan sileitä ja lähes pyöreitä kiviä. Oma yksityiskohtansa rannalla oli joskus aikoinaan sinne haaksirikkoutuneen laivan ruostuneet osat.

Vietimme kallioilla ja rannalla aikaa näköaloja ihaillen, kunnes oli aika lähteä takaisin Reykjavikia. Tarkoitus oli pysähtyä vielä lähellä olevilla Londrangar kallioilla, mutta pienin matkustajamme takapenkillä simahti ja päätimme vain ajella takaisin maisemista nauttien.

Meille sattui reissun upein päivä juuri tälle reissulle, parikymmentä astetta lämmintä ja lähes pilvetön taivas. Ei ihan perinteinen sää Islannissa, mutta kiva, että se osui juuri tälle päivälle. Kunnon takit olivat silti tarpeen kovan tuulen takia.

Takaisin ajellessa jätimme tuon Hvalfjörður lahden alittavan tunnelin välistä ja kiersimme lahden rantaa pitkin ja tämä ehdottomasti kannatti! Matkalla oli aivan todella upeita ja huikeita maisemia. Välillä pysähdyimme niitä ihailemaan. Lahdella on joskus nähty myös valaita, mutta nyt niitä ei näkynyt. Suosittelen ehdottomasti ainakin toiseen suuntaan varaamaan sen ylimääräisen puolituntisen, että voitte kiertää tuon lahden, se oli ehdotomasti sen väärti.

Näimme ihan uskomattoman paljon yhden päivän aikana, kaikkea en edes kirjoittanut tähän postaukseen tai ikuistanut kuviin, muuten tämä postaus olisi ollut kilometrin pitempi. Suosittelen ehdottomasti Snæfellsnesin niemimaan mahduttamista lyhyemmällekin Islannin reissulle. Matkalla on paljon ihania maisemia ja suloisia pieniä kyliä. Niemimaan kiertää näppärästi yhdessä päivässä, toki sieltä löytyisi nähtävää useammaksikin päiväksi, mutta reissun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että mikä tahansa aika Islannissa on liian vähän.

Illaksi palasimme siis Reykjavikiin ja majoituimme samassa pienessä hotellissa kuin edellisenäkin yönä. Kiertelimme illalla vielä kaupungilla, mutta kirjoitan Reykjavikista vielä oman postauksensa. 

Toivottavasti nämä reissupostaukset ispiroivat teitäkin! :)